Näytetään tekstit, joissa on tunniste Niemensivu Reetta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Niemensivu Reetta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Ihmiskohtaloita sarjakuvissa

Kävin eilen kirjastossa, oikein Metsossa asti. Innokkeena oli Litku Klemetin keikka, mutta samalla otin mukaan sarjakuvaa. Jatkan KESS:in sarjakuvahaastetta 2020 ja näillä teoksilla kuittasin kohdat Menneeseen aikaan sijoittuva sarjakuva ja Sarjakuvassa on lapsia.

Reetta Niemensivun Saniainen kukkii juhannuksena on tarina juhannuksen ajasta vuodelta 1928. Parkanon seudulle sijoittuvassa tarinassa nuoret miehet odottelevat tyttöjen ripille pääsyä ja juhannusjuhlia. Nuori pappi valmistautuu ensimmäiseen saarnaansa. Ilma on painostava ja tunnelma tarinassa vähän uhkaava ja mystinen. Niemensivun teos on aiheensa puolesta mielenkiintoinen. Tarina ei kuitenkaan pysy minulla hyppysissä, sotken henkilöitä ja loppuratkaisu jää minulla osin epäselväksi. Pidän kuitenkin erityisesti alun kummasta hetkestä, jolloin tarina pitää minua tiukasti otteessaan.


Edward Goreyn Sekopäiset serkukset ja muita tarinoita on erittäin jännittävä tuttavuus. Teos koostuu pienistä tarinoista, jotka ovat toisen toistaan synkempiä. Pieni teos on kahdeksan tarinan kokoelma. Ensimmäisessä tarinassa Kummallinen kyläilijä perheen kotiin tulee lupaa kysymättä outo hahmo. Se tuhoaa kirjoja ja kääntelee tauluja. Perheen pyrkiessä olohuoneen oven kautta ruokasaliin syömään otus makaa oven edessä ja estää perheenjäsenten kulkemisen. Makaaberissa toisessa tarinassa käydään sivun kokoinen kuva kerrallaan lasten kohtaloita. Yhden vie karhu, toisen gini ja kolmas uppoaa suonsilmään. Viimenen kuva on hautausmaalta.

Mielenkiintoinen teos avautuu uusiin ulottuvuuksiin lopun tietotekstissä kirjailijasta. Jonas Ellerström kertoo eksentrisen Edward Goreyn elämästä ja tuotannosta. Kuvien perustella voisi kuvitella lukevansa 1800-luvun sarjakuvateosta. Gorey on kuitenkin syntynyt 1925 ja kuollut vuonna 2000, joten oletukset vievät vikaan. Näin synkkää ja hirtehistä menoa en muista ihan vähän aikaan sarjakuvateoksessa lukeneeni!

Teos: Saniainen kukkii juhannuksena
Tekijä: Reetta Niemensivu
Julkaisuvuosi: 2013
Kustantaja: Suuri Kurpitsa

Teos: Sekopäiset serkukset ja muita tarinoita
Tekijä: Edward Gorey
Suomentaja: Teemu Manninen
Julkaisuvuosi: 2012
Kustantaja: Huuda Huuda

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Pauli Kallio: Noin seitsemän taidetta

Otin kirjastosta luettavaksi Pauli Kallion käsikirjoittaman Noin seitsemän taidetta. Sarjakuvateos on tämän vuoden satoa ja sen kustantaja on Suuri Kurpitsa. Teos alkaa mielenkiintoisesti Kallion kirjoittamalla esittelyllä kaikista teoksen tekijoistä, myös itsestään. Kallion lisäksi teosta ovat olleet tekemässä Kati Kovács, Timppa Mäkelä, Reetta Niemensivu, Ville Pirinen, Ville Ranta, Ninka Reittu-Kuurila ja Tiitu Takalo. Noin seitsemän taidetta koostuu seitsemästä sarjakuvanovellista, joita yhdistää taide.

Noin seitsemän taidetta on hauska ja viihdyttävä. Lyhyet tarinat voi lukea erillisinä ja koko teos on nopeasti luettu. Kirja oli ulkonäöltään niin houkutteleva, että useampikin kotiväestä luki sen ex tempore. Ihailin Kati Kovácsin Olenko minä taiteilija? -tarinan tytön intoa. Reetta Niemensivun Hoo, jos minä olen musta! -tarinan päähenkilön intensiivinen koukuttuminen suomalaiseen perinteeseen aiheutti perheessämme keskustelua. Kovácsin ja Niemensivun tarinoita yhdistää lapsuuden voimakas taidekokemus. Ninka Reittu-Kuurilan Siellä sinäkin olisit paskaa heittänyt on teoksen oma henkilökohtainen suosikkini. Usein käy niin, että sarjakuvateoksessa pidän enemmän joko kuvista tai tekstistä (vaikka kuvakin voi olla teksti, mutta ymmärtänette ajatukseni). Reittu-Kuurila onnistuu iskemään minuun näillä molemmilla todella lujaa.
Kuva Ninka Reittu-Kuurilan Siellä sinäkin olisit paskaa heittänyt -tarinasta teoksesta Noin seitsemän taidetta
Tarinan päähenkilö on nuori mies, joka rakastaa jalkapalloa ja teatteria. Vanhemmat eivät nuoren miehen ajatuksille tulevaisuuden suunnasta lämpene, joten pientä vääntöä on luvassa. Tarinan kuvat ovat mielestäni ihanan ilmavia ja valoisia. Nuoruus jatkuu myös Tiitu Takalon Kaikki mistä Tiina tykkää on punk -tarinassa.

Pauli Kallion ja Ville Rannan Mies joka jalosti juonittelun taiteeksi ja Ville Pirisen Eräät parhaista ystävistäni ovat kansanmuusikoita ovat jo nuorten aikuisten maailmassa. Kiitos jälkimmäisen tarinan, en pysty enää koskaan kuuntelemaan kansanmusiikkia ajattelematta tuon tarinan viinanhuuruista hääjuhlaa nuorisoseurantalolla ja yötä vuokramökissä. Viimeinen tarina on Timppa Mäkelän Suomalaisella sarjakuvalla menee lujaa, jossa suomalainen sarjakuvataiteilija verkostoituu ja hoitaa sosiaalisia suhteita.

Nautin paljon sarjakuvateoksesta Noin seitsemän taidetta. Lukija, joka ei tunne sarjakuvia omakseen, voisi hyvin aloittaa lukemisen tämän teoksen kaltaisesta kokoelmasta, jossa pääsee tutustumaan monen sarjakuvataiteilijan kädenjälkeen.

Teos: Noin seitsemän taidetta
Tekijät: Pauli Kallio, Kati Kovács, Timppa Mäkelä, Reetta Niemensivu, Ville Pirinen, Ville Ranta, Ninka Reittu-Kuurila ja Tiitu Takalo
Kustantaja: Suuri Kurpitsa
Julkaisuvuosi: 2015