Anneli Kanto: Punaorvot

 – Penikoota ei saa vielä vierä äiteeltänsä liian varhain. Se on vahingollista. Kissistä tuloo paremman luontoonen, kun se saa olla äiteensä kans kolmikuukautiseksi. Äitee sille opettaa, kuinka kissinä ollaan, Sofia neuvoi.

Anneli Kannon romaani Punaorvot kertoo Johanssonin perheen tarinan alkaen sisällissodan alusta. Jo romaanin nimi osoittaa, että tarina tarkentuu perheen lapsiin. Romaanin alussa perheen isä Arvo ja äiti Helmi ovat vieneet koko perheen harvinaiseen perhepotrettiin työväentalolle. Mukana on Aarre, Lahja ja Ilona. Äiti on viimeisillään raskaana. Ilmassa on auvoa ja suuren muutoksen väreitä. Työläisellä on vihdoin ihmisarvo.

Synkät tapahtumat alkavat vyöryä alun onnen pysäytyskuvasta. Sota kutsuu rintamalle, vaatii uhrinsa, ja Johanssonin perheen tasapaino on mennyttä.  

Jo teoksen nimi, Punaorvot, lupaa menetyksiä ja kuolemaa. Osa Johanssonin perheen lapsista viedään pois kotoaan. Pakkosiirtoa Helsingistä Pohjanmaalle perustellaan lasten edulla. Sisarukset erotetaan toisistaan, koska vahingollinen aatteellisuus pitää nitistää.

Johanssonin perheen tarina on kerrottu hyvin toteavasti ja lakonisesti. Se auttaa lukijaa, joka kokee suurta surua pienten lasten mykän ikävän ja kauhun pissalammikon äärellä. Kenenkään henkiin jääneen perheenjäsenen tilanne ei ole helppo. Murhe salpaa niin kotoaan viedyn kuin tyhjään kotiin jääneen mielen. Ote teoksesta:

Anna anteeksi Ilona, että mut vietiin pois enkä mä ole sun kanssas. Anna anteeksi äiti, että en ole pitänyt huolta pikkusiskosta eikä tultu kotiin vaikka lupasin. Mun on siitä paha mieli.

Kannon romaanissa ääneen pääsevät myös vastaanottajat ja siirtoja valvovat henkilöt. Asiat eivät ole mustavalkoisia, heilläkin on omat surunsa ja vihansa. Sodassa kärsivät kaikki omalla laillaan. Vaikeneminen on yhteistä kauheita asioita kokeneille. Se myös erottaa ihmisiä, koska vaietessaan jokainen jää yksin. Ote romaanista:

Nyt en saa sitä näkyä mielestäni yhtenäkää päivänä, kun tuo flikka tuijottaa aiva niinku ne hamekaartilaiset ja jotenki se on samannäköneenki kun on punikkisukua. Niinku ne housupoijat olis haurasta noussu ja tullu mua tuijottamahan ja syyttämähän, vaikken minä sen suurempi syyllinen oo ku kukaan muukaan.

Romaanin kieli on mahtavaa. Teoksen murteet ovat minulle vieraampia, mutta nautin niistä todella paljon. Käytetyt murteet asettavat sanomiset ja ajatukset paikalleen kartalle. Matka Helsingistä Pohjanmaalle on pitkä.

Anneli Kanto on tehnyt tarkan taustatyön romaaniinsa. Teoksen lopussa on lista taustateoksista, joista romaanin lukija voi halutessaan jatkaa omaa tutkimustaan. Ensin pitää kuitenkin saada sureva sydän asettumaan.

Teos: Punaorvot
Tekijä: Anneli Kanto
Kustantaja: Lind & Co
Julkaisuvuosi: 2023

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar

Kansi kustantajan sivuilta

"On ihan oikein, ettet luota minuun", hän mutisee. "Kukaan ei luota. Siihen on hyvä syy, että ainoat ystäväni ovat sanoja paperilla. Mutta en tee sitä, ellei minun ole välttämätöntä, enkä ole koskaan tehnyt sitä pahantahtoisesti. " Sitten hän tyrskähtää ja nauraa synkästi. "Jos haluaisin, voisin puhua itseni kuninkaaksi asti."

Olen lukenut Victoria Aveyardin uutuuden nyt ennakkoon kaikessa rauhassa heinäkuun aikana. Punainen kuningatar ihastutti aluksi kannellaan, vaikka kaunis on myös englanninkielisen Red Queenin kansi.

Kuva Amazon-verkkokaupan sivuilta

Eli verta ja kruunuja on luvassa.

Fantasiakirja Punainen kuningatar on mielestäni ennen kaikkea seikkailutarina. Kirjassa tapahtuu koko ajan ja käännekohtia tulee yksi toisensa jälkeen. Päähenkilö ja minäkertoja Mare on nuori nainen, joka muistuttaa Nälkäpelin Katnissia. Taskuvaras Mare elää vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa kylässä, jossa hänen ainoa ystävänsä on nuori mies, Kilorn Warren. Maren veljet ovat lähteneet ikuisuuksia kestäneeseen sotaan täysi-ikäisiksi tultuaan. Sama tulevaisuus odottaa myös Marea. Marella on erityinen ominaisuus tai lahja, joka on hänelle itselleenkin yllätys. Henkilökohtaiset ominaisuudet tekevät henkilöistä hyvin vahvoja ja osasta miltei ylivertaisia. Erinäisten sattumusten vuoksi Maren elämä muuttuu kovin erilaiseksi ja hän joutuu tutustumaan uusiin ihmisiin ja uuteen asuinpaikkaan.

Seikkailun lisäksi Punainen kuningatar kertoo totaalitaarisesta yhteiskunnasta omalla laillaan. Mare elää yhteiskunnassa, joka on vahvasti kahtia jakautunut. Veren väri jakaa ihmiset hopeisiin ja punaisiin. Yhteiskunnassa hopeisia pidetään vahvempina, älykkäämpinä ja kaikin puolin parempina kuin punaisia. Mare on punainen. Hopeisten hallitsema hovi tulee Marelle tutuksi vastoin hänen omaa tahtoaan. Kuningashuoneen nuoret prinssit, Cal ja Maven, ovat mielestäni kaikkein mielenkiintoisimpia henkilöitä tarinassa.

Rajatun joukon hallitessa osa kokee itsensä tyytymättömäksi, ja kapinallisten ajatukset kylvetään otolliseen maaperään. Molemmin puolin mielipiteet toisista ovat aika mustavalkoisia ja äärimmäisiä. Maren kohdalla mielipiteen jyrkkyyttä lisää hänen nuoruutensa ja kokemattomuutensa. Menneisyyden tapahtumat ovat ihmisten mielissä molemmissa joukoissa.

Minä sekä pidin että en pitänyt Aveyardin kirjasta. Pidin sen vauhdista ja siitä, että pystyin hyvin näkemään tapahtumat mielessäni kirjaa lukiessani. Punainen kuningatar on hyvin elokuvallinen kirja. Kirjailija on opiskellut elokuvakäsikirjoittamista. Se, mistä en pitänyt, oli henkilöiden köykäisyys. Se taas on seurausta ainakin kirjan vauhdista ja seikkailun painottamisesta. Teoksessa on myös romanttinen vire, joka Maren kohdalla ei lisää tarinan houkuttelevuutta, vaikka rakkaus kirjoissa kiinnostaakin minua. 

Punainen kuningatar on toki viihdyttävä ja sinänsä lukemisen arvoinen. Nähtäväksi jää, millainen kokonaisuus sarjasta tulee.

Pelon väristys syöksyy lävitseni. Sinun on valehdeltava tästä hetkestä kuolemaasi asti.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta.

Teos: Punainen kuningatar (Red Queen)
Tekijä: Victoria Aveyard
Suomentaja: Jussi Korhonen
Ilmestymisvuosi: 2016
Kustantaja: Aula & Co