Chi Ta-Wei: Kalvot

Hän oli kuin puuhunsa tyytymätön persikka, joka halusi vaihtaa puuta. Moni varmaan ajatteli, että väliäkö sillä, missä puussa hedelmä kasvoi. Eivätkö kaikki persikkapuut olleet samanlaisia?

    Eivät alkuunkaan.

    Kaksi persikkapuuta olivat kaksi täysin eri maailmaa.

Kuva kustantajan sivulta. Kannen kuvasta vastaa Satu Enstedt.

Kun suljen kirjan kannet, sisälläni velloo tunteiden meri. Haluaisin lukea Kalvot-romaanin uudelleen heti. Hieno, liikuttava ja vähäeleinen tarina. Onneksi hankin teoksen hyllyyni.

Seuraavaksi kypsyy ajatus teoksen elämänkaaresta ja iästä. Jo takakansiteksti kertoo, että Chi Ta-Wei on kirjoittanut romaanin jo vuosia sitten. Teos on julkaistu kiinaksi 1996. Meille teos on tuore, Hertta Kustannus julkaisi teoksen nyt helmikuussa. Kiitos, Hertta!

Aloitin romaanin lukemisen jo aiemmin. Pääsin alkuun, mutta väsymys esti minua nauttimasta tarinasta. Päätin jättää teoksen odottamaan sopivaa hetkeä. Huhtikuun lopulla pääsin työmatkalle. Kalvot luin lopultaan kroatialaisessa hotellihuoneessa parissa illassa.

Teos alkaa kolmekymppisen Momon kertomana ja hänen kokemuksestaan. Momo on nainen, joka on syntynyt äitinsä mukaan persikasta. Hänen nimensäkin tarkoittaa persikkaa. Nimi tarkoittaa myös hiljaista ja tuntematonta. Heti alusta alkaen on selvää, että Momo kaipaa äitiään, jota ei ole nähnyt pitkään aikaan. 

Teoksen tapahtumat sijoittuvat 2100-luvulle. Toisista mielellään erillään elävä Momo työskentelee arvostettuna ihonhoitospesialistina. Teoksen menneisyydessä on tapahtunut paljon, ja ihmisten elinympäristöt ovat hyvin erilaisia kuin 2020-luvulla.

Teos vie lukijan outoon tulevaisuuden maailmaan. Välillä ajattelen lukevani utopiaa, mutta teos painuukin dystopiaksi. Momo tuntuu olevan onnellinen, vaikka äitiin liittyykin jotain vaikeaa ja epäselvää. 

Koen lukijan tehtävän olevan tässä teoksessa erityisen merkityksellisen. Lukijana rakennan maailman, jossa Momo toimii. Kuinka hänelle käy? Mitä on päähenkilön kokema epäselvyys? Mitä minä lukijana tiedän maailmasta?

Teos on taitavasti sommiteltu mysteeri. Kalvot sai minusta vaivatta otteen alun hankaluuksien jälkeen. Ote pysyi lujana loppuun asti ja itse asiassa sen jälkeenkin. Jäin lukemaan teoksen viimeisiä lukuja uudelleen ja uudelleen. Ajattelen vieläkin Momoa, teoksen toista merkittävää henkilöä ja teoksen maailmaa.

Teoksen nimi, Kalvot, viittaa ainakin päähenkilön kokemukseen. Jokin estää Momoa olemasta yhteydessä toisiin ihmisiin ja luo ulkopuolisuuden tunteen. Asiat voisivat olla lähellä, mutta välissä tuntuu olevan aina jotain.

Takakannen mukaan teos on "kiinankielisen queer-kirjallisuuden moderni klassikko". Uskon sen ja tunnen sen itsessäni. Kalvot tutkii toiseutta niin taitavasti. Kirjoitan viestejä lukemastani teoksesta perheenjäsenille ja läheisilleni. Kuvaan teosta järisyttäväksi. Niin se onkin, pieni henkilökohtainen järistys. Suosittelen koettavaksi!

Teos: Kalvot
Tekijä: Chi Ta-Wei
Suomentaja: Rauno Sainio
Julkaisuvuosi: 2024 (alkuperäisteos julkaistu 1996)
Kustantaja: Hertta Kustannus

Edit: Tein pari tarkennusta tekstiin julkaisua seuraavana päivänä, 11.5.2024.

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Ehkä me kaikki synnymme luottavaisina ja sitten menetämme luottamuksen. Ehkä meidän kaikkien oli löydettävä se uudelleen ennen kuolemaamme.

Kassandra Montagin Tulvan jälkeen on tästä ajasta kauas tulevaisuuden maailmaan sijoittuva selviytymistarina. Lukeva puolisoni ennätti lukea kirjan ennen minua, joten poikkeuksellisesti ennätimme vertailla lukukokemuksiamme ennen blogitekstin kirjoittamista. Hän on lukukone, joka istuu kirja nenässä kiinni kaiken vapaa-aikansa.

Tulvan jälkeen kertoo dystooppisesta maailmasta, jossa ihmisten elintilan on vallannut aikaa sitten vesi. Ihmisyhteisöt taistelevat niukoista resursseista ja ihmisten henkilökohtaiset taidot parhaimmillaan mahdollistavat eloonjäämisen. Päähenkilö Myra on elämää kokenut aikuinen nainen, jolla on kaksi lasta. Ainostaan nuorempi tyttäristä elää Myran kanssa, joten huoli vanhemman tyttären hyvinvoinnista kalvaa naista koko ajan. Myra on taitava kalastaja, jonka hankkimien saaliiden turvin on mahdollista vaihtokaupalla saada jotain muuta tarpeellista niukkuuden keskellä.

Innostuin teoksesta esittelytekstin perusteella ja pyysin kustantajalta arvostelukappaleen. Bonni Leon-Bermanin tekemä kansi on niin kaunis, ihastelen sitä vieläkin. Romaanin takakansiteksti korostaa äidin ja tyttären selvitymistarinaa. Teos on Montagin esikoinen. Aloitin lukemisen innostuneena, mutta sitten vauhti tyssäsi alkuunsa. Luin teoksen loppuun hypähdellen ja vääntämällä.

Tulvan jälkeen on kustantajan mukaan trilleri. Luen trillereitä todella harvoin. Tätäkään teosta en lukenut ensisijaisesti jännityksen kautta. Romaanissa on vähän kaikkea: rakkautta, perheen ja yksilön tarinaa, ihmisen pyrkimystä hyötyä luonnosta ja luontokatastrofin seurauksia ihmisyhteisöjen elämälle. Minulle tämä on lähinnä dystopiaa. Genren ja teeman lisäksi pohdimme teoksen luettuamme teoksen kohderyhmää. Ehkä päähenkilöä mukaillen kirja voisi olla parhaimmillaan aikuislukijalle. Teos sopii kokemattomallekin lukijalle, se on helppo lukea ja juonivetoinen. Itse en oikein päässyt vetoon kiinni, tarina ei valitettavasti jaksanut kiinnostaa. Ehkä halusinkin pitää teokseen etäisyyttä, koska ympärillämme kytevä pandemia ei innosta ainakaan minua dystopioiden maailmaan. Ote fiktiivisisestä teoksesta:

Maailma muuttui niin nopeasti, että oli vaikea olla kunnianhimoinen tai tehdä suunnitelmia. Kun tulvat olivat pahentuneet pahenemistaan, elämä oli yhtä aikaa edennyt nopeasti ja pysähtynyt.

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle!

Nörttityttöjen Niina Tolonen on bloggauksessaan lukenut teoksen paljon tarkemmin ja analyyttisemmin kuin minä, lukekaa vaikka. Niina kirjoittaa mm. veden määrästä, joka puhututti myös puolisoani. Tuhat vuotta on pitkä aika!

Teos: Tulvan jälkeen
Tekijä: Kassandra Montag
Suomentaja: Hanna Arvonen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: HarperCollins

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Ahdetaan ihmiset täyteen vaaratonta dataa, - -. Sitten heistä tuntuu siltä kuin he ajattelisivat, he tuntevat olevansa liikkeessä, vaikkeivät liiku. Ja he ovat onnellisia, koska sellaiset faktat eivät muutu. Heille ei saa antaa mitään salakavalaa ajateltavaa, kuten filosofiaa tai sosiologiaa pontimeksi. Sellainen tuottaa silkkaa alakuloa.

Sammakko julkaisi Ray Bradburyn klassikosta Fahrenheit 451 uuden suomennoksen tänä vuonna. Käännöksen on tehnyt Einari Aaltonen. Bradburyn teos oli Helsingin Kirjamessuilla ostoslistallani, ja sen myös mukaani sain.

Fahrenheit 451 sijoittuu maailmaan, jossa kansalaiset elävät turrutettuina ja tyhjinä kuorina. Päähenkilö on palomies Guy Montag, joka sytyttää sääntöjen mukaan tulipaloja polttaen kaiken. Hänen vaimonsa Milred viettää aikaansa unilääkehuuruissa tv-huoneessa. Vastakohdaksi Milredille asettuu hulluksi itsensä esittelevä koulutyttö Clarisse McClellan, joka on teoksen maailmassa harvinaisuus: henkilö, jolla on omia ajatuksia ja halu olla yhteydessä toisiin ihmisiin.

Kaikki ajatuksia herättävä on syytä tuhota. Palomiehet ovat tässä keskeisessa roolissa. Montag ei aluksi ihmettele mitään, mutta sitten jotain tapahtuu ja Montagin suhtautuminen ympäröivään maailmaan muuttuu. Ote teoksesta:

Kirja leimahti tuleen hänen käsissään kuin valkoinen kyyhky siipiään värisyttäen, miltei tottelevaisesti, sivu lepatti levällään, untuvaisen näköisenä hentoja sanoja pinnallaan. Kiihkon ja kiireen keskellä Montagilla oli vain lyhyt hetki aikaa lukea seuraava rivi mutta se leimusi hänen mielessään seuraavan minuutin kuin polttoraudalla painettuna. "Aika on vaipunut uneen iltapäivän auringonpaisteessa." Hän pudotti kirjan.

Einari Aaltosen käännöksen kieli on niin kaunista, että se tuo lukemiseen aivan uuden ulottuvuuden. Vanha käännös oli ilmeisesti jo aikansa elänyt.

Bradburyn teoksessa kirjat ovat erityisen merkityksellisiä. Yksi virkekin jää lukijansa mieleen leimuamaan. Montagin elämä on muuttunut.

Kirjoissa täytyy piillä jotain.

Kirjat lyhennettiin teoksen maailmassa lyhyiksi radio-ohjelmiksi, ohjelmat kymmenen rivin tiivistelmiksi. Nämä varmistivat sen, että jokainen "tiesi" samat asiat kirjallisuudesta. Hamlet, Shakespeare, suosittu näytelmä, synkkä ja sitä rataa. Lopuksi ihmiskunnan älyllinen kehitys muistutti siirtymää yliopistosta lastentarhaan. Teoksen maailma ja ajattelutapa on niin ajankohtainen, että lukiessa ahdistaa. Ja tämä teos on kirjoitettu 1953!

Suomennoksen lisäksi ihastelen teoksen ulkoasua. Kirja näyttää tulitikkulaatikolta ja on todella hieno. Kiitos teoksen ulkomuodosta kuuluu Riikka Majaselle.

Teos: Fahrenheit 451
Tekijä: Ray Bradbury
Suomentaja: Einari Aaltonen
Ulkoasu: Riikka Majanen
Julkaisuvuosi: 1953 (uusi suomennos 2019)
Kustantaja: Sammakko

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar

Kansi kustantajan sivuilta

"On ihan oikein, ettet luota minuun", hän mutisee. "Kukaan ei luota. Siihen on hyvä syy, että ainoat ystäväni ovat sanoja paperilla. Mutta en tee sitä, ellei minun ole välttämätöntä, enkä ole koskaan tehnyt sitä pahantahtoisesti. " Sitten hän tyrskähtää ja nauraa synkästi. "Jos haluaisin, voisin puhua itseni kuninkaaksi asti."

Olen lukenut Victoria Aveyardin uutuuden nyt ennakkoon kaikessa rauhassa heinäkuun aikana. Punainen kuningatar ihastutti aluksi kannellaan, vaikka kaunis on myös englanninkielisen Red Queenin kansi.

Kuva Amazon-verkkokaupan sivuilta

Eli verta ja kruunuja on luvassa.

Fantasiakirja Punainen kuningatar on mielestäni ennen kaikkea seikkailutarina. Kirjassa tapahtuu koko ajan ja käännekohtia tulee yksi toisensa jälkeen. Päähenkilö ja minäkertoja Mare on nuori nainen, joka muistuttaa Nälkäpelin Katnissia. Taskuvaras Mare elää vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa kylässä, jossa hänen ainoa ystävänsä on nuori mies, Kilorn Warren. Maren veljet ovat lähteneet ikuisuuksia kestäneeseen sotaan täysi-ikäisiksi tultuaan. Sama tulevaisuus odottaa myös Marea. Marella on erityinen ominaisuus tai lahja, joka on hänelle itselleenkin yllätys. Henkilökohtaiset ominaisuudet tekevät henkilöistä hyvin vahvoja ja osasta miltei ylivertaisia. Erinäisten sattumusten vuoksi Maren elämä muuttuu kovin erilaiseksi ja hän joutuu tutustumaan uusiin ihmisiin ja uuteen asuinpaikkaan.

Seikkailun lisäksi Punainen kuningatar kertoo totaalitaarisesta yhteiskunnasta omalla laillaan. Mare elää yhteiskunnassa, joka on vahvasti kahtia jakautunut. Veren väri jakaa ihmiset hopeisiin ja punaisiin. Yhteiskunnassa hopeisia pidetään vahvempina, älykkäämpinä ja kaikin puolin parempina kuin punaisia. Mare on punainen. Hopeisten hallitsema hovi tulee Marelle tutuksi vastoin hänen omaa tahtoaan. Kuningashuoneen nuoret prinssit, Cal ja Maven, ovat mielestäni kaikkein mielenkiintoisimpia henkilöitä tarinassa.

Rajatun joukon hallitessa osa kokee itsensä tyytymättömäksi, ja kapinallisten ajatukset kylvetään otolliseen maaperään. Molemmin puolin mielipiteet toisista ovat aika mustavalkoisia ja äärimmäisiä. Maren kohdalla mielipiteen jyrkkyyttä lisää hänen nuoruutensa ja kokemattomuutensa. Menneisyyden tapahtumat ovat ihmisten mielissä molemmissa joukoissa.

Minä sekä pidin että en pitänyt Aveyardin kirjasta. Pidin sen vauhdista ja siitä, että pystyin hyvin näkemään tapahtumat mielessäni kirjaa lukiessani. Punainen kuningatar on hyvin elokuvallinen kirja. Kirjailija on opiskellut elokuvakäsikirjoittamista. Se, mistä en pitänyt, oli henkilöiden köykäisyys. Se taas on seurausta ainakin kirjan vauhdista ja seikkailun painottamisesta. Teoksessa on myös romanttinen vire, joka Maren kohdalla ei lisää tarinan houkuttelevuutta, vaikka rakkaus kirjoissa kiinnostaakin minua. 

Punainen kuningatar on toki viihdyttävä ja sinänsä lukemisen arvoinen. Nähtäväksi jää, millainen kokonaisuus sarjasta tulee.

Pelon väristys syöksyy lävitseni. Sinun on valehdeltava tästä hetkestä kuolemaasi asti.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta.

Teos: Punainen kuningatar (Red Queen)
Tekijä: Victoria Aveyard
Suomentaja: Jussi Korhonen
Ilmestymisvuosi: 2016
Kustantaja: Aula & Co

Siirros

Vuosi sitten hehkutin lukemaani Siiloa. Hugh Howeyn kirjoittama trilogian ensimmäinen osa kolahti oikein kunnolla. Olen lukenut kakkososaa, Siirrosta, nyt koko joulukuun tajuamatta, että Siilo oli minulla luettavana samoihin aikoihin vuosi sitten. Lukuajalla ja -ympäristöllä on merkitystä. Howeyn kirjojen ympäristö on pääosin niin ahdistava, että talvi, sisätilat ja pimeys ympärillä vahvistavat kirjan tunnelmaa. Minusta tuntuu, että suurimman osan Siirrosta olen lukenut peiton alla juuri ennen nukkumaan menoa. Kirja onnistui ahdistamaan minua aiempaa osaa enemmän. Ehkä olisi kannattanut lukea kirja kesällä pihalla.

Ajattelin monta kertaa lopettavani kirjan kesken. Päätin kuitenkin jatkaa, koska halusin ymmärtää miten tarina jatkuu. Viime yönä pääsin loppuun asti. Siirros koostuu kolmesta osasta: Ensimmäinen siirros - isien perintö, Toinen siirros - menettelyohjeet ja Kolmas siirros - siilosopimus. Howey kuljettaa tarinaa monessa ajassa ja siilossa. Kirjassa on aikajanoja, joiden tehtävänä on joko selventää asioita tai hämmentää onneton lukija lopullisesti. Aika kuvaavaa omalle lukukokemukselleni oli, että harkitsin kirjan kesken lopettamista vielä viime yönä, aivan lukemisen lopuksi.

En lukenut muiden bloggauksia kirjasta ennen tätä aamua. Ne olivatkin mielenkiintoisia. Listaan lukemani tähän:
Nina T. / Yöpöydän kirjat
Kirjakaapin kummitus 
Notko, se lukeva peikko
Susa / Järjellä ja tunteella
Kirjus

Käykää ainakin katsomassa Nina T:n blogista (linkki yllä) kirjan piilokansi, joka jäi minulta kokonaan näkemättä lukiessani kirjaston kirjaa.

Siinä missä Siilo toimi itsenäisenä tarinana, Siirrosta ei kannata lukea ilman edeltäjäänsä. Siirros on ehdottomasti osa suurempaa kokonaisuutta. Se selittää ja taustoittaa Siilon tapahtumia.

Siirros oli ahdistava lukukokemus alusta loppuun. Tarina on vyyhti ihmisen pyrkimyksiä, joista syntyy tahatonta ja tahallista pahuutta. Ote kirjasta:

"Kun voimme syyttää vain Jumalaa, annamme anteeksi. Kun syypää on toinen ihminen, tuhoamme vihollisen."

Teos: Siirros (Shift)
Kirjailija: Hugh Howey
Suomentaja: Einari Aaltonen
Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäinen 2013)

Teemestarin kirja

Olen lukenut niin paljon kehuja Emmi Itärannan teoksesta Teemestarin kirja, että päällimmäinen tunne lukemista aloittaessa onkin pelko. Mitä jos minä en pidä tästä kirjasta? Entä jos minä en ymmärrä sitä lainkaan?

Alku onkin minulle vaikeaa, määrittelemättömään tulevaisuuden aikaan sijoittuva pelkistetty tarina sisältää paljon hiljaisuutta ja hallintaa. Itärannan teksti on hyvin kaunista ja täsmällistä. Noria Kaitio on nuori teemestarioppilas, joka opettelee vaativaa elämäntyötään isänsä ohjauksessa. Perhe asuu kaukana isoista kaupungeista. Lukemisen alun vaikeus hiipuu pois, kun pääsen junaan ja omaan rauhaan. Itärannan taitavasti sommiteltu teksti alkaa soljua ja saan kiinni lukemisen rytmistä.

Teemestarin kirja on surullinen tarina ihmisten mahdollisesta tulevaisuudesta. Kuluttamisen aika on loppunut aikoja sitten ja yksittäisen ihmisen elämä on säänneltyä aina veden käyttöä myöten. Teemestarin arvostetussa tehtävässä vedellä onkin erityinen asema. Ote kirjasta:

"Kaikki maailmassa ei ole ihmisten. Tee ja vesi ei kuulu teemestareille, vaan teemestarit kuuluvat teelle ja vedelle. Olemme veden vartijoita, mutta ennen kaikkea olemme sen palvelijoita." 

Pidin paljon Emmi Itärannan esikoiskirjasta Teemestarin kirja. Se on hyvää luettavaa niin aikuisille kuin nuorillekin. Maapallon tila, ihmisen toiminta maailmassa ja yksilön vapaus ovat ainakin teemoja, joita voi miettiä kirjaa lukiessaan. Teemestarin kirja on hyvin filosofinen ja puhdas lukukokemus. On taito kirjoittaa kirja, joka pohtii tärkeitä elämän asioita, mutta väistää latteudet. Itäranta onnistuu siinä upeasti. Ote kirjasta:

"Historialla ei ole alkua tai loppua, on vain tapahtumia, joille ihmiset antavat tarinoiden muodon ymmärtääkseen niitä paremmin... Ja jotta tarinan voisi kertoa, on valittava, mitä jättää kertomatta."

Teemestarin kirja tuo hyvällä tavalla mieleeni Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa. Itärannan teos on klassikkoainesta, ja olen todella iloinen, että kirja on löytänyt tiensä kansainvälisille kirjamarkkinoille.

Teos: Teemestarin kirja
Tekijä: Emmi Itäranta
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2012