Kate Quinn: Koodinimi Alice

 "Minua ei kiinnosta, ketä sinä etsit. Jos et kerro minulle, miksi joku hemmetin jenkki murtautuu talooni, minä ammun sinut. Olen vanha ja olen humalassa, mutta tämä yhdeksänmillinen Luger P08 on erinomaisessa kunnossa. Humalassa tai selvin päin, osun joka tapauksessa takaraivoosi tältä etäisyydeltä."

Kate Quinnin Koodinimi Alice on ollut minulla luettavana pitkän kaavan kautta. Se ei ole moite kirjalle, vaan lähinnä onnettomien yhteensattumien tulos. Aloin lukemaan kirjaa ensimmäistä kertaa jo hyvän aikaa sitten. Vähän aikaa sitten päätin lukea kirjan uudelleen. Nyt lienee jo aika kirjoittaa teoksesta blogiteksti.

Koodinimi Alice kertoo kahden naisen elämän dramaattisista vaiheista. Ensimmäisessä maailmansodassa englantilainen Eve Gardiner rohkaistuu tilaisuuden tullen ja lähtee vakoojaksi. Toisen maailmansodan jälkeen nuori Charlie St. Clair on hankalassa tilanteessa. Hän on aivan surun murtama serkkunsa kadottua sodassa. Käsittelemätön suru ja yksinäisyys omassa perheessä ovat tehneet hänestä suojattoman. Täydellisestä turtumuksesta on seurauksena raskaus.

Nautin suuresti Quinnin romaanista. Se onnistuu monella eri tasolla. Koodinimi Alice on ehdottomasti seikkailuromaani. Alun otteesta ja teoksen ajankohdista eli maailmansodista voi päätellä, etteivät teoksen seikkailut ole mitenkään kevyitä ja mukavia. Ihmiset ovat hengenvaarassa, he haavoittuvat ja vammautuvat. Nekin, jotka ovat onnekkaita jäädessään henkiin, ovat parhaimmillaankin hyvin traumatisoituneita.

Teos kertoo myös elämän merkityksestä ja sen etsimisestä. Toisten ihmisten tuki ja hyväksyntä eivät ole missään tapauksessa itsestään selviä päähenkilöille. Sota näyttäytyy julmana ja sattumanvaraisenakin kohtalona, joka tappaa toisen ja jättää ihmisen viereltä henkiin ihmettelemään elämän jatkumista.

Historia kiinnostaa minua paljon. Sota-ajan romaanit eivät kuitenkaan välttämättä saa minua innostumaan. Tässä romaanissa sota on todella keskeinen osa tarinaa. Vakoilija on jatkuvassa vaarassa ja yksittäinen toimija on mitättömän pieni osanen pitkässä ketjussa. Quinnin teos sai minut kyselemään kotisohvalla täsmäkysymyksiä varsinkin ensimmäisen maailmansodan syistä ja tapahtumien kulusta.

Koodinimi Alice on yllättävän kiinnostava tarina sodan vaikutuksista naisiin. Suosittelen!

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Koodinimi Alice
Tekijä: Kate Quinn
Suomentaja: Päivi Paju
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Harper Collins

Aris Fioretos: Mary

Kaikki kunnia poikabändille mutta minä pidän enemmän farkkutakkisista naisista. Bassokomppi jylisee suonissa, terva kärventää mustana ja karkeana keuhkoja. Savuke väpättää suupielessä kun laulan Suzy Quatron mukana. Ensimmäistä kertaa minä olen maailmassa joka on minun sisässäni, joka on rakentunut ryynin kokoisen auringon ympärille.
Että elämä voi olla näin keveää.

Kansikuva kustantajan sivuilta

Aris Fioretos on Kreikasta kotoisin oleva ruotsalainen kirjailija, joka kirjanliepeen mukaan kuuluu Ruotsin nykykirjallisuuden kärkinimiin. Hänen romaaninsa Mary on ollut luettavanani nyt jo jonkin aikaa. Ensimmäinen tunteeni kirjasta liittyy sen kanteen. Elina Warstan kansi on huomiota herättävän kaunis, kunnes ymmärrän, että kaikki punainen on verta. Kansi on edelleen mielestäni upea, mutta lukemisen edetessä kannen kuva saa uusia merkityksiä. Maryn kansi on minulle yksi vuoden parhaimmista.

Päähenkilö Mary on nuori opiskelija, jonka poikaystävä Dimos on poliittisesti aktiivinen. Tarina sijoittuu 1970-luvun Kreikkaan. Heti kirjan alussa minäkertoja tekee tarinasta merkityksellisen kertomalla, että tämä tarina kertoo hänen lakkaamisestaan. Jo ensimmäisiltä sivuilta alkaen ymmärrän, että luen kirjaa, joka tekee minut pohjattoman surulliseksi ja ahdistuneeksi. Nyt surua on jo kaksi kerrosta.

Mary on kieleltään ja kerronnaltaan kaunis ja hallittu teos. Mutta se, että kirja kertoo ihmisen vangitsemisesta, hänen kiduttamisestaan ja eristämisestään, tekee kirjasta sietämättömän tuskallisen lukea. Kirjassa on sivuja 337. Luin kirjaa noin kuukauden. Päätin monta kertaa lopettaa kirjan lukemisen, mutta sitten päätin jatkaa. Jotenkin ajattelin, että jos Mary jaksaa, niin minunkin pitää jaksaa.

Dimos raapi partaansa ja otti sitten yhden granaattiomenan. Minun puhuessani hän leikitteli rosoisella hedelmällä, paineli ja puristeli sitä jänteikkäillä sormillaan. "Miksi on niin tärkeää että asiat sinänsä ovat kylliksi?" Kuulin että hän oli vakavissaan. "Kyllähän jotkin asiat merkitsevät enemmän kuin toiset." - -
"Voi olla." En tiennyt osaisinko vastata, mutta halusin että hän ymmärtäisi. "Jos sinä halkaiset tuon omenan, et löydä yhtäkään siementä joka on tärkeämpi kuin toinen. Kaikessa on selvä järjestys, mutta keskipiste on kaikkialla."

Suora väkivalta, sen uhka, pelko ja epävarmuus tekevät Maryn ja muiden vankeudessa olevien elämästä hyvin vaikeaa. Välillä kipu tuntuu vahvana, kun taas välillä Mary onnistuu etäännyttämään ajatuksensa kehostaan, mutta palaaminen itseen ja omiin tunteisiin on silloin vielä tuskallisempi. Maryn raskaus tekee tästä kaikesta vielä pahempaa, vaikka raskaus tuo mukanaan myös toivoa ja häivähdyksen mahdollisesta tulevaisuudesta.

Fioretos katsoo vallasta kamppailevien voimien taistelun aikana yksittäistä ihmistä ja hänen kohtaloaan. Kirjailija kertoo tarkasti Maryn rakennusaineet, hänen hajoamisensa ja hajoittamisensa. Minulle Mary on teos inhimillisyydestä ja sen puutteesta. Teos näyttää ihmisen sitkeyden ja haurauden. Suru kerrostuu lukemisen aikana niin, että kirjan lopettaessani olen jo mennyt laskuissa sekaisin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Mary
Tekijä: Aris Fioretos
Suomentaja: Liisa Ryömä
Kansi: Elina Warsta
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Teos