Kirja vie kauas

Viime viikkoina ajatukseni ovat olleet kaukaisissa maissa ja niiden ihmisissä. Todellisen elämän rinnalla olen ajatellut lukemiani kirjoja, jotka ovat kertoneet minulle vieraista kulttuureista ja maailmoista. Muistan kirjoittaneeni lukukokemuksestani ainakin näistä:

Kamala Markandayan Punaista tomua sijoittuu Intiaan.

Naomi Ragenin Jeftan tytär sijoittuu Israeliin.

Susan Abulhawan Sininen välissä taivaan ja veden sijoittuu mm. Palestiinaan.

Graig Thompsonin Habibi sijoittuu fiktiiviseen maahan jonnekin todellisen Lähi-Idän maisemiin.

Khaled Hosseini Tuhat loistavaa aurinkoa sijoittuu Afganistaniin.

Skaala on laaja. Markandayan kirja on käännetty suomeksi 1956 ja Abulhawan kirja 2015. Ragenin romaani on viihdettä ja Hosseini romaanilla on ainakin minun mielessäni myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. Listassa on neljä romaania ja yksi sarjakuvaromaani.

Jokainen näistä kirjoista on ollut hyvä lukukokemus. Thompsonin ja Hosseinin kirjat ovat olleet aivan erityisen väkeviä. Kun mietin mielessäni tämän tekstin kirjoittamista ja yllä mainittuja kirjoja, huomasin Habibin olevan taas perheenjäsenellä luettavana. Tekisi mieli lukea se itsekin.

Ote Hosseinin kirjasta Tuhat loistavaa aurinkoa:

Mulla Faizullah myönsi Mariamille, ettei hän aina ymmärtänyt, mitä Koraanin sanat tarkoittivat. Mutta hän nautti arabiankielisten sanojen lumoavasta soinnista. Hän sanoi, että ne lohduttivat häntä, tyynnyttivät hänen sydäntään.
"Ne lohduttavat vielä sinuakin, Mariam-jo", mulla sanoi. "Voit palauttaa ne mieleesi hädän hetkellä, eivätkä ne petä sinua. Jumalan sanat eivät petä sinua, tyttöseni."

Toivottavasti ennätän kevään aikana lukea jonkun kirjan Syyriasta, Irakista tai Iranista. Pitänee tutustua kirjablogien tarjontaan.

Blogin 300. postaus lähenee

Havahduin huomaamaan, että blogini 300. postaus lähenee. Alle kymmenen postauksen päästä pääsen juhlimaan tätä virstanpylvästä. Blogini ensimmäinen postaus on päivätty lokakuulle 2010. Vuosina 2011 - 2014 olen näemmä kirjoittanut blogiini noin kerran viikossa. Viime vuonna poikkesin aiemmasta rytmistäni ja onnistuin kirjoittamaan blogiini 111 päivitystä. Olen luvusta positiivisen yllättynyt.

Aina kun luen vanhoja bloggauksiani, hämmästyn lukemiani kirjoja ja kirjojen nostattamia ajatuksia. Olen lukemiseni suhteen vaihtelevan huonomuistinen ja vaikutteille altis. Ajattelin ilahduttaa itseäni ja mahdollisesti lukijoitani nostamalla tulevissa blogiteksteissä joitain aiemmin lukemian kirjoja koontipostausten muodossa. Olen ihaillut toisten bloggareiden kuukausi- ja vuosikoosteita. En itse pysty siihen. Mutta nyt saan kokeilla jotain koosteen tapaista.

Lokakuussa 2010 kerroin kuuntelemastani Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjasta. Villan kirja kuuntelukokemuksena oli minulle kuin rakkaan vanhan mummon puhetta ja hyvin nautittavaa. Tämän lukukokemuksen myötä Kyllikki Villa myös kääntäjänä tuli minulle näkyväksi. Kyllikki Villa kuoli vuonna 2010. Hänen muistokirjoituksensa Helsingin Sanomissa nostaa minulle sen saman kaipauksen tunteen, joka on läsnä hänen kirjoissaan.

Kyllikki Villa hitaasti matkaavana naisena olisi varmaankin nauttinut matkasta Uuteen-Seelantiin, jonne sijoittui äskettäin bloggaamani kirja Valkoisen pilven maa, jonka on kirjoittanut Sarah Lark. Uuden-Seelannin vieressä oleva Australia on puolestaan tapahtumapaikkana maagiselle aikuisten sadulle, jonka on kirjoittanut Murray Bail ja suomentanut Saara Villa, Kyllikki Villan tytär. Bailin Eukalyptus oli lukukokemus, joka pääsi useampaankin bloggaukseeni. Marraskuussa 2015 lukuhaaste sai minut lukemaan ja bloggaamaan joka päivä. Eukalyptus tuli luettua neljässä päivässä, 16.-19.11.2015. Alku oli vaikea, välillä olin kirjan imussa ja loppu lähti lepattamaan vieden parhaimman lukuinnon mennessään.

Uuden-Seelannin ja Australian lämpö ja aurinko tuntuu kovin etäiseltä juuri nyt. Ulkona on -30 C pakkasta ja aurinko on kalpean kylmää valoa päivällä. Onneksi auringon ja lämmön voi lukea itselleen ja mieleensä.

Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät

Olen kerta kaikkiaan poikki. Tähdet, yksin ei pysty saamaan hyvää aikaan, ja minä olen niin yksin. Antakaa minulle rauhaa ja sisäistä voimaa ja antakaa vielä se jota salaa odotan. Oli hän pitkä tai pätkä, rikas tai köyhä, komea tai ruma, nuori tai vanha, sillä ei ole väliä. Antakaa minulle mies, joka rakastaisi minua ja jota minä rakastaisin.

Löysin Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät lähikaupan kierrätyskirjojen korista. Otin kirjan välittömästi lukuun. Kirjan kansi on riemunkirjava ja kuvaa aika hyvin sisältöä. Pokkarissa on melkein 700 sivua ja nautin miltei koko kirjan verran kiemuraisten ihmissuhteiden selvittelystä. Viimeiset sata sivua menivät mielestäni överiksi, mutta luin kirjan silti loppuun.

Pancolin romaanin keskiössä on reilusti aikuiset sisarukset Joséphine ja Iris. Molemmat naiset ovat tarinan aluksi naimisissa, mutta jo ensimmäisillä sivuilla ollaan aika epätoivoisissa tunnelmissa ja muutos on väistämätön. Epätoivo sanana ei kuvaa tätä kirjaa lainkaan, joten lukukokemus ei ole synkistävä. Krokotiilin keltaiset kyyneleet on pikemminkin aikuisen ihmisen lohtukirja, jonka luettuaan voi huomata olevansa pykälän uskaliaampi tekemään jotain elämässään toisin.

Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät on viihdyttävä lukukokemus. Parisuhteen väljähtyminen, omat elämäntoiveet yhdistettynä ikäkriisiin, vanhemman ja nuoruusikäisen ristiriidat ja yllättävä lojaalius ja monet muut aiheet yhdistyvät tässä kirjassa. Naurahtelin kirjan maailman eksotiikkaa, jossa puolisot ja rakastajat kamppailevat samalla työpaikalla aivan uskottavasti.

Krokotiilin keltaiset silmät sisältää, huolimatta sijoittumisestaan nykyaikaan, tietoa ja viittauksia keskiaikaan. Koska Joséphine tutkii keskiaikaa, tuo ajankohta elää erityisesti hänen elämässään ja havainnoissaan ympäröivästä maailmasta. Nautin paljon tästä puolesta romaanissa. Ote kirjasta:

Tässä minä olen keskellä omaa rakasta keskiaikaani, Joséphine ajatteli itkiessään. Kuin köyhä maaorja, jonka on maksettava veronsa linnanherralle. Maaorja asetti neljä ropoa päälaelleen, kumartui ja antoi ne linnanherralle osoituksena alamaisuudestaan. - - Ihmisten keskinäiset suhteet eivät ole muuttuneet yhtään vaikka on keksitty mäntämoottori, sähkö, puhelin ja televisio. Minä olen ollut, olen edelleen ja olen aina sisareni nöyrä palvelija. Ja muiden!

Kiitos tämän lukukokemuksen, luen todennäköisesti muutkin Pancolin kirjat. Eläin taitaa löytyä jokaisen Pancolin kirjan nimestä. Joten luettavana ovat vielä oravat ja kilpikonnat.

Teos: Krokotiilin keltaiset silmät
Tekijä: Katherine Pancol
Suomentaja: Marja Luoma
Julkaisuvuosi: 2011 (pokkari 2012)
Kustantaja: Bazar

Blogistanian Kuopus 2015, minun ääneni

Luetaanko tämä? -blogin Kia emännöi Blogistanian Kuopus 2015 äänestystä. Äänestyksessä voi antaa kolmelle lukemalleen ja bloggaamalleen kotimaiselle kirjalle ääniä. Kirjan tulee olla julkaistu vuonna 2015. Tässä minun ääneni:

3 pistettä saa Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä. Tämä oli Enorannalta ensimmäinen lukemani kirja. Pidin siitä todella paljon.

2 pistettä saa Jyri Paretskoin Shell's Angles ja beibit. Paretskoin Shell's Angles on ollut vetävä sarja yläkoululaisille.

1 pisteen saa Nadja Sumasen Rambo. Sumasen esikoisteos on konstailematon hyvän tuulen kirja.

Blogistanian Finlandia 2015, minun ääneni

Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja emännöi Blogistanian Finlandia 2015 äänestystä. Äänestyksessä voi antaa kolmelle lukemalleen ja bloggaamalleen kotimaiselle kirjalle ääniä. Kirjan tulee olla julkaistu vuonna 2015. Tässä minun ääneni:

3 pistettä saa Anneli Kannon Pyöveli. Kanto kirjoitti kamalasta aiheesta hienon romaanin.


2 pistettä saa Paula Havasteen Maan vihat. Havaste ilahduttaa minua jokaisella romaanillaan.


1 pisteen saa Kaari Utrion Paperiprinssi. Odotin malttamattomana Utrion kirjaa ja se täytti odotukseni.

Tällä kertaa pisteeni menivät historiallisille romaaneille, joista nautin suuresti. Kaikki sattuivat vielä olemaan naisten kirjoittamia.