Näytetään tekstit, joissa on tunniste vieras kulttuuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vieras kulttuuri. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. elokuuta 2016

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 1

Älykkäänä lukijana otin ensin haltuuni Sattoufin Tulevaisuuden arabi -sarjakuvateoksen toisen osan. Nyt olen saanut nauttia ja ahdistua sarjan ensimmäisestä osasta. Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi 1 on erittäin hyvä ja koskettava sarjakuvateos.
Kansikuva kustantajan sivuilta. Perhe kulkee kuvassa eteenpäin ja jättää Libyan Gaddafin taakseen.
Riad Sattouf kurottaa muistoissaan ja mielikuvissaan aina varhaislapsuuteensa asti ja kertoo perheensä tarinan. Vaaleakutrinen poika muuttaa perheensä mukana Ranskasta isänsä työn vuoksi Libyaan. Libyaa hallitsee 80-luvun alussa "suuri arabipresidentti" Gaddafi. Siirtymä Euroopasta Libyaan on aika täräkkä. Oma huomioni kiinnittyi Riadin äitiin, joka ensin puhtaaksikirjoittaa miehensä väitöskirjan ranskaksi miehen heikon kielitaidon vuoksi ja sitten lähtee tietämättömyyttään / ajattelemattomuuttaan / tunteidensa viemänä / mieheensä luottaen / itseensä luottaen / täynnä seikkailuhenkeä maahan, joka on turvaton sekä hänelle itselleen että lapselleen. Miksi äiti tekee tämän suuren ja uhkarohkean luottamusloikan? En tiedä, mutta ahdistun suunnattomasti seuratessani Riadin lapsuutta.
Kolme ruutua teoksesta. Isä opettaa pojalle tärkeän asian naisista ja Saatanasta.

Kuusi ruutua teoksesta. Kiroilun skaalaa oppimassa.

Kaksi ruutua teoksesta. Libyassa tehtiin muutoksia.
Tulevaisuuden arabi 1 sisältää neljä lukua ja etenee jouhevasti. Pidän paljon Sattoufin kynänjäljestä. Joskus joudun tihrustamaan sarjakuvia (lupaan käydä optikolla), mutta Tulevaisuuden arabia lukiessa tätä ongelmaa ei ole. Voin keskittyä olennaiseen. Tarina vie minut mukanaan kauas pois, toiseen aikaan ja vieraisiin paikkoihin. Libya ei jää perheen pysyväksi asuinpaikaksi, vaan muutto toiseen maahan on taas edessä. Syyria on 80-luvulla sosialistinen sotilasdiktatuuri ja Sattoufin perhe muuttaa jälleen uuteen ympäristöön, tällä kertaa lähelle isän sukua.

Riadin tarina tekee minut surulliseksi. Turvattomuus ja arvaamattomuus ovat Riadin ydinkokemusta perheen ja kodin ulkopuolisesta elämästä lapsuudessa. Lapsen maailmassa riittää paljon ihmeteltävää ja outoa. Kodissakin pieni Riad kokee mielestäni turvattomuutta. Isän alati muuttuvat suunnitelmat perheen tulevaisuudesta ja äitiä ympäröivä masennuksen ilmapiiri ei lapsen hyvinvointia tue.

Teos: Tulevaisuuden arabi 1. Lapsuus Lähi-idässä (1978-1984)
Tekijä: Riad Sattouf
Suomentaja: Saara Pääkkönen
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäinen on julkaistu 2014 ranskaksi)
Kustantaja: WSOY

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Kirja vie kauas

Viime viikkoina ajatukseni ovat olleet kaukaisissa maissa ja niiden ihmisissä. Todellisen elämän rinnalla olen ajatellut lukemiani kirjoja, jotka ovat kertoneet minulle vieraista kulttuureista ja maailmoista. Muistan kirjoittaneeni lukukokemuksestani ainakin näistä:

Kamala Markandayan Punaista tomua sijoittuu Intiaan.

Naomi Ragenin Jeftan tytär sijoittuu Israeliin.

Susan Abulhawan Sininen välissä taivaan ja veden sijoittuu mm. Palestiinaan.

Graig Thompsonin Habibi sijoittuu fiktiiviseen maahan jonnekin todellisen Lähi-Idän maisemiin.

Khaled Hosseini Tuhat loistavaa aurinkoa sijoittuu Afganistaniin.

Skaala on laaja. Markandayan kirja on käännetty suomeksi 1956 ja Abulhawan kirja 2015. Ragenin romaani on viihdettä ja Hosseini romaanilla on ainakin minun mielessäni myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. Listassa on neljä romaania ja yksi sarjakuvaromaani.

Jokainen näistä kirjoista on ollut hyvä lukukokemus. Thompsonin ja Hosseinin kirjat ovat olleet aivan erityisen väkeviä. Kun mietin mielessäni tämän tekstin kirjoittamista ja yllä mainittuja kirjoja, huomasin Habibin olevan taas perheenjäsenellä luettavana. Tekisi mieli lukea se itsekin.

Ote Hosseinin kirjasta Tuhat loistavaa aurinkoa:
Mulla Faizullah myönsi Mariamille, ettei hän aina ymmärtänyt, mitä Koraanin sanat tarkoittivat. Mutta hän nautti arabiankielisten sanojen lumoavasta soinnista. Hän sanoi, että ne lohduttivat häntä, tyynnyttivät hänen sydäntään.
"Ne lohduttavat vielä sinuakin, Mariam-jo", mulla sanoi. "Voit palauttaa ne mieleesi hädän hetkellä, eivätkä ne petä sinua. Jumalan sanat eivät petä sinua, tyttöseni."
Toivottavasti ennätän kevään aikana lukea jonkun kirjan Syyriasta, Irakista tai Iranista. Pitänee tutustua kirjablogien tarjontaan.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kristiina Bruun: Kaikki mikä on sinun

"Kuka rakastaisi tarpeeksi tullakseen tänne jonkun vaimoksi, jättäisi itsenäisyytensä ja ripustaisi vapautensa farkkujen kanssa naulakkoon. Kuka haluaisi tulla tarkkailtavaksi ja opetettavaksi tavoille? Kuka haluaisi ikuisesti erottua joukosta?"
Kristiina Bruunin esikoisteos Kaikki mikä on sinun päätyi luettavakseni omasta toiveestani. Halusin lukea jotain erilaista ja kirjan esittelytekstin perusteella Bruunin esikoinen vaikutti kevyehköltä tarinalta vieraista kulttuureista. Toinen syy lukuvalintaani on kirjan kannen huikaiseva kauneus. Kansi on Satu Kontisen käsialaa. Pidän paljon kannen väreistä ja kultainen häkki, jonka katolla lintu istuu, sopii teoksen tarinaan oikein hyvin. (Eksyin Satu Kontisen / Satukalan sivuille ihastelemaan muitakin hänen töitään.)
Kuva kustantajan sivuilta


Kaikki mikä on sinun kertoo suomalaisen Annan tarinan. Anna on taitava ja päämäärätietoinen nuori nainen, joka haluaa hyvän työn ja amerikkalaisen puolison. Anna on tarinan alussa Teksasissa yliopistossa ja nauttii joka hetkestä. Anna ottaa vaivatta käyttöönsä amerikkalaisuuden kaikkinensa, puheesta toimintatapoihin ja ajatteluun. Anna kuitenkin tapaa yliopistolla henkilön, joka muuttaa Annan itselleen suunnitteleman elämänkulun.

Teoksen alku, välillä Yhdysvalloissa, Suomessa ja Bangladeshissa, onkin alkusoittoa ja johdantoa. Pian tarina etenee viisi vuotta eteenpäin. Anna on syvästi rakastunut ja aivan uuden tilanteen edessä. Mihin maahan Anna aikoo rakentaa elämänsä?

Kirjan lievetekstissä nimetään kolme henkilöä tarinasta: Anna, Taslima ja Delwar. Anna on väistämättä näistä kolmesta keskeisin henkilö tarinassa. Niin tuttuutta kuin vierautta katsotaan mielestäni juuri Annan kautta ja hänen kokemanaan. Itse kiinnostuin kirjassa eniten Taslimaan. Taslima on naimisissa oleva bangladeshilainen nainen, joka joutuu kuitenkin elämään ilman miestään. Hän on henkilö, jonka mielessäni eniten liitän ihailemaani kansikuvaan. Hän on tuoksuva ja värikkäisiin asuihin pukeutuva nainen, joka hämmentyy ja huumaantuu rakkauden janostaan. Tästä kolmikosta Delwar, tarinan alussa poikamies, jää kaikkein etäisemmäksi. Delwar haluaa osansa elämästä ja ilahtuu saamastaan työstä ja vastuusta. Mielestäni Delwar toimii tarinassa jonkinlaisena kulttuurisena peilinä, jonka kautta niin Annan kuin Taslimankin reaktiot ja valinnat saavat uusia merkityksiä. (Hmm, tässä lätisen merkityksistä, vaikka kuvittelin lukevani kevyehköä kirjaa.)

Kaikki mikä on sinun rytmittyy ruokaresepteillä ja mukaan mahtuu myös sokerointiin tarvittavan seoksen valmistusohje. Ote ohjeesta:
"Vahaus kerran kuukaudessa muuttuu vähitellen vahaukseksi kerran kahdessa kuukaudessa ja niin edelleen, kunnes tavoitetaan täydellinen karvattomuus hieman ennen kuolemaa."
Kirja rakentuu kappaleista, joiden aluksi aina kerrotaan tapahtumien paikka. Kertoja vaihtuu, mutta lukija kyllä pysyy mukana. Tässä teoksessa Bruun onnistuu mielestäni parhaiten kuvatessaan paikkoja ja tapahtumia. Lukijana välillä herpaannuin dialogien kohdalla. Ote kirjasta, jossa kaksi ihmistä ovat illallisella:
"Minä uskon ihmisyyteen, en Jumalaan."
"Ei ole ihmisyyttä ilman jumaluutta. Rukoilen puolestasi."
"Kunhan sinulla on sukkanauhavyö ylläsi."
"En ikinä käytä niitä."
"Todella harmillista."

Kaikki mikä on sinun sisältää paljon bangladeshilaisen elämäntavan kuvausta. Tämä osa teoksesta kiinnosti minua eniten. Värit, tuoksut ja maut välittivät kokemusta omasta tavasta olla, kotoisuudesta ja tuttuudesta juuri Tasliman kertomina. Anna jäi minulle hyvin etäiseksi ja vieraaksi. Mietin jopa, oliko se tarinassa tarkoituskin. Oliko etäisyys ja tietynlainen koskemattomuus ja koskettamattomuus osa Annan persoonaa?

Kirjan loppupuolella innostuin oikein odottamaan loppuratkaisua. Se, että se päättyi toisin kuin olisin itse valinnut, ei loppua huononna. Aion antaa kirjan luettavaksi ystävälleni ja näin varmistaa, että pääsen itse puhumaan kirjasta toiselle sen lukeneelle.
"Oli kolme asiaa, jotka merkitsivät: se mitä hyvää teit elämäsi aikana ja mitä hyviä asioita opetit toisille sekä puolestasi lausutut rukoukset."

Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta.

Teos: Kaikki mikä on sinun
Tekijä: Kristiina Bruun
Kansi: Satu Kontinen / Satukala
Kustantaja: Schildts & Söderströms
Julkaisuvuosi: 2015