Olli Jalonen: Taivaanpallo

Parhaimmat lukukokemukseni syntyvät suhteessa muihin lukijoihin ja aiemmin lukemiini kirjoihin. Tämän ilon ja nautinnon koin Olli Jalosen Taivaanpallon kanssa.

Ennen lukemista
Sain Taivaanpallo-romaanin arvontapalkintona ennen joulua. Kun mielessä on paljon kaikenlaista, en halua aloittaa kirjaa, jonka toivon vievän huomioni. Joulu meni ja kirja jökötti edelleen luettavien pinossa. Ystäväni sai Taivaanpallon joululahjaksi ja aloitti sen lukemisen. Sovimme lukupiirissä, että luemme maaliskuun alkuun Jalosen uusimman. Minun on siis luettava romaani.

Ystävä viestittelee minulle ongelmistaan kirjan lukemisen suhteen. Ajattelen, että minulle käy samoin: tulen lukemaan kirjan pakolla lukupiirin vuoksi. Voi itku! Vetkuttelen lukemisen aloittamista, koska koen olevani jotenkin myöhässä kirjan kanssa. Taivaanpallo on jo palkittu Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla.


Lukeminen
Lähden pienelle matkalle helmikuisena lauantaina. Otan mukaan vain Taivaanpallon luettavaksi. Mielessä pyörivät vielä ystäväni viestit lukemisen hankaluudesta. Mietin, mitä matkantekoni launtaina ja sunnuntaina tulee olemaan, jos lukeminen ei lähde kulkemaan. Nousen junaan, istun penkille ja aloitan lukemisen.

Jalosen kirja kertoo nuoresta, uteliaasta ja sinnikkäästä Anguksesta. Angus elää äitinsä, sisarensa, veljensä ja sisarensa pojan kanssa Saint Helenan saarella. Tarina alkaa vuodesta 1679.

Se on tehtävä, käsky, ohje ja opetus.

Nautin Jalosen sanoista ja lauseista. Anguksen ääni kuuluu selvänä ja pojan vahva sitoutuminen englantilaisen hienon herran antamiin tehtäviin liikuttaa minua. Kuukaudet ja vuodet kuluvat, Angus harjoittaa taitojaan tehtävissä. Äidin, sisaren ja paikallisen pastorin elämät risteävät ja ajan kanssa Angus oppii myös havainnoimaan ihmisiä. Mutta hän säilyy pitkään lapsena, luottavaisena ja käskettävänä.

Niin Angus se on näin että vähän yli sata vuotta on Jumalan ajassa aivan tavattoman pieni numero ja hetki. - - Näin me Saint Helenalla saamme elää yhä kaiken puhtaan alussa vaikka muualla aika on kulunut paljon pidemmälle. Jumala on päättänyt suuressa hyvyydessään jättää meille täällä kurkistusluukun auki maailman hamaan alkuun asti.

Paksu romaani on luettu kahdessa päivässä junamatkoilla, hotkaisen kirjan vaivatta. Nautin Jalosen tavasta kuvata lapsen uteliaisuutta. Nautin myös ajan ja uskon kuvauksista. Romaani ylistää tietoa ja sen hankintaa. Elävä luonto, kasvit ja elämet, hengittävät samaan tahtiin kanssani. Katson maailmaa lapsen silmin ja ihmettelen näkemääni.


Lukemisen jälkeen
Luettuani romaanin käyn kylässä ystäväni ja hänen puolisonsa luona. Keskustelemme romaanista ja sen vetovoimasta. Päädyn lukemaan romaanin erään katkelman ääneen kahvipöydässä. Jalosen miljöökuvaus on lumonnut minut.

Polttopuun ohuenkarvas savu ja hiilen raskas katku leijailee ympärillä vaikka savupatsaat näyttävät nousevan kylmässä melkein pystysuoraan taivasta kohti. Aurinko on harson läpi vaalea ja vihertävänkeltainen ja taivas on talven taivas. Kaikki on muuta kuin kotona on koskaan ollut. Minä olen tässä kaiken keskellä. Minä olen Angus ja Angus on minä ja Minä-joka-on Kuolleenpuun-Angus on matkalla lumisille vuorille.

Jalosen Taivaanpallo palkitaan Blogistanian Finlandialla. Ensi viikolla pääsen keskustelemaan lukemastani lukupiirin kanssa Kimingissä Karstulassa. Uskon, että Taivaanpallo jakaa mielipiteitä.

Teos: Taivaanpallo
Tekijä: Olli Jalonen
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Otava

Kei Sanbe: Poissa 2 (Erased)

Olen iloinen, että siusta ja kaikista muista tuli ystäviäni. Kiitos tästä päivästä.

Lokakuussa luin Kei Sanben Poissa-sarjan ensimmäisen osan ja pidin paljon lukemastani. Kaikki aloitusosasta kirjoittamani pätee myös sarjan toiseen osaan, jonka sain ennen joulua. Luin kakkososan välittömästi kotiin palattuani ensimmäisenä iltana. Nyt levättyäni ryhdyin lukemaan saamaani teosta muka ensimmäistä kertaa, mutta se tuntui ihmeen tutulta. Luin kuitenkin ja ajattelin, että ehkä olen katsonut jo kakkososan Netflixin samannimisestä sarjasta (jakso 3). En kuitenkaan, teoksen aivan lopusta löysin kirjanmerkkini! Olin siis äärettömän väsyneenä lukenut kirjan, mutta se oli hautautunut jonnekin mieleeni pääosin upoksiin. Onneksi olen levännyt ja nyt pystyn miltei järjissäni jotain lukemastani kirjoittamaan.

Sanben Poissa 2 (Erased) jatkaa suoraan siitä, mihin Poissa 1 jää. Joten jos ensimmäinen osa on lukematta ja saat käsiisi toisen osan, yritä etsiä itsellesi myös ensimmäinen osa ja aloita siitä. Päähenkilö, aikuinen Satoru, joutuu tempaistuksi omaan lapsuuteensa. Hänen elämässään on tapahtunut hyvin surullisia asioita, joihin hän ei ole voinut vaikuttaa. Kun hän nyt pääsee aikuisen tiedoilla palaamaan lapsuuteensa, muutos on ainakin teoriassa mahdollinen. Voiko yksi ihminen muuttaa tapahtumien kulkua? Mitkä kaikki asiat muuttuvat, jos yrittää muuttaa yhden keskustelun tai illan tapahtunut?

Kansikuva kertoo aika paljon asetelmasta. Satoru suojelee vierellään olevaa luokkakaveria Hinazukia, jolla ei muita ystäviä ole. Kuvassa joku paha on tulossa ovesta. Tytön jaloissa on mustelmia, ne huomaavat sekä Satoru että opettaja. Joku pahoinpitelee tyttöä, joka on hyvin hiljainen ja vähään tyytyväinen.

Luettuani mangan Poissa 2 käyn katsomassa Netflixistä sarjan Erased kolmannen osan. Sarja on uskollinen sarjakuvalle. Tunnelma on molemmissa painostavan ahdistava ja pohjattoman surullinen. Sanben mangassa suru iskeytyy vasten lukijan kasvoja ja saa ainakin minut itkemään. Ikäsuositus 14-vuotiaasta eteenpäin tuntuu perustellulta. Ote tekstistä:

Mikä onnen hetki. Tällasiakin on siis ollut. Unohdinko ne? Ei... En vain huomannut niitä. Sen kummemmin mitään tuntematta... ne virtasivat ohitseni. Minä... ...hukkasin nämä hetket.

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Poissa 2 (Erased)
Tekijä: Kei Sanbe
Suomentaja: Taavi Suhonen
Julkaisuvuosi: 2018
Julkaisja: Punainen Jättiläinen (Tammi)

Anne Muhonen: Kesä, jona opin soittamaan ukulelea

Sain Anne Muhoselta luettavaksi hänen uusimman sarjakuvateoksensa, Kesä, jona opin soittamaan ukulelea. Muistan lukeneeni Muhoselta aiemmin Universumin avain -teoksen, jonka ensisijaisena kohderyhmänä ovat lapset ja varhaisnuoret.

Kesä, jona opin soittamaan ukulelea kertoo Odesta, joka tarinan alussa löytää itsensä kesäjuhlista. Juhlamieltä ei oikein löydy ja hän onkin tekemässä lähtöä.Hän tulee kuitenkin kuvatuksi ja jää juhliin. Kuvaaja on juhlien epävirallinen tapahtumakuvaaja, joka katsoo maailmaa hieman toisella lailla ja saa hymyn Oden huulille. Syntyy kahden ihmisen välinen yhteys.

Muhosen sarjakuvateos on ihanan kepeä sekä kooltaan että tunnelmaltaan. Nuoren ihmisen elämää käsitellään lempeästi ja iloisesti. Surullisimmissakin hetkissä on lopultaan hyvä tunnelma läsnä. Nautin Muhosen tavasta viedä tarinaa eteenpäin.

Jossain vaiheessa lukemistani ymmärsin Oden olevan Onni eli siis mies. Siihen saakka olin lukenut Oden naiseksi. Luin sitten teoksen muutamaan otteeseen. Taidan pitää enemmän siitä tarinalinjasta, jossa näen Oden naisena, joka haikailee kesältään suuhygienistiä.

Kiitos arvostelukappaleesta!


Teos: Kesä, jona opin soittamaan ukulelea
Tekijä: Anne Muhonen
Julkaisuvuosi: 2018

Heidi Pyykkönen ja Niilo Rantala: Aina

Päädyin lukemaan Heidi Pyykkösen ja Niilo Rantalan yhteisteoksen Aina. Se on tekijöidensä mukaan rakkausrunoelma, joka terminä käy minulle oikein mainiosti. Tätä tekstiä aloittaessani kävin Käsite-kustantamon FB-sivuilla, joilta löytyy musiikillinen adventtikalenteri. Mielenkiintoista! Ja hyvin samassa linjassa yllätyksellisen runoteoksen kanssa.

Olen lukenut nyt runoelman muutamaan kertaan. Teoksessa on niin paljon kaikkea, että joka kerta lukiessani hairahdan jonnekin. Runoelma koostuu prologista, kolmesta osasta ja epilogista. Runot ovat muodoltaan vaihtelevia, mukana on hyvinkin perinteisiä runoja loppusointuineen, proosarunoja ja runoja, joille minulla ei ole nimeä. Osa runoista tai aforismeista on ripoteltu sivulta toiselle yksittäisinä sanoina. Vaikka muoto vaihtelee, aihe säilyy samana. Runot käsittelevät rakkautta.

Monissa runoissa on hyvin paljon intertekstuaalisuutta, jopa häiritsevyyteen asti. Huomaan liikuttuvani eniten runoista, joissa ei ole selviä viittauksia toisiin teksteihin tai viittaukset ovat sellaisia, jotka jäävät minulta huomaamatta. Kirjoittaessani tätä ryhdyn taas selaamaan runoja ja häkellyn jälleen, tässä teoksessa on hyvin paljon kaikkea rakkauden ja erityisesti ihastumisen tunteesta. En tunnu pääsevän selvyyteen tästä teoksesta ja se voi olla runoelman kohdalla oikein hyvä lopputulos. Näin päättyy runo Taluttajat:

Ei se epävarmuutta ole 
kauan pimeässä kulkeneena 
aurinko vain häikäisee
kattaen kaiken

Me olemme sokaisseet minut
Me olemme sokaisseet sinut
ja nyt meidän tulee ikuisesti taluttaa toisiamme.

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Aina
Tekijät: Heidi Pyykkönen ja Niilo Rantala
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Käsite

Tuomas Marjamäki: Siitä tulikin farssi

Sain aiemmin syksyllä luettavakseni Tuomas Marjamäen romaanin Siitä tulikin farssi. Joululomalla tartuin kirjaan. Romaanin aihe, suomalaisen elokuvan varhainen historia, kiinnosti minua alustavasti. Innostuin myös mainiosta kirjan kannesta, joka on mielestäni tyylikäs, pelkistetty ja kiinnostuksen herättävä. Sika! Miksi se onkaan elävistä kuvista kertovan kirjan kannessa?

Jyväskyläläisen kustantamo Docendon julkaisema Siitä tulikin farssi on Tuomas Marjamäen esikoisromaani. Teos kertoo humoristisesti elävien kuvien innostuksesta ja ensimmäisistä kokeiluista Suomessa. Tarina alkaa häämatkalla olevan parin tutustumisesta eläviin kuviin Pariisissa vuonna 1896. Insinööri Ståhlberg ymmärtää oudon ja pelottavan ilmiön lainalaisuuden koneenkäyttäjää seuratessaan. Ote teoksesta:

- Tämähän on paholaisen tekosia!
Juna lähti taas kulkemaan yleisöä kohti, mutta nyt kahta nopeammin. Ja taas se pysähtyi viime hetkessä - ja peruutti sitten uudelleen. - - 
Karl Emil [Ståhlberg] vilkaisi taas koneenkäyttäjään, joka näytti veivaamisen lomassa nauravan oikein mahaansa pidellen. Hetken tarkkailtuaan Karl Emil huomasi, että aina kun juna pysähtyi, mies lopetti kampensa vääntämisen - ja vaihtoi sitten suuntaa.
Tietenkin. Koska filmi juoksi laitteessa edestakaisin ja pysähteli, niin teki myäs kuvaan ikuistettu juna matkustajineen. - - Karl Emilille salaisuus oli paljastunut: se olikin vain taiturimaista silmänkääntöä. Tai oikeammin pelkkää fysiikkaa.

Siitä tulikin farssi keskittyy vuosien 1906-07 tapahtumiin Suomessa. Edellä mainittu Ståhlberg tuo elokuvat yleisön ulottuville. Maailman Ympäri -teattereissa esitetään mm. tarinaa kuumatkasta (Le voyage dans la Lune). Pian tarina etenee kinematografisen näytelmäkappaleen suunnitteluun. Poliisit ja porsas sotkeutuvat tarinaan.

Marjamäen tarinassa riittää sekä tuttuja (mm. sokerileipuri Karl Fazer, senaattori Kaarlo Juho Ståhlberg ja säveltäjä Oskar Merikanto) että vieraita nimiä. Väsähdän tarinaa lukiessani ja lukuvauhti lisääntyy. Vaikka aloitan lukemaan romaania, mielessäni lukukokemus kääntyy faktan ja tietokirjan puolelle. Teos tarjoaa tietoa elokuvien alkutaipaleelta. Teksti viihdyttääkin, mutta romaaniksi on makuuni liian loiva.

Suosittelen teosta luettavaksi henkilölle, jota kiinnostavat elokuvan alkuajat ja 1900-luvun alun ajankuvaus.

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Siitä tulikin farssi
Tekijä: Tuomas Marjamäki
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantamo: Docendo