Tuula Mäkelä: Rappuset

 

Kävin kesällä Annikin runofestivaaleilla ensimmäistä kertaa. Siellä oli Suuren Kurpitsan sarjakuvapöytä, josta ostin luettavaa. Pääni oli niin täynnä ajatuksia ja tunteita, ettei tilaa uudelle tuntunut olevan, joten muutaman selailukerran jälkeen jätin hankkimani sarjakuvat lukupinoon. Nyt tartuin Tuula Mäkelän sarjakuvateokseen Rappuset, joka maistuikin vahvasti lapsuuden muistoilta, rakkaudelta ja kaipaukselta.

Minäkertoja on toimelias ja utelias tyttö, joka on isänsä kanssa kotitalon pihamaalla. Isä on aika väsynyt ja nukahtelee keinuun. Tyttö tutkii pihapiiriä ja aittaa isän huomion herpaantuessa. Isä ja tytär päätyvät tekemään yhdessä arkisia kotipihan puuhia, pientä korjaamista aina löytyy. 

Hetki muuttuu mielessäni vuosiksi. Päähenkilö muistelee lapsuuden tapahtumia ja isä oman isänsä sotamuistoja. Arkinen tilanne kääntyy aivan joksikin toiseksi, ja lukija joutuu pyyhkimään poskiltaan kyyneleitä. Elämämme on vain hetki.

Nyt saat päästää irti, en tarvihe apua ennää.

Mäkelän teos on vaivaton lukea. Sivuilla on väljyyttä. Kuvat ovat selkeitä, tekstit osin kaunokirjoituksella kirjoitettuja. Erityisesti kaunokirjoitetuissa teksteissä kuuluu päähenkilön ääni. Kuvissa on miltei pelkästään vain tytär ja isä. Perheen äiti ja veli vilahtavat muutamassa kuvassa.

En ymmärtänyt sinä aurinkoisena kesäpäivänä, kuinka hienon sarjakuvateoksen hankin itselleni. Kiitos tekijälle! Vaikka Rappuset on vain pieni tarina tytöstä ja isästä, täyttää se sydämen kokonaan.

Miten joku voi kadota kokonaan? Että loppu voi olla niin loppu.

Teos: Rappuset
Tekijä: Tuula Mäkelä
Kustantaja: Suuri Kurpitsa
Julkaisuvuosi: 2022

Nita Prose: Huonesiivooja

Lopulta hän tuli ulos kääriytyneenä hotellin valkoiseen, pörröiseen kylpytakkiin. Olen aina miettinyt, miltä tuommoisessa kylpytakissa mahtaisi tuntua. Varmaan olo olisi kuin pilven sylissä. Hän oli kietaissut päähänsä pyyhkeen muhkeaksi turbaaniksi. Se oli kuin suosikkiherkkuni jäätelötötterö.

Ojensin nenäliinapakkausta häntä kohti: "Nessukkaa ressukalle."

Nita Prosen esikoisromaani Huonesiivooja on lukunautinto. Nimihenkilö, Molly Gray, työskentelee arvostetussa hotellissa huonesiivoojana ja antaa työlle kaikkensa. Hänen elämänsä on hyvin säännöllistä ja kaikin puolin maltillista. Yksityiselämän suurin suru on rakkaan isoäidin menetys lähimenneisyydessä. 

Molly on luonteeltaan hyvin pedantti ja perusteellinen. Työyhteisössä hän jakaa mielipiteitä; osa työkavereista tulee hänen kanssaan hyvin toimeen ja osa ihmettelee Mollyn reaktioita. Lukijakin ymmärtää, että Molly on omanlaisensa ja samalla hyvin viehättävä. Ote kirjasta:

"Kauanko olet ollut töissä Regency Grandissa?" hän kysyi.

"Noin neljä vuotta, kolmetoista viikkoa ja viisi päivää. Voi olla, että erehdyn vähän, mutta korkeintaan yhdellä päivällä. Voin kertoa täsmällisen määrän, jos teillä on kalenteri."

Heti teoksen alussa hotellin kanta-asiakas löytyy kuolleena. Molly ei ole taitava sosiaalisissa tilanteissa, joten hän joutuu tilanteeseen, joka yllättää ainakin hänet itsensä ja minut lukijana. Ihana Molly ja katala maailma!

Takakansi mainostaa teosta "suljetun paikan murhamysteeriksi". Minä nautin kirjani ihan vain vetävänä romaanina. Sain teoksen viime joulun aikoihin. Tarkoituksenani oli lukea kirja joululomalla, mutta se jäi silloin vain aikomukseksi. Nyt kirja on nauttien luettu.

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta!

Teos: Huonesiivooja
Tekijä: Nita Prose
Suomentaja: Katariina Kallio
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Bazar

Hanna Morre: Vastatuulen lohikäärme

"Tämä ei ole mikään vitsi, Heta", Helka jyrähti, ja hänen kätensä vapisivat nyt selvästi. "Tämä on sinun velvollisuutesi. Sinun veresi velvollisuus."

"Tämä on minun elämäni!" Heta kiljaisi. Ääni oli mennyt hysteeriseksi, ja hän inhosi sitä. Hysteria oli heikkoutta.

"Yksi elämä vuosisataisessa jatkumossa", Tekla sanoi kylmästi. "Sinun velvollisuutesi -"

Houkutteleva kansi on Karin Niemen käsialaa.

Hanna Morren urbaania fantasiaa edustava chick lit -romaani oli heti julkaisunsa jälkeen hankittavien kirjojen listallani. Kun sain kirjan käsiini, ihastelin aikani upeaa kantta. Sitten ryhdyin lukemaan tarinaa omapäisestä Heta Louhikosta. En hidastellut lainkaan, koska kirja oli niin vetävä lukukokemus.

Millainen äiti oli ollut lohikäärmekannalta katsoen?

Heta Louhikko on keskittynyt työhönsä Aurora Jewels -yrityksessä. Hän arvostaa isoäitiään Teklaa, joka osaa kyllä olla melkoisen jyräävä ainakin suhteessaan tyttärentyttäreensä. Tekla toivoo Hetan keskittyvän nyt yhteen erityisen tärkeään asiaan. Teklalla on Hetan elämästä ja tulevaisuudesta oma ajatuksensa, mutta Heta ei suostu edes kuuntelemaan. Aika pian naiset ajautuvat ylitsepääsemättömään ristiriitaan. Heta jatkaa kuitenkin asioiden selvittelyä omalla laillaan.

Kirjailija välittää hyvin päähenkilön vauhdin ja energian. Hetan elämässä on kaikenlaista meneillään: on salaperäinen Kristian ja käsistään kätevä Sigur. Tekla ei tyydy tarkkailemaan sivusta, vaan vaikuttaa asioiden kulkuun aktiivisesti. 

Viihdyin oikein mainiosti Vastatuulen lohikäärmeen maailmassa. Lohikäärmelittiä! Tätä lisää, kiitos!

Vastatuuli tuo nenääni lumoavan vivahduksen rikkiä ja rautaa. Nälkäni väistyy toisenlaisen nälän tieltä. Kurkusta nousee kurluttava kehräys. Huojutan kaulaani ja nostan siipiäni. Häntäni heilahtaa, ja tömisytän maata käpälilläni. Maa järkkyy. 

Se on uros. Haistan uroksen. Kirkaisen riemusta.

Teos: Vastatuulen lohikäärme
Tekijä: Hanna Morre
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Nysalor

Lukublogin syksy ja loppuvuosi

Toukokuussa kirjoitin turhautumisestani. Lukeminen tuntui ärsyttävältä ja blogiin kirjoittaminen tympeältä pakolta. Päätin pitää kesätauon.

Kuinka kävi? Luin kirjoja. Muutamasta lukemastani bloggasinkin. Koin huonoa omaatuntoa kirjoista, joita en lukenut. Koin huonoa omaatuntoa myös niistä kirjoista, jotka päätyivät blogiin vastoin toukokuista julistustani.

Ilmeisesti vuonna 2022 minun pitää kokea tuskaa harrastuksestani ja ilostani.

Ajattelin kuitenkin yksinkertaistaa elämääni tämän harrastuksen osalta. Ajattelin vapauttaa itseni turhista paineista.

Kuva Firenzestä.

Helpoiten se käy, kun lopetan arvostelukappaleiden pyytämisen. Suomessa julkaistaan todella monta kirjaa joka vuosi. Toivon, että kaikille niille löytyy jatkossa ostaja. Olen ajatellut, että bloggarit auttavat kirjatietämyksen levittämisessä ja toitottavat lukemisen ilosanomaa. Minäkin olen oman osani tehnyt tärkeän asian eteen. Olen ollut erityisen huolissani nuortenkirjallisuuden ja sarjakuvan näkyvyydestä, joten olen kirjoittanut blogitekstejä niistä.  

Jatkossa luen mitä luen. Haen luettavat kirjastosta tai kirjakaupasta. Muutamia arvostelukappaleita minulle on vielä tullut. Pyrin lukemaan ne tämän vuoden puolella.

Jatkossa lukublogini hyvin todennäköisesti päivittyy harvakseltaan. Jos into kirjoittaa kirjoista päättyy kokonaan, lopetan bloginkin.

Kiitos kaikille blogin lukijoille!

Tuija Takala: Sormus

Minä ymmärsin häntä,

mutta en ymmärtänyt,

mitä tämä oli ja millainen itse nyt olin.

Kansi on Jussi Jääskeläisen käsialaa.

Tuija Takalan Sormus on taitavasti kirjoitettu teos. Se on historiallinen selkoromaani, joka rakentuu neljästä tarinasta. Tarinat yhdistyvät toisiinsa monella tapaa. Tarinat kertovat neljästä naisesta, jotka löytyvät samasta sukupuusta.

Ensimmäinen tarina sijoittuu 1020-luvulle. Nuoren naisen on aika mennä miehelään, mutta vanhempien hyväksi näkemä mies ei tunnu oikealta. Rakastin tarinaa hiljaisesta Talvikista ja hänen tahtonsa löytymisestä.

Toinen tarina on virkistävän erilainen. Ääneen pääsee Maria, joka on torpan emäntä. Tarina sijoittuu 1870-luvulle. Marian ja Juhanin tytär on saanut tyttären ja elämän suuret kysymykset pyörivät Marian mielessä.

Kolmas tarina kuvaa Annan elämää sisällissodan jälkeen. Maailma ympärillä muuttuu hurjaa vauhtia. Mitä Anna haluaa elämältään? Mikä osa hänelle on varattu? 

Neljäs tarina on nykypäivän tarina. Emma turvaa isoäitiinsä.

Takala kertoo neljän tarinan kautta rakkaudesta, sen kaipuusta ja yhteisen elämän ihanuudesta. Elämä ei ole pelkkää onnea ja iloa, mutta tarinoiden perusvire on kuitenkin positiivinen. Nautin teoksesta paljon.

Selkoromaaniin on helppo tarttua. Sen voi lukea henkilö, joka vasta opettelee suomen kieltä tai jolla on vaikeuksia lukea monimutkaista tarinaa, jossa on pitkiä virkkeitä. Parhaat selkoromaanit sopivat kuitenkin kaikkien luettavaksi.

Sormus on ihanan valoisa ja täynnä rakkautta! Oman lukukappaleeni kävin hakemassa kirjastosta. 

Teos: Sormus
Tekijä: Tuija Takala
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Avain