maanantai 23. syyskuuta 2024

Kirjakko ruispellossa -blogi hiljenee

Aloitin blogin kirjoittamisen melkein neljätoista vuotta sitten. Ensimminen blogitekstini käsitteli lukemiani Kyllikki Villan matkakirjoja. Aktiivisesti aloin pitämään blogia vuonna 2012. Siltä vuodelta on 51 tekstiä. Nautin sekä lukemisesta että siitä kirjoittamisesta.

Viime aikoina on ollut toisin. Olen lukenut vaihtelevasti ja varsinkin lukemastani kirjoittaminen on ollut ihmeellisen työlästä. Palkkatyöni tuntuu vievän ison osan energiastani. Harrastus, jonka pitäisi tuoda virkistystä, on yksi velvollisuus pitkässä tehtäväketjussa.

Kypsyttelin päätöstä pitkän aikaa. Nyt on hyvä hetki lopettaa blogi ja jatkaa lukemista ihan itsekseen. Samalla hiljenevät myös blogiin liittyvät Facebook- ja Instagram-tilit.

Kiitos kaikille blogiani seuranneille kanssalukijoille.

Päivi Partasen maalaus vuodelta 2006. Kuvassa minä.


 

sunnuntai 28. heinäkuuta 2024

Hans Colliander: Kesäpoika

Sanoit silloin hyvin vakavana, että murtua suruun ja elämän vastoinkäymisiin on antaa periksi, eikä se ole kunniaksi eläville kuin kuolleillekaan. Elämän on tarkoitus jatkua kiitollisena siitä, mitä on ollut.

Hans Collianderin muistelmateos Kesäpoika - Anni Blomqvistin luona Simskälassa on lempeää ja viisasta luettavaa. Olen varmastikin teoksen kohderyhmää, koska olen lukenut Anni Blomqvistin (1909–1990) Myrskyluodon Maija -sarjan ja katsonut tv-sarjan monta kertaa. Ainoa tietoni saaristolaiselämästä on hyvin pitkään ollut tuo lopultaan surullinen sarja, joka näyttää elämän vaikeuden karuissa olosuhteissa. Ylen ohjelmatiedoista tutkin, että teos sijoittuu vuosiin 1842–1899. Yllätyn, minulle lapsena ja nuorena sarjan maailma oli jotenkin ajaton ja samaan aikaan tässä käsillä.

Colliander tutustui Anni Blomqvistiin nuorena kaupunkilaisena. Hän pääsi saaristoon kesäksi 1966. Tuolloin Blomqvist ei ollut vielä tunnettu kirjailija. Ensimmäisen kesän jälkeen Colliander vieraili monta kertaa Blomqvistin luona. Ahvenanmaalaisesta Anni-tädistä tuli vuosien mittaan läheinen ihminen aikuistuneelle Collianderille. He kirjoittelivat kirjeitä ja lyhyitä viestejä ympäri vuoden ja tapasivat Simskälassa. Collianderin ja Blomqvistin välille syntynyt yhteys säilyi aina Blomqvistin kuolemaan asti.

Teoksen maailma on arkinen ja mutkaton. Teos sisältää paljon huomioita tavallisesta elämästä ja luonnosta. Anni-tädin kirjeet olivat myös kannustavia ja lohduttavia.

Teoksen kannesta vastaa Markku Yli-Erkkilä.

Nautin kirjan maailmasta ja sen asenteesta elämään. Blomqvistin elämän suuret surut saivat hänet kirjoittamaan. Colliander edusti jo tuossa vaiheessa heidän ystävyyssuhteessaan eteenpäin menemistä ja uutta sukupolvea. Tämä lohdutti omalta osaltaan Blomqvistiä, joka oli menettänyt paljon tulevaisuudestaan. 

Colliander kirjoittaa teoksessaan omaäänisesti ja riittävän kevyesti painavista asioita. Tietokirjan fragmentaarisuus toimii teoksessa mielestäni hyvin. Kaikki kerrotut asiat eivät ole aivan varmoja, muistot ovat Collianderin muistoja ja tiedot pääosin hänen kauttaan suodattautuneita. Teos kunnioittaa kauniisti Anni Blomqvistia, hänen perhettään sekä Blomqvistin ja kirjoittajan välistä ystävyyttä.

Linkissä lyhennelmä Kodin Kuvalehden jutusta Collianderista ja teoksesta.

Teos: Kesäpoika - Anni Blomqvistin luona Simskälassa
Tekijä: Hans Colliander
Julkaisuvuosi: 2023
Kustantaja: Warelia

perjantai 26. heinäkuuta 2024

Johanna Annola: Säädyttömät - Perheet ja murros pitkällä 1800-luvulla

Erään arvion mukaan 1830-luvun puolivälissä noin viisi prosenttia maaseudun miehistä osasi kirjoittaa, eikä kirjoitustaito jakautunut tasaisesti maan eri osien välillä. - - Kirjoitustaito yleistyi hitaasti: esimerkiksi vuonna 1880 vain vajaat 13 prosenttia kaikista yli kymmenvuotiaista suomalaisista osasi kirjoittaa.

Huhtikuun lopussa hankin Vastapainolta kaksi tietokirjaa. Kirjojen saapumisen jälkeen unohdin ne ja löysin vasta muutama päivä sitten luettavien kirjojen korista. Nappasin välittömästi luettavaksi Johanna Annolan tietokirjan Säädyttömät - Perheet ja murros pitkällä 1800-luvulla.

Nyt Annolan teos on luettu. Teos oli niin kiinnostava, että lukemisen lomassa referoin kotiväelle teosta useaan otteeseen. Saan antaa nyt kirjan luettavaksi seuraavalle innostuneelle lukijalle lähipiirissä.

Säädyttömät - Perheet ja murros pitkällä 1800-luvulla kertoo suomalaisista tavallisista ihmisistä ja heidän elämänkulustaan. Teos sijoittuu nimensä mukaisesti 1800-luvulle. Annola kuvaa teoksessa kahden perheen elämää sukupolvi sukupolvelta. Perheet on valittu sen ajan säätyjen ulkopuolelta tai ainakin niiden reuna-alueilta. Nyt ei siis käsitellä aatelisia, pappeja, porvareita tai talonpoikia. Katse kiinnitetään vaikkapa sotilaaseen, palvelustyttöön ja suutariin. Osa teoksessa kuvatuista säätyyn kuulumattomista onnistuu pyrkimyksissään parantaa omaa ja perheensä asemaa ja päätyy vaikkapa pappissäätyyn. Osaa puolestaan kohtaa onnettomuus, yleensä vakavan sairauden muodossa. Onnettomuudella on aina seurauksensa, ja perheen elämä voi mennä hyvin surkeaksikin.

Säädyttömät on vetävä ja koskettava tietokirja. Annolan kirja on ehdottoman suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka kaipaavat laajempaa perspektiiviä elämänkulkuun yleisesti ja ihmisen mahdollisuuksiin omassa elämässään. Mielelläni suosittelen teosta myös kaikille heille, jotka kyseenalaistavat hyvinvointivaltiota ja uskovat sinnikkäiden ihmisten menestyvän elämässä joka tapauksessa. Elämä heittelee ihmisiä monella lailla aina surkeuteen ja epätoivoon saakka, ja olemme monella lailla oman aikamme armoilla.

Teos on täynnä faktaa, se kertoo todellisista eläneistä ihmisistä. Historiantutkija Annola avaa kirjallisia lähteitä ja haastatteluita yhdistelemällä näkymän kahden perheen ihmisten elämään menneisyyden Suomessa. Koen lukijana pääseväni teoksessa niin lähelle tavallista ihmistä kuin se vain on mahdollista. Annola käyttää monipuolisesti aineistoja huomioiden täydellisesti lukijoiden vaihtelevat pohjatiedot. Nauttiakseen Annolan tietokirjasta lukijalla ei tarvitse olla opintoja historiassa. Kirjassa on lähdeluetteloa sivukaupalla, joten aiheesta innostuvalla lukijalla on monia suuntia, joihin jatkaa teoksen jälkeen. 

Historiantutkijana Annola tunnistaa oman paikkansa teoksessa ja sen synnyssä. Hän korostaa teoksen lopussa jokaisen tutkijan tekevän työtään omista lähtökohdista. Hän kuvaa vivahteikkaasti eettistä pohdintaansa aineistojen äärellä. Mielestäni teos on ihmisiä kunnioittava, ja arvostan tekstistä välittyvää huolella tehtyä tiedonhankintaa. Liikutun teosta rytmittävistä kirjoittajan omista lyhyistä kommenteista. Niistä lukija saa lisävalaistusta tutkija-kirjailijan omasta asemasta suhteessa tekstiin.

Aiemmin intoilin Annolan romaanista Valkenee kaukainen ranta. Jos se on lukematta, kannattaa tarttua siihenkin.

Tekijä: Johanna Annola
Teos: Säädyttömät - Perheet ja murros pitkällä 1800-luvulla
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Vastapaino

sunnuntai 14. heinäkuuta 2024

Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta

Kansikuva kustantajan sivuilta. Kannen on suunnitellut Laura Noponen.

Hän oli hiutunut kangas, jonka loimilangat paistoivat.

Johanna Annolan historiallinen romaani Valkenee kaukainen ranta liikuttaa minua. Huomaan hengittäväni teoksen lopussa yhtä aikaa romaanin päähenkilön, rouva Ulrika Vuorisen kanssa.

Teos alkaa vuoden 1897 kesästä. Rouva Vuorinen, Ulrika tästä eteenpäin, on arvonsa tunteva ja eteenpäin pyrkivä perheenäiti. Puoliso Antti on kaupungin kassanhoitaja, mutta tehtävästään huolimatta jotenkin hukassa elämässään. Perheen poika, Väinö, opiskelee lyseossa. Tytär Helmi on kuollut pienenä, ja tyttären kuoleman suru on Ulrikan suurin murhe.

Ulrika ei romaanin alkupuolella ole kovin mukava ihminen läheisilleen tai edes itselleen. Ulrika tavoittelee parempaa yhteiskunnallista asemaa, joka näkyisi kutsuna Rouvasyhdistyksen jäseneksi. Hänen tavoitteistaan tulee koko perheen tavoitteita. Paremman tavoittelun Ulrika on oppinut äidiltään, jo edesmenneeltä Beata Lovisa Eskeliniltä. Ulrikan isä, joka on toiminut aiemmin lukkarina, ei tunnu suostuvan tyttärensä elämäntapaan.

Ulrikan elämä muuttuu yllättäen ja perusteellisesti. Hän joutuu muuttamaan ja aloittamaan aivan toisenlaisen elämän uudessa paikassa ja tehtävässä. Kirjalija Annola näyttää kahden erilaisen 1800-luvun lopun ajan naisen tien kautta hienosti ja yksityiskohtaisesti tuon ajan naisen paikan ja mahdollisuudet.

En halua sen kummemmin paljastaa Ulrikan muutoksen syytä. Jokainen teoksen lukeva voi kokea yllätyksen ja sen käänteet aivan itse. Ulrikasta paljastuu paljon uudessa tilanteessa, ja ainakin minä lukijana heräsin arvostamaan häntä. Sitkeä ja lopultaan viisas nainen! Ote teoksesta:

Hänellä oli tietoa, tummaa ja painavaa. Miten vaikea sitä oli ollut kantaa kaikki nämä vuodet, miten raskaaksi se olikaan tehnyt sydänalan niinä lukemattomina öinä, joina Ulrika oli turhaan odottanut unta.
Annola on rajannut teoksen taitavasti. Teos Valkenee kaukainen ranta herättää kysymyksiä naisen paikasta yhteiskunnassa ja hänen mahdollisuuksistaan 1800-luvun lopun Suomessa. Teos vastaa niihin aivan kuten romaani voi vastata; se valottaa yhden ihmisen kautta tien muutokseen ja omannäköiseen elämään. Teos sisältää paljon tietoa tuon ajan ihmisten elämästä.

Teos: Valkenee kaukainen ranta
Tekijä: Johanna Annola
Julkaisuvuosi: 2024
Kustantaja: Siltala

lauantai 29. kesäkuuta 2024

Anu Vähäaho: Niin kauan kuin voit rakastaa

Luin Anu Vähäahon esikoisromaanin En voi sua unhoittaa poies viime elokuussa. Näin hehkutin lukukokemustani IG:ssä:

Olen vasta kuuntelemassa tätä tarinaa, mutta olen aivan ❤️. Päähenkilö Emerentia Brant on voittanut minut puolelleen, mutta niin on kirjailija Anu Vähäahokin. Oulun seudulle sijoittuva historiallinen romaani on murretta myöten aivan loistava.

Koska ihastuin Vähäahon Oulujoen helmet -sarjan aloitukseen, odotin tietenkin seuraavaa teosta malttamattomasti.
 
Mieleenpainuvasta kannesta vastaa Emmi Kyytsönen.
 
Niin kauan kuin voit rakastaa kertoo ainakin kolmen ihmisen elämän risteyskohdasta. Minulle tärkein teoksen keskeisistä henkilöistä on merikapteenin leski Salome Jaakson, joka asusti äitinsä ja tyttärensä kanssa. Salome on voimakas ja ennalta arvattava nainen, jonka elämän ratkaisut eivät vaikuta pelkästään hänen omaan arkeensa. Tytär Kerli tutkii ja selvittää arjen ihmetyksiä ja omalla toiminnallaan avaa äidilleenkin uusia mahdollisuuksia. Salome on nainen, joka unelmoi uudesta puolisosta, mutta omassa elinpiirissä todellisia mahdollisuuksia ei ole ollut tarjolla.

Eroksi Salomen elämään ja sen mahdollisuuksiin piirtyy teoksen toinen keskeinen naispäähenkilö, patruuna Andbergin nuorin tytär Ida. Neiti on varakas, rohkea ja erittäin kiinnostunut järjellä tutkittavista asioista. Ida haluaa opiskella, tietää ja kertoa tiedoistaan toisille. Perheen ja erityisesti isän tuki varmistaa nuoren naisen uskalluksen, hän voi tehdä tahtonsa mukaan ja valita haluamansa.

Teoksen kolmas henkilö on naimaton kapteeni Robert Stenmark, joka on hankkinut itsellensä Mäntykallion talon aivan leski Jaaksonin Mirjalan vierestä. Stenmarkilla on työ, varallisuus, talo ja miltei kaikki tarvittava. Nyt tarve on enää vaimosta ja omasta perheestä. Näistä asetelmista teoksen tarina alkaa.
 
Vähäahon teosta todellakin lukee ilokseen. Murre on rehevää, ja henkilöt piirtyvät selkeästi omanlaisinaan. Nautin Mirjalan naisten keskinäisestä dynamiikasta ja Salomen heräämisestä leskeyden unesta. Ote teoksesta:
Mies oli paljain päin, ja tuuli oli riepotellut tummat hiukset sekaisin. Eilisen päivän parrasta ei ollut tietoakaan. Mies oli siisti ja ryhdikäs ja tuoksuikin hyvälle. Kevään ensimmäinen perhonen heräsi lennolleen Salomen vatsassa.
Päädyin lukemaan kirjan osin paperikirjana ja osin äänikirjana. Vuoroluku onkin yllättävän paljastavaa, jotkut teoksen rakenneratkaisut jäävät minulta huomaamatta kuuntelussa. Olen tottunut historiallisten romaanien pitkiin lukuihin, mutta Vähäahon romaanin luvut ovat hämmästyttävän lyhyitä. Teoksessa on sivuja melkein 600 ja lukuja 94. Lukujen mitta rytmittää kerrontaa, ja mielestäni nyt tehty valinta ei ole onnistunein kerronnan kannalta.

Kaikenlaista ennättää tapahtua teoksen henkilöille kuudessasadassa sivussa. Lukijana upposin teoksen maailmaan ja koin huolta jokaisen päähenkilön sydämen ja tulevaisuuden puolesta. Vähäahon uusin romaani Niin kauan kuin voit rakastaa on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa jokaiselle historiallisen romaanin ystävälle ja erityisesti heille, jotka kaipaavat tarinaa Oulun seudulta.

Teos: Niin kauan kuin voit rakastaa
Tekijä: Anu Vähäaho
Julkaisuvuosi: 2024
Kustantaja: S&S