Luettavaa etsimässä, lähikirjakauppa auttaa

Lähdin eilen käymään lähikirjakaupassani ja ostin sieltä pari alennuskirjaa (Simo Hiltusen Lampaan vaatteissa ja Miina Supisen Mantelimaan). Siellä hyllyjen välissä mieleeni tuli vielä yksi mielenkiintoinen kirja, josta olin lukenut muistaakseni Hesarista ihan äskettäin. Mitä olin painanut mieleeni kirjasta? Sen, että kirjailija on nainen, todennäköisesti suomalainen. Kirjailijaa en muistanut, en myöskään kirjan nimeä. Aiheena on muinainen aika Suomessa ja jonkun naisen selviäminen siinä ajassa ja niissä olosuhteissa. Kyseessä on uutuuskirja.

Ystävällisen kirjakauppiaan kanssa kävimme uutuuksia läpi. Väitin, että tunnistan kirjan, jos näen sen kannen. En nähnyt. Ilokseni monet kirjat, joita minulle tarjottiin, olivat jo minulle tuttuja ja luettuja. Minulta kysyttiin kustantajaa, en muistanut sitäkään. Yleensä muistan hyvin kirjailijan tai ainakin kirjan nimen. Joskus muistan jopa kustantajan. Mutta nyt ei. Ulkona oli hikinen kesäpäivä ja selasin tuulettimen vieressä kännykästä Hesarin kirja-arvioita. En löytänyt etsimääni.

Lähdin kotiin hivenen ärsyyntyneenä itseeni ja huonoon muistiini tässä asiassa. Lupasin soittaa kirjakauppaan, kunhan löydän kirjan nimen. Kun tulin kotiin, meni vielä tovi (noin tunti) ennen kuin löysin netistä etsimäni. Se ei ollut Hesarissa. Se ei ollut niissä blogeissa, joita yleensä luen. Olin selannut muita blogeja ja löytänyt Valkeameri-blogin, jossa kehuttiin Johanna Valkaman (minulle uusi tuttavuus) esikoiskirjaa Itämeren Auri. Kirjan kustantaja on Otava.

Soitin kirjakauppaan Katjalle ja kerroin kirjan nimen. Hän haki kirjan hyllystä ja varasi sen minulle. Tänään kävin ostamassa sen itselleni. Lähikirjakauppa, jossa on hyvä palvelu, on ilo lukevalle ihmiselle.

Tässä siis kansi, jonka olisin ehkä tunnistanut kirjakaupassa. Ehkä olisin, ehkä en.

Blogin 200. postaus

Kuva Pixabay

Tämä on blogini 200. postaus. Aloitin blogin pitämisen joskus loppusyksystä 2010, vaikka oikeasti ryhdyin sitä säännöllisesti kirjoittamaan vasta seuraavana kesänä. Kesällä 2011 tein opintoihini liittyvää kirjatenttiä, johon kuului melkoisesti luettavaa. Koska pääaineeni oli kirjallisuus, luettava oli klassikoita, tällä kertaa länsimaisen kirjallisuuden puolelta. Minusta blogin pitäminen oli kohtalaisen jännittävää, joten kirjoitin blogiani nimettömänä. Oikean nimeni lisäsin blogiini joskus myöhemmin ja koin sen helpottavan asioita.

Kirjakko ruispellossa on selvästi lukublogi. Pyrin kertomaan jotain olennaista lukukokemuksestani. En halua tehdä juonipaljastuksia. En myöskään halua haukkua kenenkään kirjaa lyttyyn. Jokaisesta kirjasta löytyy jotain hyvää. Jos en löydä kirjasta mitään hyvää, en kirjoita siitä lainkaan.

Pidän lukemista hyvin monitahoisena toimintana. Joskus kaipaan jännitystä, joskus helppoa menoa. Harvoin nautin väkivallasta kirjassa, mutta toisaalta hyvin harvoin haluan kirjalta myöskään kepeää tunnelmointia ja eteeristä herkistelyä. Paljon hyviä kirjoja menee ohitseni, koska tartun niihin väärällä hetkellä. Onneksi luen joka päivä ja aika usein huomaan lukevani jotain erityisen hyvää kirjaa.

Pienen paikkakunnan lukijan lempipaikat on nopeasti kerrottu. Siilinjärvellä on yksi kirjakauppa ja kirjasto, jolla on kaksi toimipistettä ja kirjastoauto. Siilinjärven Infosta olen kirjoittanut syyskuussa 2013 ja kirjastosta minun on pitänyt kirjoittaa monet kerrat. Siilinjärven Infossa on loistava ja henkilökohtainen palvelu. Sinne on aina mukava mennä! Suosittelen Infoa lämpimästi kaikille Siilinjärvelle saapuville vierailijoille.

Siilinjärven pääkirjasto on minun rakas lähikirjastoni. Sieltä olen hakenut luettavaa perheelleni ja itselleni nyt 14 vuotta. Erityisen läheiseksi, aivan yhteistyökumppaniksi, kirjasto tuli minulle aloitettuani siellä lukupiirin vetämisen muutama vuosi sitten. Arvostan lukemista todella, joten kirjasto on minun aarreaittani. Vaikka kotonani on kuinkan paljon kirjoja, kirjasto on silti tärkeä tukikohta minulle lukijana. Kotiin olen koonnut itselleni tärkeimpiä kirjoja, mutta loput luettavat kirjat löydän kirjastosta.

Jo pelkästään matka, jonka kuljen kotoa kirjastolle, on minulle mukava. Joudun kipuamaan ylämäkeen päästäkseni kirjastolle ja takaisin päin laskeutuminen on huomattavasti helpompaa. Mennen tullen ihastelen oravia, jotka juoksentelevat männyissä ja kuusissa. Kirjasto on lyhyen kävelymatkan päässä kotoani ja olen kulkenut sen matkan lukemattomia kertoja yksin ja perheenjäsenteni kanssa kantaen hervotonta kirjakassia.

Minulle kirjasto on yksi tärkeimmistä kunnan palveluista. Kirjasto on tasa-arvoinen kävijöilleen. Kaikki saavat käyttää kirjastoa ja sen käyttö on maksutonta. Mielestäni kirjastosta saa hyvää palvelua. Siilinjärven kirjastosta olen saanut asiakkaana erityisen hyvää palvelua. Muistan erään kerran, kun kävin poikani kanssa etsimässä kirjastosta junakirjoja. Tämä tapahtui vuosia sitten. Kyselimme tiettyjen junakirjojen perään palvelutiskiltä, saimme vinkkejä sopivista kirjoista ja olimme molemmat tyytyväisiä. Kannoimme kotiin kassillisen luettavaa. Seuraavana aamuna löysin postilaatikostani kirjelapun, jonka oli kirjoittanut kirjaston palvelutiskin työntekijä. Hän oli keksinyt vielä erään junakirjan, jonka ajatteli sopivan pojalleni erityisen hyvin ja toi tiedon tuosta kirjasta meille matkallaan kotiin työpäivän jälkeen. Olimme (noin suunnilleen) hänen reitillään. Minulle tuo kirjelappu oli erityisen hyvää palvelua, oikein huippua!

Kuva Pixabay

Aion jatkaa blogin kirjoittamista, vaikka välillä mietinkin homman mielekkyyttä. Olen vaihtelevan innokas kirjoittamaan blogiani ja huippuaktiivista minusta ei varmaan koskaan tulekaan. Kiitos kaikille teille, jotka blogiani luette! Koska itse en aina halua tai jaksa kommentoida kaikkia itseäni ilahduttaneita tai liikuttaneita tekstejä toisten blogeissa, uskon, että myös minunkin blogini saa joskun aikaan pieniä riemastumisia tai mielenliikahduksia lukijoissa, vaikka kommentteja ei tulisikaan.

Hyviä ja henkilökohtaisesti merkittäviä lukuhetkiä kaikille blogin lukijoille!