Johanna Valkama: Itämeren Auri

Kun merilinnut kaartelivat Tranen yllä, Auri kuiskasi tuulelle lupauksen, jonka halusi antaa paitsi Tieralle myös itselleen: miten tahansa hän eläisikin, hän tekisi kunniaa Hämeen parantajien nimelle. - - Hän toivoi, että jumalat matkaisivat yhä hänen rinnallaan.

Johanna Valkaman Itämeren Auri on täyttänyt elämäni ja ajatukseni siitä asti, kun olen sen kirjakaupasta hakenut. Eilen illalla sain tarinan päätökseen. Löysin kirjan minulle uudesta blogista, kuten kerroin aiemmin tällä viikolla. Itse lukeminen oli yhtä nautintoa, noin 400 sivua meni todella nopeasti.

Itämeren Auri on tarina nuoresta naisesta, joka asuu Hämeessä kylän parantajan, Tieran, luona ja on hänen opissaan. Aurissa on nähtävissä sekä ikäisensä nuoren naisen kokemattomuus ja ehdottomuus että parantajan opissa saatu varmuus ja kokemus. Aurin elämän muuttaa vieras mies, joka löydetään kylän liepeiltä huonossa kunnossa.

Sisäliepeen kartta kertoo tarinan tapahtumapaikoista

Itämeren Auria voi suositella henkilölle, joka pitää historiallisista romaaneista. Tarina on romanttinen, mutta siinä on paljon muutakin. Valkama kuvaa mielenkiintoisesti Aurin elämänkulkua ja hänen pohdintaansa paikastaan yhteisössä. Oma kylä on tuttu, vaikka vieraatkin heimot ja kansat tulevat Aurille tutuksi. Vieras oudoksuttaa Auria, mutta hänellä on myös rohkeutta ja uteliaisuutta uutta kohtaan. Aurin parantajan taidot helpottavat yhteisöön pääsyä, toisaalta ne pitävät häntä aina myös yhteisöstä erillisenä. Auri hallitsee rohdot, hoitaa haavat ja hakee voimaa loitsuista.

Tarina sijoittuu myöhäisrautakauteen, ja henkilöiden kautta käy ilmi ihmisten kohtalonusko. Ote kirjasta:

Tuli olla tyytyväinen, että oli elossa. Vielä hän keksisi keinon palata kotiin. Se aika tulisi ennen pitkää - jopa ilman omaa laivaa. Kaikki langat olivat jumalten käsissä. He kutsuivat omiaan yhtä varmasti kuin Pohjantähti valaisi taivasta öisin. Maailma ei milloinkaan muuttunut siltä osin.

Rakkaus ja halu on Itämeren Aurissa kuvattu taitavasti ja kauniisti. Auri on tekevä nainen ja uskaltaa päättää asioistaan. Ote kirjasta:

Auri tunsi voimakkaiden sormien hapuilevan pitkin poskensa syrjää ja huulen kaarta. Pimeys tulisijan takana katosi, äänet vaimenivat. - - Miehen silmissä paloi liekki. Se oli elävä kuin karhun uudesti syntyvä henki. Parantajan ei ollut lupa haaveilla miehistä, mutta tämä oli jumala - liian korea ihmiseksi.

Kaari Utrio, Paula Havaste, Kristiina Vuori ja Milja Kaunisto ovat minulle luottokirjailijoita, joiden kirjoista tiedän nauttivani. Lisään listaani nyt Johanna Valkaman nimen. Itämeren Auri jää yöpöydälleni. Luen sen uudelleen seuraavan kuukauden aikana.

Teos: Itämeren Auri
Tekijä: Johanna Valkama
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Otava

Luettavaa etsimässä, lähikirjakauppa auttaa

Lähdin eilen käymään lähikirjakaupassani ja ostin sieltä pari alennuskirjaa (Simo Hiltusen Lampaan vaatteissa ja Miina Supisen Mantelimaan). Siellä hyllyjen välissä mieleeni tuli vielä yksi mielenkiintoinen kirja, josta olin lukenut muistaakseni Hesarista ihan äskettäin. Mitä olin painanut mieleeni kirjasta? Sen, että kirjailija on nainen, todennäköisesti suomalainen. Kirjailijaa en muistanut, en myöskään kirjan nimeä. Aiheena on muinainen aika Suomessa ja jonkun naisen selviäminen siinä ajassa ja niissä olosuhteissa. Kyseessä on uutuuskirja.

Ystävällisen kirjakauppiaan kanssa kävimme uutuuksia läpi. Väitin, että tunnistan kirjan, jos näen sen kannen. En nähnyt. Ilokseni monet kirjat, joita minulle tarjottiin, olivat jo minulle tuttuja ja luettuja. Minulta kysyttiin kustantajaa, en muistanut sitäkään. Yleensä muistan hyvin kirjailijan tai ainakin kirjan nimen. Joskus muistan jopa kustantajan. Mutta nyt ei. Ulkona oli hikinen kesäpäivä ja selasin tuulettimen vieressä kännykästä Hesarin kirja-arvioita. En löytänyt etsimääni.

Lähdin kotiin hivenen ärsyyntyneenä itseeni ja huonoon muistiini tässä asiassa. Lupasin soittaa kirjakauppaan, kunhan löydän kirjan nimen. Kun tulin kotiin, meni vielä tovi (noin tunti) ennen kuin löysin netistä etsimäni. Se ei ollut Hesarissa. Se ei ollut niissä blogeissa, joita yleensä luen. Olin selannut muita blogeja ja löytänyt Valkeameri-blogin, jossa kehuttiin Johanna Valkaman (minulle uusi tuttavuus) esikoiskirjaa Itämeren Auri. Kirjan kustantaja on Otava.

Soitin kirjakauppaan Katjalle ja kerroin kirjan nimen. Hän haki kirjan hyllystä ja varasi sen minulle. Tänään kävin ostamassa sen itselleni. Lähikirjakauppa, jossa on hyvä palvelu, on ilo lukevalle ihmiselle.

Tässä siis kansi, jonka olisin ehkä tunnistanut kirjakaupassa. Ehkä olisin, ehkä en.