Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär

Enni Mustosen kirjoittamassa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjassa on seurattu Ida Erikssonin elämää pikkupiiasta arvostetuksi ruokarouvaksi. Ruokarouvan tytär on sarjan uusin teos ja kertoo Idan tyttären Kirstin elämästä nuorena naisena 1920-luvun Suomessa. Teos on sarjan viides osa. Blogistani löytyvät tekstit kahdesta aiemmasta sarjan teoksesta. Emännöitsijä ja Ruokarouva olivat minulle lukunautintoja.

Kansi kustantajan sivuilta

Ruokarouvan tytär alkaa yliopistossa opiskelut aloittaneen Kirstin valmistautumisesta vappujuhliin. Kirstille läheinen Alli opiskelee suomen kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa, Kirsti itse opiskelee samassa paikassa romaanista filologiaa. Käytännöllisen äitinsä tapaan Kirstikin on taitava käsistään. Häntä kiinnostaa ompelu ja hänellä on silmää kauneudelle. Opiskelun ja omien lahjojen välillä on ristiriita, jonka Kirsti joutuu ratkaisemaan.

Teos Ruokarouvan tytär sijoittuu Suomeen ja Ranskaan. Tarina alkaa keväästä 1924 ja ulottuu kevääseen 1927. Mustonen on taitava kirjoittaja ja tuntee historian, joten tarinan käänteet ovat kyllä viihdyttäviä ja fiktiivisen tarinan yhteydet todellisiin historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin ovat kiinnostavia. Kirjailijan taidosta huolimatta minun oli nyt vaikea asettautua fiktiivisen lumouksen piiriin. Minun pitäisi osata jättää takakannen tekstit ja kansikuvat silmailemättä, koska koin tietäväni liikaa tulevista tapahtumista ja se häiritsi lukemistani.

Sarjan aiemmissa osissa olen pitänyt paljon sisukkaasta Idasta, joka on ponnistellut selvitäkseen. Kirsti on hyvin toimeentulevan perheen tytär, jonka tulee varmistaa itselleen hyvä ja turvattu elämä. Äiti kannustaa jatkamaan opiskeluita, mutta jää tarinassa taka-alalle. Aivan kun olisin lukijana menettänyt Idan, en tavoita häntä enää teoksesta. Toisaalta päähenkilönä onkin Kirsti ja hänelle tulee jäädä tilaa.

Nautin teoksessa eniten Allin tulenpalavasta rakkaudesta runouteen ja sen esittämiseen. Kirjallisuus, lukeminen ja kirjat ovatkin teoksessa vahvasti edustettuina. Ote teoksesta:

Siinä kyllä erehdyin, sillä kirjassa puhuttiin vain Topeliuksesta itsestään ja hänen sukulaisistaan ja ystävistään. Pääasia kuitenkin oli, että äiti ilahtui lahjastaan. Kun varhain joulupäivän aamuna lähdin käymään alakerran klosetissa, äiti istui shaali ympärillään ja tohvelit jalassa ruokasalin lampun alla lukemassa.
- Et kai ole lukenut sitä kirjaa täällä koko yön? kysyin ihmeissäni, mutta äiti vain hymyili ja nosti sormen huulilleen.
- Tämä on paras lahja, jonka olen saanut pitkään aikaan, hän kuiskasi. - Anna minun nauttia tästä kaikessa rauhassa!

Näin tässä katkelmassa heijastuksen kenties kirjailijasta itsestään nauttimassa kirjasta, kenties yleisen kuvan kirjoja rakastavan ihmisen hetkestä lukemisen äärellä.

Ruokarouvan tytär viihdyttää ja sivistää lukijaansa. Se sisältää paljon tietoa Suomen kulttuurihistoriasta ja myös herättää pohtimaan naisen asemaa. Ote teoksesta:

Semmoista se oli, naiset kyllä kelpasivat puhvetinpitoon ja rahaa keräämään, mutta päätöksiä tekemään hekin valitsivat aina miehiä.

Minulta on edelleen lukematta sarjan kaksi ensimmäistä teosta. Ehkä palaan sarjan alkuun ja luen Mustoselta seuraavaksi teokset Paimentyttö ja Lapsenpiika. Sieltä se Ida löytyy!

Blogeissa on jo ennätetty lukea Mustosen uusin. Tässä tekstejä teoksesta:
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Kasoittain kirjoja
Kirjasähkökäyrä
Kirjakaapin avain
Mrs Eriksson's Room
Kirjahilla

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta.

Teos: Ruokarouvan tytär
Tekijä: Enni Mustonen
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava

Enni Mustonen: Ruokarouva

Kävin peittelemässä pikkuiseni ja kumarruin antamaan suukon hänen poskelleen. Miten kiitollinen sainkaan olla elämälle!

Enni Mustosen uutuus Ruokarouva on jo ollut monen ystäväni luettavavana, joten olen kuullut jo kehuja kirjasta. Mustonen kirjoittaa hienoja tarinoita menneiden aikojen naisten elämästä. Tarinat onnistuvat olemaan yhtä aikaa lämpimiä, viihdyttäviä, riipaisevia ja koskettavia. Viime kesänä luin Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan aiemman kirjan, Emännöitsijän, johon ihastuin.

Kansikuva kustantajan sivuilta

Emännöitsijässä ihastuin kaikkein eniten päähenkilöön, Idaan. Ruokarouvan alussa Ida Eriksson on taloudenhoitajana äskettäin edesmenneen emeritusprofessori Axel Lundströmin taloudessa. Idalla on 8-vuotias tytär, reipas ja sanavalmis Kirsti. Ida on kertonut olevansa leski ja tämän julkitarinan kanssa kaikki elävät. Lundstömin testamentti muuttaa Idan elämän tai ainakin vauhdittaa sitä Idan haluamaan suuntaan. Ote kirjasta:

- Huvilassa on siis sähkövalo ja vesijohto sekä keskuslämmitys, mies aloitti uudelleen myyntipuheensa, mutta minä pysyin tiukkana ja kysyin uudelleen hintaa.
- Käsirahaa pyydetään kahdeksantuhatta markkaa, Grönholm sai lopulta sanotuksi. - Ja loppusummalle saa kyllä maksuaikaa...
- Minä kysyin hintaa! kivahdin. - Paljonko tästä on maksettava?

Ruokarouvan minäkertoja Ida osaa hoitaa hienosti ja hyvässä järjestyksessä omia asioitaan. Tytär on varmastikin perinyt luonteensa ja tapansa äidiltään.

Idan ja Kirstin uuteen elämän Suomessa liittyy kirvesmies Iisakki Haapaluoma, joka on Idalle iso (myös konkreettisesti) apu. Leveätä Pohjanmaan murretta vääntävä Iisakki on hyvä työpari toimeliaalle Idalle, joka kaipaa läheisiä ihmisiä ympärilleen. Ote kirjasta:

- Jos Iisakki voisi kysyä, mitä se Oskari niistä ikkunanpuitteista tahtoo? ehdotin varovasti.  -Säästyisihän siinä aikaa ja vaivaa.
- Klasit niihin pitää kumminkin laittaa ja siinäkin mennöö helposti viikko ja toistakin, Iisakki arveli.  - Mutta ikkunoosta soon aljettava, ei täs muuten näje tehrä yhtään mitään ja jos rupiaa satamahan niin laurat pitääs panna taas uurestansa. Muuten tuuli painaa veret sisähän.

Ruokarouva on nautinnollinen viihderomaani, joka vaivihkaa kertoo myös Suomesta vuosina 1914-18. Mustonen kertoo sen ajan kulttuuri-ilmastosta, naisen asemasta, ihmisten tulevaisuudenuskosta (tai sen puuttesta) ja taloudellisesta tilanteesta Suomessa. Ida elää historiallisesti merkittävää aikaa ja samalla omaa ainutlaatuista elämäänsä. Mustonen kertoo taitavasti tarinan Idasta, joka voisi olla kuka tahansa Suomessa 1880-luvulla syntynyt nainen. Ida on sisukas ja kova tekemään työtä. Idalla on kuitenkin hellä sydän ja hän on valmis auttamaan toisia ihmisiä. Liikuttavaa on suutarinmuorin ja Idan yhteinen elämä, kiitos Idan lempeyden ja käytännöllisyyden. Ruokarouva on ylistys suomalaiselle naiselle ja hänen käsiensä työlle. Ida puskee sisulla itselleen elannon ja kodin perheelleen. Siinä sivussa hän tulee auttaneeksi monia avuntarvitsijoita ja saa itsekin apua sitä tarvitessaan.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Ruokarouva
Tekijä: Enni Mustonen
Kansi: Timo Numminen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Otava

Enni Mustonen: Emännöitsijä

Otin luettavakseni Enni Mustosen Emännöitsijän odottavin mielin. Mustonen on kirjoittanut vaikka mitä ja taatusti olen häneltä jotain lukenutkin. Nyt sain käsiini Emännöitsijän, joka on kolmas kirja Mustosen sarjassa Syrjästäkatsojan tarinoita. Kirjasarjan kirjat ovat sinänsä itsenäisiä, joten Emännöitsijän voi ottaa luettavaksi aivan hyvin, vaikka edellisiä kirjoja ei olisi lukenutkaan. Tarinaan pääsee hyvin mukaan!

Emännöitsijän päähenkilönä on palkollinen Ida. Ida on kirjan alussa parikymppinen nuori nainen, jolla on sydän paikallaan ja työlle otollinen mieli. Ida pestautuu taiteilija Albert Edelfeltin kaupunkikotiin emännöitsijäksi. Tarina alkaa vuodesta 1900 ja päättyy reilut viisi vuotta myöhemmin. Pääasiassa tapahtumapaikkana on Helsinki, Edelfeltin kaupunkikodin yhteydessä on myös taiteilijan ateljee. Ida on aika paljon yksin ja huolehtii tyhjästä asunnosta. Taiteilijan tullessa Suomeen ja Helsinkiin Ida työllistyy Edelfeltin vieraiden kestittäjänä ja kaiken järjestelijänä. Ote kirjasta:

"Iltapäivään asti miehet järjestelivät tauluja. Minä kuljin edestakaisin kyökin ja ateljeerin väliä, vein pois tyhjän viinipullon ja likaisia astioita ja hain vielä toisen pullon viiniä komerosta, joka oli ateljeerin nukassa tampuurin ovea vastapäätä.Olin toki kurkistanut siihen siivotessani, mutten ollut nähnyt muuta kuin sivellinpurkit ja pahvirullat, jotka oli jätetty komeron ovensuuhun."

Tarina sisältää viitteitä todellisiin historiallisiin ihmisiin, kirjan sivuilla vilahtelevat vuorollaan kaikki mahdolliset Suomen sen ajan kulttuurihenkilöt. Pekka Halonen, Jean Sibelius, Ida Aalberg, Aino Ackté ja vaikka ketä muita. Mustonen luo viehättävän kuvan sen ajan ilmapiiristä ja taiteessa vaikuttaneista ajatuksista. Pariisi on suosittu matkakohde ja taiteilijoiden matkat Eurooppaan kestävät pitkään. Kuitenkin tarinan pääpaino on kouluja käymättömässä Idassa, jonka huomion vievät lähinnä lakanat, lattiat ja puurot. Ja hyvä niin. Minusta Ida on henkilönä ihana. Nautin Idan elämän seuraamisesta ja tunsin iloa seuratessani kuinka hän vaikuttaa suotuisasti asuntoon ja siellä asuviin ihmisiin. Ida on kuitenkin taiteelle, kulttuurille ja sivistykselle altis henkilö ja hankkii mm. luvan lainata luettavaa Kansankirjastosta.

Yllätys ei ole, että tarinaan ympätään rakastuminen. Olisin pitänyt Emännöitsijästä ilman rakastumista ja rakkauttakin, mutta kestin myös tämän.  Minulle Emännöitsijä on tarina nuoruuden voimasta ja työteliään ihmisen elämäntarina hänen tärkestä vuosistaan. Kirja on mankeloinnin, voileipien tekemisen ja pedatun sängyn ylistys. Rakkaus ja kiintymys on Emännöitsijässä ainakin käytännöllistä. Se voi olla myös hurmiota ja unelmaa, mutta todellinen maailma on olemassa joka tapauksessa. Tolkun ihmisen tietää miltei aina oman paikkansa maailmanjärjestyksessä.

Muissakin blogeissa on kirjoitettu kirjasta. Emännöitsijä on luettu ainakin näissä blogeissa:
Lukutoukan kulttuuriblogi
Kasoittain kirjoja
Kirjakaapin avain
Kirjavuori

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Vielä sokerina pohjalla: Ylen Areenassa on nähtävissä Virginie. Tv-elokuva kertoo Albert Edelfeltin ja hänen mallinsa Virginien intohimoisesta suhteesta. Elokuva on nähtävillä vielä vajaan kuukauden. Huomasin tämän herkkupalan vasta nyt, mutta onhan tässä vielä aikaa katsoa elokuva.

Teos: Emännöitsijä
Tekijä: Enni Mustonen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015