Äänikirjat ovat yksin autoilevan ilo

Aloitin nyt syksyllä säännöllisemmän autoilun. Joka viikko saan istua aika monta tuntia autossa yksin. Parasta yksin autoilussa ovat äänikirjat, joita saan kuunnella. Ensimmäisellä kierroksella kirjastossa huomasin äänikirjahyllyjen päivittyneen ja valitsin kuunneltavaksi Elena Ferranten romaanisarjan ensimmäisen osan.

Loistava ystäväni oli minulle melkoisen voimakas kuuntelukokemus. Ehkä teoksen puoleen väliin ajattelin, etten pidä kuulemastani. Nuorten naisten asuinympäristön raakuus tuntui todella vaikealta kuunnella. Kun sitten antauduin tarinan vietäväksi, huomasin olevani aivan tunteideni vallassa. Nuoren Elenan epävarmuus ja Lilan voima tuntuivat minussa, vaikka vain istuin auton penkillä ja annoin tekstin virrata lävitseni.

Seuraavaksi pääsinkin etsimään kuunneltavaa Karstulan kirjastosta. Eräänä tavoitteenani oli valita lyhyt äänikirja. Sydän vielä ruvella edellisestä kuuntelusta valitsin Toni Morrisonin romaanin Koti. En todellakaan lukenut takakannen tekstiä ennen kuuntelun aloittamista. Ehkä lyhyempää äänikirjaa valitessani toiveeni oli kuulla kevyempi tarina. Toni Morrisonin teokset ovat loistavia, mutta kevyitä ne eivät ole.

Tarina sodan vaurioittamasta miehestä ja hänen sisarestaan sulautui mielessäni kaikkeen siihen tuskaan, jota koin Loistavan ystävän kanssa. Koti on minulle kertomus särkyneiden ihmisten ponnistelusta kohti siedettävää elämää. Ensin on jäätävä henkiin. En itkenyt kuunnellessani, mutta kiemurtelin ja koin vellovaa ahdistusta. Huh!

Seuraavan äänikirjan valitsin aivan toisesta ääripäästä. Nora Robertsin Kaukainen unelma on hattaraa Ferranten ja Morrisonin teoksiin verrattuna. Se ei haittaa, nyt hattara sopii oikein hyvin. Rikkaita ihmisiä, ihmissuhdeongelmia ja oletus onnellisesta lopusta ainakin kaikille hyville ihmisille on paikallaan ja viihdyttää minua nyt autossa.

Elena Ferrante: Loistava ystäväni
Toni Morrison: Koti
Nora Roberts: Kaukainen unelma 

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Olen lukenut itsekseni Anna Elina Isoaron runoteosta Rakkautta ja vasta-aineita. En ole oikein päässyt näiden runojen imuun ja runoteos on ollut yöpöydälläni odottamassa sopivaa hetkeä.

Kansikuva kustantajan sivuilta. Kansi on Emmi Kyytsösen tekemä ja todella hieno!

Sopiva hetki tuli menneellä viikolla. Olin valinnut Isoaron ja Kinnusen runoteokset käsiteltäväksi lukupiiriimme Siilinjärvellä. Lukupiirin jäsenet olivat lukeneet Isoaron teoksen ja pääsimme keskustelemaan kiinnostavimmista runoista. Lukupiirissä intouduimme tällä kertaa myös lukemaan runoja ääneen toisillemme. Se oli hienoa! Ääneen lukeminen todella herättää runon henkiin.

Rakkautta ja vasta-aineita kertoo äidiksi tulosta ja äitiyteen liityvistä tunteista. Teos alkaa prologin supistumisella ja avautumisella päättyen epilogiin, josta kaikki vasta alkaa. Tuore äitiys, vanhemmuus ja vauvaelämä ovat kamalia, hauskoja ja ikimuistoisia elämänvaiheita ja Isoaro revittelee virkistävästi runoissaan. Kuulimme lukupiirissä luettuna mm. runon Laulu äitien keskinäisestä solidaarisuudesta, joka nauratti meitä. Sitä kuunnellessa nyökkäilivät lukupiirimme naiset ikään katsomatta. Ote runosta:

Päättäjien kuoro:
Liru laru loru, vanha tuttu poru ratkiriidaksi muuttuu!
Höpö löpö löpö, pikkuäiti söpö syyllistyy sekä suuttuu!
Hoppa poppa poppa, kylläpäs tää soppa nettipalstoilla kiehuu!
Me ei hätää tässä olla kärsimässä, äidit keskenään vain riehuu!

Isoaron runot ovat muodoltaan vaihtelevia ja kokeilevia, mukana on mm. runo, joka päättyy nopanheittoon. Runossa Eväsboksi ja juomapullo Prismassa käynti lasten kanssa muuttuu larpiksi, jossa äiti hävittää ensin lapset ja sitten itsensä. Nopan heitolla pisteillä 3 tulee tuho ja pisteillä 4 pelastus. Selviäminen on pienestä kiinni. 

Rakkautta ja vasta-aineita on tutustumisen arvoinen runoteos varsinkin kaikille äideille, mutta myös kaikille lukeville naisille ikään katsomatta. Jos on mahdollista, ilahduttakaa ystäväänne tai perheenjäsentä lukemalla hänelle ääneen runo. Ääneen luettu runo on hieno lahja!

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Rakkautta ja vasta-aineita
Tekijä: Anna Elina Isoaro
Kansi: Emmi Kyytsönen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Into Kustannus

Enni Mustonen: Ruokarouva

Kävin peittelemässä pikkuiseni ja kumarruin antamaan suukon hänen poskelleen. Miten kiitollinen sainkaan olla elämälle!

Enni Mustosen uutuus Ruokarouva on jo ollut monen ystäväni luettavavana, joten olen kuullut jo kehuja kirjasta. Mustonen kirjoittaa hienoja tarinoita menneiden aikojen naisten elämästä. Tarinat onnistuvat olemaan yhtä aikaa lämpimiä, viihdyttäviä, riipaisevia ja koskettavia. Viime kesänä luin Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan aiemman kirjan, Emännöitsijän, johon ihastuin.

Kansikuva kustantajan sivuilta

Emännöitsijässä ihastuin kaikkein eniten päähenkilöön, Idaan. Ruokarouvan alussa Ida Eriksson on taloudenhoitajana äskettäin edesmenneen emeritusprofessori Axel Lundströmin taloudessa. Idalla on 8-vuotias tytär, reipas ja sanavalmis Kirsti. Ida on kertonut olevansa leski ja tämän julkitarinan kanssa kaikki elävät. Lundstömin testamentti muuttaa Idan elämän tai ainakin vauhdittaa sitä Idan haluamaan suuntaan. Ote kirjasta:

- Huvilassa on siis sähkövalo ja vesijohto sekä keskuslämmitys, mies aloitti uudelleen myyntipuheensa, mutta minä pysyin tiukkana ja kysyin uudelleen hintaa.
- Käsirahaa pyydetään kahdeksantuhatta markkaa, Grönholm sai lopulta sanotuksi. - Ja loppusummalle saa kyllä maksuaikaa...
- Minä kysyin hintaa! kivahdin. - Paljonko tästä on maksettava?

Ruokarouvan minäkertoja Ida osaa hoitaa hienosti ja hyvässä järjestyksessä omia asioitaan. Tytär on varmastikin perinyt luonteensa ja tapansa äidiltään.

Idan ja Kirstin uuteen elämän Suomessa liittyy kirvesmies Iisakki Haapaluoma, joka on Idalle iso (myös konkreettisesti) apu. Leveätä Pohjanmaan murretta vääntävä Iisakki on hyvä työpari toimeliaalle Idalle, joka kaipaa läheisiä ihmisiä ympärilleen. Ote kirjasta:

- Jos Iisakki voisi kysyä, mitä se Oskari niistä ikkunanpuitteista tahtoo? ehdotin varovasti.  -Säästyisihän siinä aikaa ja vaivaa.
- Klasit niihin pitää kumminkin laittaa ja siinäkin mennöö helposti viikko ja toistakin, Iisakki arveli.  - Mutta ikkunoosta soon aljettava, ei täs muuten näje tehrä yhtään mitään ja jos rupiaa satamahan niin laurat pitääs panna taas uurestansa. Muuten tuuli painaa veret sisähän.

Ruokarouva on nautinnollinen viihderomaani, joka vaivihkaa kertoo myös Suomesta vuosina 1914-18. Mustonen kertoo sen ajan kulttuuri-ilmastosta, naisen asemasta, ihmisten tulevaisuudenuskosta (tai sen puuttesta) ja taloudellisesta tilanteesta Suomessa. Ida elää historiallisesti merkittävää aikaa ja samalla omaa ainutlaatuista elämäänsä. Mustonen kertoo taitavasti tarinan Idasta, joka voisi olla kuka tahansa Suomessa 1880-luvulla syntynyt nainen. Ida on sisukas ja kova tekemään työtä. Idalla on kuitenkin hellä sydän ja hän on valmis auttamaan toisia ihmisiä. Liikuttavaa on suutarinmuorin ja Idan yhteinen elämä, kiitos Idan lempeyden ja käytännöllisyyden. Ruokarouva on ylistys suomalaiselle naiselle ja hänen käsiensä työlle. Ida puskee sisulla itselleen elannon ja kodin perheelleen. Siinä sivussa hän tulee auttaneeksi monia avuntarvitsijoita ja saa itsekin apua sitä tarvitessaan.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Ruokarouva
Tekijä: Enni Mustonen
Kansi: Timo Numminen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Otava