Saara Turunen: Sivuhenkilö

Olen yhä lapsi, minä mietin. - - En perustanut perhettä, en hankkinut omaa elämää, en osannut sellaista. Ruumiini siirtyi pois lapsuuteni maisemista, mutta henkeni jäi kiinni vanhan kotitalon räystääseen. Siinä se roikkui aikansa, kunnes pujahti sisään tuuletuskanavasta ja palasi lastenhuoneeseen, jossa se vaeltelee yhä. - - Se on mustanpuhuva.

Kansikuva on kaunis. Kiinanruusu tuo aina mieleeni äitini.

Luin Turusen Rakkaudenhirviön pari vuotta sitten ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Kun Sivuhenkilö julkaistiin, ostin kirjan itselleni ja silittelin kirjan kantta. En tiennyt, milloin uskaltaisin lukea kirjan ja haluaisinko sanoa lukemastani mitään. Tartuin kirjaan pari päivää sitten sopivalla hetkellä ja nyt kirja on luettu.

Turunen kirjoittaa ymmärtääkseni ainakin osin omasta elämästään. Samalla hän kirjoittaa täysin minun ja ystävieni ajatuksista, toiveista ja peloista. Olen puhunut Turusen kirjojen teemoista useiden ystävieni kanssa. He kaikki ovat naisia. Muutama heistä on jo ennättänyt lukea Sivuhenkilön.

Sivuhenkilö kertoo ainakin vierauden tunteesta, häpeästä ja luovan työn prosessista. Ote kirjasta:

- - [I]hminen ei voi koskaan olla sillä tavoin täydellinen niin kuin kirjat voivat. Ihminen on aina ihminen, arkinen ja haparoiva. Jollain tavalla kirja saattaa luoda harhakuvitelman, että niin ei olisi.

Sivuhenkilössä tarkkaillaan toisten toimia ja omaa lamaantumista. Kirjailijan työ on täynnä epäonnistumisen mahdollisuuksia. Tylsät puheet, synkkä ilme ja sama vaate tilaisuudesta toiseen uhkaavat kirjan mahdollisuuksia menestyä. Sitten kun kaikesta huolimatta kirja menestyy, lopputuloksena on tunnemöykky, joka on tyhjyyttä, pettymystä ja pelkoa petoksen paljastumisesta.

Katariina Suuri ja Kaarina Maununtytär muuttuvat ruohoksi ja sama katoavaisuus on edessä meillä kaikilla. Sivuhenkilössä näytetään miesten hallitsema kirjallisuus, klassikkolistoilla eivät naiset juuri näy. Turusen kirjasta löytyy lista luettavista kirjoista, jotka kaikki ovat naisten kirjoittamia. Ote kirjasta:

Niinpä lupaan itselleni, etten kuluttaisi enää aikaani sellaisiin teoksiin, joissa ei ole mitään minulle. En lukisi niitä, en katsoisi niitä teatterissa enkä elokuvissa. En kirjoittaisi niistä enkä mainitsisi niitä keskusteluissa. Päätän, etten viittaisi elämäni aikana enää yhteenkään sikamiehen teokseen. Koko muu maailma viittaisi niihin joka tapauksessa, joten minun huomiotani ne eivät saisi.

Minun lukulistallani ovat kaikki Saara Turusen kirjoittamat kirjat, julkaistut ja ne, jotka tulevat vielä luettavaksi. En halua lukijana luoda paineita kirjailijalle. Hengittelen, elän ja odottelen lisää luettavaa.

Sivuhenkilö on luettu myös näissä blogeissa:
Nannan kirjakimara
1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Teos: Sivuhenkilö
Tekijä: Saara Turunen
Kansi: Timo Mänttäri
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Tammi

Muistilista itselle

Muista lukea kaikki, mitä nämä uudet suosikkikirjailijasi kirjoittavat:

1) Antti Holma,
koska hohotit sekä Järjestäjää että Kauheimpia runoja.

2) Sari Pöyliö,
koska intoilit sekä Pölynimurikauppiaasta että Ihmisen verestä.

3) Saara Turunen,
koska kiemurtelit monien ristiriitaisten tunteiden vallassa lukiessasi Rakkaudenhirviötä.

Teos, tekijä, kustantaja, julkaisuvuosi

Järjestäjä, Antti Holma, Otava, 2014
Kauheimmat runot, Antti Holma, Otava, 2015

Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä, Sari Pöyliö, Atena, 2014
Ihmisen veri, Sari Pöyliö, Atena, 2015

Rakkaudenhirviö, Saara Turunen, Tammi, 2015

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö

Kun opettaja kyselee tulevaisuudensuunnitelmistamme, kerron, että haluaisin elää samalla lailla kuin Nancy. Haluaisin olla narkomaani, asua roskiksessa ja kuolla mahdollisimman nuorena. En vain tiedä, miten se on mahdollista tässä kyläpahasessa, joka on huumediilerille aivan liian kaukainen, ja roskalaatikotkin on erityislukittu sähköisellä järjestelmällä. - - Sitä paitsi olen saanut sellaisen käsityksen, että huumeet ovat melko kalliita, en tiedä olisiko minulla niihin edes varaa, sillä äitini rangaistusjärjestelmä on vienyt minulta viimeisetkin tulot.

Blogeissa jo paljon luettu Saara Turusen Rakkaudenhirviö löysi minut kirjakaupan alennusmyynnissä. Halusin hankkia itselleni luettavaa. Ostin Turusen kirjan kansikuvasta huolimatta. En ollut lukenut arvosteluja kirjasta, kun aloitin kirjan lukemisen.

Kuva kustantajan sivuilta

Onnistuin lukemaan Rakkaudenhirviön kahdessa osassa. Se ei ollut erityinen tavoitteeni, vaan pikemminkin seurausta kirjan voimasta. Minulle Rakkaudenhirviö oli niin voimakas lukukokemus, että minun piti välillä vetää henkeä. Alusta lukiessani olin jo ennättänyt vähän tottua kerrontaan. Lukutauon aikana unohdin vaikutelmani ja sen, mihin olin tottunut, joten kirjan jatkaminen oli minulle samanlainen järkytys kuin kirjan aloittaminen oli ollut. En tarkoita sellaista järkytystä, jossa ajattelisin, ettei näin voi olla. Tiedän hyvin, että näin voi olla ja onkin. Kirjassa on paljon nuoren lapsen ihmettelyä ja hänen erilaisuuttaan verrattuna muihin ihmisiin. Kertojan erilaisuus kumpuaa hänen perheensä erilaisuudesta. Äidin masennus, perheen uskonnollisuus ja eristyneisyys muista luovat tilanteen, jossa perheen tytär joutuu selviämään. Välillä sen eräänä seurauksena on toisten ihmisten huonosti kohtelu. Toisten huonosti kohtelun lisäksi päähenkilö kohtelee itseään miltei koko ajan huonosti. Joku kirjan totaalisuudessa järkyttää minua. Ote kirjasta:

Haluaisin hakata ruumiini irti itsestäni ja polttaa sen nuotiossa. En haluaisi olla mies enkä nainen enkä mikään muukaan, mikä liittyy kaikkeen siihen likaiseen ja pahaan, joka sai Aatamin ja Eevan häpeämään ja peittämään ruumiinsa.

Rakkaudenhirviö oli minulle hyvin ahdistava kirja. Välillä se oli myös hauska. Loppupuolella kirja oli jo niin hauska, että luin sitä ääneen puolisolleni. Rakkaudenhirviössä on paljon huomioita suomalaisuudesta ja luonteenlaadusta, joka usein liitetään suomalaisuuteen. Nämä huomiot ovat välillä hauskoja, mutta aina koskettavia ja miltei tuskallisia. Ote kirjasta:

Mutta miehen mielestä kauniita asioita täytyy sanoa lakkaamatta niille, joita rakastaa. Ei siksi, etteivät ihmiset jo tietäisi niitä, vaan sen takia, että täytyyhän rakkautta jollain tavalla osoittaa. Ei sitä muuten olekaan, sanoo mies.

Rakkaudenhirviö onnistuu olemaan minulle hyvin monta asiaa samalla lukukerralla. Se on kuvaus yksinäisestä lapsuudesta, se on erään ajan kuva Suomesta, se on kertomus lapsuudenkodista irtautumisesta, se on rakkaustarina ja selvitytymistarina. Se on myös suomalaisuuden sairauskertomus, jossa kuvataan sitä, mikä suomalaisessa sielunmaisemassa ja arjessa voi mennä pieleen. Erityisesti minua lohduttaa se, että kaikki paha näytetään niin, että on mahdollista nähdä siinä myös se, mikä on kaunista ja pyrkii eheään.

Uskotko, että metsässä on puita silloinkin, kun sinä et ole paikalla niitä katsomassa? Nyt varmaankin vastaisin, että niitä ei ole. Sillä päivisin, kun olen yksin eikä mies näe minua, tapahtuu jotain perin kummaa, aivan kuin häviäisin kokonaan, aivan kuin minua ei olisi olemassakaan, on vain odotus, että mies palaisi pian takaisin, ja illalla, kun hän astelee ovesta sisään, herättää hän minut jälleen henkiin ja sitten minä taas olen. Olen samalla tavalla kuin puutkin ovat metsässä silloin, kun joku katselee niitä.

Tekijä: Saara Turunen
Teos: Rakkaudenhirviö
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Tammi