Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Ehkä me kaikki synnymme luottavaisina ja sitten menetämme luottamuksen. Ehkä meidän kaikkien oli löydettävä se uudelleen ennen kuolemaamme.

Kassandra Montagin Tulvan jälkeen on tästä ajasta kauas tulevaisuuden maailmaan sijoittuva selviytymistarina. Lukeva puolisoni ennätti lukea kirjan ennen minua, joten poikkeuksellisesti ennätimme vertailla lukukokemuksiamme ennen blogitekstin kirjoittamista. Hän on lukukone, joka istuu kirja nenässä kiinni kaiken vapaa-aikansa.

Tulvan jälkeen kertoo dystooppisesta maailmasta, jossa ihmisten elintilan on vallannut aikaa sitten vesi. Ihmisyhteisöt taistelevat niukoista resursseista ja ihmisten henkilökohtaiset taidot parhaimmillaan mahdollistavat eloonjäämisen. Päähenkilö Myra on elämää kokenut aikuinen nainen, jolla on kaksi lasta. Ainostaan nuorempi tyttäristä elää Myran kanssa, joten huoli vanhemman tyttären hyvinvoinnista kalvaa naista koko ajan. Myra on taitava kalastaja, jonka hankkimien saaliiden turvin on mahdollista vaihtokaupalla saada jotain muuta tarpeellista niukkuuden keskellä.

Innostuin teoksesta esittelytekstin perusteella ja pyysin kustantajalta arvostelukappaleen. Bonni Leon-Bermanin tekemä kansi on niin kaunis, ihastelen sitä vieläkin. Romaanin takakansiteksti korostaa äidin ja tyttären selvitymistarinaa. Teos on Montagin esikoinen. Aloitin lukemisen innostuneena, mutta sitten vauhti tyssäsi alkuunsa. Luin teoksen loppuun hypähdellen ja vääntämällä.

Tulvan jälkeen on kustantajan mukaan trilleri. Luen trillereitä todella harvoin. Tätäkään teosta en lukenut ensisijaisesti jännityksen kautta. Romaanissa on vähän kaikkea: rakkautta, perheen ja yksilön tarinaa, ihmisen pyrkimystä hyötyä luonnosta ja luontokatastrofin seurauksia ihmisyhteisöjen elämälle. Minulle tämä on lähinnä dystopiaa. Genren ja teeman lisäksi pohdimme teoksen luettuamme teoksen kohderyhmää. Ehkä päähenkilöä mukaillen kirja voisi olla parhaimmillaan aikuislukijalle. Teos sopii kokemattomallekin lukijalle, se on helppo lukea ja juonivetoinen. Itse en oikein päässyt vetoon kiinni, tarina ei valitettavasti jaksanut kiinnostaa. Ehkä halusinkin pitää teokseen etäisyyttä, koska ympärillämme kytevä pandemia ei innosta ainakaan minua dystopioiden maailmaan. Ote fiktiivisisestä teoksesta:

Maailma muuttui niin nopeasti, että oli vaikea olla kunnianhimoinen tai tehdä suunnitelmia. Kun tulvat olivat pahentuneet pahenemistaan, elämä oli yhtä aikaa edennyt nopeasti ja pysähtynyt.

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle!

Nörttityttöjen Niina Tolonen on bloggauksessaan lukenut teoksen paljon tarkemmin ja analyyttisemmin kuin minä, lukekaa vaikka. Niina kirjoittaa mm. veden määrästä, joka puhututti myös puolisoani. Tuhat vuotta on pitkä aika!

Teos: Tulvan jälkeen
Tekijä: Kassandra Montag
Suomentaja: Hanna Arvonen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: HarperCollins

Emmanuelle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa

Kansikuva kustantajan sivuilta

- - [T]oisinaan metsästäjä saattaa menettää saaliinsa, jos saalis ei ole valmis kuolemaan. Se tarkoittaa, että saalis on vahvempi kuin metsästäjä. Sellaisen voiman kohdatessaan metsästäjän on päästettävä irti ja palattava kotiin.

Tartuin kirjaan Vielä tänään olemme elossa hetken huumassa kirjakaupassa kauniin kannen innottamana ja luin nopealukuisen teoksen yllättävän hitaasti. Useampi ihminen kehui kirjaa, joten halusin jatkaa kirjan lukemista aina loppuun asti.

Vielä tänään olemme elossa sijoittuu ajallisesti toiseen maailmansotaan ja kertoo sotilaan ja juutalaisen tytön yhteisen tarinan, joka kerrotaan hyvin elokuvallisesti. Takakansiteksti kertoo kirjailija Pirotten olevan dramaturgi ja käsikirjoittaja ja kyseisen romaanin pohjalta julkaistavan elokuvan saavan ensi-iltansa aivan pian.

Yksin liikkuva sotilas saa vaivoikseen nuoren juutalaistytön, jonka perheestä kukaan ei tiedä mitään. Pieni tyttö itse on hyvinkin persoonallinen, kaunis ja eloisa. Erinäisten tapahtumien seurauksena sotilas ja tyttö jatkavat yhteistä matkaansa. Mielestäni koko romaanin ytimeksi muodostuu näiden kahden ihmisten erityisyys ja heidän kiinnostavuutensa suhteessa muihin ihmisiin. He ovat ulkonäöltään, taidoiltaan ja toimiltaan erityisiä ja viehättäviä. Viehättävyydestä on tosin lyhyt matka ärsyttävyyteen, joten ristiriitojakin on tiedossa.

Sotilaan kansallisuus herättää pohdintoja. Aluksi häntä pidetään amerikkalaisena, koska hänellä on amerikkalainen sotilaspuku ja hän puhuu englantia amerikkalaisittain. Kaikista vaarallisinta olisi, jos sotilas olisi saksalainen.

Luin Pirotten kirjan ristiriitaisissa tunnelmissa. Välillä hupsahdin tarinaan ja kiinnostuin tapahtumista, mutta välillä taas ärsyynnyin itsestäänselvyyksistä ja laskelmoivuudesta. Ehkä päähenkilöiden ylivertaisuus oli asia, josta kiusaannuin eniten. Ote kirjasta:

Hän seurasi kaikkea sivusta pieni hymynkare huulillaan. Miehen suu. Miehen huulet. Kuinka kiinteät ja pehmeät ne olivat. Kuinka ihastuttava ylähuuli.

Kerron nyt tässä tekstissä kirjasta vähemmän kuin on luettavissa kirjan takakannessa tai kustantajan verkkosivuilla. Toivoisin takakansien jättävän enemmän lukijalle kirjan kansien väliin löydettäväksi ja koettavaksi. Kävin silmäilemässä myös muita blogikirjoituksia (esimerkkeinä Leena Lumi, Yöpöydän kirjat ja Kirjasähkökäyrä), joissa on pidetty Pirotten kirjasta.  

Teos: Vielä tänään olemme elossa
Tekijä: Emmanuelle Pirotte
Suomentaja: Lauri Holma
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Minerva

Marja-Leena Tiainen: Tatu, Iiris ja Pääkallomies

Autenttinen ympäristö nuortenkirjalle

Marja-Leena Tiainen on kirjoittanut uuden selkokirjan nuorille. Itse pidin Tiaisen viime vuonna ilmestyneestä selkokirjasta Poika joka katosi todella paljon, joten odotin tätä kirjaa luettavakseni innolla.

Tatu, Iiris ja Pääkallomies kertoo Tatusta, joka on 16-vuotias. Tatu tutustuu veljensä ja tämän kaverin kautta muutamaa vuotta Tatua vanhempaan Iirikseen, joka on Tatun (ja muidenkin nuorten miesten mielestä) aivan ihana. Tarinassa läikähtelee ihastusta ja ystävyyttä. Tiaisen kirja ei ole pelkkää onnea, koska Iiris katoaa. Tatu on huolissaan Iiriksestä.

Kirjassa Tatu, Iiris ja Pääkallomies on 104 sivua. Kirja sopii hyvin yläkouluikäiselle ja nuorelle aikuiselle. Erityisen hyvin tämä kirja sopii nuorelle, joka ei ole lukenut paljon. Tatu, Iiris ja Pääkallomies on myös hyvä ensimmäinen luettava kirja vaikkapa opiskelijalle, joka ei ole vielä lukenut yhtään kirjaa loppuun. Tämän kirjan kanssa lukija onnistuu!

Pidin erityisesti siitä, että Tatu, Iiris ja Pääkallomies käsittelee pelkoa, uhkaa ja väkivaltaa arkisella tavalla. Ihmisten elämässä tapahtuu kaikenlaista ja Tiaisen kirjan aihe, nuoren kokema uhka, on olemassa todellisessa elämässä. Tatu huomaa elämän olevan arvaamaton. Toivon, että tämä kirja löytää lukijansa niistä nuorista, jotka eivät halua lukea lällyjä juttuja.

Ote kirjasta:

Tatu luonnosteli sarjakuvaa,
jossa Hanska ja Pipo olivat koulun ruokalassa.
Tarjolla oli lihapullia.
Ne olivat molempien herkkuruokaa.
Nyt Pipo päätti kuitenkin, ettei syö lihapullia.
Mä ajattelin ruveta vegaaniksi,
Tatu kirjoitti puhekuplaan.
Mikä on vegaani? Hanska ihmetteli.
Vegaani ei syö lihaa.
Se ei myöskään koske maitotaloustuotteisiin, Pipo selitti.
Sehän kuolee nälkään, Hanska sanoi.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Tatu, Iiris ja Pääkallomies
Tekijä: Marja-Leena Tiainen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Avain

Yancey: Ääretön meri

Luin vuosi sitten Rick Yanceyn nuortenromaanin Viides aalto (tai 5. aalto). Pidin sitä ahdistavana ja hurjana lukukokemuksena. Nyt tartuin ilmeisesti täysin vailla itsesuojeluvaistoa tuon hurjimuksen jatko-osaan. Kirjailija hymyilee leveästi kansilehden sisäliepeessä, mutta minua lukijana ei juurikaan hymyilyttänyt.

Lukukokemuksena Ääretön meri on yhtä kova ja ankara kuin edeltäjänsä. Avaruusolennot ovat miehittäneet ylivoimallaan maapallon ja ihmiset ovat hävitettävä laji, joka voimaltaan  muistuttaa jotain säälittävää pientä otusta. Ote kirjasta:

"Hän oli nähnyt liikaa kuolemaa. Hän tiesi miltä se haisi, maistui, tuntui. Hän kantoi kuolemaa sisällään muistona äidistään, kolmemetrisistä polttorovioista, luista teiden varsilla ja hihnasta, joka kuljetti tuhansittain kuolleita tukikohdan voimalan polttouuniin, jotta tuhkatut vainajat valaisisivat heidän parakkejaan, kuumentaisivat heidän vetensä ja pitäisivät heidät lämpiminä."

Olin lopettamassa kirjan monta kertaa. Luen iltaisin ennen nukkumaanmenoa, ja tämä kirja ei tehnyt hyvää minulle tai yöunilleni. Minulle 5. aalto on väkivallan ja voiman tutkielma. Kirjailija pohtii näissä kahdessa kirjassa ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Muukalaiset valtaavat ihmisten kehot ja elävät niissä. Ne (tai he) käyttävät ihmisiä kasvatusalustoina ja välineinä omille pyrkimyksilleen. Ainakin minä koin lukiessani tarinan henkilöiden voimattomuuden ja alati vähenevän elintilan ahdistuksen. Ihmisten rimpuilu kuvataan lähinnä säälittävänä. Ääretön meri pitää sisällään vähän toivoa ja vähän kiintymystä. Suurin osa tarinasta on lamaantunutta odotusta, epätasaväkistä taistelua tai tuskaista pakoa.

Yancey kirjoittaa hyvin, ja tarina houkuttelee lukemaan eteenpäin. En kuintenkaan pidä siitä tunnelmasta, johon kirjan lukeminen minut jättää. Rankka kirja, joka ei selvästikään ole minua varten.

Teos: Ääretön meri, 5. aalto (The Infinite Sea)
Kirjailija: Rick Yancey
Suomentaja: Ulla Selkälä
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäisteos 2014)