Käännöskirjan elämä on lyhyt myös e-kirjana

Olen päättänyt oppia lukemaan ilolla e-kirjoja, joten hankin itselleni lukulaitteen. Olen siis Kobo Auran onnellinen omistaja. Ensimmäinen Kobolla lukemani e-kirja oli Shakespearen Romeo ja Julia. Tuo klassikko löytyi aivan ilmaiseksi Elisa Kirjan kautta. Päätin myös ostaa jonkun e-kirjan. Homma oli helppoa Mikon ohjeilla, ja ostin Anthony Ryanin Blood Songin. Nälkä kasvaa tunnetusti syödessä, joten halusin hankkia itselleni ja perheelleni jotain luettavaa suomeksi.

Perheessäni on jo useampi miesihminen kouhkannut Ernest Clinen scifi-romaanista Ready Player One. Romaani on ilmestynyt Gummerukselta suomeksi 2012. Minun mittakaavassani kirja ei ole järin vanha. Ymmärrän, että kirjojen painokset loppuvat ja uusia painoksia ei oteta, jos riittävästi ostajia ei löydy. Olin kuitenkin luullut, että e-kirjoja myydään pidempään kuin paperikirjoja, koska ne ovat aineettomia ja näin halvempia varastoida. Hah hah haa, sinä hyväuskoinen kirjanostaja.

En kuitenkaan voi ostaa kyseistä romaania e-kirjana, koska kustantaja ei enää myy sitä. Tiedustelin asiaa Gummerukselta ja minulle kerrottiin, että e-kirjojen myyntiajat ovat sidoksissa kirjasta tehtyihin sopimuksiin. Yleensä sopimukset ovat voimassa viidestä seitsemään vuoteen, mutta joskus e-kirjan julkaisuoikeudet ovat sidoksissa painettuun kirjaan. Kun painettu kirja on loppuunmyyty, loppuu myös e-kirjan myynti. Ready Player One kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään. Loppuunmyyty paperikirja on tässä tapauksessa myös loppuunmyyty e-kirja.

Anna mun kaikki kestää!

Sininen väri rauhoittaa myllertävää mieltä.

Lisäävätkö kustantamot e-kirjan myyntiä pitämällä sen myynnissä vain rajatun ajan? Vastaus voi olla kyllä. Jos e-kirjana ilmestyy käännöskirja, jonka haluan itselleni, minun tulee ostaa se ennen hetkeä x, jolloin se poistuu myynnistä. Toisaalta vastaus on ei. Jos ärsyynnyn säätelyyn tarpeeksi, en osta enää yhtään käännöskirjaa e-kirjana. Silloin häviäjiä on useampi kuin yksi.

Jos jollain on Ready Player One, jota ei enää halua, olen sen halukas ostamaan. Se nääs on todella loppuunmyyty tällä hetkellä. Ostettua e-kirjaa ei kai voi toiselle välittää?

Kirjojen järjestys

Ilahtuneena kaikista kolmesta lukijasta, taputan käsiäni yhteen ja kerron kirjojen järjestyksestä kotonamme. Perheeseen kuuluu lisäkseni mieheni ja kolme alakouluikäistä lastamme. Kun muutimme yhteen mieheni kanssa kaksikymmentä vuotta sitten, meillä on yhteensä viisi kirjahyllyä, kaksi syvää lautasta ja kolme isoa lusikkaa. Koska pidimme kovin syömisestä, ruokailuvälineiden määrä herätti meissä hieman huvitusta. Toki se, että kirjahyllyjä oli, ei naurattanut yhtään. Oli kirjojakin.

Ja on edelleen. Nykyisin meillä on aikuisten pääkirjahylly makuuhuoneessa, lasten pääkirjahylly on yläaulassa. Aikuisten pääkirjahyllyssä perusjako on proosa, runous ja tietokirjat. Proosa ja runous pääsevät samaan hyllyyn, tietokirjat ovat useammassa hyllyssä ympäri taloa. Sitä se ammatinvaihto teettää. Kaikki runous on yhdessä, proosan osalta jako on tehty neljään.

Olen jakanut erikseen kotimaiset ja ulkomaiset kirjailijat. Lisäksi nämä molemmat luokat on jaettu nais- ja mieskirjailijoihin. Tämä jako on ollut minulla jo parikymmentä vuotta. Olen huvitellut ajatuksella, että tekisin toisenlaisen jaon, mutta se on helpommin kuviteltu, kun toteutettu. En tarkoita tässä konkreettista työtä, vaan henkistä päätöstä.

Jako mahdollistaa sen, että pysyn hyvin kärryillä, mitä minulla / meillä on. Lainaan paljon ystävilleni kirjoja, kerään kirjoja näytille mm. lukupiiriin ja teen joskus suosittelulistoja niitä pyytäville tuttaville. Minua viehättää ajatus, millaisia ryhmiä kirjojensa myötä kirjailijat muodostavat. Joskus voin laittaa jonkun kirjan tietoisesti toisen viereen. Se on vähän kuin järjestelisi pöytäjärjestystä tai - sokkotreffejä.

Yhteen aikaan minulle oli tärkeää se, että mieskirjailijat eivät saaneet määrällistä ylivaltaa hyllyssäni. No, eivät ole saaneet.  Tietämykselleni on hivenen kiusallista, että joskus jonkun kirjan paikan joutuu arvaamaan tai päättelemään. Nyt kun kirjoitan tästä, joudun asian myös tarkastamaan, mutta en ole tiennyt, onko Pasaatituulet - kirjan kirjoittaja mies vai nainen. Olen hänet ajatellut naiseksi (kirjoitustensa perusteella) ja naisten joukkoon laitttanut. Mutta katsotaanpa - M. M. Kaye on nainen. Onneksi hän on omiensa joukossa.

M. M. Kaye muiden naisten kanssa, katsokaa nyt: Munron ja Le Guinin välissä!

Lasten pääkirjahyllyä yritän pitää laajasti ajantasaisena. Ihan vauvakirjat olen laittanut jo hyllystä pois. Siellä löytyy monenlaista luettavaa, myös sitä kirjallisuutta, jota lapset eivät vielä lue. Välillä päätin, etten enää hanki meille kirjoja. Piste. Sitten tulin kotiin uusien kirjojen kanssa. Ja taisin livetä nimenomaan lastenkirjojen puolelta.

Lasten pääkirjahylly

Tämä kuulostaa nyt siltä, että kaikki rahamme menevät kirjoihin. Saattavat mennäkin, mutta haalin kirjoja monella tavalla ja saan niitä myös hyvin halvalla tai ilmaiseksi. Päätökseeni rajoittaa kirjojen hankintaa liittyi mm. itsehillinnän treenaamiseen kirjastojen poistomyynneissä. Joskus onnistun siinä hyvin, viimeksi tulos oli aika kehno. Porttina toimi englanninkielinen toteemipaalujen veisto-opas (!), jonka valittuani ajattelin, että ostanpa samantien ison kassillisen kirjoja, kun koko lysti maksaa tyyliin kaksi ja puoli euroa.

Viimeisin muutos kirjajärjestyksessä on joitakin vuosia sitten käyttöön ottamani lukemattomien kirjojen hylly. Se on ärsyttävä ja jotenkin ulkokultainenkin, osa kirjoista pääsee luettujen statukseen nopeasti, osa joutuu onnettomana odottamaan vuositolkulla täyttymystään kanssani.

Mistä tiedän, että vuositolkulla? Olen jo pitkään merkinnyt kaikki hankkimani kirjat kirjoittamalla sisälehdelle nimeni lisäksi vuosiluvun, jolloin olen kirjan hankkinut.

Kirjojen kierto

Lähikaupassamme on hylly, jonne voi viedä kirjoja, joita ei enää itse tarvitse. Vastaavasti hyllystä voi ottaa tarvitsemansa. Tiedän, että vastaavia hyllyjä on ympäri maata, kirjastoissa ja kaupoissa. Se on oikein hyvä asia. Kirjahyllymme kaupassa viettää välillä kuoleman viikkoja, jolloin hyllyssä lepäävät hylätyt Valittujen Palojen Kirjaklassikot (kuinka julmaa on lyhentää kirja! Entä jos välillä kokeilisi kirjan paksuntamista?) ja vanhat tietosanakirjat. Itse järjestelen hyllyä ohi mennessäni ja tiedän muidenkin sitä tekevän. Ja välillä Kirjavaliot, huolimatta leikatuista siivistään, lähtevät ystävällisten kirjanystävien avustuksella viimeiselle lennolleen.

Viime viikolla vein sinne kassillisen lastenkirjoja, joista raaskin luopua. Ja tänään aamulla kauppaan mennessäni minua odotti palkinto. Palkinnossani olisi voinut olla enemmänkin kuin viisi osaa, mutta näyttelin kaupassa kohtuuden ihmistä hetken.

Mukaani lähti:

1. Guy de Maupassant: Bel-ami (1945)

2. Marja-Liisa Vartio: Hänen olivat linnut (1967, tämä painos 1975)

3. Rosa Liksom: Kreisland (1996)

4. Cathy Kelly: Onnen ainekset (2010)

5. Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli

Ja tässä kirjojen viimeiset henkäykset, jos ne nyt jotain itsestään paljastavat.

1. ... joka järjesteli peilin edessä pieniä ohimokutrejaan. Ne olivat aina sekaisin hänen noustessaan vuoteesta.

2. Sillä oli silloinkin joku nainen menossa.

3. Pyörithiin päivästä toisheen toistemma ympäri, mutta emmä häirihneet toisiamma.

4. Hän näkisi joku päivä Ralfin, mutta ei vielä. Hän ei ollut vielä valmis.

5. Nämä sivut ovat meidän muistimme kunnes hän henkäisee viimeisen kerran käsivarsillani ja saatan hänet mereen, sinne missä aallot murtuvat, sukeltaakseni hänen kanssaan ikuisiksi ajoiksi syvyyksiin, ja silloin voimme lopultakin paeta sinne mistä sen paremmin taivas kuin helvettikään ei meitä löydä.

Näistä Liksom on taatusti luettavana ja  Kelly tulee olemaan parin illan helppo luku. De Maupassant ja Vartio jäävät odottamaan oikeaa hetkeä. Ja sitten Carlos Ruiz Zafón: mitä hänestä pitää ajatella? En tiedä, mutta loppu on ainakin minun makuuni.