Kirjojen kierto

Lähikaupassamme on hylly, jonne voi viedä kirjoja, joita ei enää itse tarvitse. Vastaavasti hyllystä voi ottaa tarvitsemansa. Tiedän, että vastaavia hyllyjä on ympäri maata, kirjastoissa ja kaupoissa. Se on oikein hyvä asia. Kirjahyllymme kaupassa viettää välillä kuoleman viikkoja, jolloin hyllyssä lepäävät hylätyt Valittujen Palojen Kirjaklassikot (kuinka julmaa on lyhentää kirja! Entä jos välillä kokeilisi kirjan paksuntamista?) ja vanhat tietosanakirjat. Itse järjestelen hyllyä ohi mennessäni ja tiedän muidenkin sitä tekevän. Ja välillä Kirjavaliot, huolimatta leikatuista siivistään, lähtevät ystävällisten kirjanystävien avustuksella viimeiselle lennolleen.

Viime viikolla vein sinne kassillisen lastenkirjoja, joista raaskin luopua. Ja tänään aamulla kauppaan mennessäni minua odotti palkinto. Palkinnossani olisi voinut olla enemmänkin kuin viisi osaa, mutta näyttelin kaupassa kohtuuden ihmistä hetken.

Mukaani lähti:

1. Guy de Maupassant: Bel-ami (1945)

2. Marja-Liisa Vartio: Hänen olivat linnut (1967, tämä painos 1975)

3. Rosa Liksom: Kreisland (1996)

4. Cathy Kelly: Onnen ainekset (2010)

5. Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli

Ja tässä kirjojen viimeiset henkäykset, jos ne nyt jotain itsestään paljastavat.

1. ... joka järjesteli peilin edessä pieniä ohimokutrejaan. Ne olivat aina sekaisin hänen noustessaan vuoteesta.

2. Sillä oli silloinkin joku nainen menossa.

3. Pyörithiin päivästä toisheen toistemma ympäri, mutta emmä häirihneet toisiamma.

4. Hän näkisi joku päivä Ralfin, mutta ei vielä. Hän ei ollut vielä valmis.

5. Nämä sivut ovat meidän muistimme kunnes hän henkäisee viimeisen kerran käsivarsillani ja saatan hänet mereen, sinne missä aallot murtuvat, sukeltaakseni hänen kanssaan ikuisiksi ajoiksi syvyyksiin, ja silloin voimme lopultakin paeta sinne mistä sen paremmin taivas kuin helvettikään ei meitä löydä.

Näistä Liksom on taatusti luettavana ja  Kelly tulee olemaan parin illan helppo luku. De Maupassant ja Vartio jäävät odottamaan oikeaa hetkeä. Ja sitten Carlos Ruiz Zafón: mitä hänestä pitää ajatella? En tiedä, mutta loppu on ainakin minun makuuni.