Jukka Behm: Pehmolelutyttö

Mykkä pehmo kyyneleet silmissä

Siinä kohtaa, jossa istuin, oli vain kuoreni. Minä olin jossain muualla. Oikeastaan en tiennyt, kuka olin, olin joku, joka oli saanut käyttöönsä nuoren tytön ruumiin ja joka antoi sen tehdä kaikenlaisia asioita, sellaisia, mitä sen ei olisi pitänyt tehdä.

Jukka Behmin Pehmolelutyttö on vaikea kirja käsiteltäväksi blogissa. Siihen on kolme syytä:

1) Behm on kirjoittanut kirjan, jonka avulla minä lukijana todella tunnen Emilian tunteet. Ne kaikki ihmisen tunteet laidasta laitaan, jotka saavat toimimaan.

On olemassa likaa, jota ei voi pestä pois vedellä ja suihkusaippualla eikä edes niillä kaikilla kallilla pulloilla, joita äiti ostaa apteekista ja jotka on testattu Euroopan parhaissa laboratorioissa, ja ehkä siksi minua vähän itketti, mutta pidin kyyneleeni sisälläni.

2) Haluaisin suojella kirjan päähenkilöä. Pehmolelutytön minäkertoja on 15-vuotias Emilia, joka on pehmoeläimiensä tapaan mukava, pehmeä ja söpö. Hän on lisäksi viisas ja taitava nuori. Emilialla on vahva sisäinen arvottomuuden ja huonouden tunne, jonka vuoksi hän ajautuu itselleen tuhoisiin tilanteisiin miesten kanssa, jotka näkevät hänet käyttötavarana.

Kaikki halusivat sitä samaa. Sitä oli nyt liikkeellä.
He halusivat nähdä minut. Nähdä ihoani, enemmän ihoani.

3) Haluaisin muuttaa maailman ja Suomen niin, että tämä kirja olisi oikeasti fiktiota. Nyt uskon sen olevan liian lähellä totuutta. Miten vaarallista nuoren elämä on!

Tonyn mielestä tarvitsisimme seuraavaksi kuvia, joissa vartaloni tulisi paremmin esiin. - - 
Tony ehdotti, että olisin pelkissä alusvaatteissani.
En tiedä, mitä olisin sanonut siihen.

Kun olen esitellyt lapsille ja nuorille tätä kirjaa, olen huomannut aiheen ja kirjan kiinnostavan monia.  Uskon, että monet nuoret joutuvat kuuntelemaan sopimattomia ehdotuksia ja miettimään päänsä puhki keinot, joilla he voivat luovia oudoista ja uhkaavista tilanteista rauhaan.

Pyysin heitä lopettamaan, ,mutta olin heille ilmaa. He eivät välittäneet minusta, sillä he olivat löytäneet oikean tytön, joka oli lihaa ja verta eikä pelkkä videoklippi, ja nyt he tekivät sillä tutkimuksiaan, eikä sellaista tärkeää tieteellistä työtä olisi saanut häiritä.

Pehmolelutyttö on luettu myös näissä blogeissa:
Kirjapöllön huhuiluja
Luetaanko tämä? - lastenkirjablogi
Eniten minua kiinnostaa tie
Sivutiellä
Lue meille äitikulta
Kirjasta kirjaan
Amusa kulttuuritori

Sain teoksen luettavakseni Finlandia-lähettiläänä. Kiitos kirjasta!

Voit äänestää suosikkejasi Finlandia-ehdokkaista kaikissa kolmessa luokassa Kirjasäätiön sivuilla. Kilpailuun osallistumalla voit voittaa lahjakortin kirjakauppaan. Osallistumisaikaa on 26.11. asti.

Teos: Pehmolelutyttö
Tekijä: Jukka Behm
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: WSOY

Sanna Mander: Avain hukassa

Tämä pieni on yksikseen,
aikuisista sai tarpeekseen.
Ne papatti ja pölisi,
mökötti ja mölisi.
Pieni sanoi: "Kiitti - 
nyt mulle riitti."

Kansi kustantajan sivuilta

Sanna Manderin Avain hukassa päästää lukijan kurkistamaan kerrostalon asuntoihin. Asunnoissa asuvat henkilöt ovat jokainen omanlaisiaan, yksi itkee ja toinen naurahtelee. Kehystarinana on etsiä kadonnutta avainta. Runoissa lukijaa puhuttelee pienehkö henkilö, jolla on keltaiset kumikengät jalasssa. Lukija pääsee tämän henkilön mukana asunnosta toiseen. Sonja, Barbarossa, Anita, Aila, Tim ja Kalle asuvat kerrostalossa - kukin omissa asunnoissaan. Muutaman säkeen runo liittyy aina yhteen asuntoon ja  esittelee asukkaan lukijalle.

Manderin kuvat ovat värikkäitä. Aluksi lukiessani kirjaa minusta tuntui, että kuvien katsominen meni tihrustamiseksi. Tänään luin kirjaa kirkkaan valon äärellä kaikessa rauhassa ja sain kuvista paljon irti. Ajattelen Manderin teoksen Avain hukassa olevan täsmäkuunneltavaa ja -katsottavaa alle kouluikäiselle lapselle. Lukija voi kaikessa rauhassa lukea runot ääneen. Luin niitä tänään itsekseni ääneen, huomenna pääsen lukemaan niitä alakoululaisille. Yhteinen kuvien tutkiminen on miltei loputon ilo muutaman (kymmenen) lukukerran jälkeen.

Avain hukassa sijoittuu kaupunkiin ja kerrostaloon. Kirjassa limittyvät todellinen elämä ja satumaiset tapahtumat. Todellista elämää ovat ainakin kiukkuiset aikuiset tietokoneen ääressä ja nuudelikokkaukset keittokomerossa. Satumaisuutta ovat karkkivitriini ja kummitus naapurina. Tarkempi kuvituksen tutkiminen paljastaa teoksesta viittauksia toisiin kirjallisiin teksteihin. Lukevien siskosten kotona on mm. Maresi ja Minna Canthin teos.

Avainta kannattaa etsiä vasta sitten, kun on sen aika. Lukiolaisille kävi samoin kuin minulle, etsimme vimmatusti avainta joka aukeamalta sitä löytämättä.

Avain hukassa on luettu myös näissä blogeissa:
Luetaako tämä? Lastenkirjablogi
Lastenkirjahylly
Lue meille, äitikulta!

Sain teoksen luettavakseni Finlandia-lähettiläänä. Kiitos kirjasta!

Voit äänestää suosikkejasi Finlandia-ehdokkaista kaikissa kolmessa luokassa Kirjasäätiön sivuilla. Kilpailuun osallistumalla voit voittaa lahjakortin kirjakauppaan. Osallistumisaikaa on 26.11. asti.

Teos: Avain hukassa (alkuperäinen: Nyckelknipan)
Tekijä: Sanna Mander
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: S&S (Schildts & Söderströms)

Korkea-aho ja Forsström: Zoo! Viraalit nerot

Kansi kustantajan sivuilta

Ruoka oli sanoinkuvaamatonta! Oliko se edes ruokaa? Vai biologinen koe? "Risteytetään kuolemansairas kuha ruskean greipin kanssa, ryöstetään jälkeläinen ja unohdetaan koko homma tippukiviluolaan muutamaksi kuukaudeksi?"

Zoo! Viraalit nerot on Kaj Korkea-ahon ja Ted Forsströmin kirjoittama nuortenromaani. Zoo kertoo Atlas Friskistä, jonka kaveri Elliot lähtee koko lukuvuodeksi ulkomaille. Atlas kirjoittaa sähköposteja ystävälleen. Ensimmäinen viesti on päivätty elokuulle, viimeinen syyskuulle. Kuukaudessa yläkoululaisen Atlaksen elämässä ennättää tapahtua kaikenlaista.

Atlas haluaa selvitä hengissä koulusta, mutta myös voittaa Justuksen, joka on Atlaksen mielestä todella ärsyttävä tyyppi. Justus on tehnyt nettiin sietämättömän klipin Waffling on a train. Suosittu klippi kasvattaa suositun lihaskimpun mainetta koulussa, kun taas Atlas ei pääse millään samaan minkäänlaiseen suosioon. Koulussa on Atlaksen ja Justuksen lisäksi tyttöjä, jotka herättävät vahvoja tunteita ainakin Atlaksessa. Erityisen ihana Atlaksen mielestä on Sarah-Li, joka on luokalla uusi ja onnistuu tajuamaan Atlaksen jutut.

Zoo on hauska ja vauhdikas luettava yläkoululaiselle. Se ei sisällä mitään erityisen yllättävää, mutta on viihdyttävä. Tessien kesä Tissiplaneetalla, intialaisen vaihto-oppilaan mysteeri, rehtorin lukuhanke ja erityisesti oppilasedustajan valitseminen koulun johtokuntaan naurattivat minua. Viimeksi mainittu on erityisesti asia, joka saa Atlaksen toimimaan ja ahdistumaan vimmatusti. Justus paistettuine pakaroineen on myös ehdolla!

Zoo on kirjana kiinnostavan näköinen. Kun olen esitellyt Finlandia-ehdokkaita nuorille, Zoo on ollut kirja, johon sekä yläkoululaiset että lukiolaiset tarttuvat mielellään. Kirjassa on paljon kuvia. Pentti Otsamon hauskat ja simppelit kuvat sopivat kirjan sisältöön hyvin. Ostin Helsingin kirjamessuilta kotiin luettavaksi Zoon, enkä ole ostostani katunut.

Kadonk! Kuva kirjasta Zoo.

Zoo! Viraalit nerot on luettu myös näissä blogeissa:
Ihminen välissä - enimmäkseen asian vierestä
Eniten minua kiinnostaa tie

Sain teoksen luettavakseni Finlandia-lähettiläänä. Kiitos kirjasta!

Voit äänestää suosikkejasi Finlandia-ehdokkaista kaikissa kolmessa luokassa Kirjasäätiön sivuilla. Kilpailuun osallistumalla voit voittaa lahjakortin kirjakauppaan. Osallistumisaikaa on 26.11. asti.

Teos: Zoo! Viraalit nerot (alkuperäisteos: Zoo! Virala genier)
Tekijä: Kaj Korkea-aho ja Ted Forsström
Kuvat: Pentti Otsamo
Suomentaja: Laura Beck
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava (alkuperäisteos: Förlaget)

Ernest Cline: Ready Player One

Avasin Gummeruksen kevätkatalogin ja huomasin ilokseni, että Ernest Clinen Ready Player One ilmestyy pokkarina maaliskuussa 2018. Tämä on loistava uutinen, koska olen etsinyt kirjaa itselleni ja perheenjäsenilleni. Laskimme eilen, että ostan maaliskuussa tätä kirjaa yhteensä neljä kappaletta. Jokainen kotoa lähtevä saa omansa ja meille jää vielä oma kappale. Miksi moinen vouhkaaminen? Selasin eilen blogiani ja huomasin, että olen kirjoittanut Clinen teoksesta useammassa blogipäivityksessä. Ajattelin, että kokoan tähän tärkeimmät asiat romaanista.

Totta puhuen tulevaisuus ei vaikuta kovinkaan valoisalta. Sinä synnyit aika onnettomana aikana historiaa. Ja näyttää siltä, että asiat menevät entisestään huonompaan päin. - -
Luultavasti pohdit, mitä sinulle itsellesi tapahtuu. Helppo kysymys. Sinulle käy samoin kuin kaikille muillekin koskaan eläneille ihmisille. Sinä kuolet. Me kaikki kuolemme. Sellaista se nyt vain on.
Mitä tapahtuu, kun sinä kuolet? No, emme me ihan varmoja ole. Mitä vaikuttaisi siltä, ettei tapahdu yhtään mitään.

Ernest Clinen Ready Player One on tulevaisuuteen sijoittuva scifi-romaani nuorille ja aikuisille. Virtuaalitodellisuusverkko OASISin luonut miljardööri James Hallidayn kuolema käynnistää munastuksen, jossa etsitään Hallidayn kätkemää pääsiäismunaa pelistä. Päähenkilö, munastaja Wade Watts, elää synkässä maailmassa.

Pelissä ei ollut katkoja eikä sitä saanut tauolle. Portista astumisen jälkeen ei ollut mahdollista pysähtyä ja kirjautua ulos. Järjestelmä ei sallinut sitä. Visiirin riisuttuaankin pysyi kirjautuneena. Ainoa tapa päästä portista on pelata se läpi. Tai kuolla.

Ready Player One koukuttaa aivan alusta asti. Tämä on tapahtunut kaikille perheemme jäsenille. Kirjaa on luettu yötä myöten. Kirja on kiertänyt sisarukselta toiselle ja sitä on odotettu silmät kiiluen. Ready Player One on seikkailua ja loistavaa viihdettä.  Nautin 80-luvun viihdekulttuurin kuvaamisesta ja vaikka en todellakaan ole ollut innokas pelaaja, riemuitsin siitäkin puolesta. Elin lukiessani täysillä mukana Wade Wattsin ja kumppaneiden seikkailusta läpi yhteiskunnan, joka on kerrostunut ja kaikkea muuta kuin demokraatinen. Raha ja valta vaikuttavat yksilön elämään, ja osa havaittavaa todellisuutta on vain pienen ryhmän saavutettavissa.

Ulos meneminen on erittäin yliarvostettua.
- Anorakin almanakka, 17.luku, 32. jae

On marraskuu, joten kannattaa käydä ulkona sen verran, että hakee kirjastosta Ready Player Onen luettavaksi ja sitten vaan jää kotiin lukemaan. Ensi vuonna katsottavaksi tulee elokuva, josta on nyt näytillä traileri.Tuo pätkä on melkoista rymistelyä, mutta kirjassa on paljon muutakin.

Maaliskuussa Gummerus julkaisee myös Clinelta uutta: Armada on esittelytekstin mukaan hilpeä ufotrilleri!

Teos: Ready Player One
Tekijä: Ernest Cline
Kääntäjä: J. Pekka Mäkelä
Julkaisuvuosi: 2012 (alkuperäinen 2011). Uusintapainos tulossa 2018.
Kustantaja: Gummerus

Kuopion kaupunginteatteri: Siipirikkoja ja matriarkkoja

Kävin 11.11. Kuopion kaupunginteatterissa katsomassa näytelmän Siipirikkoja ja matriarkkoja eli kuule meitä Kaija Koo. Miisa Lindénin kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän kanta-esitys oli keskiviikkona 8.11. Katsomo ei ollut täynnä katsojia iltapäivän näytöksessä, mutta se ei menoa haitannut.

Kuva Kuopion kaupunginteatterin sivuilta. Kuvassa Johanna Jauhiainen, Sari Harju, Katri-Maria Peltola, Eino Heiskanen, Virpi Rautsiala, Seija Pitkänen ja Ritva Grönberg. Kuva Sami Tirkkonen.

Näytelmän nimi kuvastaa näytelmän sisältöä hyvin, näin jälkikäteen ymmärrettynä. Juhlavuonna suomalainen keski-ikäinen nainen saapuu gaalaan yleisöksi, mutta ei pääse haluamaansa paikkaan. Sen sijaan hän joutuu - vastoin omaa tahtoaan - suljettuun tilaan itselleen vieraiden ihmisten kanssa. Katri-Maria Peltolan roolihahmo Armi Kaulakumpu luo omalla olemuksellaan ja toiminnallaan ristiriidan suhteessa muihin näytelmän henkilöihin. Koska arkinen elämä ja kulttuuri eivät ole irrallaan toisistaan, huomasin katsovani hyvin tutunoloista naista lavalla. Se oli yhtä aikaa kivuliasta ja hauskaa!

Erityisen paljon minulle katsojana toi iloa Greta Suomi (esittää Sari Harju), johon ruumiillistuu villi vapaus ja näytelmän satumaisuus. Tuo elävä tykinkuula on sinnitellyt kohta sata vuotta. Vaikka välillä hän hiipuu lähelle lähtöä, Greta edustaa tarinassa uteliaisuutta, rohkeutta ja viisautta tartuttaen sitä muihinkin.

Kuva Kuopion kaupunginteatterin sivuilta. Kuvassa Sari Harju. Kuvaaja Sami Tirkkonen.

Siipirikkoja ja matriarkkoja -näytelmässä lavalla on kuusi naisnäyttelijää ja yksi miesnäyttelijä. Heistä on moneksi. Näytelmässä lavalla nähdään Kaija Koo, Minna Canth, arkkienkeli ja monia muita merkittäviä henkilöitä. Laulut ja tanssi rytmittävät tarinaa ja viihdyttävät. Marie Antikainen on vastannut näytelmän puvustuksesta ja lavastuksesta. Näyttämöt, joissa näytelmää esitettiin, oli suunniteltu monitasoisiksi ja ne toimivat mielestäni hyvin.

Tullessani katsomaan näytelmää odotin näkeväni hauskan näytelmän nyky-Suomesta. Sitä se olikin, mutta mukana oli myös vakavampia sävyjä, jotka kattoivat mielestäni naisen koko aikuisiän. Kaltaiselleni viittäkymppiä lähestyvälle naiselle tämä oli täsmänäytelmä, mutta uskon näytelmän viihdyttävän laajemminkin teatterissa viihtyvää ihmistyyppiä.

Näytelmä: Siipirikkoja ja matriarkkoja eli kuule meitä Kaija Koo
Käsikirjoitus ja ohjaus: Miisa Lindén
Esitykset Kuopion kaupunginteatterissa

Kuvat blogissa Kuopion kaupunginteatterin sivuilta. Käyttöön pyydetty lupa.

Kuopion seudun bloggareilla on yhteistyötä Kuopion kaupunginteatterin kanssa. Kiitos lipusta!