Hanna Velling: Kirjosieppo

Kirjosieppokoiras on moniavioinen, ja ensimmäisen naaraan aloitettua haudontansa se alkaa etsiä uutta puolisoa. Jälkimmäisen pesinnän alettua koiras siirtyy takaisin ensimmäisen naaraan luo ja hoitaa poikasia tämän kanssa. Kakkosnaaras jää yksinhuoltajana hoitamaan poikasiaan.

Iloinen yllätys odotti minua postipaketin muodossa. Sain kesäkuussa luettavakseni Hanna Vellingin esikoisromaanin Kirjosieppo. Takakannen teksti lupaili kirpeän hilpeitä lukuhetkiä kesään. Hetki oli sopiva lukemiselle, joten nyt päivää myöhemmin kirja on luettu. Postaus on ajoitettu elokuun alkuun, koska Kirjosieppo julkaistaan ennakkotietojen mukaan 7.8.

Vellingin romaani kertoo kosmetologi Annan elämästä. Annan mies Make joogaa, rakastaa ruusuja ja pitää tarkasti huolta omasta ajastaan ja tilastaan. Annalla ja Makella on pieni tyttö Nuppu. Takakansi jo kertoo, että Make jättää Annan, joten sen paljastamalla en pilaa kenenkään lukunautintoa. Kirjosieppo on nuoren äidin selviytymistarina, joka kerrotaan kepeän vaivattomasti.

Kirjosieppo on helppoa luettavaa. Teksti soljuu vaivatta. Tapahtumat etenevät ja Annan tilanteen surkeus selviää lukijalle, vaikka Anna itse vielä toivoo parempaa lopputulosta. Kirja onnistuu olemaan viihdyttävä, vaikka aihe onkin surullinen. Otin teoksen sisällön aika kevyesti vastaan, mutta silti hetkittäin Kirjosieppo onnistui herättämään surun tunteita. Eräs esimerkki siitä on ote Yh-äidin iltarukouksesta:

Äläkä anna mun koskaan sekaantua huoripukkeihin, ettei musta tulisi pienten lasten kotien rikkojaa. Anna anteeksi Piritalle, sillä se on muuten hyvä tyyppi.
Jos sijaltain en nousisi, käske päiväkodin tätien hälyttää apua, ettei Nuppu joudu olemaan kauan yksin. Se ei osaa avata itse meidän ovea.
Aamen.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!

Teos: Kirjosieppo
Tekijä: Hanna Velling
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Bazar

Han Kang: Vegetaristi

Hän tiesi, että oli tullut pisteeseen, jonka jälkeen paluuta ei olisi. Mutta hän ei voinut enää lopettaa. Ei halunnut lopettaa.
Hän yritti saada unen päästä kiinni höyryn hivellessä hänen hervottomia raajojaan. Sauna oli lämmin kuin kesäyö, ja aika tuntui pysähtyvän. Häntä kuumotti se ainoa mielikuva, jota hän ei saanut ajatella, ja hänen uupunut ruumiinsa valahti rennoksi.

Han Kangin Vegetaristi täyttää kaikki toiveeni lukijana. Yeong-hyen on naimisissa oleva nainen, joka näkee eräänä yönä unen. Unen jälkeen hän kokee, ettei voi enää syödä lihaa. Tämä sinänsä yksinkertainen ja viaton päätös aikaansaa lähipiirissä monenlaisia reaktioita. Nuo reaktiot ja Yeon-hyen oma hallitsematon sisäinen muutos luovat yhdessä tuhon.

Vegetaristi on äärimmäisen kauniisti kerrottu ruma tarina. Mikä tekee tarinasta ruman? Yeong-hyen ei saa ääntänsä kuuluville, kukaan ei tunnu kuulevan häntä. Teoksessa on paljon kohtaamattomuutta, estämistä, pakottamista ja hylkäämistä. Yeong-hyen puoliso Cheong ei voi ymmärtää vaimonsa oikuttelua. Yeong-hyen sisar  In-hye ja sisaren mies saavat osansa perhettä ja sukua myllertävästä kaaoksesta. Ote kirjasta:

Hän piti kiinni Yeong-hyen vyötäisistä ja siveli läiskää. Hän toivoi, että voisi jakaa sen Yeong-hanin kanssa, että sen voisi kärventää hänen ihoonsa kuin poltinmerkin. Haluan niellä sinut, haluan että sulaudut minuun ja virtaat suonissani.
"Lakkaavatko minun uneni nyt?" Yeong-hye mumisi niin hiljaa, että sanat hädin tuskin kuuli.

Han Kang on kirjoittanut Vegetaristin jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Suomeksi kirja saatiin luettavaksi viime vuonna.

Teos: Vegetaristi
Tekijä: Han Kang
Suomentaja: Sari Karhulahti
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Gummerus

Kirjankansibingonkin muistan taas vaihteeksi. Vegetaristin kannessa olin näkevinäni kukkia.

Sarah Crossan: Yksi

Keväällä luin Helsingin Sanomista jutun säeromaanista ja kiinnostuin välittömästi. Odottelin kohdalleni osuvaksi Crossanin romaania Yksi. Koska Siilinjärven kirjasto on helppo paikka kalastella uutuuksia, iskin kesän ensimmäisellä kirjastoreissulla yhden tavoittelemistani. On synkeän surullista, että elämässäni on niin paljon muuta pakollista tehtävää, että ennätän nykyään vain harvoin kirjastoon, vaikka se on lempipaikkani.

Yksi kellotteli kuumimmassa kirjapinossani, mutta huomasin vältteleväni sitä. Eräänä yönä päästyäni  töistäni vapaaksi otin Sarah Crossanin romaanin luettavaksi. Eihän siitä mitään tullut. Seuraavana aamuna päänsisäinen elämäni oli noin suunnilleen rauhoittunut ja lukeminen saattoi todenteolla alkaa. Huis vaan ja säeromaani Yksi oli luettu.

*syvä ihastuksen huokaus*

Yksi on tarina kahdesta yksilöstä, joiden elämä on yhdistetty jo ennen syntymää. Minäkertoja Grace ja hänen kaksoissisarensa Tippi ovat konkreettisesti kiinni toisissaan, he ovat siamilaisia kaksosia. Jos sikiövaiheessa identtisten kaksosten eriytyminen ei suju toivotulla tavalla, kaksoset syntyvät kiinni toisissaan. Tämä on vaarallista sekä syntyville lapsille että synnyttäjälle. Teoksen Yksi Grace ja Tippi ovat lantiosta alaspäin yhtä.

Yksi sijoittuu nykyaikaan ja Yhdysvaltoihin. Newyorkilaiset Grace ja Tippi ovat nuoruusiässä ja nyt, olosuhteiden pakosta, he joutuvat lähtemään kouluun. Hyväntekijöiden lahjoitukset ovat loppumassa, tyttöjen eläminen hoitoineen ja erikoisjärjestelyineen on kallista ja kotikoulua ei voida enää jatkaa. Kaupunki on päättänyt sijoittaa heidät yhden (!) oppilaan paikalle Hornbeaconin lukioon, joka on yksityiskoulu. Kouluun lähteminen altistaa heidät uudella lailla toisten ihmisten katseille ja puheille.

Nuoruuden ja suuren elämänmuutoksen lisäksi Crossanin kirjassa käsitellään muitakin aiheita. Perheen nuorin lapsi on balettia harrastava Nicola, jota Grace ja Tippi ainakin keskenään nimittävät Lohikäärmeeksi. Nicola käy julkista koulua. Perheen isä on ollut pitkään työttömänä ja äidinkin työtilanne on muuttumassa. Köyhyys, niukkuus ja häpeä ovat monella lailla osa Gracen ja hänen perheenjäsentensä elämää. Isän runsas juominen ei kevennä tilannetta.

Crossan onnistuu kuvaamaan pian seitsemäntoistavuotiaiden Gracen ja Tippin elämää uskottavasti. Itse asiassa proosarunoiksi kirjoitettu romaani on kaunis kuvaus nuoruuden tunteista ja kamppailusta näkyväksi tulemisesta. Grace ja Tippi ovat toisten silmissä usein mutantteja, kammotuksia tai jopa kaksipäinen piru. Heille esitetään tunkeilevia kysymyksiä ja heitä katsotaan tunkeilevat kysymykset mielessä. Tyttöjen elämä on monella lailla vaikeaa.

Suuri elämänmuutos on kuitenkin tapahtumassa ja se tuo mukanaan sekä hyvää että pahaa. En halua pilata toisten lukunautintoa paljastamalla asioita. Lukekaa itse, se kannattaa! Jotain kuitenkin haluan kertoa. Ystävyyden syntyminen ja ihastuminen on kuvattu teoksessa hienosti. Ote teoksesta:

Pääni on sumuinen sanoista joita haluan kuiskia
hänelle pimeässä.
Hänen kasvonsa ovat kauniimmat kuin koskaan
ja hänen naurunsa saa lihakseni kiristymään
kaipuusta.

Tässäkin teoksessa lukeminen nostetaan merkitykselliseksi, itseä rakentavaksi toiminnaksi. Lukeminen on niitä harvoja asioita, joiden avulla ihminen, joka on koko elämänsä toisen vieressä, pääsee irti itsestään ja pakollisesta yhteydestä toiseen edes ajatuksissaan. Ote teoksesta:

Mutta kun luen,
olen aivan yksin.
Olen eristyksissä hänestä
ja kaikista.
- -
Olen yksin Virginia Woolfin
Orlandossa,
Orlandon kammiossa
kun hän herää naisena
elettyään koko elämänsä kauniina miehenä.  

Mikä saa minut huokaamaan ihastuneena? Crossanin kirja käsittelee monia tärkeitä aiheita. Yksi kunnioittaa nuoruutta ja erityistä elämää, jossa on vain vähän mahdollisuuksia ja liikkumatilaa. Voisi olla vaikeaa nähdä aidosti sisartaan ujompaa Gracea, joka rakastaa lukemista ja haaveilee rakkaudesta, ellei Crossan olisi kirjoittaneet tätä hienoa tekstiä ja Kattelus kääntänyt sen suomeksi taidokkaasti. (Fiktiivistä henkilöä ei olisi lainkaan ilman kirjailijaa. Ymmärrän sen.) Minulla meni hetki eli kaksikymmentä sivua, että pääsin kiinni tekstin rytmiin, mutta se oli mitätön este.

Yksi tarjoaa mahdollisuuden tutustua toisen ihmisen elämään. Heille, joille teoksessa on jotain omakohtaista, Yksi on vielä arvokkaampi. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos tämäkin.

Teos: Yksi (alkuperäinen One)
Tekijä: Sarah Crossan
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Kansi: Aino Ahtiainen
Julkaisuvuosi: 2018 (2015)
Kustantaja: S&S

Muistin vaihteeksi kirjankansibingonkin! Ei turhia paineita... Kannesta löytyvät keltainen ja oranssi.

Nina LaCour: Välimatkoja

Luen paljon hyviä ja erinomaisia kirjoja. Joskus luettavakseni sattuu teos, joka koskettaa minua aivan erityisen paljon. Eräs minua järisyttänyt kirja on Karen Joy Fowlerin Olimme aivan suunniltamme. Jotain samaa on Nina LaCourin teoksessa Välimatkoja. Huomaan pidättäväni henkeä kirjaa lukiessani. Itku on tuloillaan kirjan puolivälistä alkaen ja päästyäni loppuun itken valtoimenaan aamupalapöydässä. Haluaisin aloittaa kirjan heti uudelleen. Ilmeisesti olen lukenut tämän vuoden vaikuttavimman kirjan.

Teoksen aluksi en ollut heti lumoutunut. Välimatkoja-romaanin minäkertoja on nuori Marin, joka on jäämässä yksin opiskelija-asuntolaan joulun ajaksi. Marin on mielestäni jotenkin jähmeä tai turtunut, mutta tällekin löytyy selityksiä tarinan edetessä. Huonekaveri Hannah on huolissaan kämppiksestään ja varmistelee tämän selviämistä, mutta lähtee kuitenkin lomailemaan muiden opiskelijoiden tapaan. Marin jää yksin asuntolaan.

Välimatkoja kertoo surusta ja yksinäisyydestä. Marin on lähtenyt San Franciscosta opiskelemaan New Yorkiin mukanaan pelkästään puhelin, lompakko ja äidin valokuva. Ensimmäinen lukukausi on lopuillaan ja nyt Marinin ystävä Mabel on tulossa kylään. Tarinaa kerrotaan kahdessa aikatasossa: nykyhetkessä talvisessa New Yorkissa ja lähtöä edeltäneissä tapahtumissa Marinin lapsuudenkodissa, jossa hän asui kahdestaan vaarinsa kanssa.

Välimatkoja on nuortenromaani, mutta se sopii kaikenikäisille lukijoille. Kansikuvassa Marin tähyää omasta huoneestaan merelle aivan kuin etsien jotain. Meri on tumma ja myrskyinen. Välimatkoja-romaanin tunnelma on odottava, hiljainen ja jännittynyt. Marin saa apua Mabelilta, joka sanoittaa Marinin muistoja ja tilannetta. [Taas kerran olen tilanteessa, jossa en halua kertoa liikaa kirjan tapahtumista ja asetelmista, koska haluan lukijoiden itse kokevan tunteet ja oivallukset.] Ote kirjasta:

Mietin, onko olemassa salainen virtaus, joka yhdistää menetyksen kokeneet ihmiset toisiinsa. Enkä puhu nyt sellaisista menetyksistä, joita kaikki kokevat, vaan menetyksistä, jotka vievät pohjan koko elämältä, vievät pohjan minuudelta, niin että kun katsoo kasvojaan peilissä, ei enää tunnista niitä omikseen.

Niin kuin tämä kaikki ei olisi jo tarpeeksi, teoksessa on vielä enemmän. Marin on lukenut paljon ja tekstissä viitataan ainakin Gabriel Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyyteen, Anne Sextonin runoihin ja Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaaniin. Olen poissa tolaltani teoksen viittauksista ja merkityksistä, joita tarinassa annetaan lukemiselle ja kirjallisuudelle. Ote kirjasta:

Mutta tiedän, että aiemmin ymmärsin asiat eri tavalla kuin nykyään. Aiemmin itkin tarinoita lukiessani, mutta kun suljin kirjan , tarina jäi kansien väliin. Nyt kaikki herättää kaikuja, jää kiinni kuin tikku ihooni, alkaa mätiä.

Erityisesti Brontën romaani on merkityksellinen LaCourin teoksessa. Kotiopettajatar Jane Eyre empii, tulisiko hänen luottaa herra Rochesteriin vai pelätä tätä. Välimatkojen Marinin mielestä molempia, koska on paljon asioita, joista Janelle ei ole kerrottu. Ote teoksesta:

Jane sanoo: "Olen vapaa ihminen, jolla on itsenäinen tahto ja sen voimalla jätän teidät nyt."

Onko ihmisen mahdollista saavuttaa onnea? Mikä merkitys on lähtemisellä? Entä mitä merkitsee jääminen toisten ihmisten luo? Välimatkoja ei millään lailla aliarvioi lukijaa. Nina LaCour kertoo romaanissaan koskettavan tarinan elämän vaikeuksista ja niiden monista merkityksistä. Leena Ojalatvan suomennos on kauniin lyyrinen ja tarkka. Jään lukemaan sanoja lumoutuneena.

Tämä kirja kannattaa lukea!

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Välimatkoja (alkuperäinen: We are okay)
Tekijä: Nina LaCour
Suomentaja: Leena Ojalatva
Kannen kuva: Adams Carvalho
Julkaisuvuosi: 2018 (alkuperäinen 2017)
Kustantaja: Karisto

Jyri Paretskoi: K15

Olen lukenut kaikki Shell's Angles -sarjan teokset ja nauttinut niiden huumorista. Sarjaa voi suositella yläkoululaisille. Blogistani löytyy postaus yhdestä sarjan kirjasta, Shell's Angles ja beibit.

Nyt Otava on julkaissut Paretskoin uuden sarjan ensimmäisen teoksen, joten K15 piti lukea ehdottomasti. K15 on sivumäärältään (sivuja 86) Shell's Angleseja kepeämpi. Kirjassa on kuusi lyhyttä lukua. Tämän kirjan lukee helposti! Nopealukuisuus on ehdottoman hyvä asia monille yläkoululaisille.

Paretskoi on raivannut tarinasta turhat rönsyt ja maalailut pois. Päähenkilö Roni on luokassa kirjoittamassa, mutta aivan heti alkaa tapahtua. Roni vaikuttaa hyvin tutulta tyypiltä, joka puhuu paljon ja miettii sanojensa mahdollisia vaikutuksia sitten myöhemmin. Roni on kuitenkin hyvää tarkoittava ja sympaattinen kaveri. Tarinan särmän luo luokan uusi oppilas, joka muuttaa totuttua asetelmaa melkoisen paljon tapahtumien edetessä.

Kirjan nimi kannattaa ottaa tosissaan. Jos seksiin liittyvät jutut ahdistavat tai tuntuvat turhilta nuortenkirjassa, tämä ei ole paras mahdollinen luettava. Minulla oli hauskaa kirjaa lukiessa. Erityiset kiitokset kirjailija saa kuumasta äikänopettajasta ja kotitekoisesta yksisarvisesta. Ote kirjasta:

- No älä ajattele sitä. Ajattele jotain tosi epäseksikästä. Ajattele vaikka... lehmiä. Ajattele navetassa olevia haisevia ja kuolaavia lehmiä.
Roni keskittyi ajattelemaan. Niko katsoi häntä ja odotti, mutta toivottua lopputulosta ei alkanut kuulua. 
- Ei jumalauta! Niko sanoi epäuskoisena. - Älä vaan sano, että sun mielestä lehmätkin on kuumia!
- No ei tässä siitä ole kyse! Roni sanoi loukkaantuneena. - Se ei vaan mene ohi. Ihan sama mitä mä ajattelen. Mun pitää varmaan mennä sairaalaan. Mä olen lukenut, että jos erektio jää päälle, pitää mennä sairaalaan.

Takakansi lupaa kirjassa olevan samaa henkeä kuin norjalaissarja Skamissa. Skamin muutamaan kertaan katsoneena sanoisin, ettei K15 ole kovin läheistä sukua Skamille. Paretskoi pysyttelee omalla tontillaan ja K15 jatkaa hyväksi todettua hauskojen ja ehkä erityisesti pojille tarkoitettujen nuortenromaanien linjaa. Tämä on kiitos kirjailijalle! On harmi, että koulujen kirjahankintarahat ovat niin olemattomat. Jos varoja olisi, hankkisin yläkouluun koko ryhmälle luettavaksi tämän kirjan ja tarjoilisin sen äidinkielessä syksyllä kaseille ja keväällä seiskoille.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: K15
Tekijä: Jyri Paretskoi
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Otava