keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Marraskuun loppu ja #lukuhaaste

Marraskuu ei ollut kovinkaan hyvä lukukuukausi minulle. Työt nielaisivat minut niin, että lukeminen oli todella vaikeaa. Lukuhaaste ei edennyt haluamallani tavalla. Tappioni on ilmeinen.

Lukevan ihmisen mieli kaipasi lohtua, vaikka päämäärätietoinen lukeminen ei onnistunutkaan. Siispä päätin lukea uudelleen Johanna Valkaman Itämeren Auri -romaanin, josta nautin paljon jo ensilukemalta. Päätin kirjan eilen. Se oli toisellakin kerralla oikein hyvä kokemus. Joten kuukauden sivumäärään lisään vielä viimeisimmän teoksen sivut, 434.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Harry Potter ja kirottu lapsi ja lukuhaasteen kolme päivää 23.-25.11.2016

Kansikuva kustantajan sivuilta
Rakastan Harry Pottereita. Olen valvonut öitä lukien Pottereita ja pelännyt pienen (ja vähän isommankin) Harryn puolesta. Olen itkenyt ja nauranut Rowlingin luoman fantasiamaailman henkilöiden elämänkiemuroita. Olen myös seurannut omien lasteni hupsahtamista samaan maailmaan. He ovat olleet jo vuosia minua tietävämpiä Tylypahkan ja koko velhomaailman henkilöiden välisistä suhteista ja heidän historiastaan. Kirjat on luettu moneen kertaan, äänikirjat kuunneltu ja elokuvat katsottu ihan koko perheen voimin. Itse olen viimeisen Potter-kirjan jälkeen tehnyt surutyön siitä, että nyt tämä on ohi. Itse asiassa arvostan sitä, että asioilla on alku ja loppu. Inhoan iäti jatkuvia sarjoja.

Ja sitten Rowling antaa luvan jatkaa tarinaa ja on itse mukana ideoimassa tarinaa. J.K. Rowling, John Tiffany ja Jack Thorne ovat luoneet alkuperäistarinan Harry Potter ja kirottu lapsi, jonka on näytelmäksi kirjoittanut viimeksi mainitty Thorne.

Toki minun pitää hankkia tuo kirja ja vieläpä lukea se. Kävin ostamassa kirjan yöllä heti sen tultua kauppoihin. Oli pakkasta, en halunnut rasittaa autoa lyhyellä ajolla, niinpä kävelin kirjakauppaan ja takaisin. Matkalla keräilin pokemoneja ja todella tunsin itseni aikuiseksi.

Pidimme kotona arvonnan, jolla ratkaistiin uutuuden lukujärjestys. Arvontaan osallistui neljä ja itse sain numeron 4. Jokainen sai viikon lukuaikaa. Kolme ensimmäistä luki kirjan sen verran nopeasti, että itse sain Kirotun luettavaksi tiistai-iltana. Kysyin nuorison mielipidettä kirjasta ja sain kaikilta kolmelta vahvan suosituksen lukea kirjasta vain ensimmäinen puolikas ja jättää loppupuoli lukematta. Mietin jopa sitä vaihtoehtoa hetken, mutta sitten totesin, ettei se onnistu millään. Päätin aloittaa kirjan ja lukea sen mahdollisimman pitkälle. Nyt kirja on luettu.

Harry Potter ja kirottu lapsi on siis näytelmä. Onneksi. Näytelmä eroaa romaaneista riittävästi ja minun on helpompi suhtautua tähän luettavaan, kun teen eron varsinaisiin Pottereihin. Tarina sijoittuu Harryn aikuisuuteen. Potterin aikuisuus ahdistaa tätä aikuista lukijaa, joka haluaisi uskoa Harry Potterin olevan aikuisena viisas ja taitava. Sen sijaan saan seurata epävarman ja känisevän Potterin hankaluuksia perhe-elämän ja työkuvioiden yhteensovittamisessa. Ja nyt puhutaan miehestä, jonka lapset käyvät koulua sisäoppilaitoksessa. Otan osaa, Harry. Elämä on hankalaa.

Harry Potterin nuorin lapsi Albus on mukava tuttavuus ja ärsyttää minua huomattavasti isäänsä vähemmän. Albus lähtee Tylypahkaan ja on kovin jännittynyt tulevista haasteista. Hän tapaa junassa toisen uuden oppilaan, Scorpius Malfoyn. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Scorpius se vasta kiinnostava onkin! Tiedossa on vahvoja tunteita laidasta laitaan ja monenlaisia seikkailuja. Näytelmä etenee joutuisasti ja 400 sivua on nopeasti luettu.

Harry Potter ja kirottu lapsi oli minulle mieluisa matka tuttuun maailmaan. Nautin taikuudesta, tutuista henkilöistä ja paikoista. Ote kirjasta:
Ginny: Hyvin he pärjäävät, eikö vain?
Hermione: Tylypahka on iso paikka.
Ron: Iso. Lumoava. Täynnä ruokaa. Antaisin mitä vain, että olisin menossa sinne.
Tuo Ronin repliikki tiivistää kirjan lukukokemuksen, lukijana katsoin tarinan tapahtumia yhdessä aikuistuneiden velhojen ja noitien kanssa ja olin huolissani varsinkin nuorien seikkailijoiden terveydestä ja hyvinvoinnista. Toivoin Ronin lailla, että olisin päässyt Tylypahkaan ja tapahtumien keskelle. Lisäksi toivoin, että olisin nähnyt tämän näytelmän Lontoossa! Se on ollut varmaan melkoinen kokemus.

Kirottu sopii luettavaksi hänelle, joka tuntee Potterinsa ja kaipaa uutta luettavaa.

Olisiko minun kannattanut lukea vain alkuosa kirjasta? Ei, kyllä se oli luettava ihan kokonaan. Suhtauduin Kirottuun kuin fanifiktioon. Nautin tarinasta, mutta en mielessäni liitä sitä siihen ehjään tarinaan, jonka seitsemän Harry Potteria mielessäni ja muistoissani muodostavat. Koska en odottanut paljon, en voinut pettyäkään.

Teos: Harry Potter ja kirottu lapsi. Osat yksi ja kaksi (Harry Potter and the Cursed Child, Parts One and Two)
Tekijä: Jack Thorne (alkuperäistarinan kirjoittaneet J.K. Rowling, John Tiffany ja Jack Thorne)
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta (laulut ja riimittelyt suomentanut Oona Kapari)
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Tammi


Lukuhaaste 23.-25.11. 2016: 432 sivua

lauantai 19. marraskuuta 2016

Katri Alatalo: Älä riko pintaa ja lukuhaaste 19.11.2016

Ihme ja kumma! Sain tänään luettua kirjaa. Tein paljon muutakin, mutta niistä muista saatan sitten kertoa toisella kertaa.

Olen saanut luettavakseni Katri Alatalon novellikokoelman Älä riko pintaa muistaakseni kesällä. Olen lukenut harvakseltaan novellin yksi kerrallaan. Tänään luin kolme viimeistä.

Hieno kansikuva on Jarno Kantelisen tekemä. Kuva kustantajan sivuilta.


Älä riko pintaa jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa Kerron teille tarinan talvesta sisältää viisi novellia. Toinen osa, Siellä missä puut kasvavat joesta, on myös viiden novellin mittainen. Alatalon novellit ovat fantasiaa, maailmat ja niissä olevat olennot ovat outoja ja uusia minulle lukijana. Novellien tunnelma on usein pahaenteinen ja mystinen. Takakannessa puhutaankin kauhusävyisistä fantasianovelleista.

Alatalo kirjoittaa kaunista ja vivahteikasta kieltä. Hän luo vahvoja tunnelmia ja kuvaa luontoa omalaatuisen taitavasti. Tänään luin novellit Ei poikasi ole kuollut, Tee minulle syksy ja Talviyön tarina. Tee minulle syksy kertoo rakkaustarinan, jossa olennaisia asioita ovat ainakin rakastettujen ominaisluonteen erot ja heidän liittymisensä yhteisöön. Azi ja Neyna kuuluvat eri heimoihin, joten halu viettää elämä yhdessä ei ole heille yksinkertaista. Ote kirjasta:
"Hänellä on vaellusvietti."
"Mikä?"
"Halu kulkea etenpäin."
"Hän viihtyy täällä ja hän haluaa jäädä tänne."
"Hmh. He ovat muukalaisia."
"He ovat lihaa ja verta ja Valoa siinä missä kuka tahansa. Vaikka he näyttävätkin erilaisilta kuin me."
"Hmh."
Ja toinen katkelma samasta novellista:
Metsä oli hereillä ja otti Azin sisälleen kuin ystävän. Hän osasi reitin, ja polku asettui hänen eteensä kuin käskystä. Muurahaiset vilistivät pitkin puunrunkoa, ja sammal kasvoi Azin jalkojen alla. Hän saattoi nähdä sen siinä missä näki muurahasten kävelynkin. Hän näki kokonaisen maailman yhdessä puussa ja toisen maailman sen juurien alla.
Älä riko pintaa sisältää virkistävän outoja novelleja fantasian ystäville. Novellit kietoutuvat toisiinsa mm. samojen paikkojen kautta. Sinänsä nämä novellit voi lukea aivan yksittäisinä ja toisistaan irrallaan, kuten minä nyt päädyin lukemaan. Aion lukea jotkut teoksen novellit uudelleen ja käyttää niitä työssäni lukiossa.

Kiitos kustantajalle ja kirjailijalle arvostelukappaleesta.

Teos: Älä riko pintaa
Tekijä: Katri Alatalo
Kansi: Jarno Kantelinen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Vaskikirjat

Lukuhaasteessakin on ollut pitkästä aikaa lukupäivä. Tänään olen lukenut 66 sivua.