keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Lukemisen ja kirjojen vuosi 2017

Olen mukana Ylen hienossa hankkeessa Kirjablogit ja 101 kirjaa. Kirjabloggarit lukevat kukin yhden tai kaksi kirjaa näistä valituista kirjoista. Mukaan on lähtenyt 81 kirjabloggaria. Kunkin luettava kirja (tai kaksi) on tullut arvonnan kautta, joten omalla mieltymyksellä ei ole tässä ollut merkitystä. Epämukavuusalueelle pääsy on siis miltei varmaa. Oma kirjani ei ole vanha, joten sen lukeminen on jo käynnissä ja bloggaus valmistuu ajallaan.

Lisäksi kävin etsimässä luettavaa kirjakoneesta, joka muutaman kysymyksen kautta tai aivan onnea kokeilemalla arpoo yhden itsenäisyyden ajan kirjan, jota suosittelee. Parasta on, että kaikki nämä kirjat löytyvät myös digitalisoituina Ylen sivuilta luettavaksi tietokoneen tai vaikkapa älypuhelimen kautta. Kirjakone suositteli minulle Helvi Hämäläisen Säädyllistä murhenäytelmää. Hyvä valinta, olen sen jo tosin lukenut. Listalla riittää silti paljon luettavaa.


En ole vielä ennättänyt tutustua listaan perusteellisesti, mutta lukevat ystäväni ovat kehuneet sen yllättävyyttä ja monipuolisuutta. Listan kirjoissa riittää luettavaa vuonna 2017!

lauantai 31. joulukuuta 2016

Lukeminen, elämä ja kuolema

Vuosi vaihtuu kohdallani surullisissa ja raskaissa tunnelmissa. Yritän pysyä toimintakykyisenä, auttaa läheisiäni ja selvitä yli pahimmasta. Läheisen ihmisen yllättävä kuolema ja sitä seurannut toisen läheisen elämänmyllerrys ovat olleet minun joulukuuni sisältö.

Olen yrittänyt hoitaa itseäni ja etsiä pakopaikkaa lukemisesta. Tällä kertaa apu on ollut aika vähäinen. Tuntuu, että jokaisessa valitsemassani kirjassa on jotain sellaista, josta ei ole apua minulle juuri nyt. Kuvan kaksi kirjaa hankin itselleni ennen myrskyä joululahjoiksi. Heikki Turusen Kuokka ja kannel on ollut minulla luettavana jouluaatosta alkaen. Sinänsä pidän kirjasta ja aihe on erityisen kiehtova. Nyt kuitenkin joudun laittamaan kirjan kirjahyllyyni odottamaan rauhallisempaa mieltä. En kykene keskittymään Laatokan ortodoksikarjalaisista kertovaan romaaniparin ensimmäiseen osaan millään.

Toinen hankkimani kirja on vielä tuskallisempi. Anne Sextonin Elä tai kuole - valitut runot on hieno ja kivulias teos, johon on koottu laajalti kirjailijan runoja uusina käännöksinä. Runoteoksen alkusanoissa teoksen suomentaja Anni Sumari kuvaa 46-vuotiaana itsemurhan tehneen runoilijan elämää ja tuotantoa. Sextonin runot kertovat ihmiselämän vaikeudesta, psyykkisestä oireilusta, hulluudesta, kuoleman kaipuusta ja tähyilystä kohti kaiken loppumista.

Olen lukenut nyt Sextonin teoksen ensimmäisen kolmanneksen ja enempään en pysty. Rakastan hänen runojaan ja niiden henkilökohtaisuutta. Minä tunnen tuskaa näitä runoja lukiessani ja juuri nyt en haluaisi millään lisätä suruani ja kipuani.

Voisin merkitä itselleni tärkeäksi melkein jokaisen lukemani runon, mutta tähän loppuun ote runosta Eleanor Boylanille joka keskustelee Jumalan kanssa:

- -
Vaikka kukaan ei voi sitä tietää,
luulen ettei Jumalalla ole kasvoja.
Hänellä oli kasvot, kun olin kuusi ja puoli vuotta vanha.
Nyt hän on valtava, peittää taivaan
kuin suuri lepäävä meduusa.
Kun olin kahdeksan vuotta, luulin että kuolleet
pysyvät siellä kuin ilmalaivat.
Nyt tuolini on kova kuin variksenpelätti
ja ulkona kesäkärpäset laulavat kuorossa.
Eleanor, ennen kuin hän lähtee, kerro hänelle...
Oi Eleanor, Eleanor,
kerro hänelle, ennen kuin kuolema kuluttaa sinut loppuun.

Tässä voi mennä vähän aikaa ennen kuin minä löydän itselleni sopivaa luettavaa. Toivon kaikille mahdollisimman hyvää uutta vuotta. Juuri nyt ajattelen, että hyvä uusi vuosi tarkoittaa nukuttuja öitä ja kohtuullisen virkeitä päiviä. Usein puheluni äitini kanssa päättyivät toteamukseen siitä, kuinka me molemmat eläisimme pari päivää eteenpäin. Sen jälkeen soittaisimme taas ja kertoisimme toisillemme, miten nuo eletyt päivät olivat menneet. Nyt ajattelin elää pari päivää eteenpäin.

Teos: Kuokka ja kannel, osa 1
Tekijä: Heikki Turunen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: WSOY

Teos: Elä tai kuole - valitut runot
Tekijä: Anne Sexton
Suomentaja ja teoksen toimittaja: Anni Sumari
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Savukeidas

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Tuula-Liina Varis: Huvila


Kirjamessuilta sain luettavakseni Tuula-Liina Variksen uutuusromaanin Huvilan. Kuulin Varista sekä Helsingin messuilla että Kuopion Kirjakantissa marraskuussa, joten koin olevani hyvinkin kartalla kirjan suhteen sitä aloittaessani. Huvila kävi jo lukevalla ystävälläni kylässä, mutta nyt aika oli kypsä minun lukea tämä odottamani romaani.

Minun pitäisi oppia lukemaan kirjoja ilman etukäteistietoa. Usein jo takakannen teksti on liikaa. Huvilan takakansi kertoo mielestäni liian paljon teoksen tapahtumista ja henkilöiden välisestä tilanteesta. Nuori Raakel on idealistinen kirjallisuuden opiskelija, joka elää vanhempiensa suojissa Turussa. Elämä on turvattua, ja Raakelin perhe on hyväosainen. (Sivuhuomautus: Olen nyt hyväosaisuuden lukuputkessa, jonka saan kyllä kohta poikki. Viimeksi lukemani Kolme syytä elää kuuluu myös tähän putkeen.) Ote kirjasta:
Raakel ei opiskellut kirjallisuutta minkään lehtoraatin takia, hän rakasti kirjoja, rakastui niihin jo ennen kuin osasi lukea, nuuhki kirjojen tuoksua, siveli sivuja ja kansia.

Kaunis Raakel kohtaa boheemin taiteilijan, joka lumoaa nuoren kokemattoman naisen. Taiteilija Aksel Korkeakorpi asuu hirsilinnassa kaukana kaupungeista. Lumosta syntyy kiihko. Raakel ja Aksel päätyvät naimisiin. Varis kertoo Raakelin mielenliikkeistä kiinnostavasti ja kiehtovasti. Nautin myös teoksen ajankuvasta, 1930-luvun myllerrys valtaa ihmisten mielen ja vaikuttaa monella lailla heidän elämäänsä. Ote kirjasta:
Mutta sinulla ei enää ole huumorintajua, se hävisi jonnekin, kun uudet aatteet hurmasivat sinut. Minä osaa ulkoa sinun saarnasi. Sinä uskot uuteen, suureen ja vahvaan Eurooppaan, uuteen maailmaan, jonka merkit näkyvät jokaisessa Euroopan maassa, kehityksen kärkenä suurenmoisen fascismin ideologian voimaan saattanut Italia ja sen herpaantumattoman tarmokas Il Duce.

Huvila kertoo minulle 30-luvun Suomesta ja Euroopasta. Se kertoo myös naisen mahdollisuuksista tuossa ajassa, mutta myös siitä ajattomasta osasta naisen elämää, joka tuntuu minusta lukijana hyvin tutulta. Raskaus, synnytys ja lapsenhoito vievät naisen huomion ja ajan. Jotkut asiat joutuvat odottamaan, kun pakolliset asiat hoidetaan.

Huvilassa ääneen pääsevät naiset, jotka kertovat huvilalle tulleiden asukkaiden elämän myrskyistä. Viimeiset merkinnät ovat 50-luvulta. Tarinan langat solmitaan yhteen ja lukija saa vastaukset kysymyksilleen.

Kustantajalle kiitos lukukappaleesta.

Teos: Huvila
Tekijä: Tuula-Liina Varis
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: WSOY