sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Jyri Paretskoi: K15 - Salaisuuksia

Sä oot ihan ehdottomasti kumma. Kuuma! Tai siis sulla on kuuma! Mä olen kuuma, sä olet kuuma. Me ollaan kaikki kuumia, kun oikein silmiin katsotaan. Ja sä olet vähän niin kuin kuuma peruna.
Luin kesällä K15-sarjan ensimmäisen kirjan. Nyt on julkaistu sarjan toinen osa, K15 - Salaisuuksia. Roni, Niko ja Sara ovat edelleen kavereita. Salaisuuksia-teoksen päähenkilö on mielestäni Niko, jonka pään sisälle lukija pääsee yläkoululaisille suunnatussa nuortenromaanissa.

Silmäilin kantta ennen lukemisen aloittamista ja ennakoin kirjan jatkavan rohkealla linjalla. Itse asiassa kirjan sisältö on kannen tekstivihjeitä leppoisampi. Jos suorat puheet seksiin liittyen eivät innosta, lukija voi hypätä ykköskirjan yli suoraan tähän jatko-osaan. Teokset toimivat itsenäisestikin, joten tämän kirjan voi ostaa lahjaksi, vaikka ensimmäinen osa olisi vielä lukematta.

K15 - Salaisuuksia kannattaa lukea, jos on ihastunut tai epäilee joku päivä ihastuvansa. Kirja antaa vertaistukea ja käytännön vinkkejä ihastuksen ja rakkauden myllerryksiin. Tunteet ovat pinnassa kirjassa yleisemminkin, Ronin elämän kiemurat eivät ole vielä oienneet.

Paretskoin uusin kirja sopii loistavasti lukijalle, joka haluaa treenata lukutaitoaan. Kun on lukenut K15 - Salaisuuksia, on lukenut miltei sadan sivun nuortenromaanin. Kahdeksan lukua pitää sisällään paljon tapahtumia ja toilailuja. Viihdyttävä kirja sopii joululahjaksi nuorelle, joka on säästellyt itseään kirjojen ja lukemisen suhteen.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: K15 - Salaisuuksia
Tekijä: Jyri Paretskoi
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Otava

maanantai 10. joulukuuta 2018

Magdalena Hai: Kolmas sisar

Lunesta tuntui pahalta ajatella, että se vaeltaisi ajassa yksin häntä etsien. Lune laski kämmenensä yön jäljiltä kylmää hohkavalle ikkunalaudalle ja tajusi, että tältä ihmisistä täytyi tuntua kaiken aikaa. He kulkivat maailmansa läpi yksin, paljaina ja avuttomina kuin lapset, heille näkymättömien voimien armoilla. Vailla lajimuistia, vailla sisaruuden siteitä, vailla mahtia.
Kolmas sisar on Magdalena Hain upea fantasiatarina noidista. Teos aloittaa uuden sarjan, Royaumen aikakirjat. Joskus kirjalliseen fantasiamaailmaan siirtyminen on minulle vaikeaa ja huomasin jännittäväni tätä etukäteen. Pyysin kustantajalta arvostelukappaletta ja sain sen e-kirjana. En jaksanut työpäivän päätteeksi innostua kirjan lukemisesta koneelta, joten varasin kirjastosta perinteisen kirjan. Saatuani niteen käsiini hätkähdin, en ollut ajatellut teoksen olevan niin laaja (555 sivua). Puhallus ulos, leuka rintaan ja kirja auki! Ensimmäiset kahdeksankymmentä sivua fantasiajännitykseni vielä leimahteli välillä esiin, mutta sitten toisenlaiset voimat saivat minut valtoihinsa.

Kolmas sisar kertoo noidista ja keskittyy erityisesti kahteen nuoreen noitaan, Cieliin ja Luneen. Valkoisen mahtinoidan tytär Ciel ja Mustan mahtinoidan tytär Lune ovat aikuisen elämänsä kynnyksellä. Teoksen nimen Kolmas sisar on yksi mahtavista noidista, jonka toimet ja suhteet toisiin noitiin ovat vaikuttaneet noitien maailmaan ja muihinkin maailmoihin. Noitien maailmassa Royaumessa suhteet ja yhteys toisiin noitiin ovat merkityksellisiä. Ote teoksesta:
Vaikka yksittäinen noita saattoi olla voimiltaan jumalankaltainen, he olivat lajina aina parhaimmillaan - ja vahvimmillaan - yhteisönä. Parvena.
Noidan ollessa nuori hän kuulee laulujen peilin edessä oman laulunsa, joka kertoo noidan voimat ja taidot noidalle itselleen ja koko yhteisölle. Tuo tilaisuus päättyy Cielin ja Lunen osalta lähtöön Royaumesta. He päätyvät Maahan ja kohtaavat erittäin lumoavia ja mielikuvitusta kutkuttavia henkilöitä ja asioita. Koska he tarvitsevat turvaa, he päätyvät elävään ja liikkuvaan kouluun, Lyceumiin, joka on turvapaikka monelle muullekin olennolle. Koulua johtaa rehtori, joka on heimo tai kansa yhdessä olennossa (noin suunnilleen). Ylitse muiden oudossa kiinnostavuudessaan on minulle opiskelija Niemann Quinne. Järisyttävää, kirjailija Hai!

Lukukokemus muodostui ihanaksi matkaksi vieraisiin maailmoihin. Ihastuin noitaystävyksistä erityisesti Luneen. Hänen kokemuksensa maailmoista ja niissä vaeltavista olennoista ovat mielenkiintoisia ja saivat minut aivan ihastuksen valtaan. Lunen asennoituminen vastaan tuleviin asioihin on virkistävän kepeä ja luonnolllinen. Teoksen maailmat ovat hyvin visuaalisia ja näin henkilöt, olennot, paikat ja pienet yksityiskohdatkin sieluni silmin teosta lukiessani. Noitien terävät hampaat, demonikissa lemuavassa nahassaan, kärhöt iholla ja taivaan kirkas aurinko (nyt fantasiaa sekin). Kenen piirtämiä lienevät kannen kuvat? En löytänyt teoksesta tietoa siitä. Kannen kuvat ovat Nina von Rüdigerin piirtämiä. Huomaan palaavani kuviin vähän väliä teosta lukiessani. Kansikuva jää mieleen kerralla ja tuo oman sävynsä tarinaan.

Eilen illalla teoksen loppu läheni ja päätin lukea tarinan päätökseen yöunien kustannuksella. Kaiken loppurevittelyn jälkeen olikin sitten hankaluuksia saada unen päästä kiinni. Kolmas sisar ei ehkä ole kaikista nuorimpien lukijoiden fantasiailottelu, mutta se, joka ajattelee olevansa liian vanha lukemaan Hain uusimman, on houkka.
Hän oli - - pelkkää metsää, pelkkää sydäntä, pelkkää tahtoa.
Sain arvostelukappaleen kustantajalta. Kiitos!

Teos: Kolmas sisar - Royaumen aikakirjat #1
Tekijä: Magdalena Hai
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Otava

Edit: Kannen kuvien tekijän nimi lisätty.

tiistai 27. marraskuuta 2018

Tara Westover: Opintiellä

Tara Westoverin Opintiellä rikkoo uskon ihmiseen ja rakentaa sen uudelleen. Westoverin kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Onneksi ostin sen omaan hyllyyni pysyväksi tueksi ajattelulleni.

Luin Westoverin elämäkerrasta Helsingin Sanomista. Lehtijutun otsikkoon on nostettu teoksen järkyttävyys: kirja kertoo hyvin poikkeuksellisen perheen tarinan. Kirjailija on syntynyt Yhdysvalloissa 1986 ja elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa henkisesti epävakaan ja maailmanloppua odottaneen isän johtamassa perheessä. Perheen jäsenet olivat erillään yhteiskunnasta ja jopa länsimaisesta elämäntavasta. Sairastuessaan tai joutuessaan onnettomuuteen tarjolla oli vain itse tehtyjä luonnonlääkkeitä.

Välttelen elämäkertoja, mutta Westoverin tietokirjassa yhdistyvät erityinen lapsuus oppimisen arvostamiseen, joten en voinut vastustaa kiusausta. Olen ostanut kirjoja nyt syystalvesta kirjahöpsön kiilto silmissä, mutta olen onnistunut toisaalta hankkimaan järjesttömän hyviä teoksia itselleni, joten en osaa olla oikeasti huolissaan.

Kirjan sisäliepeessä on kuva kirjailijasta. Sisäliepeen teksti kertoo Westoverin väitelleen tohtoriksi historian alalta 2014. Tämän tiedon tarvitsin, että saatoin uskaltaa lukea kirjan. Teos kävi sieluuni, se kosketti minua niin tyttärenä, puolisona kuin äitinäkin. Koin vihaa, pettymystä ja pelkoa. Ote kirjasta:
"Herra on kehottanut minua todistamaan", hän sanoi. "Hän on tyytymätön. Sinä olet hyvännyt hänen siunauksensa ja alkanut huorata ihmistiedon perään. Hänen vihansa sinua kohtaan on herännyt. Ei mene kauan ennen kuin se iskee."
En muista että isä olisi noussut ja lähtenyt, mutta täytyihän hänen. kun taas minä jäin istumaan pelon kourissa. Jumalan uhka oli pannut matalaksi kokonaisia kaupunkeja ja peittänyt maapallon vedenpaisumukseen. Tunsin itseni ensin heikoksi ja sitten täysin voimattomaksi. Muistin että elämäni ei ole minun.
Westover kertoo elämästään mielivallan alla. Mielivallalla on isän kasvot ja Jumalan jylisevä ääni. Maailmanloppu on totta, maailma on paha ja ainoa turva on oma perhe. Perheen turvan saa vain noudattamalla isän käskyjä vailla epäilystä. Nimellisesti perheen lapset saavat kotiopetusta, käytännössä isän metallinlajittelu ja jatkuva tuhon jälkeiseen aikaan valmistautuminen vie kaiken ajan. Perheen äiti on kätilö ja parantaja ja täysin isän tahdon alla.

Tara Westover on kirjoittanut Opintiellä selviytyjänä. Hän ei kaunistele, mutta ei ole äärettömän julmakaan vanhempiaan kohtaan. Hän kertoo omasta epäilystään muistojensa suhteen. Westover kertoo myös omasta häpeästään, voimattomuudestaan ja ulkopuolisuudestaan. Muiden ihmisten maailma on outo ja vaikea, koska se ei toimi opituilla lainalaisuuksilla.

Westover ottaa elämänsä itselleen. Hän tekee sen komeasti. Hän joutuu rikkomaan joitain asioita selvitäkseen hengissä, mutta onneksi hän jää eloon. Tara Westover on kiinnostunut maailmasta ja hänellä on älyä. Uusien asioiden oppimisesta ja maailmaan tutustumisesta tiedollisesti tulee hänelle tärkeää.

Westoverin elämäkerta pitäisi olla saatavilla jokaisessa koulukirjastossa ja nuortenpsykiatrian poliklinikalla. Tarina huolella litistetystä lapsesta ei ole lainkaan vieras. Ote kirjasta:
- - [P]yrin hankkimaan itselleni tämän yhden etuoikeuden: saada nähdä ja kokea muitakin totuuksia kuin ne, jotka isä minulle antoi, ja rakentaa niiden avulla oman mieleni. Olin alkanut uskoa, että minuuden rakentamisen ytimessä on nimenomaan kyky arvioida eri ajatuksia, tarinoita ja näkökulmia.

Teos: Opintiellä (Educated)
Tekijä: Tara Westover
Suomentaja: Tero Valkonen
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Tammi

Lukuhaasteen viimeiset päivät ovat käsillä. Opintiellä tuli luettua kolmessa päivässä, joten sivuja tuli lisää loppusanoineen 435. Tänään kirjastoreissulla muistin lukeneeni myös Anu Holopaisen Ilmestyskirjan tädistä 65 sivua.
Saldo tänään: 1614 + 435 + 65 =  2114