sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Anu Kaaja: Katie-Kate


Sain Anu Kaajan romaanin Katie-Kate luettavakseni joskus talvella. Vasta nyt pääni on kirkastunut niin paljon, että pystyin kirjan lukemaan loppuun asti. Työ vaatii veronsa. Niin se on teoksen nimihenkilölläkin. Riittävän kaunis, riittävän joustava ja kiitokselle altis nuori skandinaavinainen löytää tiensä Lontooseen. Hän on Kate Middletonin näköinen ja on valmis ansaitsemaan rahaa ja hankkimaan mainetta tällä ominaisuudellaan. Ote teoksesta:
Mutta Katie-Kate on yksin, unohtunut ajatuksiinsa ja sen vuoksi kadottamassa itsensä. Vaan onneksi Helen pian saapuu hänen luokseen ja esittelee lehtinippua, jonka kuvista Katie-Kate voi rakentaa itsensä. Pöyheät tummanruskeat hiukset, yhtä jokapäiväistä univormua. Siinä asussa Katie-Kate klikkaa itsensä sivustolle. jolle tehdään työntömääriä, rituaalisesti, joka päivä.
Anu Kaaja on kirjoittanut hurjan teoksen naisen paikasta ja seksuaalisesta vallasta yhteiskunnassa. Nainen on tekstissä aina katseen alla ja arvioitavana. Kaikki aika menee identiteetin rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Kuninkaalliset prinsessat, somen kuninkaalliset megababet ja tavallisinkin nuori nainen ovat vain materiaa, massaa ja työstettäviä arvioitavaksi ja käytettäväksi. Pornokuvasto tirskahtelee ja lotisee jokaisella teoksen sivulla. Panemista riittää. Kaaja tekee perusteellista työtä hyödyntäessään Dianan, Kate Middletonin ja Katie Pricen julkiset tarinat ja Disney-prinsessat Katie-Katessa. Minua oksettaa ja ällöttää, mutta teos on lukukokemuksena mieletön ja mielettömyydessään hieno.

Olen katsellut kirjan kantta aika pitkään, mutta vasta tänään sängyllä makoillessani kirjan kanssa huomasin kannen kuvassa olevan spermaa! Arvostan.

Kaajan Ledasta pidin hyvinkin paljon. Katie-Katen kohdalla pitäminen tuntuu hassulta. En tiedä, luenko teosta koskaan enää uudelleen. Saatan hyvinkin lukea yhden luvun, jos maailma tuntuu jotenkin ihanalta paikalta. Nyt ei lainkaan tunnu siltä.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Katie-Kate
Tekijä: Anu Kaaja
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Teos

lauantai 20. kesäkuuta 2020

Salla Simukka: Lukitut

Vegan raivo ei kuitenkaan ollut kuumaa kuten kapinallisten, vaan kylmää ja kirkasta kuin jäävesi. Se lainehti hänen sisällään ja sai hänet ajattelemaan tarkemmin. Vega painoi mieleensä kaikki lukitut ovet ja kaikki ne, jotka aika ajoin olivat heille auki. Hän huomioi jokaisen valvontakameran. Hän mietti vankilan tekniikkaa ja logistiikkaa ja kaikkea hyvin konkreettista. Vega ei tiennyt vielä, mihin hän näitä kaikkia havaintoja käyttäisi, mtta hän uskoi, ettei yhdenkään yksityiskohdan mieleen painaminen menisi hukkaan.
Salla Simukan nuortenromaani Lukitut on aikamme kuva. Joukko nuoria viedään vastoin heidän tahtoaan vankilaan. He saavat hyvin rajatusti tietoa tilanteestaan. Kaikki tuntuu hyvin mielivaltaiselta. Simukan dystooppisessa romaanissa kuolema on läsnä alusta alkaen; ensimmäisen osion nimi on Kaksikymmentäneljä tuntia ennen kuolemaa.

Lukitut-romaanin kertojia on viisi. Johannes, Oliver, Kaspian, Meea ja Vega kertovat omasta näkökulmastaan Metsäjoen vankilan tapahtumista, mutta myös elämästään ennen vankilaan joutumista. Henkilöistä Vegasta tuli minulle tärkein romaanin edetessä.

Romaani on mysteeri alusta alkaen. Vankilassa nuorten tulisi ohjeiden mukaan keskittyä pelkästään itseensä ja oivaltaa tuleva rikoksensa. Sääntöjen noudattaminen on tärkeää ja nuoria valvotaan monin eri tavoin. Romaanin eräs merkittävä toimija jää ainakin lähtötilanteessa tuntemattomaksi. Mikä taho on vanginnut nuoret? Ovatko asiat niin kuin ne esitetään nuorille? Mitä nuorista tiedetään? Kuinka se on mahdollista?

Salla Simukka on minulle tuttu kirjailija tuotantonsa puolesta. Varsinkin romaaniparin Jäljellä / Toisaalla olen lukenut useampaankin kertaan. Lukittuja lukiessani muistelin tuota romaaniparia. Simukka on mielestäni palannut käsittelemään samoja vallan teemoja uudessa romaanissaan. Se on hienoa!

Lukitut sopii hyvin yläkoulaiselle tai sitä vanhemmalle lukijalle. Simukka on taitava kirjoittaja. Vaikka teoksessa ei edetä tapahtumajärjestyksessä ja kertojiakin on useampia, lukija pysyy hyvin mukana tarinassa.

Kansi: Laura Lyytinen

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Lukitut
Tekijä: Salla Simukka
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Tammi

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Eino Santanen: rakas kapitalismi pilkku

Eino Santasen novellikokoelma rakas kapitalismi pilkku on hurja! Santasen yhteiskuntakriittinen ja kokeellinen tekstivirta vei minut mukanaan. Parhaimmillaan teksti on ärhäkkää ja oivaltavaa. Eniten ahdistuin ja vaikutuin novellin Trickle down chicken äärellä. Novelli on maaninen kuva kevytyrittäjän hulluuden syvenevästä kierteestä. Erään pienen kulttuurialan säätiön hallituksessa -novelli pusertaa neuroottisesta kokemuksesta rahaa.
Tarjoilijalla oli samaan aikaan hyvin omintakeinen ja hyvin tunnistettava ääni. Hänen äänensä oli kuin katkeilevan raparperinvarren loksahduksiin taitettua kujerrusta, jossa on aavistus krutonkimaista rapeutta. Äänen kuva oli kauttaaltaan luontevan innostunut. - - 
Ajattelin, että tarjoilija on saattanut ottaa ääninäyttelijöiltä tunteja saadakseen ääntään kuplivammaksi.
Novellikokoelma kaataa lukijaan ajan ahdistuksen. Kaikki ryöppyää yli eräässä ruohonvihreässä kohdassa, jossa tekee mieli joko oksentaa tai hypätä lopun yli seuraavaan tekstiin. Elämässä ei voi ohittaa asioita, joten novellikokoelman mies on kello kädessä osa kaikkea mitattavaa ja osallistuu siihen itsekin. Työntekijä vääntyy outoihin tilanteisiin saadakseen osansa: palkkion, palkkaa, arvostusta aseman tai jotain. Takana on tasainen 54h työviikko. Kukaan ei voi voittaa, ihmiset ovat resursseja ja aina korvattavia.

Teos rakas kapitalismi pilkku on mutkikas, mutta elävä. Välillä herkistyn, välillä tylsistyn. En osaa kuvitellakaan, miltä teos tuntuu vuosikymmenten päästä. Jostain syystä luin teoksen romaanina ja vasta luettuani ymmärsin sen olevan novellikokoelma. Minulle se näyttäytyi romaanina, jonka päähenkilönä on tämä aika. 
Nuorempana se oli yrittänyt olla avoimempi ja maailman kanssa puheväleissä, mutta oli pikkuhiljaa tajunnut, ettei sillä ollut sellaista sanottavaa tai tapaa sanoa sanottavaansa, joka kiinnostaisi muita. 
Teos sopii ainakin kaiken nähneille ja ennakkoluulottomille lukijoille. Ihan töistä tai elämästä väsyneenä ei tätä kannata aloittaa. Itse taidan esitellä Santasen teosta lukiolaisille esimerkkinä postmodernista teoksesta.

Sain kirjan arvostelukappaleena. Kiitos kustantajalle!

Teos: rakas kapitalismi pilkku
Tekijä: Eino Santanen
Kansi: Tom Backström
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Teos