Tekstit

Minna Canth: Salakari

"Armas, pikku Almani, elämä on viheliäistä, parasta ettei ajattele eteen eikä taakse, nauttii vaan onneaan, niin kauvan kuin sitä kestää." Tartuin Minna Canthin Salakari-pienoisromaaniin hetken huumassa. Romaani on sivuiltaan vähäinen, yhdeksän lukua ja noin sata sivua. Kirjahyllyni on aivan sekaisin muuton jäljiltä ja tiedän, että minulla on tästä romaanista useampikin nide hyllyssäni. Nyt käteeni sattui SKS:n 1996 painattama pokkariversio, josta löytyvät Liisi Huhtalan esipuhe ja aikalaisarviointeja. Keskityin lukemisessani itse romaaniin.

Teoksen alussa rouva Alma Karell nauttii lapsestaan ja äitiydestään. Ensimmäisen luvun tunnelma on valoisa ja lukijana ainakin minä kadehdin Alman kepeää asennetta. Kaunis ja iloinen Alma herättää ihailua puolisossaan ja vieraissaan. Tunnelma muuttuu kuitenkin pian.
Sillä onnellista hetkeä ei hänellä enää elämässä olisi. Kaikki oli muuttunut, ja niin äkkiä, kuin yhdessä iskulla. Linnut visertelivät puussa ja lasten iloiset äänet kuuluivat…

500. postaus ja blogin syntymäpäivät

Yhdeksän vuotta sitten kirjoitin blogitekstin Kyllikki Villan matkakirjasta. Sen jälkeen olen lukenut kirjoja ja kirjoittanut niistä blogiini. Noiden vuosien aikana on tapahtunut paljon. Olen opiskellut, valmistunut, tehnyt töitä, menettänyt rakkaita ihmisiä ja muuttanut asuinpaikkakuntaa väliaikaisesti ja pysyvästi. Kirjat ovat säilyneet elämässäni kaikesta huolimatta.

Bloggaaminen on muuttanut tapaani nähdä kirjailijat ja kirjat. Toki hankkimallani ammatillisella osaamisellakin voi olla oma osansa siinä muutoksessa. Kirjailijoista on tullut silmissäni inhimillisempiä ja tavallisempia. Kirjat ovat samaan aikaan sekä hetken huumaa ja oman aikansa ääniä että osa jotain pysyvää kulttuurimme kivijalkaa.

Bloggaaminen on tuonut minulle uusia ystäviä. Kiitos kaikille bloggareille, joiden kanssa olen saanut kirjoja, kirjallisuutta ja lukemista pohtia.

Kiitos myös kaikille blogiani lukeville. Kuulen teistä hassujakin reittejä. Kirjaston hyllyjen välissä. Kaverin kautta. Someviestissä. Aivan o…

Sarjakuvaa ja suomen kieltä

Kuva
Hankin Riika Ruottisen Porno sijainen - Sarjakuvia työelämästä Helsingin Kirjamessuilta viikonloppuna. Sarjakuvateosta minulle suositteli Twitter-tuttavani Avi Heikkinen. Olen ehdottomasti teoksen kohderyhmää elettyäni sijaispyörityksen läpi viimeisen viiden vuoden aikana. Omalta kohdaltani tuo elämänvaihe päättyi onnellisesti, sain vakituisen työn tänä syksynä.

Työttömyydessä, pätkätöissä, sijaisuuksissa ja TE-toimistojen kanssa toteutettavassa performanssissa on aste-eroja. Se, että itsellä asiat ovat joskus sattuneet menemään helposti ja vaivattomasti, ei kerro mitään siitä hullusta pyörityksestä, johon toinen vastaavassa tilanteessa oleva voi joutua. Teoksen aluksi minäkertoja kertoo olevansa "melkein ja vähän sairas, määrittelemättömästi osakyvytön ja rajoitteinen". Tämä jo asettaa tarinan raameihinsa, mitään söpöä höttöä ei ole tulossa. Pornosijainen-teoksen lukeminen on tuskallista ja lohduttavaa yhtä aikaa. Vaikka itse olen päässyt aika helpolla, tiedän ystävistäni …

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe

Kirjailija Lionel Shriverin tekstit vaikuttavat minuun voimallisesti. Luin aikanaan Jonnekin poisja pidin paljon Shriverin tavasta kirjoittaa. Hän onnistuu kirjoittamaan mielestäni tehokkaasti ja tarkasti juuri oikeista asioista. Luin myös Poikani Kevinin, vaikka se raastoi sydäntäni.

Olen hankkinut Kaksoisvirheen kolme vuotta sitten. Tiedän hankintavuoden, koska aika usein kirjoitan sen kirjaan nimeni perään. Nyt oli hyvä hetki lukea Shriverin kirja. Hänen teoksensa ovat niin vahvoja, että yritän pelata aikaa niiden kanssa. Tätäkin kirjaa olen pitänyt monet kerrat kädessäni, mutta laittanut aina sitten takaisin hyllyyn.

Eric imarteli Willyn äitiä ottamalla kaksi kertaa lisää tämän puoliraakaa ja syömäkelvotonta kanapataa ja vetäytyi sitten pöydästä. Valo lankesi hänen avoimeen kaulukseensa ja sai varjot leikkimään hänen solisluullaan kuin pienien kalojen parvi. - - Tänä iltana, halusi tai ei, haaroittuvat suonet Ericin lihaksikkaissa käsivarsissa nostivat kuitenkin veden Willyn kielel…

Tärpit Helsingin Kirjamessujen lauantaille (26.10.) ja messulippujen pika-arvonta

Kuva
Pääsen tänä vuonna Helsingin Kirjamessuille lauantaina 26.10. Jos kestää ihmistungoksen ja viis veisaa ostopaineista, kirjamessuilla on pelkästään hauskaa. Paikka on pullollaan kirjakeskusteluita, joita voi kuunnella rauhassa. Kirjamessuilla voi mennä tiukasti aikataulun mukaan tai liukua tilanteesta toiseen täysin vapaasti kelluen. Joskus valmistelematon liuku voi tarjota kirjavinkin tai kirjailijan, jonka tuotantoon haluaa messujen jälkeen tutustua. Kannatan vapautta, mutta listaan silti postaukseeni kolme vinkkiä messulauantaille:

1.  Aino Vähäpesolan Onnenkissa (kustantajana Kosmos) on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja, josta päästään keskustelemaan heti aamusta. Lauantai alkaa lukupiirillä klo 10.15, paikkana on Lonna. Onnenkissa on autofiktiota, jossa Edith Södergranilla ja hänen runoudellaan on merkittävä rooli. Kirjailija itse on paikalla lukupiirissä.

2. Terhi Rannelaa haastattelee romaanin Kiivaat tiimoilta Anneli Kanto. Paikkana on Suomenlinna-lava ja keskustel…

Syksyn kuunneltuja kirjoja eli äänikirjojen ilo

Kuva
Elokuussa hankin itselleni ja kaikille perheenjäsenilleni BookBeatin. Hankinta on tarjonnut minulle uskomattoman paljon iloa työmatkoilla.

Äänikirjoina olen kuunnellut nyt ainakin seitsemän romaania:

Nina Mero: Englantilainen romanssi (Gummerus)
Romaani on viihdyttävä, jotenkin hyvin kesäinen ja hyvistä aineksista koottu. Kirjallisuus, Englanti, kartanoelämä ja rakkaus - ihanaa.

André Aciman: Kutsu minua nimelläsi (Tammi)
Suhtauduin tähän etukäteen välimatkaa pitäen, mutta teos yllätti minut täysin. Rakastin teoksen miljöötä. Päähenkilön koti, hänen perheensä, pyöräily, valo ja kaikki ne syömiset. Minä olisin halunnut olla päähenkilö tai jäädä hänen lapsuudenkotiinsa asumaan kirjojen keskelle. En ehkä uskalla katsoa elokuvaa!

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei (Gummerus)
Kirpeän hauska ja tarkkanäköinen romaani ajastamme ja ihmisen toiveista elämän suhteen.

Edward St. Aubyn: Loistava menneisyys (Otava)
Julma, raskas, tosi, lohduttava ja uskomattoman hieno.

Edward St. Aubyn: Toivoa sopii

JP Koskinen: Tulisiipi

Kuva
- Tervetuloa johonkin lentoprikaatiin, jonka nimeä ei tiedä kukaan ja vaikka sille nimi annettaisiinkin, se on kohta taas tuhottu ja pitää keksiä uusi nimi.
Puristin hänen kättään, se tuntui kuumalta ja pullealta. Kyyneleet kihosivat silmiini, tai niin luulin, näin kaiken kirkkaasti, ehkä kyyneleeni olivat jo kuivuneet. Tulisiipi on samalla surullinen ja keveä tarina. JP Koskisen uutuus löysi luokseni kiitokseksi erään talvisen päivän ahkeruudesta tai hulluudesta. Sainpa minä hienon lahjan!

Tulisiipi alkaa 1930-luvun Amerikasta. Nuori Kaarle ihailee lentäjiä ja lentokoneita. Charles Lindbergh on sankari ja on omalta osaltaan ruokkimassa Kaarlen intoa. Kaarlen perhe toivoo parempaa elämää, ja he päätyvät muuttamaan kauas Amerikasta saadakseen työtä ja varallisuutta.

Kaarlessa on elämän ja tekemisen kipinä vahvana. Maailma ympärillä on myllerryksessä ja yksittäiset ihmiset ja perheet ovat pelinappuloita päättäjien ja valtioiden pöydillä. Kaarlesta tulee ensin Charles ja sitten Gennadi. Ja…