torstai 5. toukokuuta 2016

Kristiina Vuori: Kaarnatuuli

Hän sentään osasi nolostella sitä pistelevää kuumotusta, minkä toistemme paljaan ihon näkeminen puski sisuksissamme liikeelle. Minä viheliäinen naisenkuvatus sen sijaan en osannut hävetä. En halunnut, vaikka olin yhä saastainen synnytyksestä enkä ennen kirkottamista olisi saanut edes istua tässä, keskellä isoa tupaa kaikkien pällisteltävänä.
Kuva kustantajan sivuilta.
Kristiina Vuori on minulle tuotantonsa puolesta tuttu ja mieluinen kirjailija. Olen lukenut hänen kirjansa ja yhtä lukuunottamatta niistä kirjoittanutkin tänne blogiin (Näkijän tytär, Siipirikko ja Disa Hannuntytär). Uusin kirja, Kaarnatuuli, on ollut minulla luettavana noin viikon. Saman viikon olen potenut selkääni, joten tämä kirja on luettu mitä omituisimmissa könötysasennoissa.

Kaarnatuuli kertoo nuoren naisen, Valpuri Innamaan, elämästä. Tarina sijoittuu 1500-luvun Turkuun. Tarinan aluksi Valpurin mies, porvari Henrik Innamaa, on mestauslavalla. Kirja alkaakin hyvin intensiivisesti. Pääasiassa kertojana on itse Valpuri, vaikka muutamaan otteeseen äänensä saavat kuuluville miehet, jotka liittyvät Valpurin elämään. Valpurin avainpiika Kaarina on merkittävä ihminen Valpurille. Naisista ja heidän lapsistaan tuleekin tarinassa joukko, jonka hyvinvoinnista Valpuri joutuu vastaamaan.

Valpuri on mielenkiintoinen päähenkilö. Hän on särmikäs, kapinoiva, kärsimätön ja ahnas. Valpuri on myös kauppias ja työnteko on eräs häntä määrittävä ja ohjaava ominaisuus. Kiinnostuin Valpurista ja se kiinnostus kesti koko tarinan ajan. Valpuri tietää heikkoutensa ja ymmärtää toimintansa johtavan ongelmiin. Epätäydellisyys tekee Valpurista ihmisen. Seuraavaksi ote, jossa Valpuria arvioidaan erään miehen näkökulmasta:
Lemmiskelyn sijasta oli vedottava tämän kylmään järkeen ja ahneuteen. Sillä sitä nainen oli, ahnas. Perso ylellisyyksille, kalliille viinille, konvehdeille ja marsipaanille, silkille ja sametille, helmille ja parfymoiduille säämiskähansikkaille. Sopi vain toivoa, että listaan kuuluivat myös miehet.
Arvio kertoo ehkä jotain Valpurista, vaikka se voikin kertoa myös arvion tekijästä. Valpuri on nainen, kauppias, vaimo ja äiti. Minulle rakkain kohta kirjassa on, kun Valpuri tekee huomioita eräästä nuoresta miehestä sekä äitinä että naisena. Tässä sitä äitiosastoa:
Sen jälkeen vuorossa oli pellavarihmanyytingeillä somistettu pusero. Se puhui vienosti kahisevaa kieltä, jota me naiset ymmärsimme sanoitta. Olavilla oli emä, joka rakasti poikaansa. Tuo äidinrakkaus huokui jokaisesta pistosta ja taidokkaista rypytyksistä paidan kauluksessa ja hihansuissa.
Vuori kirjoittaa vivahteikasta tekstiä, joka viihdyttää ja naurattaa. Valpuri tekee teräviä huomioita naisen mahdollisuuksista ja miesten toimista. Mutta Vuori kirjoittaa myös herkästi ja koskettavasti. Ote kirjasta:
Hänen hengityksensä tuoksui miellyttävälle, raikkaalle. Hänen huulensa. Voi taivas. Hän suuteli kuin kaiken kokenut liehittelijä, viipyillen, maistellen makuani, käyttäen rohkeasti kieltään. Ja hän suuteli kuin kokematon nuorukainen. Vilpittömästi. Antautuen täysin ja ilman pelkoa. 
Niin tein minäkin. Antauduin.
Kaarnatuuli on historiallinen romaani, jossa on rakkautta, kiintymystä ja halua. Kirjan paikkoihin, ihmisten elämään ja heidän tapoihinsa liitttyvä historia on hyvin elävää ja konkreettista. Vuori tuntee perusteellisesti ajan, josta kirjoittaa. Kirja oli minulle ihana lukunautinto, jota oma kipuileva selkänikään ei pystynyt himmentämään. Mielestäni Kaarnatuuli on paras Kristiina Vuoren kirja.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Kaarnatuuli
Tekijä: Kristiina Vuori
Kansi: Mika Kettunen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Tammi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!