Laura Save: Paljain jaloin

Laura Saven kirja Paljain jaloin tuli minulle luettavaksi. Luin kirjan nopeasti, koska se asettui niin liki. Lukijana minulla oli mahdollisuus säädellä kokemiani tunteita nopeuttamalla lukemista tai laittamalla välillä kirjan kokonaan pois. Kirjan kirjoittajalla tätä mahdollisuutta ei ollut, vaan hän joutui elämään läpi sairauden. Ote kirjasta:

"Kaikki kuvaamasi liittyy tuohon sairaudenvaiheeseen ja on ihan normaalia. Anna vain itsellesi aikaa. Tunnut voivan kaikesta huolimatta ihan kohtalaisesti.
Ei! Väärin! Olen aina tällainen rauhallisennäköinen ja -oloinen, se on sukuvika. Sillä ei ole mitään tekemistä normaalin kanssa! Olen haavoittunut villieläin, josta ei hätä ja sairaus näy päällepäin. Sisältä olen ihan kuollut."

Paljain jaloin muodostuu päiväkirjamerkkinnöistä ja muistoista, vaikka onkin romaani. Nuori nainen, joka opiskelee, on parisuhteessa ja pienen lapsen äiti, sairastuu luusyöpään. Kirja kertoo sairaudesta ja kuolemasta, mutta myös elämästä ja rakkaudesta.

Paljain jaloin itketti, tuli uniin ja ahdisti. Vakava sairastuminen, sen vaikutus ihmisen elämään ja läheisiin tuli kirjan kautta hyvin selväksi. Paljain jaloin onnistui myös hymyilyttämään ja lohduttamaankin. Ote kirjasta:

"Olemme perustaneet Otson kanssa kaljukerhon. Kerhon virallisena tavoitteena on kasvattaa hiuksia ja opetella kävelemään. Tällä hetkellä minä johdan kävelyssä ja Otso hiustenkasvatuksessa. Kerhossamme on reilu meininki ja kannustava ilmapiiri."

Paljain jaloin on ehdottamasti lukemisen arvoinen. Sairaus, jolla on voimia muuttaa monen ihmisen elämä ja aivan oma aikataulunsa, ottaa lujan otteen ihmisestä. Kuitenkin ihmisen elämä kaikkinensa on muutakin kuin sairaus, terveyden puuttuminen ja lähestyvä kuolema. Paljain jaloin kertoo rakkaudesta puolisoon ja lapseen, suhteista toisiin ihmisiin, omista toiveista ja halusta tulla nähdyksi ja rakastetuksi.

Teos: Paljain jaloin
Tekijä: Laura Save
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2013