sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Helsingin Kirjamessut 2016, henkilökohtaisia muistikuvia


Kuvassa osa messujen antia.
Olin tänä vuonna Helsingin Kirjamessuilla kaksi päivää, lauantain ja sunnuntain. Kaikkein mieluiten olisin viettänyt messuilla koko neljä päivää, mutta olosuhteet sallivat tänä vuonna vain tämän. Olen tyytyväinen.

Minullahan oli kaikenlaisia ajatuksia siitä, mitä tekisin messuilla. Niistä ei toteutunut juuri mikään. Olin bloggaritapaamisissa, tapasin erästä ystävääni ja ilmeisesti lopsahdin johonkin aikataskuun kahdeksi päiväksi. Jossain olin, jotain tein, mutta kovin tarkkoja muistikuvia ei ole oikein mistään.

Muutama irtorihma matkaltani:

Nautin sunnuntaina kirkasvalolampusta nimeltä Mark Levengood. Hänen teokseensa Vasten auringon siltaa liittyen otin osaa lukupiiriin. Levengood kutsuu itseään Wettex-imuliinaksi, koska hän kuuntelee toisia ja kerää tarinoita. Minulle hän on iloa ja onnellisuutta hohkava ihminen, jota on ihana kuunnella.

Kuuntelin Milja Kaunistoa sunnuntaina, ilahduin suuresti kuulemastani ja ostin itselleni kirjan. Juttelin muutaman sanan kirjailijan kanssa ja tunsin itseni onnekkaaksi saadessani valita itselleni luettavaa. Luxus on nyt luettu ja hyväksi koettu.

Lauantaina minulla oli ilo kuunnella myös kirjailija Claes Anderssonia. Hänen sanansa elämästä, vanhenemisesta ja väistämättömästä kuolemasta jäivät mieleeni. Aihe on tällä hetkellä ajankohtainen muutenkin. Andersson kertoi, kuinka hän kokee ruumiin rapistuvan ja muuttuvan möhkäleeksi. Elämä on hyvä, mutta kuolemankin on tultava aikanaan. Aion lukea Anderssonin teoksen Hiljaiseloa Meilahdessa, joka on omaelämänkerrallista fiktiota.

Haluan ehdottomasti lukea Leena Parkkisen uutuusromaanin. Säädyllinen ainesosa vaikuttaa juuri oikealta kirjalta minulle. Parkkistakin sain kuunnella messuilla.

Kiitos messujärjestäjälle bloggaripassista ja kahdesta ilmaislipusta.