Sara Medberg: Kultaportin kaunottaret

[Opettajatar] asteli edestakaisin tarkaavaisen yleisönsä edessä. "Tytöt, muistakaa mitä sanoin: tuolia lähestytään selkä suorassa, vaivihkainen vilkaisu olkapään yli varmistaa, että laskette - eh - persoonanne oikeaan kohtaan, kevyt jalan ojennus taaksepäin kunnes pohkeenne tapaa tuolin ja voilà, istuminen voi tapahtua!" 

Sara Medbergin Kultaportin kaunottaret ilmestyi tänä vuonna maaliskuussa. Nappasin kirjan kirjastosta juhannuksen alla ja luin sen loppuun viime yönä. Romaanin varsinainen päähenkilö on omapäinen neiti Adele Wilenius, joka tulee debytanttikurssille Turkuun. Hän on sopinut majoittuvansa serkkunsa kreivi Kasimir Gyllenfredin luo. Paronin tytär ei ole ainoa kreivin vieras, vaikka tutkimuksiinsa ja kirjoihinsa keskittyvä nuori kreivi olisi ollut varsin tyytyväinen arkeensa ilman vieraita.

Teoksen nimessä mainitaan kaunottaret monikossa ja näin onkin. Adelen lisäksi lukija pääsee jännittämään, kuinka käy neiti Margaretha Châteaulle, joka on markiisin tytär ja liikkeellä herkän ja määrätietoisen äitinsä kanssa. Kolmantena naimattomana neitona esitellään mamselli Beatrice Sommer. Teoksen alussa vielä naimattomia nuoria herroja esitellään useampikin, joten romanttisia kiemuroita on luvassa reilun 400 sivun verran.

1870-luvun tapojen ja asenteiden kuvausta terästetään Adelen kapinallisuudella ja avoimuudella uusille tuulille. Adele haluaa pysyttäytyä vapaana, koska aikoo kirjoittaa romaaneja esikuvansa Jane Austenin lailla. Romaanissa onkin katkelmia Adelen tekeillä olevasta romaanista ja tuon ajan jo julkaistuista teksteistä. Ironialtakaan ei säästytä. Ote teoksesta:

Adele otti vastaan rouvan ojentaman paperin, jolle tämä oli jäljentänyt ruotsalaisen naisrunoilija Anna Maria Lenngrenin laatiman runon Muutama sananen rakkaalle tyttärelleni. - -
"Älä aikaa tuhlaa lukemiseen, naisen elämässä ei sitä paljon tarvita", Adele lausui mahtipontisesti päästyään runon huippukohtaan, "ja jos luet, lopeta se lyhyeen, ettei kastike ehdi yli kuohua."

Medbergin romaani viihdytti minua. Välillä hyydyin ja nopeutin lukemistani, koska oma mieliala ja teos eivät täysin kohdanneet, mutta uskon sen olleen oman lukukuntoni oire. Romaanin alusta nautin paljon loppua enemmän. Tarinan tiivistäminen ei olisi rumentanut Kultaportin kaunottaria lainkaan.

Medbergin romaani on luettu muutamassa blogissa. Tässä linkit juttuihin:
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Kirja vieköön!
Kirjojen kuisketta
Kymmenen puikkoa langalla

Teos: Kultaportin kaunottaret
Tekijä: Sara Medberg
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Otava

Kansikuva kustantajan sivuilta.

Kaari Utrio: Hupsu rakkaus

Kokenutta kotiopettajatarta eivät tittelit pelottaneet. Jokainen ylhäisyys oli kerran ollut lapsi ja tankannut aakkosia aikuisen vaativan silmän alla. Kaikki olivat pelänneet vitsaa, ja useimmat pelkäsivät sitä yhä. Valtaosa ihmisistä oli pelkureita; se kannatti muistaa nuoren naisen, joka ei voinut tukeutua sukuun, asemaan eikä omaisuuteen.

Perjantaina kotiuduttuani arjen töistä minua oli odottamassa postipaketissa Kaari Utrion uutuusromaani. Viikonloppu ei olisi voinut alkaa paremmissa merkeissä. Nyt sunnuntai-iltapäivänä ihanuus on luettu. Yöunista nipistämällä sain seikkailla useita tunteja viisaan leskirouvan seurassa 1800-luvun Suomessa.

Lauantaina aamupalapöydässä perheenjäsenet saivat nauttia ääneenluetuista romaanikatkelmista. Hupsu rakkaus alkaa vauhdilla ja nuori Hedda Becke on ikävässä pinteessä heti teoksen ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Hehkuttaessani Utrion romaania osa perheestä muisteli minun lukeneen edellisen Utrion romaaniuutuuden kaksi kuukautta sitten ja ihmetteli kirjailijan julkaisuvauhtia! Kerroin, että tätä romaania kirjailija on kirjoittanut kaksi vuotta. Edellisen Utrion kirjan luin tuoreeltaan elokuussa 2015. Utrio (@KaariUtrio) on aktiivinen Facebookissa, missä hän kertoo kirjoittamisprosessistaan ja teosten aiheiden taustoista. Suosittelen seuraamaan hänen mielenkiintoisia päivityksiään siellä.

Leski Hedda on viisas nainen, joka haluaa itselleen mahdollisuuden parempaan. Kirje sukulaiselta saa Heddan irtisanoutumaan työstään kotiopettajattarena ja lähtemään ahdingossa olevan pikkuserkun tueksi Helsinkiin. Tilanne perillä onkin kirjeessä kerrottuun verrattuna hivenen toisenlainen, ja Hedda joutuu käyttämään kaiken neuvokkuutensa selvitäkseen itse ja auttaakseen muita parhaalla mahdollisella tavalla. Lukijan myötätunto on Heddan puolella. Ote teoksesta:

Hedda kumarsi. Hän ei ollut niiannut kymmeneen vuoteen, ei sen jälkeen kun oli mennyt naimisiin merikapteeni Becken kanssa ja ruvennut rouvaksi kahdeksantoistavuotiaana.

Nautin Utrion taidosta kirjoittaa tarinaa niin, että vähän kerrassaan henkilöistä kuoriutuu esiin heidän todellinen olemuksensa. Ylhäisistä paljastuu alhaisia piirteitä, ihmiset ovat kateellisia ja myrkyttävät läheistensä elämän omilla kihinöillään. Yhteisönsä arvostama ja julkisessa virasta toimiva herra onkin kiinnostunut vain itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan ja ihailtu kaunotar laskelmoi maksimoidakseen saatavissa olevan edun.

Erityisen ilahtunut olen teoksen nimestä. Hupsu rakkaus kertoo jotain olennaista tarinan pääparista. Mitä tapahtuu järkeville ihmisille, jotka rakastuvat? Utrio kuvaa rakastumisen tunnelmia herkästi. Ote teoksesta:

- - Hän harppasi eteenpäin ja sulki Hedda Becken syliinsä, puristi, kiinnitti Heddan itseensä jäsen jäseneltä kuin Hedda olisi osa häntä, niin kuin olikin.
Sade tuli. Se huuhtoi pois surun ja kastoi heidät pilvien puhtaalla vihkivedellä, valutti murheen, katumuksen ja itsesäälin puroina venevalkamaan aaltojen jyskeeseen. Sade syöksyi heidän kasvoilleen, heidän huulilleen, jotka löysivät toisensa pyhän ihmetyksen vallassa.

Kansikuva kustantajan sivuilta.

Hupsu rakkaus säilyttää rytminsä alusta loppuun. Dramaattisia käänteitä riittää ja jokaisen uuden tapahtuman myötä joku henkilö tulee selväpiirteisemmäksi tai tilanne muuttuu. Onnet ja onnettomuudet vuorottelevat. Jotkut mahdollisuudet muuttuvat mahdottomuuksiksi ja moni paha saa palkkansa.

Viihdyn niin hyvin Utrion uusimman teoksen parissa, että Hupsun rakkauden loppumimen harmittaa. Epookkiromaani kertoo ajasta, paikoista ja ihmisten toiminnasta paljon ja tekee sen vaivihkaa. Välillä selasin teoksen loppussa olevaa sanastoa, välillä katsoin teoksen kansikuvaa ja esilehtien kuvia. Ote teoksesta:

Otto Lindmarck oli vanhan ajan miehiä. He eivät parkuneet sillä tavalla kuin nämä nykyiset. Nuoret miehet kirjoittivat runoja tai sävelsivät, ja tyrskivät sitten omille säkeilleen ja sävelilleen.

Romaanin Hupsu rakkaus voi lukea historiallisena romaanina ja nauttia menneen ajan tunnelmasta. Teoksen voi lukea myös nuoren naisen kasvutarinana tai rakkauskertomuksena. Minulle Hupsu rakkaus on kaikkea tätä.

Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta.

Teos: Hupsu rakkaus
Tekijä: Kaari Utrio
Kansi: Lauri Linnilä
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Amanita

Kaari Utrio: Paperiprinssi

Viime päivät olen viettänyt menneen ajan tunnelmissa, kiitos Kaari Utrion ja hänen uutuuskirjansa. Paperiprinssi liittyy Utrion epookkiromaanien sarjaan, vaikka toki onkin itsenäinen teos. Uusinta kirjaa odotellessa minulla ja Kaari Utrion Facebook-seuraajilla on ollut ilo lukea kirjailijan päivityksiä tarinan punoutumisesta ja pohdintoja mm. historiallisen romaanin rakentamisesta.

Kuva Amanitan kotisivuilta

Paperiprinssi kertoo merikapteeni Sebastian Rossin ja neiti Wilhelmine Falkenstenin risteävistä elämänpoluista. Neiti Wilhelmine on huomiotaherättävän pitkä nuori nainen, joka omaa paljon sekä järkeä että suhteellisuudentajua. Neidin suurin ja äänekkäin ongelma on hänen isänsä, joka on varsinainen ilkimys. Paperiruukki yhdistää Falkenstenit ja Rossit ja tarina pyörähtää käyntiin mörkin ja elämänsä pettyneen kapteeni Rossin kinkatessa takaisin kotiin kaukaa Siperiasta. Ote kirjasta:

"Mies vaikutti vuorenkokoiselta istuessaankin, hartioita ja käsivarsia riitti joka suuntaan, kourat kuin moukarit. Komea hän oli niin kuin Wilhelmine muisti, komea, mutta ei herramiesmäisesti, kuten rakas Edward. Jylhä ja rosoinen, ahavoitunut. - - Wilhelmine tunsi kiukun ja kitkeryyden nousevan happamena kielelleen."

Sekä Sebastian että Wilhelmine ovat tarinan alussa koko ajan jonkun hampaissa, tässä kunnostautuu ainakin Wilhelminen isä, luutnantti ja Falkbergan isäntä, Carl Adam Falkensten. Nälvintää riittää molemmille sekä yhdessä että erikseen. Jo tämä herättää oman sympatiani molempia kohtaan. Se, että Wilheminen isä pohtii mielessään tyttärensä olevan mahdoton, saa minut toivomaan kaikkea hyvää tälle päähenkilölle. Wilhelmine, joka on "liian pitkä, liian tanakka, liian reipas", rakastaa ruukkia, mutta huomaa myös muuta rakastettavaa lähellään. Neiti ei ole lainkaan lälly ja tasainen, vaan saa kokea hyvin voimakkaitakin ja vaikeasti hallittavia tunteita. Ote kirjasta:

"Mieleen nousivat vuosien loukkaukset ja vähättelyt ja Papan saituus, joka teki puustellin elämän pieneksi ja alhaiseksi.
Kostonhimo ja ilkeys velloivat varoittamatta Wilhelminen sisässä niin rajuina, että leuat kiristyivät. Hän oli vähällä sylkäistä sänkisiä kasvoja."

Paperiprinssi on kaikin puolin taiten sommiteltu tarina, jossa ainakin minä lukijana voin asettua nauttimaan kaikesta siitä ajankuvauksesta ja henkilöiden tarkasta kuvaamisesta, jonka Utrio niin hyvin hallitsee. Toisten henkilöiden motiivit ja sosiaalisen aseman mukanaan tuovat rajoitukset vaikuttavat siihen, mitkä asiat ovat mahdollisia Wilhelminen elämässä. Hän huomaa suvun päämiehen olevan täysin valmis päättämään Wilhelminen elämän suunnan kuulematta lainkaan Wilhelmineä itseään. Suuri henkilögalleria taitavissa käsissä takaa tarinan tarvitsemat särmät ja rinnakkaiset tarinat. Itseäni kosketti erityisesti Helena Christina von Stauden kohtalo, jossa nuorelle naiselle kreivittärenä ei jää mitään muuta kuin miehensä ihailu toisten seuratessa yleisönä. Madame Mèren tehtävänä on hymyillä tapahtuipa mitä tahansa.

Utrio on saanut mahdutettua Paperiprinssiin paljon mielenkiintoista 1800-luvun alkupuoleen liittyvää historiaa. Kirjassa kerrotaan mm. paperin valmistuksesta, Siperian tutkimusmatkoista, tieteen kehityksestä Suomessa ja teollisen tuotannon alkuajatuksista. Vaikka Paperiprinssissä pysytään konkreettisesti Suomen kamaralla, ollaan muistoissa ja suunnitelmissa välillä maan rajojen ulkopuolellakin. Vesi on tarinassa tärkeässä roolissa, sen avulla tehdään paperia ja varmistetaan elämän jatkuminen. Toisaalta se uhkaa henkeä ja voi viedä terveyden ja elinvoiman. Rakkaus jopa vertautuu veden voimaan. Ote kirjasta:

"Mutta rakkaus ei kysynyt aikaa eikä paikkaa: se tuli yli kuin tulvavesi, ja hänen surkeaksi kutistunut elämänsä oli äkkiä täynnä riemua ja kiihkoa."

Paperiprinssi on ihanaa luettavaa. Kaikki tarvittava on kohdallaan.

Sain arvostelukappaleen kustantajalta, kiitos!

Teos: Paperiprinssi
Tekijä: Kaari Utrio
Kansi: Lauri Linnilä
Kustantaja: Amanita
Julkaisuvuosi: 2015