Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2015

Huomenna kymmeneltä kirjallisuusblogit julkaisevat antamansa äänet Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2015 -äänestyksessä. Itse äänestin kahdessa luokassa: Blogistania Finlandia ja Blogistania Kuopus. Molemmissa luokissa antamani äänet ovat nähtävissä huomenna 13.1. klo 10 blogissani. Koko äänestyksen tulokset julkistetaan emäntäblogeissa 14.1. Lisää tietoa aiheesta Kulttuuri kukoistaa -blogin postauksesta.

Sarah Lark: Valkoisen pilven maa

Kansikuva kustantajan sivuilta

Olen lukemassa pitkän kaavan kautta Mihail Šiškinin Neidonhiusta. Kirjan lukeminen on kesken ja tulee olemaan kesken vielä jonkin aikaa. Siksi erään päivänä lähdin kirjastoon etsimään itselleni jotain muuta luettavaa. Mielessäni oli keveys, joten oli aivan ymmärrettävää, että tulin kotiin paksukaisen kanssa. Nyt luettu Valkoisen pilven maa on melkein 900 sivuinen jötkäle.

Sarah Larkin Valkoisen pilven maa kertoo kahdesta naisesta, joiden elämät kietoutuvat yhteen. Helen Davenport on köyhähkö englantilainen kotiopettaja, joka lähtee Uuteen-Seelantiin 1850-luvulla. Seurakunnan kautta löytyy mahdollinen puoliso, johon tutustutaan kirjeenvaihdolla. Neiti Gwyneira Silkhamilla taasen on varakas perhe, mutta hivenen tulinen luonto ja myös hän päätyy järjestettyyn avioliittoon Uuteen-Seelantiin. Kaikki tämä selviää jo takakannesta.

Hän myhäili tyytyväisenä nähdessään taas kotimaansa. "Näyttäytyihän maa juuri samanlaisena niillekin ihmisille, jotka tulivat ensimmäisellä kanootilla Polynesiasta Uuteen-Seelantiin. Siitä maa on saanut maorinkielisen nimensäkin - aotearoa, pitkän valkoisen pilven maa."

Valkoisen pilven maa oli oikein viihdyttävää luettavaa. Kiinnyin molempiin päähenkilöihin, joiden elämä uudessa maassa ei todellakaan ollut helppoa. Uusi-Seelanti, sen maisemat ja esimerkiksi maorit ovat kuitenkin vain taustaa tässä teoksessa, pääpaino on Englannista kotoisin olevien ihmisen keskinäisillä sosiaalisilla kiemuroilla. Osa heistä on ollut uudessa kotimaassaan vain lyhyen aikaa, osa pidempään.

Valkoisen pilven maa sopii hyvin sukutarinoista nauttiville lukijoille. Sellainen itsekin olen. Mieleeni tulevat Okalinnut ja vaikkapa Tuulen viemää, jonka voi lukea myös suvun ja naisen tarinana. Mielenkiintoista oli, että kun lukemiseni päätteeksi yritin löytää sopivaa otetta tekstistä tätä blogikirjoitusta varten, sitä ei tuntunut millään löytyvän. Tarina on hyvin juonivetoinen. Juonen säikeet paljastuvat tekstilainoissa. Tai ainakin niissä kohdissa, jotka minua eniten liikuttivat.

Valkoisen pilven maa ennättää kuvata Helenin ja Gwyneiran lasten aikuistumisen. Teos aloittaa trilogian, joten lisää on luvassa.

Teos: Valkoisen pilven maa
Tekijä: Sarah Lark
Suomentaja: Sanna van Leeuwen
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Bazar

Rauhaa maailmaan -lukumaraton (päivitetty 27.12.2015)

Sannabanana blogissa pinon päällimmäinen käynnisti Rauhaa maailmaan -lukumaratonin. Olen mukana ja aloitan juuri nyt. Päivitän tähän postaukseen maratonini etenemisen.

Kuva lainattu pinon päällimmäinen -blogista (http://sannascupoftea.blogspot.fi/2015/12/rauhaa-maailmaan-lukumaraton.html)

Oma listani on vaatimaton. Aloitan Pöyliön Ihmisen veri -romaanilla. Uskon ennättäväni lukea lisäksi myös Maan vihat, joka on Paula Havasteen kirjoittama. Molempien kirjailijoiden aiemmista teoksista olen pitänyt, joten nyt menen aika varmoilla. Jos kirjat loppuvat kesken, minulla on käytössä jouluksi varaamani kirjat ja aika monta kirjahyllyä täynnä kirjoja. Aikaa minulla on 48 42 tuntia eli maanantain aamupäivään. Minulle suurin haaste on ottaa rauhallisesti ja tehdä riittävästi kaikkea muuta.

Kuvassa myös pieni possu, jonka sain lahjaksi. Kuulemma on samaa näköä. Rauhaa maailmaan.

26.12. klo 12.15. Lukumaraton alkaa. Köllähdän makuulle ja avaan Pöyliön romaanin.

26.12. klo 19.31. Minun on vaikeaa osallistua lukumaratonille näin kevyesti ja kaiken muun elämän lomassa. Olen lukenut kirjaa, nukkunut päiväunet, kuunnellut joululauluja, pelannut perheenjäsenten kanssa Bohnanzaa, tehnyt täysin pilalle menneen pannukakun ja pessyt pyykkiä urakalla.

Sari Pöyliö on sitten taitava kirjoittaja. Luettuani ensimmäiset parikymmentä sivua lupasin itselleni ostaa jatkossa kaikki hänen kirjansa. Olen lukenut Pölynimurikauppiaan, josta nautin paljonkin. Ihmisen veri kertoo vanhasta miehestä, josta kuoriutuu tarinan edetessä näkyviin vaikka mitä. Hyrähtelin riemusta, kun päähenkilö Kulo tapaa atleettisen naapurinsa, joka saa miehen innostumaan ihan kiusallisuuteen asti. Ansa, tuo verevä nainen, pistää hyvällä lailla vauhtia eläkeläismiehen elämään. Ote kirjasta:

Istuessaan kahvipöydän ääressä Ansa oli yhtä katsomisen arvoinen kuin kantaessaan polkupyörää porrashuoneessa. Pyöräretken ja suihkun jälkeen hän oli verhonnut atleettisen vartalonsa kaksiosaiseen kotiasuun, jonka nukkapintainen naisellisuus ei pehmentänyt hänen persoonansa. Ansan läsnä olemisen tapa oli intensiivinen ja vakaa kuin esikuntaupseerin. - - Hänellä oli maailmankaikkeudessa oma paikkansa, jonka hän täytti ääriviivojaan myöten.

Ihmisen veri jakautuu osiin: mies, poika, legenda, lääkäri ja ohjaaja. Kulo on toiminut elokuva-alalla nuoruudessaan, vaikka onkin sitten myöhemmin työskennellyt lääkärinä. Teoksen nimi, Ihmisen veri,  viittaa ainakin päähenkilön suurimpaan saavutukseen, jota verhoaa mysteeri tässä vaiheessa tarinaa.

Pöyliö kirjoittaa tarkasti ja lyhyesti. Tiivis teksti sisältää paljon mietittävää ja musta huumori on läsnä koko ajan. Kari Hotakaisen ja Sari Pöyliön teksteissä on mielestäni paljon samaa, napakkuus ja piikit. Olen lukenut 116 sivua ja uskon lukevani kirjan tänään loppuun.

Erityiskiitos Maille Kirjasähkökäyrä-blogiin, jonka jouluarpajaisista voitin Pöyliön kirjan. Mai itse piti kirjasta, tässä linkki hänen bloggaukseensa kirjasta.

Teos: Ihmisen veri
Tekijä: Sari Pöyliö
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Atena

27.12. klo 5.40. Huomenta! Luin illalla loppuun Ihmisen veren. Kyllä, se oli hyvä ja piti otteessaan loppuun asti. Kyllä, siinä tuli omat kiemuransa lopussa. Oikein hyvä loppu olikin. Kirjan nimelle, Ihmisen veri, tuli muitakin viitteitä tekstissä, ja Kulo Taival oli mielenkiintoinen tuttavuus.

Illalla ennätin aloittaa Paula Havasteen Maan vihat. Olen lukenut sitä edeltävän Tuulen vihat. Tässä itsenäisessä jatko-osassa Havaste jatkaa Kerten tarinaa. Heti aluksi Kertte on suuren muutoksen edessä. Arimo, piispan mies kaukaa vierailta mailta, muuttuu Kertelle tärkeimmäksi ihmiseksi. Kerten elämä muuttuu hyvin ratkaisevalla tavalla ja Maan vihat, ainakin aluksi, on tarina vanhasta irrottautumisesta ja uuden omaksumisesta.

Pidän paljon Havasteen tavasta kirjoittaa ja siitä, kuinka paljon menneen tietoa tarinat pitävät sisällään. Ote kirjasta:

Kertte antoi itselleen luvan ja itki raivoisasti hetken. - - 
- Joko nyt lopetit? Kyllä tänne vielä jonkin verran itkua mahtuisi, ukko sanoi ja lypsi ilmaa.  - Kerään itkunsiemenet talteen ja panen ne keväällä järveen. Vedenneidot ilahtuvat, ne kun eivät osaa itse itkeä.
- Sitä minä en tiennyt, Kertte nikotteli itkunsa päätteeksi.
- Eivätkö?
- Eivät. Siksi ne houkuttelevat pikkulapsia syvemmälle veteen ja säikäyttävät, jotta saisivat kyyneleitä aarteikseen.
Kertte katseli miestä epäillen. Satuja tämä taisi hänelle kertoa, aikuiselle naiselle.

Päätin illalla lyhentää maratonini 24 tuntiin. Omat aikatauluni muuttuivat, joten nyt luen aamun siihen saakka, kunnes muut tehtävät vievät huomioni. Mutta ensin teetä ja Kerten lumoavan jännittävään maailmaan.

Välisaldo: 204 + 241 = 445 sivua.

27.12. klo 7.30. Havasteen Maan vihat on luettu. Pidän paljon päähenkilö Kertestä, joka osaa huolehtia itsestään ja läheisistään. Kertte on lihallinen nainen ja se näkyy tekstissä monin tavoin. Ote kirjasta:

Mutta reen takana susi lemusi metsältä ja pedolta, ja vaikka se oli kaukana manan mailla, se uhosi yhä mistään piittaamatonta voimaa. Kertte kurotti uudelleen ja kosketti suden turkkia, samaan aikaan karheaa ja pehmeää, ja vielä kuolleenakin susi houkutteli Kertteä luokseen. Hän ajatteli hetken, miltä tuntuisi painautua aivan kiinni suteen, painaa nenänsä sen niskaan ja vetää syvään henkeen pistävää metsän ja pedon tuoksua.

Maan vihat päättyy tavalla, joka ei jätä epäselväksi sitä, että jatkoa kirjaan on luvassa. Valitsin lukumaratonilleni oikein hyvät luettavat ja oma lukuaikanikin alkaa olla lopuillaan. Otan pienet aamutorkut ja lähden sitten toteuttamaan päivän ohjelmaa.

Lukumaratonin lopputulos kohdallani on 648 sivua (204 sivua Ihmisen veri + 444 sivua Maan vihat). Lukumaratonini oli hyvin rento ja rauhallinen, ennätin tehdä vaikka mitä muuta lukemisen ohessa.

Teos: Maan vihat
Tekijä: Paula Havaste
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Gummerus

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russel ja James

Kuva kustantajan sivuilta

Päästyään takaisin opettajanpöydän viereen hän löi kämmenet kaksi kertaa yhteen ja rykäisi. No niin, hän sanoi. Hei vaan kaikille. Te voitte varmaankin hyvin ja olette valmiita oppimaan. Minä autan teitä siinä tehtävässä. Olen neiti Kinnick, neiti Etta Kinnick. Ja olen teidän uusi opettajanne.

Luen parhaillaan Emma Hooperin kirjaa Etta ja Otto ja Russel ja James. Kirja on ihana, yhtä aikaa arkinen ja mystinen. Juuri nyt omassa lukemisessani yhdistyvät kaksi asiaa: ilo lämminhenkisen tarinan seuraamisesta ja kevyt laite, jolla e-kirjaani luen.

Aloitan ensimmäisestä. Hooperin kirja alkaa vanhasta Etta-rouvasta, joka päättää eräänä päivänä lähteä katsomaan merta. Sinne on kuitenkin jonkun verran matkaa. Etalla on puoliso ja läheinen ystävä, joiden elämän kiemuroihin tarinassa päästään myös syventymään Etan kiemuroiden lisäksi.

Etta ja Otto ja Russel ja James onnistuu olemaan hyvin pakotteeton tarina. Se soljuu eteenpäin läpi ihmisten, perheiden ja vuosien. Välillä tarinassa ollaan nykyhetkessä ja osin jo huonomuistisen matkalaisen seikkailuissa halki preerian. Hetkessä nykyhetkestä tempaudutaan henkilöiden nuoruuteen tai lapsuuteen, jolloin mennyt maailma muuttuu täysin todeksi. Hooper kirjoittaa kauniisti ja tarkasti. Karhulahden käännös on nautittava.

Kaipailin tuossa aiemmin joulukirjoja listatessani hyvää rakkaudesta kertovaa romaania. Tämä Hooperin kirja täyttää ne vaatimukset. Kirjassa odotellaan, kaivataan ja pohditaan paljon. Siinä myös kirjoitetaan kirjeitä. Tässä yhdestä niistä osa:

Otto hyvä
Me kaikki pelkäämme suurimman osan aikaa. Elämä olisi latteaa, ellemme pelkäisi. Pelkää ja kohtaa pelkosi. Yhä uudelleen. Mutta älä unohda kuka olet.

Nyt siihen toiseen. Olen ollut loppusyksystä väsynyt. Jäätyäni joululomalle olen määrätietoisesti pyrkinyt lepäämään. Se ei tarkoita pelkkää nukkumista, vaan jotain laajempaa rauhoittumista ja rentoutumista. Jos en saa yöllä nukuttua, kirjan lukeminen on toiseksi paras tapa levätä. Lukulaite mahdollistaa pimeässä lukemisen. Kädet eivät rasitu, koska lukulaite on niin pieni ja kevyt. Kevyen ja pienen lukulaitteen kanssa pötköllään voi lukea hyvin monissa eri asennoissa. Laitteella on helppo säätää kirkkautta ja tekstin kokoa. Viime yönäkin luin välillä tunnin ja sitten jatkoin uniani. Kiitos Kobo, teet elämästäni suloisempaa. (Lukulaitteessa kannet näyttävät laimeilta. Emma Hooperin kotisivuilta voi käydä tutkimassa kyseisen teoksen kansivaihtoehtoja.)

Olen lukemisessani reilusti yli puolen välin. Jatkan kirjan lukemista kirjoitettuani tämän tekstin valmiiksi. Kuvittelenko vai sujuuko lukeminen nopeammin lukulaitteella?

Kirja on luettu ainakin näissä blogeissa:
Lukuneuvoja
Lumiomena
Kirjakaapin kummitus
Nannan kirjakimara
Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Teos: Etta ja Otto ja Russel ja James (Etta and Otto and Russel and James)
Tekijä: Emma Hooper
Suomentaja: Sari Karhulahti
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Gummerus

Kirjakko ruispellossa -blogi päivittyy nyt myös Facebookiin

Olen lomasyövereissä. Yksi työ loppui ja toinen alkaa aivan kohta. Hosotan ja värkkään kaikkea mahdollista. Luen kirjoja joulupinostani. En ole vielä löytänyt kirjaa, josta olisin halunnut blogiini kirjoittaa. Se kertoo enemmän oman pääni sisällön järjestäytymättömyydestä kuin luetuista kirjoista.

Lomahosotus = ilmenee toissijaisten tehtävien aloittamisena. Yleensä tehtäviä ei saada päätökseen. Lukevan ihmisen hosotus on usein esim. kirjojen raivausta ja siirtämistä paikasta toiseen, lehtipinojen järjestelyjä ja erilaisten kierrätykseen vietävien kirjakassien kokoamista.

Ne teistä lukijoista, jotka ovat aktiivisia Facebookissa, voivat ilahtua tiedosta, että jatkossa päivitän kaikki blogin tekstit myös Facebookiin blogin omalle sivulle.