Haastevastaus: Unpopular bookish opinions

Sain haasteen Tuulevilta Tuulevin kirjablogista. Viimeksi haasteeseen vastatessani hehkutin oivalluksenomaisesti ymmärtäneeni nyt, että haasteeseen vastataan mahdollisimman pian. No, kokeillaan nyt.

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.
Katja Ketun Kätilö. Olen yrittänyt, mutta se ei ole minun kirjani.

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
Ei sellaista varmaan olekaan, aina löytyy muitakin, jotka pitävät kirjasta. Tietenkin voi olla omissa ympyröissään aika yksinäinen jonkun pitämisensä kanssa. Tämän huomaan silloin, kun löydän toisen lukijan, joka myös pitää Kaari Utrion kirjoista. Silloin pitää hehkuttaa vähän aikaa, koska Utrio-faneja ei omista arkipiireistäni löydykään.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.
Rakkauden kolmiodraama tai ehkä se, että lähteäkö vai jäädä. Sanon tähän, että Kristiina Bruunin Kaikki mikä on sinun. (Tähän kysymykseen liittyy se ajatus, joka herää kauhuelokuvaa katsoessa. Itse en menisi pimeänä yönä autiotaloon, en ainakaan sinne kellariin. Mutta toisaalta sinne todennäköisesti pitää mennä, jos aikoo saada aikaiseksi jotain jännittävää. Valinnoistani, teen juonnista ja villasukan neulomisesta, saisi aika surkean kauhuelokuvan.)

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.
Dekkarit.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.
Neiti Marple, Vares ja muut yksityisetsivät. 

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et. 
Kjell Westö, Hannu Väisänen, Reijo Mäki ja Panu Rajala. Heidän kirjojaan en enää yritä lukea. Syyt ovat moninaiset ja keskenään erilaiset.


7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
En ole lukenut Cassandra Claren Varjojen kaupungit -sarjaa, vaikka olisin hyvinkin voinut siitä pitää.  Elokuvan katsoin tyttäreni kanssa. En myöskään nyt aio sitä lukea.

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.
En pidä Sinä päivänä -teoksesta. Tosin en pidä siitä elokuvanakaan, mutta siedän sen jotenkin paremmin.

Haasteen saavat kaima blogista Mrs Karlsson lukee, Erja blogista Kirjamuistikirja ja Sirri blogista Sivutiellä. Toivottavasti teitä ei ole vielä haastettu kertomaan näitä mielipiteitänne.

Haasteen säännöt:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.

Minna Rytisalo: Lempi

Kirkossa oli kylmä mutta kätesi lämmin, ainoina paikalla siskosi ja isäsi, kun Kaikkivaltiaan kasvojen edessä aloit minulle, ja minä olin vapisevakätinen poikanen, untuvikko ja hontelo vasa, ennen kuin teit minusta miehen.

Luin ennakkoon Minna Rytisalon romaanin Lempi. Romaani alkaa intensiivisellä yksinpuhelulla. Kotiin palaavan miehen mielessä on oma rakas Lempi, joka on nyt saavuttamaton. Viljamin lisäksi romaanissa ääneen pääsevät Elli ja sisko tuoden molemmat suhteensa nimihenkilöön näkyviin. Kuva nuoresta kauppiaan tyttärestä, joka menee nopeasti naimisiin, muuttuu jokaisen kertojan tarinan myötä.

Lukijana kirja vei minut välittömästi mukanaan. Minulle Lempi on tarina halusta, sekä toteutuvasta että toteutumattomasta. Halu synnyttää ainakin kaipausta, kateutta, vihaa ja katkeruutta. Kaikki teoksen tunteet ovat vahvoja ja saavat kokijansa toimimaan. Ote kirjasta:

Minulle se tarkottaisi uuden elämän merkkiä, ja se toimi, koska lopulta minä nukuin sängyssäsi, ja pian minä vetäisin päälleni sinun miehesi, ja sinun miehesi täyttäisi minut niin että huutaisin.

Lempi sijoittuu pääosin pohjoiseen Suomeen ja menneeseen aikaa. Kiihkeästä lähimenneisyyden tarkastelun tuskasta teoksessa siirrytään aikaan, jolloin voidaan muistella tapahtumia ja todeta, että "aika antaa perspektiiviä". Rytisalo kuvaa taitavasti paikkoja ja mennyttä aikaa. Lukijana saan silmieni eteen Korvasjärven kylän Pursuojan talon kekkanan tuolin, nuoren emännän olemattomat kengät, syttöpuut hellan sytytykseen ja verhojen luiset ripustusrinkulat.

Lempi on riipaiseva ja surullinen tarina ihmisen toiveista. Itse nimihenkilö painuu taka-alalle ja jokainen kertoja päätyykin kertomaan itsestään Lempiä enemmän.

Lempi on nautinnollinen lukukokemus! Ote kirjasta:

Kengät kastuneena sinun piti aloittaa, mutta silti naurahdit, sanoit että haetko vettä niin pannaan kahvit tulille, anna kun minä keitän nyt sinulle, kun olen vaimo. Niin sinä olit, siinä ja sitten, ja miten me osasimmekin, heti.

Kansikuva kustantajan sivuilta

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!

Teos: Lempi
Tekijä: Minna Rytisalo
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Gummerus

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar

Kansi kustantajan sivuilta

"On ihan oikein, ettet luota minuun", hän mutisee. "Kukaan ei luota. Siihen on hyvä syy, että ainoat ystäväni ovat sanoja paperilla. Mutta en tee sitä, ellei minun ole välttämätöntä, enkä ole koskaan tehnyt sitä pahantahtoisesti. " Sitten hän tyrskähtää ja nauraa synkästi. "Jos haluaisin, voisin puhua itseni kuninkaaksi asti."

Olen lukenut Victoria Aveyardin uutuuden nyt ennakkoon kaikessa rauhassa heinäkuun aikana. Punainen kuningatar ihastutti aluksi kannellaan, vaikka kaunis on myös englanninkielisen Red Queenin kansi.

Kuva Amazon-verkkokaupan sivuilta

Eli verta ja kruunuja on luvassa.

Fantasiakirja Punainen kuningatar on mielestäni ennen kaikkea seikkailutarina. Kirjassa tapahtuu koko ajan ja käännekohtia tulee yksi toisensa jälkeen. Päähenkilö ja minäkertoja Mare on nuori nainen, joka muistuttaa Nälkäpelin Katnissia. Taskuvaras Mare elää vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa kylässä, jossa hänen ainoa ystävänsä on nuori mies, Kilorn Warren. Maren veljet ovat lähteneet ikuisuuksia kestäneeseen sotaan täysi-ikäisiksi tultuaan. Sama tulevaisuus odottaa myös Marea. Marella on erityinen ominaisuus tai lahja, joka on hänelle itselleenkin yllätys. Henkilökohtaiset ominaisuudet tekevät henkilöistä hyvin vahvoja ja osasta miltei ylivertaisia. Erinäisten sattumusten vuoksi Maren elämä muuttuu kovin erilaiseksi ja hän joutuu tutustumaan uusiin ihmisiin ja uuteen asuinpaikkaan.

Seikkailun lisäksi Punainen kuningatar kertoo totaalitaarisesta yhteiskunnasta omalla laillaan. Mare elää yhteiskunnassa, joka on vahvasti kahtia jakautunut. Veren väri jakaa ihmiset hopeisiin ja punaisiin. Yhteiskunnassa hopeisia pidetään vahvempina, älykkäämpinä ja kaikin puolin parempina kuin punaisia. Mare on punainen. Hopeisten hallitsema hovi tulee Marelle tutuksi vastoin hänen omaa tahtoaan. Kuningashuoneen nuoret prinssit, Cal ja Maven, ovat mielestäni kaikkein mielenkiintoisimpia henkilöitä tarinassa.

Rajatun joukon hallitessa osa kokee itsensä tyytymättömäksi, ja kapinallisten ajatukset kylvetään otolliseen maaperään. Molemmin puolin mielipiteet toisista ovat aika mustavalkoisia ja äärimmäisiä. Maren kohdalla mielipiteen jyrkkyyttä lisää hänen nuoruutensa ja kokemattomuutensa. Menneisyyden tapahtumat ovat ihmisten mielissä molemmissa joukoissa.

Minä sekä pidin että en pitänyt Aveyardin kirjasta. Pidin sen vauhdista ja siitä, että pystyin hyvin näkemään tapahtumat mielessäni kirjaa lukiessani. Punainen kuningatar on hyvin elokuvallinen kirja. Kirjailija on opiskellut elokuvakäsikirjoittamista. Se, mistä en pitänyt, oli henkilöiden köykäisyys. Se taas on seurausta ainakin kirjan vauhdista ja seikkailun painottamisesta. Teoksessa on myös romanttinen vire, joka Maren kohdalla ei lisää tarinan houkuttelevuutta, vaikka rakkaus kirjoissa kiinnostaakin minua. 

Punainen kuningatar on toki viihdyttävä ja sinänsä lukemisen arvoinen. Nähtäväksi jää, millainen kokonaisuus sarjasta tulee.

Pelon väristys syöksyy lävitseni. Sinun on valehdeltava tästä hetkestä kuolemaasi asti.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta.

Teos: Punainen kuningatar (Red Queen)
Tekijä: Victoria Aveyard
Suomentaja: Jussi Korhonen
Ilmestymisvuosi: 2016
Kustantaja: Aula & Co

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2

Kuva kustantajan sivuilta

Lainasin jo aiemmin Tulevaisuuden arabi -kirjat, siis kaksi ensimmäistä suomennettua, kirjastosta, mutta jouduin viemään ne takaisin, kun en kerta kaikkiaan ennättänyt keskittyä niihin. Eräänä iltana tilasin kirjastoon lähtijältä Sattoufin sarjakuvateokset uudelleen lainaksi. Ensin tuli toinen osa. Aloitin siitä.

Tulevaisuuden arabi 2 on aivan järisyttävän hyvä sarjakuva, teoksista kasvaa kokonainen elämäkerta. Alaotsikko, Lapsuus Lähi-idässä (1984-1985), kertoo jo paljon. Sattouf on tarinan minäkertoja. Toinen osa alkaa viidennestä luvusta, jossa 6-vuotias Riad on muuttanut perheensä kanssa syyrialaiskylään lähelle isän äitiä. Aluksi tunnelma on rauhallisen unelias ja seisahtanut, mutta sitten tapahtumat käynnistyvät toden teolla.

Riad joutuu tai pääsee kouluun, josta tuleekin pojan huomion keskipiste tässä toisessa osassa. Välillä kouluun liittyy mukaviakin asioita, mutta pääasiassa koulu on herkälle pojalle pelkäämisen ja arastelun paikka. Tulevaisuuden arabissa kuvattu syyrialainen koulu on varsin hurja ja kova yhteisö. Lukijana pelkäsin jokaisen oppilaan puolesta. Riadin koulussa kuria valvotaan armottomalla ja suoralla väkivallalla.

Kuvaruutuja teoksesta Tulevaisuuden arabi 2

Riadin vanhempien erimielisyys ei hyppää silmille, mutta on olemassa jomotuksena. Äiti kaipaa Ranskaan, mutta isän toiveesta perhe jatkaa asumistaan Syyriassa. Syyrian hallitsija Hafez al-Assad ja hänen hallintonsa näkyvät koulussa, kansallislaulua laulatetaan paatoksella ennen lukemaan opettelua. Arvosteluilla armeijan miehillä on varallisuutta, mutta suurin osa kansasta on hyvin köyhää. Riadin isä työskentelee Damaskoksen yliopistossa. Raha ei riitä unelmien toteuttamiseen, vaikka perhe onkin monia muita perheitä varakkaampi. Varsinkin isän katseissa ja olemuksessa on paljon latausta, josta koko perhe saa osansa.

Arabian kieltä oppimassa

Tulevaisuuden arabi 2 liikutti minua kovasti. Olen kuullut koulunkäynnistä ja elämästä Syyriassa näinä viimeisinä sodan vuosina. Tässä kirjassa, vaikka se sijoittuukin vuosien takaiseen todellisuuteen, on monia säikeitä, jotka voin yhdistää kaikeen nyt kuulemaani ja oppimaani. Rauhallinen Suomi ja hyvä peruskoulu ovat asioita, joista voimme olla kiitollisia ja ylpeitä. Riadin vierailu Ranskassa isovanhempien luona saa silmät kyyneltymään. Moni asia tässä teoksessa saa silmäni kyyneltymään.

Kävin tänään hakemassa ykkösosan. Tätä kirjaa ja koko Tulevaisuuden arabi -sarjaa voi hyvin suositella luettavaksi henkilölle, joka haluaa oppia jotain uutta historiasta, politiikasta ja Lähi-idästä. Tämän teoksen voi myös lukea lapsuuden kuvauksena tai kertomuksena perheestä. Kun kaiken edellä mainitun pyrkii lukukokemuksessaan yhdistämään, on tärisyttävän tunteen äärellä. Voi pientä enkelikiharaista poikaa, jolla oikeasti ei ole vaihtoehtoa.

Teos: Tulevaisuuden arabi 2. Lapsuus Lähi-idässä (1984-1985)
Tekijä: Riad Sattouf
Suomentaja: Saara Pääkkönen
Julkaisuvuosi: 2016 (alkuperäinen on julkaistu 2015 ranskaksi)
Kustantaja: WSOY

Jane Austen: Uskollinen ystävänne

Matilda ja Margaret Lesley ovat kaksi suurta, pitkää, epänormaalia, ylikasvanutta tyttöä, juuri sopivaa kokoa asuakseen linnassa, joka on suhteessa lähes yhtä suuri kuin he itse. Kunpa voisit nähdä nämä skottijättiläiset, rakas Charlotteni; olen varma, että he säikäyttäisivät sinun pahanpäiväisesti.

Jane Austenin Uskollinen ystävänne on odottanut uskollisesti luetuksi tulemista. Nyt se on tehty. Pidän lähtökohtaisesti kaikesta Jane Austeniin liittyvästä. Olen kuunnellut Viisasteleva sydän -romaanin äänikirjana ehkä kaksikymmentä kertaa. Olen katsonut telkkarista ja DVD:ltä kaiken, mitä olen osannut Jane Austenilta ja Jane Austenista löytää. Hänen klassikkokirjansa olen lukenut aikoja sitten, mutta tämä oli minulle uusi tuttavuus.

Uskollinen ystävänne koostuu pienistä tarinoista. Mukana on lyhyt kirjeromaani ja kolme kirjenovellia. Teoksen aloittaa suomentaja Inkeri Koskinen esitellen Austenin teosta, kirjailijan elämänkulkua ja kirjeromaania lajityyppinä.

Aluksi nautin lukemisesta, mutta loppu oli sitäkin tuskallisempi. Novellikokoelmista minun pitää oppia se, että voin lukea juuri sen verran kuin haluan. Kaikkea ei tarvitse lukea. Sinänsä nautin kirjan pirullisesta huumorista, monet tarinoiden henkilöt olivat varsinaisia lieroja ja kieroilijoita. Ensimmäinen ote kirjasta on kirjenovellista Lesleyn linna. Kirjeen kirjoittaja lady Lesley pyllistää yhteen suuntaan kumartaessaan syvän toiseen suuntaan. Kaikki kieroilevat ristiin rastiin.

Jane Austen on ollut todella taitava kirjailija! Tästä teoksesta tekee nautittavan Koskisen mielenkiintoinen esipuhe ja ilmeisen taitava käännöstyö.

Ranskan, italian ja saksan hallitseminen, musiikki, laulaminen, piirtäminen ja muu vastaava voivat tuoda naiselle jonkin verran suosionosoituksia, muttei lisää ainuttakaan ihailijaa hänen luetteloonsa. Viehkeys ja tyyli ovat loppujen lopuksi tärkeintä. 

Kirja on luettu myös näissä blogeissa:
Pieni kirjasto
Tahaton lueskelija
Insinöörin kirjahylly
Illuusioita
Eniten minua kiinnostaa tie

Teos: Uskollinen ystävänne
Tekijä: Jane Austen
Suomentaja: Inkeri Koskinen
Julkaisuvuosi: 2007
Kustantaja: Tammi