Mattias Edvardsson: Melkein tosi tarina

Kesäpäivänä teltassa lukeminen on ihanaa

"Olen miettinyt sitä, miten paksu kirjan pitäisi olla", minä sanoin. "Mitään tiiliskiveä siitä ei saa tulla, koska kukaan ei jaksa lukea sellaista.Mutta rahalle pitää kuitenkin saada vastinetta: ei mitään  novellia, jossa on sivun täytteenä hirveästi ilmaa."
Kattesundissa Frederik seisahtui ja katsoi minuun. Ilmaisi ytimekkäästi olevansa samaa mieltä nyökkäämällä pari kertaa, kuin yhteenvetona. Sitten hän ojensi minulle kätensä, katseli sitä ja odotti.
"Neljäsataakolmetoista", hän sanoi.
"Täh?"
Tartuin hänen käteensä.
"Neljäsataakolmetoista sivua. Täydellinen kirjan pituus."

Mattias Edvardssonin kirjoittama Melkein tosi tarina on dekkarimainen romaani nuorista, jotka vuonna 1996 pääsevät luovan kirjoittamisen opinto-ohjelmaan Lundin yliopistoon. Melkein tosi tarina kertoo ainakin nuoruudesta, kirjoittamisesta ja ihmisten hyväksikäytöstä. En ole hääppöinen dekkarilukija, mutta onneksi Edvardssonin teoksen voi lukea ilman murhamysteeriäkin.

Melkein tosi tarina sisältää muutaman röyhkeän ja omaan napaan tuijottavan kirjailijan ja kurssillisen nuoria, jotka haluavat tulla merkittäviksi kirjailijoiksi. Kertoja Zack(arias) Levin kuuluu opiskelijoiden ryhmään, joka tutustuu toisiinsa opiskelun alussa. Karismaattinen ja käytökseltään paskamainen Adrian Mollberg on opiskelukaveri ja kertojan paras ystävä. Kurssia vetää postmodernisti Li Karpe, joka sytyttää miehet ja naiset ympärillään. Erityisen lämpimiä tunteita minulla lukijana ei herää kehenkään teoksen henkilöön. Tästä muodostuu minulle ongelma lukemisen aikana.

Edvardsson kirjoittaa hyvin, mutta näissä kirjoissa on jotain sellaista, mikä ei minua viihdytä. Onkohan minulle merkittävää se, että löydän jonkun, jonka nykyhetkestä tai tulevaisuudesta kiinnostun? Teoksessa minulle kiinnostavin henkilö on Betty, joka joutui pettymään elämässään. Betty opiskelee ja on lahjakas, mutta päätyy monella lailla hyväksikäytetyksi.

Melkein tosi tarinassa nautin eniten kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyvästä. Edvardsson kuvaa hyvin lukemisen ihastusta ja hurmiota, jonka fiktioon humpsahtaminen voi saada aikaan. Kirjoittaminen on onnistumista ja kompurointia samaan aikaan. Kirjallisuuden maailma on omansa ja se ei saumattomasti toimi yhteen tosimaailman kanssa. Ote teoksesta:

Komisario risti harmistuneena kätensä vatsan päälle. - - 
"Hyvä tarina menee kaiken muun edelle. Näinä postmoderneina aikoina totuus on äärimmäisen suhteellinen käsite."
"Paitsi murhatutkinnassa."
"Niin, siinä olet tietysti oikeassa."

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta.

Teos: Melkein tosi tarina (En nästan sann historia)
Tekijä: Mattias Edvardsson
Suomentaja: Tiina Ohinmaa
Julkaisuvuosi: 2017 (2016)

Kesän lukumaratonille valmistautuminen

Kuvassa melkein koko kattaus

Olen mukana yhdestä kolmesta tänä kesänä toteutettavasta lukumaratonista. Olen läpikahlannut jo useamman lukumaratonin kirjabloggarina ja pitkän kaavan kautta lukemisen hauskuuden aste vaihtelee lähinnä oman jaksamisen suhteesta ympäröivään arkielämään. Salainen aseeni tällä kertaa on pihateltta, jossa aion lukea.

Lukumaratonia emännöi Jane blogissa Kirjan jo toisenkin.

Maratonin lyhennetyt säännöt:

• Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan.
• Maratoonaamisen voi aloittaa perjantain 7.7. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 9.7, kunhan osa lukemisesta tapahtuu lauantaina. Yhteensä aikaa on joka tapauksessa se 24 tuntia.
• Maratonaikaan saa sisältyä taukoja (nukkua ja syödä saa ja varmaan kannattaa), mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
• Maratonista voi blogata halutessaan etukäteen, sen kuluessa ja jälkikäteen. Lopuksi lasketaan luettu sivumäärä ja kirjataan luetut kirjat.
• Maratonin tunnisteena on somessa #lukumaraton.

Aloitan perjantaina 7.7. kello 9, joten kohdaltani lukumaraton päättyy lauantaina kello 9. Valtaosa lukumaratonille osallistuvista todennäköisesti lukee pääosin lauantaina, mutta osa aloittaa vasta myöhään lauantaina ja lukee sunnuntainakin. Aion kertoa lukemiseni edistymisestä päivittyvässä blogipostauksessa, jonka aloitan huomenna lukemisen alkaessa. Aiemmin olen muistaakseni lukenut noin 700-800 sivua, joten sitä luokkaa tässä haetaan tänäkin vuonna.

Ja tässä luettavani:

Kivijalka

J.P. Koskinen: Ystäväni Rasputin
Takakannessa puhutaan hillittömyydestä ja väkevästä kuvauksesta. Kirja on omasta hyllystä, pelastin luokkaan eksyneen kirjan reilu vuosi sitten. Haluan lukea Koskisen kirjat ja tämä kiinnostaa aiheensakin puolesta.

Marja Björk: Poika
Tämä on myös oman kirjahyllyn antimia. Aihe kiinnostaa. Minusta tuntuu, että kaikki ovat lukeneet tämän. Minäkin haluan.

Elias Koskimies: Ihmepoika
Pojasta ihmepoikaan. Luulen ihastuvani ja liikuttuvani. Tämä on kohtalaisen tuore omassa kirjahyllyssä. Tosin lupasin kirjan jo toiselle tämän lukemisen jälkeen.

Väliherkut

Sinikka Vuola (toim.): Olet täyttänyt ruumiini tulella
Eroottisen runouden antologia on aika tuore teos. Haluan lukea tämän ainakin osittain. Hyvä välipala.

Juuli Niemi: Tule hyvä
Novelleja jokusen vuoden takaa. Luen vaikka yhden.

Marjane Satrapi: Pistoja
Sarjakuvateos teheranilaisista naisista. En voi vastustaa.

Stina Niemi ja Aino Öhman: Elämäni: potilasrunoja
Potilasteksteistä koottuja runoja. Odotan suuria tunteita ja naurua.

Moritz Stetter: Luther
Sarjakuvateos Lutherin elämästä ja saksalaisesta henkisestä ilmapiiristä 1500-luvulla. En tiedä, onko tämä kirja nyt varsinaisesti väliherkku, mutta saatan yllättyä.

Joe Kubert: Yossel: 19. huhtikuuta 1943
Toiseen maailmansotaan sijoittuva sarjakuvateos. Takakansi lupaa tarinan olevan mieltäylentävä ja kiehtova. Hyvä! 

Ylläri

Sote on ollut minulle hyvin tunteita herättävä asia. Eilen join lasillisen punaviiniä, kun tuli tieto vuoden lykkäyksestä. Illalla katsoin A-studiota, jossa haastateltavana oli Rehula ja Kekomäki. Rehulaa kuunnellessa huomasin, että muutkin kokevat vahvoja tunteita. Väistyvä ministeri selitteli ja toivoi ymmärrystä. Kirkkaana tähtenä loistanut asiantuntija Kekomäki suositteli perustuslakivaliokunnan tuoretta raporttia aiheesta luettavaksi kaikille ja kehui sen olevan hyvin kirjoitettu ja kaunista kirjallisuutta. Muutama tviitti myöhemmin olin valmis lukemaan raportin lukumaratonilla. Toivottavasti en kadu päätöstäni.

Aion lukea 1-3 romaania (kivijalka) ja lukemisen sakatessa ottaa luettavaksi runoja, sarjakuvaa tai novellin (väliherkut). Tuon viimeisimmän luettavan (ylläri) suhteen teen päätökseni lukumaratonin aikana.

Kesän kirja-arvonta (päättyy 2.7.2017)

Kirja-arvonnan aika!

Arvon yhden kappaleen Enni Mustosen uutuutta Ruokarouvan tytär ja kaksi kappaletta Johanna Valkaman uutuutta Linnavuoren Tuuli. Olen saanut kirjat kustantajalta lukukappaleina, joten ne ovat kertaalleen luetut.

Voit osallistua kommentoimalla omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi tähän postaukseen. Kommentoi haluamasi kirjan viestiketjuun. Voit myös kommentoida molempiin viestiketjuihin. Kerro viestissä myös oma suosituksesi kesäkirjaksi eli mitä lukea kesällä 2017.

Arvonta päättyy sunnuntaina 2.7. klo 10. Sunnuntaina arvon voittajat ja julkistan nimet tai nimimerkit blogissani. Voittajat saavat lähettää minulle sähköpostitse yhteystietonsa kirjan postitusta varten. Jos voittajista ei kuulu mitään alkuviikosta, arvon uusia voittajia sitä mukaa. Toivottavasti yksi arvonta riittää.

Jos et tunne Valkaman ja Mustosen teoksia, lue bloggaukseni näiden linkkien kautta:
Valkama: Linnavuoren Tuuli
Mustonen: Ruokarouvan tytär

Onnea arvontaan!

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär

Enni Mustosen kirjoittamassa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjassa on seurattu Ida Erikssonin elämää pikkupiiasta arvostetuksi ruokarouvaksi. Ruokarouvan tytär on sarjan uusin teos ja kertoo Idan tyttären Kirstin elämästä nuorena naisena 1920-luvun Suomessa. Teos on sarjan viides osa. Blogistani löytyvät tekstit kahdesta aiemmasta sarjan teoksesta. Emännöitsijä ja Ruokarouva olivat minulle lukunautintoja.

Kansi kustantajan sivuilta

Ruokarouvan tytär alkaa yliopistossa opiskelut aloittaneen Kirstin valmistautumisesta vappujuhliin. Kirstille läheinen Alli opiskelee suomen kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa, Kirsti itse opiskelee samassa paikassa romaanista filologiaa. Käytännöllisen äitinsä tapaan Kirstikin on taitava käsistään. Häntä kiinnostaa ompelu ja hänellä on silmää kauneudelle. Opiskelun ja omien lahjojen välillä on ristiriita, jonka Kirsti joutuu ratkaisemaan.

Teos Ruokarouvan tytär sijoittuu Suomeen ja Ranskaan. Tarina alkaa keväästä 1924 ja ulottuu kevääseen 1927. Mustonen on taitava kirjoittaja ja tuntee historian, joten tarinan käänteet ovat kyllä viihdyttäviä ja fiktiivisen tarinan yhteydet todellisiin historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin ovat kiinnostavia. Kirjailijan taidosta huolimatta minun oli nyt vaikea asettautua fiktiivisen lumouksen piiriin. Minun pitäisi osata jättää takakannen tekstit ja kansikuvat silmailemättä, koska koin tietäväni liikaa tulevista tapahtumista ja se häiritsi lukemistani.

Sarjan aiemmissa osissa olen pitänyt paljon sisukkaasta Idasta, joka on ponnistellut selvitäkseen. Kirsti on hyvin toimeentulevan perheen tytär, jonka tulee varmistaa itselleen hyvä ja turvattu elämä. Äiti kannustaa jatkamaan opiskeluita, mutta jää tarinassa taka-alalle. Aivan kun olisin lukijana menettänyt Idan, en tavoita häntä enää teoksesta. Toisaalta päähenkilönä onkin Kirsti ja hänelle tulee jäädä tilaa.

Nautin teoksessa eniten Allin tulenpalavasta rakkaudesta runouteen ja sen esittämiseen. Kirjallisuus, lukeminen ja kirjat ovatkin teoksessa vahvasti edustettuina. Ote teoksesta:

Siinä kyllä erehdyin, sillä kirjassa puhuttiin vain Topeliuksesta itsestään ja hänen sukulaisistaan ja ystävistään. Pääasia kuitenkin oli, että äiti ilahtui lahjastaan. Kun varhain joulupäivän aamuna lähdin käymään alakerran klosetissa, äiti istui shaali ympärillään ja tohvelit jalassa ruokasalin lampun alla lukemassa.
- Et kai ole lukenut sitä kirjaa täällä koko yön? kysyin ihmeissäni, mutta äiti vain hymyili ja nosti sormen huulilleen.
- Tämä on paras lahja, jonka olen saanut pitkään aikaan, hän kuiskasi. - Anna minun nauttia tästä kaikessa rauhassa!

Näin tässä katkelmassa heijastuksen kenties kirjailijasta itsestään nauttimassa kirjasta, kenties yleisen kuvan kirjoja rakastavan ihmisen hetkestä lukemisen äärellä.

Ruokarouvan tytär viihdyttää ja sivistää lukijaansa. Se sisältää paljon tietoa Suomen kulttuurihistoriasta ja myös herättää pohtimaan naisen asemaa. Ote teoksesta:

Semmoista se oli, naiset kyllä kelpasivat puhvetinpitoon ja rahaa keräämään, mutta päätöksiä tekemään hekin valitsivat aina miehiä.

Minulta on edelleen lukematta sarjan kaksi ensimmäistä teosta. Ehkä palaan sarjan alkuun ja luen Mustoselta seuraavaksi teokset Paimentyttö ja Lapsenpiika. Sieltä se Ida löytyy!

Blogeissa on jo ennätetty lukea Mustosen uusin. Tässä tekstejä teoksesta:
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Kasoittain kirjoja
Kirjasähkökäyrä
Kirjakaapin avain
Mrs Eriksson's Room
Kirjahilla

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta.

Teos: Ruokarouvan tytär
Tekijä: Enni Mustonen
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava

Riitta Jalonen: Kirkkaus

Tiesin joutuvani kohtaamaan ihmisiä jotka sanovat minulle mitä vain, rumaa ja kaunista niin kuin tähänkin mennessä. Olisi opittava ymmärtämään uudelleen tuttujen ja tuntemattomien puheita, ilmeitä ja eleitä. Jos en ymmärtäisi niitä, en osaisi muuttaa niitä kertomuksiksi.
Sisälleni oli sairaalavuosien aikana syntynyt liuta ihmisiä.
Olin varma, että kirjoittaisin vielä heistä. He ovat kotini.

Oikean hetken löytäminen on vaikeaa. Useimmiten joudun vain alistumaan siihen, että jonkun kirjan lukeminen joko osuu sopivaan ajankohtaan tai sitten ei. Sain Riitta Jalosen uutuusromaanin luettavakseni lokakuussa Helsingin Kirjamessuilla. Pian tilaisuuden jälkeen ymmärsin, että haluan lukea kirjan oikealla hetkellä. Ehdotin Kirkkautta luettavaksi keväällä eräässä lukupiirissämme. Luimme sen, mutta minun osaltani lukeminen oli jonkinlaista harppomista ja selaamista. Koko teos meni ohitseni. Olen kuitenkin joskus aikoja sitten katsonut Jane Campionin ohjaaman elokuvan Enkelin kosketus, joten Kirkkaus junttautui yöpöydälleni odottamaan sopivaa hetkeä.

Kesä tuli ja sopiva hetki myös. Ja nyt olen heikkona tähän teokseen. Itkua nieleskellen luin juuri äsken Kirkkauden loppuun. Voisin aloittaa sen nyt uudelleen.

Jalonen on kirjoittanut fiktiivisen teoksen uusiseelantilaisesta kirjailijasta Janet Framesta (1924-2004). Framen perheeseen liittyy paljon murhetta ja ahdistusta niin Janetin itsensä kokemana kuin itse kunkin perheenjäsenen omien kärsimysten kautta. Janet Frame joutuu psykiatriseen sairaalaan, tulee kohdelluksi huonosti ja kärsii, ainakin tämän tekstin perusteella, psykoottisista jaksoista. Äärimmäinen herkkyys ja/tai sairaus on samalla sekä kivuliaan pelottavaa että tie luovuuteen. Hoitojaksot tuottavat Janetille tuskaa, mutta myös jättävät hänet henkiin ja rauhoittavat pahimmat myrskyt. Janetista tulee kerta toisensa jälkeen kirjoittava ihminen. Ote kirjasta:

Ainoastaan kirjoittaminen tekee elämästäni elämisen arvoisen. Ei sitä tehnyt äidin Jumalan salaperäinen valtakunta ja uudestisyntymisen odotus. Minä odotan sanoja, jotka oma mieleni on säilönyt ja joista se on pitänyt huolta.

Mielestäni Riitta Jalonen tekee käsittämättömän hienon ja taitavan kirjallisen teon tässä romaanissa. En edes tiedä, onko paikallaan sanoa, että hän on kirjoittanut tämän tekstin. Ehkä hän on taikonut sen salaisista unista tai muovannut muistoista ja kasvien osista. Kirkkauden lukeminen oli kuin olisin siirtynyt hyvin lähelle Janet Framea. Tunsin kaiken ja se tuotti minulle tuskaa ja lohtua samanaikaisesti. Ymmärrän, että fiktiivinen J. Frame ei ole sama asia kuin todellinen J. Frame. Kirkkauden Janetista tulee kuitenkin kokonainen ihminen suruineen ja toiveineen. Minä kuulen hänen hengittävän ja liikkuvan. Mielestäni Jalonen ylistää voimallisesti ihmisestä kumpuavaa luovuutta, kirjoittamista ja sanojen voimaa. Samalla Jalonen kertoo kivusta ja henkisistä haavoista viemättä mitään pois ihmisen lahjakkuudesta ja rohkeudesta.

Äiti teki sanoillaan asioista erityisiä, vaikka niissä päällepäin ei ollut mitään ihmeellistä. Tästä kivestä, jolla istun, hän olisi varmasti sanonut jotakin. Se tapahtui pelkällä katseen ja sanan voimalla.
- Katsokaa lapset, millainen pilvi taivaalla leijailee.
Ja me katsoimme ja näimme juuri sen pilven, jota äiti tarkoitti. Pilvi oli lohikäärme, ja se toi meille kaikkea mahdollista hyvää. Ehkä me lohikäärmeen avulla jaksoimme kaiken pahan, joka kohtasi perhettämme. Äiti katkaisi pahalta terävimmän kärjen ja me säästyimme seuraavaan päivään elossa.

Jalosen teoksesta muissa blogeissa:
Kirsin kirjanurkka
Kirsin Book Club
Lumiomena
Kaisa Reetta T.

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta!

Teos: Kirkkaus
Tekijä: Riitta Jalonen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Tammi