Riikka Szalai: Paratiisi on täällä ettekö te näe

Ruusujen takana kasvoi ihmepensas Klonk, klonk. Sen kukat olivat sinisestä sokerista. Pensaasta satoi marsipaanisuudelmia. Ne loistivat kuin värikkäät lyhdyt. Valtava jäätelötötterön näköinen kukka alkoi soida hiljaa, kun sitä kosketti. Kukasta pursui hedelmiä, persikoita, viikunoita, aprikooseja.

Kannen kuva on Kätsyn.

 

Sain luettavakseni Riikka Szalain romaanin Paratiisi on täällä ettekö te näe. Viime yönä luin romaanin loppuun. Teos on runollinen ja fragmentaarinen tarina nuoresta parista, jonka elämä on muuttumassa. Välillä romaani avautuu unenomaiseksi maagisen realismin suuntaan, mikä on mielenkiintoista. Ote teoksesta:

Kaadoin maitoa kattilaan ja annoin sen lämmetä hellalla ihonlämpöiseksi. Pikkuinen ikkuna-aukko oli muuttunut kokoaan suuremmaksi. Siitä kai johtui, että taikina paisui niin valtavaksi, ettei se mahtunut enää ämpäriin vaan alkoi juosta ulos ruusutarhaan, aukeamistaan odottavien kukkien keskelle. Naiset tulivat ja repivät taikinaa ruusunoksista ja veivät omaan kotiinsa paistumaan.

Szalain romaani kertoo minäkertojan ja hänen puolisonsa Mikin elämästä Unkarin maaseudulla. Kertoja, suomalainen nainen, on raskaana. Miki on ollut työn vuoksi Suomessa, ja siellä pari on tavannutkin alun perin. Mikin jo edesmennyt äiti oli myös suomalainen. Teoksessa on useita muitakin henkilöitä: Mikin sisar Mariska, hänen puolisonsa Tamás, heidän poikansa Tibi ja Tivi, majatalon keittäjä Aranka ja hänen miehensä Ödon.

Ruoka on teoksessa merkittävässä asemassa. Naapurin Aranka oli auttanut Mikin äitiä laittamaan unkarilaista ruokaa pojalleen. Minäkertoja puolestaan oli alkanut pitää ruuasta vasta Unkarissa. Savuhillo, täytetyt paprikat, pullollinen Pálinkaa (hedelmäviina) ja kuumennettu tomaatti-paprikapurkki kananmunilla ja dipatulla leivällä jäivät ainakin mieleeni teoksesta.

Teos koostuu pääosin lyhyistä tarinoista talossa, puutarhassa, metsässä ja rannalla. Välillä kerrotaan tapahtumista vuonna 1994 ja 1995. Pääosin teos kuitenkin sijoittuu määrittelemättömään aikaan, jonka ajattelen olevan noita vuosia myöhemmin.

Nautin romaanista eniten teoksen keskitietämillä. Silloin teoksen luvut pitenevät, ja pääsen hyvin lukemisen vauhtiin. Toisaalta Szalain romaanin runolliset kuvat ovat kauniita ja tunnelmaltaan vahvoja.

Suojassa ihmisten katseilta muurin rakoon hypännyt kaskas päästi sahaavia, sykkiviä ääniä. Ne loppuivat äkkiä. Sypressikuja odotti selät kääntyneinä. Puut mumisivat omaa käsittämätöntä kieltään.

Miki harppoi ulos kellarista.

Ai täälläkö sinä olet, hän sanoi. Hän oli muurannut kasvonsa umpeen.

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Paratiisi on täällä ettekö te näe
Tekijä: Riikka Szalai
Julkaisuvuosi: 2023
Kustantaja: Basam Books

Pirjo Toivanen: Rooleja vai rakkautta?

 

Pirjo Toivasen romaani Rooleja vai rakkautta? kertoo keski-ikäisen naisen elämästä ja sen vaihtuvista haasteista. Näyttelijä Mirja Mustasaari oli minulle ennestään tuttu romaanista Siskoni Italiassa. Tuon teoksen tapahtumien jälkeen kaikenlaista on tapahtunut Mirjan elämässä. Romaanin alussa Mirja toivoo löytävänsä töitä näyttelijänä Italiassa ja erityisesti uudessa asuinkaupungissaan Milanossa.

Teoksen nimi kertoo jo tarinan asetelmasta; Mirja etsii itseään niin ammatillisesti kuin yksityiselämässään. Mirjan elämään tulee ihana Carlo, jonka työ on kovin monialaista. Kannen kuvaa pohdin kirjaa lukiessani, mutta sekin saa selityksensä. Carlo asuu rakennuksessa, jota kuvataan pystysuoraksi metsäksi, Bosco Verticaleksi.

Toivanen kirjoittaa sujuvasti, ja viihdyn teoksen parissa. Pysyin hyvin mukana Mirjan käänteissä, vaikka teoksen loppupuolella tarina olisi voinut edetä nopeamminkin. Mirjan ikäkriisi osuu minuun, samanikäiseen lukijaan, vain osin. Ote teoksesta:

Viisikymppinen on vanha kaikkialla, se on tosiasia, vaikka olin kuvitellut vaalean ihoni ja valkaistujen hiusteni tehoavan Italiassa paremmin kuin Suomessa. Rooleihin valitaan vielä nelikymppisiä, muttei enää minun ikäisiäni huolimatta siitä, että tanssin ja laulan.

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Rooleja vai rakkautta?
Tekijä: Pirjo Toivanen
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Stresa

E.L. Karhu: Veljelleni

Kun veljeni lähtee, on kuin aurinko sammuisi, kaikki muuttuu latteaksi, pieneksi, epämääräiseksi, lattian tahrat ja kainaloiden hikiläikät tulevat äkkiä näkyviin, kaikki on masentavan jokapäiväistä ja ihmiset ärsyyntyvät, muuttuvat vihaisiksi toisilleen. - - Arvelen, että tässä on syy siihen, miksi jotkut ihmiset eivät halua tavata veljeäni usein, vaikka hän kiistatta on niin upea: hänen lähtönsä on vaikea, on vaikea palata omaan surkeaan todellisuuteen, tuhkakasoihin ja himmenneisiin timantteihin, jotka ovat osoittautuneet lasisiksi tekokiviksi.

Elän outoa lokakuuta. Yleensä olen tähän aikaan vuodesta aivan nuupahtanut, mikä näkyy lukemisen vähenemisenä. Tänä syksynä tilanne on toinen, jaksan lukea. Otin luettavien pinon pohjalta E.L. Karhun esikoisromaanin Veljelleni muutama päivä sitten. Nyt kirja on luettu.

Muistelen kuulleeni Karhun esityksen teoksestaan kirjabloggariyleisölle pari vuotta sitten Helsingin kirjamessuilla. Teos onkin julkaistu syksyllä 2021.

Teoksen kauniista ulkoasusta vastaa Milena Huhta.

Veljelleni-teoksen minäkertoja on veljeään ihaileva nuori nainen, joka kuvaa itseään rumaksi ja lihavaksi. Hän asuu yhdessä veljensä kanssa ja seuraa ärtyneenä veljensä ympärillä pyöriviä naisia, joita hän nimittää mahkuilijoiksi. Kauniit mahkuilijat vievät veljen ajan ja huomion.

Karhun teos on minulle upottava lukukokemus, todellinen vyörytys. Hukun minäkertojan arjen ahdistukseen ja päädyn hengittämään samaan tahtiin kaoottista elämää ja vaihtuvia ihmisiä. Veljen tyttöystävät, minäkertojan rassukka poikakaveri Leo Stenberg ja kaikki nimettömiksi jäävät olennot ovat osa teoksen voimakasta virtaa.

Minäkertoja on hukassa elämässään, mutta myös todella ärsyttävä tyyppi. Hän on myös epäluotettava kertoja, joten en millään voi uskoa kaikkea hänen kertomaansa. Osassakin on riittävästi ja yli tarpeen.

Halusin kuitenkin jatkaa loppuun asti ja jatkoinkin. Karhun teos palkitsi taitavalla kielellään ja omanlaisellaan maailmalla. Ote teoksesta:

Näen heidät ovenraosta, molempien silmät loistavat luonnottomasti ja kehot ovat ylivirittyneessä säpsähtelevässä tilassa, he ohittavat minun oveni ja alkavat tehdä leipää keittiössä, vuohenjuustoa ja suolakurkkua, metkuilija kaipaa taas kiihkeästi omaa perverssiä leivänpäällysyhdistelmäänsä. Minut täyttää musta viha jollaista koen harvoin, harvoin silmissäni näin tahdottomasti sumenee raivosta.

Teos: Veljelleni
Tekijä: E.L. Karhu
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Teos

Richard Powers: Hämmästys

En osannut olla vanhempi. Ensimmäkseen tein vain niin kuin muistin hänen äitinsä tehneen. Tein joka päivä niin paljon virheitä, että sellainen jättäisi pysyvät arvet. Ainoa toivoni oli, että virheet jotenkin kumoaisivat toisensa.

Kuulin kehuja ensin Richard Powersin romaanista Alkupuut ja sitten romaanista Hämmästys. Jälkimmäisen kohdalla ennätin ostaa kirjan heti tuoreeltaan. Siispä oli loogista makuuttaa sitä kirjahyllyssä vuoden verran. Tässä eräänä päivänä nappasin kirjan korkeasta lukemattomien pinosta ja käänsin ensimmäisen sivun luettavaksi. Alku oli jotenkin tuskallista ja ajattelin lopettavani kirjan kesken. Noin sivulla sata tilanne muuttui ja ahmin kirjan vauhdilla loppuun. Powersin Hämmästys on surullinen ja ahdistava kirja, mutta samalla erittäin hyvä.

Minäkertoja Theo Byrne on astrobiologi ja sielultaan tutkija. Hän asuu yhdessä yhdeksänvuotiaan poikansa kanssa. Robin on erityisherkkä ja hyvin älykäs. Robin äiti, Alyssa, on ollut perheen keskeinen voima, mutta hän on kuollut onnettomuudessa. Sekä Theo että Robin surevat menetystä. Theo-isä ei saa perheen arkea pysymään kasassa, mikä ei ole ihme. Koululta painostetaan Theoa etsimään pojalleen apua, kenties lääkitystä, arjen sujumiseen. Theo suhtautuu ehdotuksiin epäilevästi.

Romaani Hämmästys tapahtuu yliopistomaailmassa ja sen liepeillä. Lähipiiristä löytyy tutkija, joka ehdottaa Theo-isälle Robinin päästämistä erityiseen valmennukseen, joka olisi osa tieteellistä tutkimusta. Aktivoiva neurovalmennus, jota Robinille tarjotaan, muuttaa kaiken.

Ensimmäiset sata sivun olin vihainen Theolle, joka ei saa poikansa ja perheensä arkea kuntoon. Ärsyyntymiseni on aivan turhaa, koska elämä ei ole millään lailla yksinkertaista. Alun kiukun jälkeen koin myötätuntoa sekä Robinia että Theoa kohtaan. Teos olikin minulle varsinainen tunteiden vuoristorata.

Powersin romaani katsoo rohkeasti tieteen ja tutkimuksen maailmaan. Teos on kriittinen ajallemme ja väistyvälle uskolle asioiden etenemisestä parhaaseen mahdolliseen suuntaan. Se kritisoi myös rahan ja vallan voimaa. Teoksen maailmassa kansalaiset saavat valtakunnallisesta tiedotuspalvelusta viestejä ruuduilleen. Maan presidentin maaniset uhoviestit vaikuttavat hyvin tutuilta heille, jotka muistavat Donald Trumpin tviitit Twitterissä.

Theo ja Robin lukevat teoksessa Daniel Keyesin scifi-klassikkoa Kukkia Algernonille. Romaani on suomennettu 1985. Teos kertoo kokeesta, jossa koehenkilön ja -eläimen älykkyyttä kohennetaan keinotekoisesti. Hieno teos, vaikkakin pohjattoman surullinen. Jos suunnittelisin nauttivani Hämmästyksen, saattaisin lukea pohjalle Keyesin teoksen.

Powersin kirja näyttää tunteiden koko kirjon: rakkauden, innon, toivon, surun ja luopumisen. Theo rakastaa perhettään ja pyrkii tekemään kaikkensa poikansa eteen. Lukija näkee Alyssan ja Robinin Theon silmin ja he molemmat ovat ihmeellisiä. Ote teoksesta:

Aly [Alyssa] lauloi elämän kaikkia perusmelodioita täyteen ääneen, mutta valppaus oli hänen kansallislaulunsa. Hänen koko elämänsä oli variaatioita samasta teemasta: pystyivät kätesi sitten mihin työhön hyvänsä, tartu siihen nyt, sillä siellä, minne olet menossa, ei työtä ole tarjolla.

Hämmästys on alusta loppuun luonnon ylistystä. Luonto on ihmeellinen ja täynnä moninaisuutta. Ihminen tuhoaa ymmärtämättömyyttään luontoa ja vaarantaa samalla oman lajinsa tulevaisuuden. Sekä Alyssa että Robin ovat puhuneet ja puhuvat luonnon hyvinvoinnin puolesta, mutta valtaapitävien ja viranomaisten vastaanotto ei ole ymmärtävä. Powersin romaani on häkellyttävä ja runsas. Minut teos sai otteeseensa ja olin aivan lumoutunut. 

Rakastan ruohoa. Se kasvaa alhaalta, ei ylhäältä. Jos jokin syö sen kärjet, kasvi ei kuole siitä. Se vain kasvaa silloin nopeammin. Suorastaan nerokasta!!!

Teos: Hämmästys
Tekijä: Richard Powers
Suomentaja: Antero Tiittula
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Gummerus

Anneli Kanto: Punaorvot

 – Penikoota ei saa vielä vierä äiteeltänsä liian varhain. Se on vahingollista. Kissistä tuloo paremman luontoonen, kun se saa olla äiteensä kans kolmikuukautiseksi. Äitee sille opettaa, kuinka kissinä ollaan, Sofia neuvoi.

Anneli Kannon romaani Punaorvot kertoo Johanssonin perheen tarinan alkaen sisällissodan alusta. Jo romaanin nimi osoittaa, että tarina tarkentuu perheen lapsiin. Romaanin alussa perheen isä Arvo ja äiti Helmi ovat vieneet koko perheen harvinaiseen perhepotrettiin työväentalolle. Mukana on Aarre, Lahja ja Ilona. Äiti on viimeisillään raskaana. Ilmassa on auvoa ja suuren muutoksen väreitä. Työläisellä on vihdoin ihmisarvo.

Synkät tapahtumat alkavat vyöryä alun onnen pysäytyskuvasta. Sota kutsuu rintamalle, vaatii uhrinsa, ja Johanssonin perheen tasapaino on mennyttä.  

Jo teoksen nimi, Punaorvot, lupaa menetyksiä ja kuolemaa. Osa Johanssonin perheen lapsista viedään pois kotoaan. Pakkosiirtoa Helsingistä Pohjanmaalle perustellaan lasten edulla. Sisarukset erotetaan toisistaan, koska vahingollinen aatteellisuus pitää nitistää.

Johanssonin perheen tarina on kerrottu hyvin toteavasti ja lakonisesti. Se auttaa lukijaa, joka kokee suurta surua pienten lasten mykän ikävän ja kauhun pissalammikon äärellä. Kenenkään henkiin jääneen perheenjäsenen tilanne ei ole helppo. Murhe salpaa niin kotoaan viedyn kuin tyhjään kotiin jääneen mielen. Ote teoksesta:

Anna anteeksi Ilona, että mut vietiin pois enkä mä ole sun kanssas. Anna anteeksi äiti, että en ole pitänyt huolta pikkusiskosta eikä tultu kotiin vaikka lupasin. Mun on siitä paha mieli.

Kannon romaanissa ääneen pääsevät myös vastaanottajat ja siirtoja valvovat henkilöt. Asiat eivät ole mustavalkoisia, heilläkin on omat surunsa ja vihansa. Sodassa kärsivät kaikki omalla laillaan. Vaikeneminen on yhteistä kauheita asioita kokeneille. Se myös erottaa ihmisiä, koska vaietessaan jokainen jää yksin. Ote romaanista:

Nyt en saa sitä näkyä mielestäni yhtenäkää päivänä, kun tuo flikka tuijottaa aiva niinku ne hamekaartilaiset ja jotenki se on samannäköneenki kun on punikkisukua. Niinku ne housupoijat olis haurasta noussu ja tullu mua tuijottamahan ja syyttämähän, vaikken minä sen suurempi syyllinen oo ku kukaan muukaan.

Romaanin kieli on mahtavaa. Teoksen murteet ovat minulle vieraampia, mutta nautin niistä todella paljon. Käytetyt murteet asettavat sanomiset ja ajatukset paikalleen kartalle. Matka Helsingistä Pohjanmaalle on pitkä.

Anneli Kanto on tehnyt tarkan taustatyön romaaniinsa. Teoksen lopussa on lista taustateoksista, joista romaanin lukija voi halutessaan jatkaa omaa tutkimustaan. Ensin pitää kuitenkin saada sureva sydän asettumaan.

Teos: Punaorvot
Tekijä: Anneli Kanto
Kustantaja: Lind & Co
Julkaisuvuosi: 2023