Aino Kivi: Maailman kaunein tyttö

Äiti sanoo että se olisi mun omaksi parhaaksi, Susanna sanoi. Uskotko että se on niin? Että tärkeimmät päätökset tehdään nuorena.

Kohautin harteita. Mistä minä olisin sen tiennyt. Olin kolmetoista, vasta herännyt. En tajunnut mitään tulevaisuudesta.

Aino Kiven esikoisromaani Maailman kaunein tyttö on minulle tunteikas lukukokemus. Kun luen teosta sisarena tai äitinä, ahdistus on käsinkosketeltavaa. Opettajan tai psykiatrista hoitotyötä tehneen ammattilaisen katse ei ole sen helpompi. Romaani kertoo perheen tyttärien kautta ainakin nuoruuden kivusta ja vakavan mielenterveyden häiriön kehittymisestä. Ääneen pääsevät omalla laillaan Ada, Aliisa, Anni ja Alma.

Teos jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa perhe viettää kesää. Perheen vanhemmat tyttäret ovat murrosiässä, ja äidin toivoma täydellinen perhe ei oikein pysy sievästi järjestyksessä. Vaikka pinta on kaunista ja hallittua, tyttöjen sisällä loiskuaa paha olo, joka etsii poispääsyä.

Teoksen toisessa osassa ääneen pääsee nuorempi sisar Anni. Hän ajautuu omassa nuoruudessaan hurjaan syöksyyn, joka ahdistaa aikuista lukijaa todella paljon. Ote kirjasta:

Meitä ennen tyhjyys, meidän jälkeemme vedenpaisumus; olemme ensimmäinen ja viimeinen sukupolvi, niin kuin kaikki sukupolvet meitä ennen ja meidän jälkeemme; mutta juuri nyt emme ajattele sitä, koska olemme jumalia, olemme ikuisia ja vain nyt.

Teoksen viimeisessä osassa äänessä on Alma. Perheessä ei oikeastaan puhuta menneestä, joten perheen tytärten kokema kertautuu ja resonoi heidän omassa henkilökohtaisessa elämässään. Ote kirjasta:

Oletko sinä masentunut, hän kysyi.
En, minä sanoin.
Olin vain alkanut nähdä asiat kirkkaammin.

Romaanissa Maailman kaunein tyttö tapahtuu paljon. Tekemisen ja tapahtumien vastapainoksi asettuu oleminen, joka teoksen kertojille on usein tyhjää ja katoamista omaan mieleen. Suru, joka on tarinan tyttöjen pohjavire, on perintöä äidiltä. Sisäiset voimat voivat todella olla niin voimakkaita, että ihminen sairastuu kaikesta huolimatta vakavasti. Tulkitsen osan teoksen tapahtumista psykoottisuuden ilmentymäksi.

Teoksen nimi, Maailman kaunein tyttö, saa minut lukijana kavahtamaan, kun olen lukenut teoksen. Kauneus asettaa tytön vaaraan teoksen maailmassa. 

Kiitos lukukappaleesta kustantajalle ja kirjailijalle!

Teos: Maailman kaunein tyttö
Tekijä: Aino Kivi
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Into Kustannus

Janne Saarikivi: Rakkaat sanat

Kannen on suunnitellut Sanna-Reeta Meilahti.

Luin muutama vuosi sitten Janne Saarikiven tietokirjan Suomen kieli ja mieli ja pidin lukemastani paljon. Ostin uusimman Saarikiven tietokirjan itselleni joululahjaksi. Eilen sain teoksen luettua.

Rakkaat sanat on tietokirja suomen kielen sanoista ja niiden alkuperästä. Saarikivi on valinnut käsiteltävät sanat virkistävän vapaasti. Hän käsittelee sanoja Hitleristä jumalaan ja Tampereesta Manhattaniin. Teksti virtaa vapaasti, ja yhteen lukuun mahtuu paljon tietoa ja omaksuttavaa. Teoksen kirjastoluokitus on 88.2 eli suomen kieli, mutta lukija saa osansa kulttuurihistoriaa ja oikeastaan kaikkea mahdollista, mikä on hyvä asia.

Saarikiven teksti on hyvin omakohtaista. Saarikiven lapsuuden Helsinki, teoksen kirjoittamishetken lääkitys ja monet muut asiat kirjoittajasta löytyvät tekstistä. Kirjoittaja ei todellakaan säästä itseään tässä kirjassa.

Itse pidin eniten ensimmäisellä lukukerralla luvuista Kahvi (s. 237), Pyhä (s. 202), Sana (s. 9) ja Vanhurskas (s. 49). Käytän usein työssäni Saarikiven tekstejä aineistoina, joten näistäkin luvuista joku ehkä pääsee lukiolaisten luettavaksi äidinkielen ja kirjallisuuden tunneille.  

Saarikivi on suomen kielen puolustaja. Lukion äidinkielen opettajana elän työssäni suomen kielen ahdinkoa jokaisena työpäivänä. Moni lukiolainen käyttää ja kuluttaa englannin kieltä vapaa-ajallaan paljon enemmän kuin suomea. Siitä seuraa, että heidän äidinkielensä sanat tuntuvat käytössä jotenkin oudoilta ja vierailta. Lukiolaiset eivät välttämättä löydä synonyymejä sanoille. Myös sanojen taivutus voi olla vaikeaa ja sattumanvaraista. 

Teoksellaan Saarikivi ylistää kielten moninaisuutta. Meidän pitäisi kääntää katseemme vähemmistökieliin ja uhanalaisiin kieliin. Kieli kantaa kulttuurin traditioita, jotka menetetään kielen kadotessa. Saarikiven mukaan kielen oppiminen on elämän oppimista. Ote kirjasta:

Kieli perustuu metaforiin. Tämä ei ole totta ainoastaan runokielen ja kirjallisuuden vaan mitä suurimmassa määrin myös arkikielen suhteen. Kielen merkityksenmuutokset perustuvat ihmisen kykyyn siirtää merkityksiä kontekstista toiseen.

Luettuani teoksen muutama asia jää harmittamaan. Teoksessa on kuvia. Kuvat ovat mielestäni heikkolaatuisia. Erityisesti lopun tatuointikuvat ovat niin epätarkkoja, etten pysty lukemaan tatuointeja, vaikka se lienee mukaan otettujen kuvien ajatus. Ärsyttävää! Jään kaipaamaan myös sisällysluetteloa. Nyt teksteihin palaaminen on turhan työlästä. 

Teos: Rakkaat sanat
Tekijä: Janne Saarikivi
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Teos

Tampereen Kirjafestarit 3.–4.12.2022

 

Lähden Tampereen Kirjafestareille kahden päivän taktiikalla. Tässä tärppini:

3.12.2022 lauantai

📚 Klo 13.00–14.00 Marisa Rasi-Koskinen, Taru Kumara-Moisio ja Katariina Romppainen: Elämää suuremmat teemat nuortenkirjallisuudessa

Haastattelijana Harri István Mäki. Paikka: Sopraano.

Nuortenkirjallisuus kiinnostaa minua hurjasti.

📚 Klo 14.00–14.30 Reetta-Vuokko Syrjänen ja Nadja Sokura: Spekulatiivisen fiktion esikoiset lavalla!

Haastattelijana Saara Henriksson. Paikka: Duetto 1.

Spekulatiivinen fiktio ja Osuuskumma, kyllä menen!

📚 Klo 15.30–16.00 Suvi Ermilä: Elämää vastaanottokeskuksessa

Haastattelijana Ville Pirinen. Paikka: Duetto 2.

Ermilän sarjakuvateos on lukulistallani.

4.12.2022 sunnuntai

📚 Klo 12.00–12.30 Pälvi Rantala: Valvojat

Haastattelijana Tiina Aalto. Paikka Riffi.

Rantalan tietokirja valvomisen ja unettomuuden kulttuurihistoriaan on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos.

📚 Klo 16.30–17.30 Alex Schulman: Malman asema

Haastattelijoina Vilja-Tuulia Huotarinen ja Ville Blåfielt. Paikka: Aamulehtisali.

Luen Schulmanin teoksia noin viiden vuoden viiveellä. En hanki uusinta kirjaa vielä, mutta kuuntelisin kirjailijaa oikein mielelläni. Toivottavasti löydän istumapaikan, hän on niin suosittu!

📚 Klo 17.30–18.00 Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille 

Haastattelijana Johanna Forss. Paikka: Riffi.

Omaheimo puhuu viisaasti ilmiöstä, joka on hyvin monitasoinen.

Molempien päivien tarkka ohjelma löytyy tapahtuman verkkosivuilta. Kirjafestareiden ohjelma on kyllä hurjan monipuolinen ja laaja. Ajattelin ensin, että lauantain ohjelma on koko viikonloppua varten. Erityiskiitoksen saa kaikille avoimet haastattelut ja esiintymiset Tampere-talon pääaulassa. Ne löytyvät Aulaklubin kohdalta. 

Itse sain kirjabloggarina liput tilaisuuteen. Kiitos järjestäjille!

Hanna Gustavsson: Yölapsi

 

Hanna Gustavssonin Yölapsi on suora ja vilpitön tarina nuoresta Ingridistä. Sarjakuvateoksen on suomentanut Elias Lahtinen. Ostin teoksen itselleni kuun alussa Turun reissulta.

Gustavssonin piirrokset ovat yksinkertaisia ja kaunistelemattomia. Minulla meni aikaa totutella piirrosten realismin - jopa inhorealismin - ja tarinan koskettavuuden yhdistelmään. Itse asiassa teoksen muutama kuva on vieläkin silmissäni, vaikka sain kirjan luettua eilen. 

Gustavssonin Yölapsi kertoo 14-vuotiaasta Iggystä, jonka elämä on tavallisen kamalaa teini-ikäisen elämää. Suhteet toisiin ovat usein vaivaannuttavia ja särmikkäitä. Toiveet ja pelot vilahtelevat Iggyn katseessa ja ryhdissä. 

Luin teoksen ainakin tyttönä, äitinä ja opettajana. Yölapsi on kaikista näistä positioista käsin tuskallista luettavaa. Miten tuosta myllerryksestä voi selvitä? Tämän ajan ahdistusta tuo omalta osaltaan netti ja sen anti. Ahdistuksen rinnalle tulee ymmärrys. Teos on myös vapauttava. Haluan kannustaa Iggyä jaksamaan ja jatkamaan. 

Gustavssonin esikoisteoksesta tulee mieleen ainakin Caitlin Moranin Näin minusta tuli tyttö. Moranin teoksen päähenkilö on 14-vuotias Johanna. Yölapsi saa minut myös muistamaan, että etsin elokuvan Tytöt tytöt tytöt katsottavakseni.

Vien Yölapsen lukiolaisille luettavaksi.

Teos: Yölapsi
Tekijä: Hanna Gustavsson
Suomentaja: Elias Lahtinen
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: Sammakko

Heli Laaksonen ja Aleksandrs Čaks: Poimit sydämeni kirjahyllystä

Viime kesänä kuuntelin Heli Laaksosen esitystä Annikin runofestivaaleilla Tampereella. Parinaan hänellä oli Harri Hertell. He esittivät latvialaisen klassikkorunoilija Aleksandrs Čaksin ja Laaksosen kirjoittamia runoja. Laaksonen kertoi lumoutuneensa Čaksin runoista ja suomentaneensa niitä. Kääntämisen jälkeen hän kirjoitti vanhoihin runoihin vastauksen runon muodossa. Miten innostava idea!

Teoksen Poimit sydämeni kirjahyllystä hankkiminen jäi sitten kesän kuumuudessa, mutta kylmä syksy muistutti innostuksestani hyvin konkreettisesti. Olin matkustamassa Riikaan ja etsin luettavaa matkalleni. Kävin kuuntelemassa Laaksosta Tampere-talossa runoillassa nyt lokakuussa. Siellä Laaksonen ilokseni kertoi teoksen kirjoittamisprosessista ja luki yhden runoparin. Kun menin kirjakojulle, sain ostettua viimeisen mukana olleen kirjan. Teos oli varmastikin minulle tarkoitettu!

Teoksen kansi

Aleksandrs Čaks (1901–1950) on tullut minulle tutuksi vasta Laaksosen kautta. On upeaa, että suomalaisen nykyrunoilijan kautta voin tutustua jo edesmenneen latvialaisen runoilijan tuotantoon. Čaksin runot ovat hyvin ilmaisuvoimaisia. Niissä on arvoituksellisuutta ja kauneutta. Runojen aiheena ovat ylevät tunteet ja hyvin arkiset asiat. Runot käsittelevät mm. kuollutta lehtimyyjämummoa, jäätelöä ja kaikkea tuskaa ja auvoa, joita voi eläessään kokea. 

Kuva osasta inspiraatiovitriiniä. Čaks kuvan keskellä. Kuva otettu Latvian kansallismuseossa lokakuussa 2022.

Laaksonen on valinnut teokseen viisitoista Čaksin runoa. Yhtä monella runolla hän vastaa keskustelukumppanilleen. Laaksonen avaa omilla runoillaan rohkeasti uusia suuntia, eikä vain jää vastaamaan jo olemassaolevaan. Runot liikuttavat minua, kun liityn lukijana ja kuulijana mukaan. Čaksin runossa kaivattu mummo, Laaksosen runossa äiti pilven reunalla ja minun vierelläni muistetut. Yllättäen meitä onkin aika monta. Ote runosta Äiti-piänel pilve reunal:

En koska sanonu ääne.

Et koska sanonu ääne.

Ei koska sanottu ääne.

Yks ja sama kivi se oli,

mikä meijä välil ain,

sää toispual, mää toispual.

Nyy kivi o sun rintas pääl.

Siit tul nätti,

siin o vanamo,

kevein kaikist,

olissit tykänny.

Heli Laaksonen esiintymässä runoillassa Tampere-talossa lokakuussa 2022.

Luin runokirjaa matkallani itsekseni ja ääneen matkakumppanilleni. Nytkin jään lukemaan runoja blogitekstiä kirjoittaessani. Laaksonen on myös maalannut teoksen jokaisesta runoparista. Kuvat on koottu pieneen taitettavaan julisteeseen, joka on teoksen etuliepeen taskussa. 

Laaksosen teos Poimit sydämeni kirjahyllystä ilahduttaa ja liikuttaa minua suuresti.  

Tekijät: Heli Laaksonen ja Aleksandrs Čaks
Teos: Poimit sydämeni kirjahyllystä
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Kynälä