Jutta Grahnin mies on ollut minulle jollain lailla tuttu jo pitkään. Tänä kesänä minulle tuli palava halu perehtyä kunnolla Eero Oravan sielunmaisemaan. Kaivoin kirjahyllystämme Veikko Huovisen novellikokoelman Rasvamaksa (1973).
Parhaiten muistin herra Oravan TV-elokuvasta tai -sarjasta, vaikka joskus olen kirjan lukenutkin. Näiden perusteella miehen mystinen käytös jäi aikanaan minulle oudon käsittämättömäksi. Nyt, ollessani Jutta Grahnin ikäinen, ymmärrän jo jotain hulluuden viehätyksestä.
Novelli, jonka pituus on vaivaiset kahdeksan sivua, on hulvaton tarina tavallisuudesta, erilaisuudesta, keski-iästä ja naisten toiveista parisuhteessa. JGm pohtii myös miehen roolia, erityisesti naisten odotusten kautta. Tärkeimmät henkilöt novellissa nimiparin lisäksi ovat Lispe Ryynänen ja Hannele Nygård, joiden käsityksiä naisen onnellisuudesta ja miehen suotavasta käytöksestä tuore aviopari herra ja rouva Orava saavat ravistella.
Rasvamaksa on kirjana mielenkiintoinen. Se, mikä oli hauskaa neljäkymmentä vuotta sitten, voi nyt loukata jotakuta. Itse en kirjasta loukkaannu, mm. Pystyyn marinoitu nainen on hilpeä näkökulma parinmuodostuksen kriteereihin ja seurustelukumppanin valinnan vaikeuteen.
Vaikka kirjahyllyssämme on jokunen Veikko Huovisen kirja, en ole niitä montakaan lukenut. Arvostan jo edesmenneen Huovisen kirjailijan ja tarinankertojan taitoja. Pidän häntä erityisesti hauskana kirjailijana, vaikka paras lukemani kirja häneltä on koskettava Pojan kuolema. Kirja, jonka Huovinen kirjoitti poikansa elämästä, hänen kuolemastaan ja vanhempien tunteista pojan elämän vaikeuksia seuratessaan on hyvää luettavaa kaikille vanhemmille ja heille, jotka haluavat ymmärtää masennusta ja mielenterveyden ongelmia paremmin.
Mutta silti, tänä kesänä voi aivan hyvin lukea juuri Rasvamaksan. Ja sieltä ainakin Jutta Grahnin miehen. Ja kun ei tiedä mitä ajatella, voi miettiä ekstravaganttia Eero Oravaa. "Kikkeli!"
Valitsen lukemisen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti