Myös sinun nimesi

On kirjailijoita, jotka kirjoittavat hyviä kirjoja. Sitten on kirjailijoita, jotka ovat ihmisenä kaukaa katsottuna mielenkiintoisia. Kaukaa katsottuna siksi, että ihmisten jännittävyys, erikoisuus ja outous on aina viehättävämpää kaukaa, läheltä katsottuna siitä tulee piinaavuutta, kypsymättömyyttä ja rasittavuutta.

Harvassa nämä kaksi ominaisuutta yhdistyvät. Ja toki - ei tarvitse yhdistyäkään: riittää, että kirjailija kirjoittaa hyviä kirjoja. Ei tässä nyt kranttuja olla.

Luulen, että Margaret Atwood täyttää molemmat kriteerit. Kun lukee hänen henkilöhistoriastaan, vakuuttuu hänen jännittävyydestään. Atwood on kanadalainen kirjailija, joka eli epäsovinnaisen lapsuuden metsässä hyönteistutkijaisänsä ja ravitsemusterapeuttiäitinsä kanssa. Kun perhe palasi "ihmisten pariin", Atwood on sanonut, että hän oppi tarkkailemaan itseään ja muita, koska itsestäänselvyyksiä oli vain vähän. Tuo ominaisuus varmastikin on auttanut kirjailijaa työssään.

1939 syntynyt Atwood oli jo nuorena lukenut paljon historiaa ja mytologiaa. Kirjoittaessaan ensimmäiset runot 16-vuotiaana, hänen omassa lukutaustassaan ei ollut aikalaiskirjoittajia, vaan vanhempaa kirjallisuutta. Kirja Myös sinun nimesi vilisee antiikin mytologian hahmoja.

Runokirja Myös sinun nimesi on koostettu kolmesta Atwoodin runoteoksesta, joissa on runoja vuosilta 1965 - 1995. Kirjaan valikoidut runot ovat vuosilta 1974 - 1995. Kirjan parinkymmenen vuoden aikajännettä ainakaan minä lukijana en runoista erota. Ei toki tarvitsekaan.

Olen nyt lukenut Atwoodin runoja tästä kirjasta noin kymmenen vuoden aikana hyvin erilaisissa mielentiloissa. Kymmenen vuotta sitten ensimmäiset lapseni olivat aivan pieniä, nyt jo jotain ihan muuta. Minulle nämä runot ovat selvästi naisen kirjoittamia. Minä myös luen ne naisena. Tämä ei ole merkityksetöntä.

Runoissa Nainen joka ei voinut elää viallisen sydämensä kanssa ja Nainen solmii rauhan viallisen sydämensä kanssa kertojaminän sydän on tottelematon, omapäinen sulaton lintu ja lihava peto. Atwood on huippu kuvissaan, taidossaan kuvata todesti: tunteella ja näennäisesti vailla tunnetta yhtä aikaa.

Ymmärtääkseni Atwood on feministi, mikä on hienoa. Minulle nämä runot ovat feministisiä, pidän niiden hengestä oikein paljon. Oma suosikkini hätkäyttää ja itkettää joka kerta, huolimatta siitä, missä naiselämän vaiheessa olen: Viisi runoa isoäideille. Runo nro 5 alkaa todella vaikuttavasti:

"Hyvästi, äitini
äiti, vanha luutunneli
jonka läpi tulin."

Minulle Atwoodin runokirja Myös sinun nimesi on aarrearkku, jonka ääreen voi palata aina uudelleen ja löytää itselle merkittäviä asioita.

Lähde: kääntäjä Tero Valkosen esipuhe kirjasta Myös sinun nimesi