Kaiho Nieminen: Ihmissuden kronikka

Kuva kustantajan sivuilta

Olen hellinyt itseäni hyvillä kirjoilla. Viimeisin lukemani hyvä kirja on Kaiho Niemisen Ihmissuden kronikka. Tämä uutuusromaani on ollut todella vaikuttava lukukokemus, vaikka tartuinkin kirjaan ihan sattumalta. Kirjan nimi herätti aluksi uteliaisuuteni, mutta kaunis ja ajatuksia herättävä kansikuva sai minut aloittamaan kirjan. Kirjan aloitettuani en voinut lopettaa, sen verran liikuttavan ja vahvan tarinan Kaiho Nieminen kertoo köyhästä talonpojasta. Ote kirjasta:

Pyhän Rekon päivänä pyry oli tukkinut talvitien umpeen. Poika istui reessä kirstun kannella ja piteli ohjaksia, Matti käveli. Poika oli jo oppinsa saanut, Matin ei tarvinnut sanoa sanaakaan, kun poika pysäytti Korven karsikkopetäjän kohdalla.
Matti kävi veistämässä ristin sen kylkeen. Ja siinä se vartioi, pihkansa valuttaneen petäjän varressa, vanhaäitivainaan ristinmerkin ja vanhaisävainaan puumerkkilänkien alapuolella.

Ihmissuden kronikka kertoo 1600-luvun Suomesta. Talonpoika Matti Jurvanen elää perheineen niukkaakin niukempaa elämää. Valtioiden suuria asioita hoitaessa herrojen saattue erämaiden poikki pelmuuttaa Jurvasen elämää tarpeettomasti ja perheen kiikkerä elämän tasapaino on mennyttä. Ote kirjasta:

"Kysyköön Luojalta", luutnantti jupisi, "tai paskokoon alleen. En minäkään enää näitten karjalais-savolaissaatanoitten maalla pysty kaikkea takaamaan. Sen voin taata, että ensimmäisen löyhiä lupailevan nimismiehen hirtätän heti, jos semmoisen kelmin vielä silmiini saisin... Ja vaikka en ainuttakaan voudinpaskaa enää kuunaan tavoittaisi, vien meidät vielä täältä kuninkaamme eteen. Että sen voit sanoa jalosukuisille, sinne vien, vaikka turkit tulessa ja perseet karrella. Koettakoot sen ajan kärvistellä hengissä."

Nieminen pakottaa lukijan katsomaan yksittäisen ihmisen tuskaa. Kaikki talonpoika Jurvasen ympärillä sortuu ja ihmisen pahimmaksi uhkaksi tulevat toiset ihmiset. Ulkopuolisuus ja pahan asettaminen itsen ulkopuolelle ovat teemoina hyvin ajankohtaisia aiheita, vaikka teos sijoittuukin menneen ajan Suomeen. Ihmissuden kronikka hiljentää sanomallaan, ihmisen petomaisuutta ei vähennä koulutus, sivistys, asema tai usko korkeimpaan. Yhteisön jäsenyys tuo turvaa, mutta vain heille, jotka luetaan osaksi joukkoa.

Nieminen teksti soljuu ja on kaunista, vaikka tapahtumat ovat surullisia ja armottomia. Teos toi mieleeni hyvässä mielessä mm. Aino Kallaksen Sudenmorsiamen, Aki Ollikaisen Nälkävuoden ja Anneli Kannon Pyövelin.

Näin oli hyvä. Oli helppo olla ja odotella talvea.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Ihmissuden kronikka
Tekijä: Kaiho Nieminen
Kansi: Mika Tuominen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: WSOY