torstai 28. heinäkuuta 2022

Kaari Utrio: Oppinut neiti

 

Kirjabloggari Mai Laakso kutsui blogissaan Kirjasähkökäyrä kaikki bloggaamaan Kaari Urion kirjoista hänen syntymäpäivänään 28.7.2022. Ihana idea, kiitos paljon lukuhaasteesta.

Olen julistautunut Kaari Utrio -faniksi monta kertaa blogiteksteissäni. Blogitekstissäni Kirja on leipää kerron tästä ihailustani.

Tässä linkkejä teksteihini Kaari Utrion teoksista. Osasta kerron hyvin lyhyesti, valtaosasta sitten enemmän:

Pirita, Karjalan tytär (1972)

Pirkkalan pyhät pihlajat (1976)

Rakas Henrietta (1977)

Karjalan kruunu (1978)

Neidontanssi (1980)

Haukka, minun rakkaani (1990)

Seuraneiti (2013)

Sunneva (julkaistu kirjailijan uudistamana laitoksena 2013)

Yksisarvinen (julkaistu kirjailijan uudistamana laitoksena 2014)

Paperiprinssi (julkaistu 2015)

Hupsu rakkaus (julkaistu 2017)

Kansi on Lauri Linnilän käsialaa.
Kotiopettajatar kuului lapsiin kuten metsästyskoira mieheen. Ei sitä huomannut ennen kuin se teki jotain sopimatonta. 

Haasteeseen luin ties monennenko kerran romaanin Oppinut neiti. Teos on julkaistu 2011. 

Teoksen päähenkilö Sofia Malm on teoksen nimen mukaisesti kouluja käynyt ja tietoa suosiva neiti. Kotiopettajatar Malmin elämä on työntekoa vuoden ympäri. Aatelisneidin työskentely herättää omassa säädyssä mm. ihmettelyä ja paheksuntaa. Toisaalta ihmisen pitää elääkin. Teoksen alussa neiti saa yllättäviä uutisia; äiti pyytää tytärtään luokseen Lappiin viimeiselle vierailulle.

Neiti Malm tapaa oppineen herran, vapaaherra Christian Hackfelt af Silvan, aivan teoksen alussa Pietarissa. Tapaaminen ei ole ensimmäinen, mutta ei jää viimeiseksikään. Vaalea paroni Hackfelt herättää ihastusta ainakin Sofia Malmissa. Harmillisesti tunne ei ole molemminpuolinen. Ote teoksesta:

Todella, heitä vastaan asteli ylväänä itse arkkienkeli Mikael tummassa frakissa, vaaleissa housuissa ja raidallisissa liiveissä, päässä musta silinterihattu ja kädessä kävelykeppi. Sofia ei olisi hämmästynyt, jos paroni Christian Hackfelt olisi kasvattanut siivet siinä käydessään, niin häikäisevä mies Sofian silmissä oli.

Toisessa otteessa tarkastelun kohteena on neiti Malm:

Christian ei pystynyt tyrmistykseltään sanomaan mitään. Säätyläisnainen on aina riippuvainen jostakin miehestä, se kuului asemaan, ja juuri se teki hienosta hienon. Kalastajaeukot ansaitsivat oman leipänsä, eivät upseerintyttäret. 

Kaunis Charlotta Palmcrona, Sofia Malmin serkku, odottaa Solbergan kartanossa omaa tähtihetkeään, tulevaa sesonkia ja astumistaan seurapiireihin. Hänen ja Christian Hackfeltin naimisiinmenosta on sovittu sukujen isoäitien kesken. Neiti Palmcronan muistoissa paroni Hackfelt on murjottaja, ylimielinen ja ikivanha. Neidin isällä on suuria rahaongemia, jotka vaikuttavat perheen ja Charlotan tilanteeseen hyvin monella tavalla. 

Rajaylitarkastaja Jacob Roos asustaa pohjoisessa. Lähipiirissä on tieto, että yhteistä tulevaisuutta on suunniteltu alustavasti neiti Malmin ja serkku Roosin varalle.

Oppinut neiti on taattua Kaari Utrio -laatua. Aikakausi on kuvattuja yhteiskuntaluokkien edustajia, vaatteita ja ruokia myöten tarkka ja hallittu. Päähenkilö on yleensä aina viisas, mutta jotenkin ahtaalla elämässään. Tässä tapauksessa älykkään Sofia Malmin ongelmana on köyhyys ja oman yhteiskuntaluokan henkilöiden asenteet, jotka kaventavat hänen mahdollisuuksiaan. Utrion teoksissa on tavallisesti paljon henkilöitä, niin tässäkin. Jokaisen edellä mainitun keskeisen henkilön lähipiirissä on useita henkilöitä, joilla jokaisella tuntuu olevan oma toive tulevalle. Kun nämä toiveet eivät asetu samansuuntaisiksi, syntyy ristiriitoja.

Nautin suuresti teoksen lukemisesta. Utrion epookkiromaanit ovat mielestäni salaviisaita, kirjailija onnistuu sanomaan tekstissään enemmän kuin sanojen pinta antaisi odottaa. Jokaisessa henkilössä on särö, joka tekee hänestä kiinnostavan. Ote kirjasta:

Sofia piti itseään harvinaisen järkevänä naisihmisenä. Vain saduissa prinssi rakastui kerjäläistyttöön, ja jos rakastuikin, ei ainakaan mennyt naimisiin. Mutta myös kerjäläistytöllä oli oikeus rakastaa. Se oikeus kuului jokaiselle. Kunhan ymmärsi vaieta rakkaudestaan.

Säilytän Utrion kirjat hyllyssäni seuraavaa lukukertaa varten!

Teos: Oppinut neiti
Tekijä: Kaari Utrio
Kansi: Lauri Linnilä
Julkaisuvuosi: 2011
Kustantaja: Amanita

2 kommenttia:

Mai Laakso kirjoitti...

Onnea Kaaari Utrio. Itsekin lukeudun hänen kirjojensa faniksi. Listaltasi löysin monta kirjaa, jotka olen lukenut. Nuorena vuoden kohokohta oli, kun sain luettavaksi Kaari Utrion uusimman kirjan. Kiitos, kun osallistuit haasteeseen :)

Päiväkävelyllä kirjoitti...

Oppinut neiti on myös minun suosikkini. Hauska, viisas, yllättävä ja ajan heinosti esille tuova teos.