Anne Muhonen: Greipinkeltainen tulevaisus

Sain taannoin käsiini Anne Muhosen nuorille suunnatun uutuusteoksen. Greipinkeltainen tulevaisuus on houkutteleva kirja nimeään myöten. 

Muhosen aiempi tuotanto on minulle tuttua. Blogistani löytyy tekstit teoksista Kesä, jona opin soittamaan ukulelea, Universumin avain ja Älä unohda minua. Nyt käsillä oleva teos on itse asiassa itsenäinen jatko-osa sarjakuvateokselle Älä unohda minua.

 

 

Salmiakkia ja hyvää luettavaa.

Pidän paljon säeromaaneista. Niiden muoto on kutsuva. Arvostan lajin monikäyttöisyyttä ja helppoutta. Greipinkeltainen tulevaisuus -teoksessa on 60 sivua ja kahdeksan lukua. Kaikki säeromaanit eivät ole automaattisesti helppolukuisia, mutta Muhosen uutuus on sekä selkeää ja yksinkertaista kieltä että säeromaani. Lukeminen on vaivatonta ja teos etenee nopeasti.

 

Teos alkaa päähenkilön kotoa. Eero Männistö saa kirjeen ja salaa sen saapumisen isältään. Eeron ystävä, Piku, kaipaa apua, kannustusta ja ihan ruokaakin ystävältään. Älä unohda minua -teoksesta tuttu kukkakauppa ja kukkakauppias Hilla syventävät tarinaa hienosti. 

Pikun tapaan myös Eero kaipaa tsemppausta. Hän saakin sitä muutamastakin suunnasta. Eerolla on unelma, johon saapuva kirje liittyy. Kukkakaupassa auttelu ja kesätyö kaupungin julkisivuosastolla ovat hienoja juttuja, mutta unelma opiskelusta on jotain suurempaa. Kaiken keskelle ilmestyy myös Airi, joka tuo Eerosta esiin uuden puolen. Eeron läheiset ihmiset elävät muutoksen aikaa, aivan kuten Eero itsekin.

Muhosen teos valittiin mukaan Lastenkirjainstituutin ja Suomen kulttuurirahaston Selkopolku-hankkeeseen, jossa kaikille yläkouluille lahjoitetaan helppolukuinen kirjapaketti. Tiedän työni perusteella, että kouluille lahjoitettavilla kirjapaketeilla on iso merkitys lukutaidon kartuttamistyössä. Olen todella onnellinen, että peruskoulut ympäri Suomen saavat näitä tuoreita ja kiinnostavia luettavia luokkiin käyttöön.

 

Muhosen Greipinkeltainen tulevaisuus on mielenkiintoinen säeromaani, joka sopii hyvin monelle yläkouluikäiselle lukijalle. Eeron elämä ei ole pelkkää auringonpaistetta, mutta tulevaisuus näyttää yllättävän iloiselta. Tästä säeromaanista on helppo jatkaa Muhosen sarjakuvateokseen Älä unohda minua.

 

Kiitos kirjoittajalle arvostelukappaleesta! 

Säeromaani etenee nopeasti.

Teos: Greipinkeltainen tulevaisuus
Tekijä: Anne Muhonen
Julkaisuvuosi: 2024
Kustantaja: omakustanne

Marja-Leena Tiainen: Tatu, Iiris ja Pääkallomies

Autenttinen ympäristö nuortenkirjalle

Marja-Leena Tiainen on kirjoittanut uuden selkokirjan nuorille. Itse pidin Tiaisen viime vuonna ilmestyneestä selkokirjasta Poika joka katosi todella paljon, joten odotin tätä kirjaa luettavakseni innolla.

Tatu, Iiris ja Pääkallomies kertoo Tatusta, joka on 16-vuotias. Tatu tutustuu veljensä ja tämän kaverin kautta muutamaa vuotta Tatua vanhempaan Iirikseen, joka on Tatun (ja muidenkin nuorten miesten mielestä) aivan ihana. Tarinassa läikähtelee ihastusta ja ystävyyttä. Tiaisen kirja ei ole pelkkää onnea, koska Iiris katoaa. Tatu on huolissaan Iiriksestä.

Kirjassa Tatu, Iiris ja Pääkallomies on 104 sivua. Kirja sopii hyvin yläkouluikäiselle ja nuorelle aikuiselle. Erityisen hyvin tämä kirja sopii nuorelle, joka ei ole lukenut paljon. Tatu, Iiris ja Pääkallomies on myös hyvä ensimmäinen luettava kirja vaikkapa opiskelijalle, joka ei ole vielä lukenut yhtään kirjaa loppuun. Tämän kirjan kanssa lukija onnistuu!

Pidin erityisesti siitä, että Tatu, Iiris ja Pääkallomies käsittelee pelkoa, uhkaa ja väkivaltaa arkisella tavalla. Ihmisten elämässä tapahtuu kaikenlaista ja Tiaisen kirjan aihe, nuoren kokema uhka, on olemassa todellisessa elämässä. Tatu huomaa elämän olevan arvaamaton. Toivon, että tämä kirja löytää lukijansa niistä nuorista, jotka eivät halua lukea lällyjä juttuja.

Ote kirjasta:

Tatu luonnosteli sarjakuvaa,
jossa Hanska ja Pipo olivat koulun ruokalassa.
Tarjolla oli lihapullia.
Ne olivat molempien herkkuruokaa.
Nyt Pipo päätti kuitenkin, ettei syö lihapullia.
Mä ajattelin ruveta vegaaniksi,
Tatu kirjoitti puhekuplaan.
Mikä on vegaani? Hanska ihmetteli.
Vegaani ei syö lihaa.
Se ei myöskään koske maitotaloustuotteisiin, Pipo selitti.
Sehän kuolee nälkään, Hanska sanoi.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Tatu, Iiris ja Pääkallomies
Tekijä: Marja-Leena Tiainen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Avain

Marja-Leena Tiainen: Poika joka katosi ja lukuhaaste 20.11.2015

Kuva kustantajan sivuilta

Poika joka katosi on helppolukuinen kirja.
Kirja kertoo Hannasta, jonka veli Mikko katoaa.
Kirja Poika joka katosi on surullinen.
Hannan ja Hannan perheen tarinassa on myös toivoa.
Hanna saa uusia ystäviä.
Kirja sopii nuorille ja aikuisille.

Kirjan on kirjoittanut Marja-Leena Tiainen.
Kirjan nimi on Poika joka katosi.
Tämän selkokirjan löytää kirjastoista ja kirjakaupoista.

Tämän kuukauden on pelastanut marraskuun lukuhaaste. Kuva Pixabay.

Kiinnostuin Tiaisen selkokirjasta Kirjamessuilla. Pyysin kirjan arvostelukappaleeksi, koska haluan pysyä kärryillä selkokirjatarjonnasta. Poika joka katosi oli minulle todella innostava lukukokemus. On vaikea kirjoittaa sekä selkeästi että kiinnostavasti. Tiainen onnistuu hyvin tässä, kirjan tarina kulkee jouhevasti eteenpäin selkeyden kärsimättä.

Tiainen kuvaa isosisko Hannan näkemänä ja kokemana perheen vaikeaa tilannetta. Perheen keskimmäinen lapsi Mikko katoaa eräänä yönä. Tiainen kuvaa vivahteikkaasti varsinkin Hannan ja vanhempien surua ja siitä selviämistä. Ote kirjasta:

Isälle oli myös iso pettymys,
ettei Mikko harrastanut hiihtoa,
eikä muutakaan urheilua.
Esko oli nuorempana hiihtänyt kilpaa.
Nyt hän harrasti hiihtoa vapaa-ajallaan.

Poika joka katosi on hyvä ensimmäinen kirja nuorelle, joka ei koskaan ole lukenut kokonaista kirjaa. Kirjassa on 21 lyhyttä lukua ja 88 sivua. Uskon, että miltei jokainen, joka tarttuu tähän kirjaan, saa sen luettua. Alusta loppuun itse luettu kirja on kokemukseni mukaan merkittävä innoke lukea lisää. Myös suomen kieltä opettelevat henkilöt voisivat saada kirjaa lukemalla hyvää harjoitusta.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Poika joka katosi
Tekijä: Marja-Leena Tiainen
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Avain

Tänään luin 88 sivua.