Rakas kirjastoni

Minä ja kirjastoni

Tänään 15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice –blogista.

Itse kerroin tarkemmin viime kuun bloggauksessa omasta suhteestani kirjastoon. Kuljen kotikirjaston ohi miltei joka päivä. Kirjasto jo rakennuksena sykähdyttää minua joka kerta sen nähdessäni. Kirjastoauto saa minut hymyilemään. Uudella paikkakunnalla tunnen oloni kotoisaksi mennessäni paikalliseen kirjastoon. Rakas kirjastoni, voi hyvin ja kukoista!

Kurttulehtiruusut kukkivat kotikirjastoni kyljessä

Kesäluettavaa

Minun piti tehdä kesän alussa riippukeinupostaus, jossa olisin esitellyt hyvää kesäluettavaa. Kuvaksi kyseiseen postaukseen olin ajatellut kuvaa itsestäni riippukeinussa. No eipä tullut sitä blogikirjoitusta. Ainakin meillä Itä-Suomessa on satanut niin, että sopivampi olisi ollut soutuvenepostaus, jossa olisin ollut kääriytyneenä itikkaverkkoon.

Säistä huolimatta ystäväni uskaltautui luokseni kylään ja sai lainaksi kirjan, jonka aihepiiristä juttelimme vilkkaasti. Kun samainen ystävä joutui valitettavasti pariksi viikoksi toden teolla lepäämään, hän sai innokkeen kysellä minulta lisää luettavaa. Kerron hänelle suosittelemani kirjat teillekin. Ties vaikka joku olisi vailla luettavaa. Eikö heinäkuussa voi lukea vaikka kotisohvalla?

Ystäväni on nainen, joka ei innostu fantasiakirjallisuudesta. Hän tietää yhtä ja toista tosielämästä, jos sitä nyt on olemassa lainkaan, joten fiktiossakin on hyvä olla jotain todenkaltaista. Näitä luettavia minä hänelle suosittelin:

1) Guo: Pieni punainen sanakirja rakastavaisille

2) Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

3) Kanto: Pyöveli

4) Simsion: Vaimotesti

5) Thompson: Habibi

6) Bechedel: Hautuukoti

Hautuukoti on luettuna, vaan ei aukikirjoitettuna blogissani. Viimeksi luin Bechedeliltä Äideistä parhain -sarjakuvaromaanin, joka on varsinaisen tuhtia tavaraa. Hautuukoti on kevyempi ja hauskempi, vaikkakaan ei mitenkään hento tai mitätön. (Linnea kertoo blogissaan Kujerruksia kirjasta kaiken olennaisen.)

+ Ja minkä kirjan ystäväni ennättikään jo lukea? Rauhalan: Taivaslaulun.

Itse olen parhaillaan aivan täysin Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -romaanin lumoissa. Sitäkin uskallan jo suositella, vaikka olen kirjasta lukenut vasta 22% (kyllä tekniikka on hauskaa).

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi

Kirja, jossa innostutaan sekä teen juonnista että kirjoista, ei voi olla huono. Siispä Mamen Sánchezin On ilo juoda teetä kanssasi ei ole huono kirja. Itse asiassa nautin siitä aika lailla. Ote kirjasta:

"Atticus kuitenkin vakuuttui teen parantavasta voimasta, kehitti pikemminkin psykologisen kuin fyysisen riippuvuuden Earl Greyhin ja otti vedenkeittimensä kaikille matkoilleen aivan niin kuin jotkut naiset kuljettavat hiustenkuivaajaa mukanaan."

Mielestäni kirja on jo kanneltaan houkutteleva ja sama vetävyys jatkuu, kun kirjan avaa. Vaikka tarina on erityisesti englantilaisen Atticus Craftsmanin, alusta asti mukana on monia mielenkiintoisia henkilöitä. Atticus eli mister Crasman on kirjallisuuden kyllästämä rikas nuori mies, joka sukunsa yrityksen luottotyöntekijänä saa vaativan tehtävän. Tehtävä vie hänet Espanjaan yt-helvettiin. Madridissa häntä odottaa joukko naisia, jotka eivät haluaisi häntä paikalle lainkaan.

Kuva kustantajan sivuilta

Kirjallisuus on upotettu tarinaan alusta loppuun. J.R.R. Tolkien myhäilee haamuna ja Miller parantaa nuoren miehen seksuaalisia taitoja aina kateuteen asti. Kirja on sopivan viisas ja lempeän hauska. Atticus joutuu sellaiseen myllerrykseen matkallaan, ettei hän voi säilyä ennallaan.

On ilo juoda teetä kanssasi on rakkaustarina, mutta myös tarina muutoksesta ja elämäntapahtumista. Ote kirjasta:

"Hän ei halua tahrata vaatteitaan, --, mutta sinua hän haluaa järjettömästi. Näen sen hänen silmistään aina kun laskeudut rappusia ja kuljet ohi. Hän syttyy tuleen nähdessään sinut ja sammuu, kun sinä lähdet."

Kirjaan mahtuu paljon rakkautta ja vahvoja tunteita. Kirjat, teen juonti, rakkaus, usko korkeampiin voimiin. Kaikki ovat tarinassa, tässä aikuisten sadussa, sulassa sovussa. Kirjan mukaan "taivas on kuin ikuinen teehetki rakastetun kanssa". Voi ihanuus, todella toivon niin.

Teos: On ilo juoda teetä kanssasi
Tekijä: Mamen Sánchez
Kääntäjä: Satu Ekman
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäinen julkaistu 2013)

Noora ja Jenna Kunnas: Kaheli sakki ja kauhujen kaappi

Koska omat lapset ovat sen verran isoja, ääneen lukeminen on minulle jo harvinaista herkkua. Sain kuitenkin ilon lukea Kunnaksen sisarusten esikoiskirjan Kaheli sakki ja kauhujen kaappi eräälle alakouluikäiselle kaverilleni. Kirja on aika ohut ja helposti luettavan oloinen. Kaheli sakki ja kauhujen kaappi koostuu kirjan henkilöhahmojen esittelystä ja varsinaista tarinasta, joka kerrotaan reilussa parissakymmenessä hyvin lyhyessä luvussa. Helposti väsyvä lukija kiittää kirjailijaa, joka ymmärtää tehdä riittävän lyhyitä lukuja.

Kaheli sakki ja kauhujen kaappi kertoo sekalaisesta joukkiosta, joka asustaa majatalo Perätuulessa, joka onkin vallan mielenkiintoinen talo. Perätuulessa asustaa mm. nimikkoasukas Bertta Perätuuli ja Kerttuli Kvartsinäkkäri-Nieminen, joka on urheiluhullu. Jo asukkaiden esittelyssä lukijalle heitetään monta syöttiä, joista osa tarjoillaan myöhemmin tekstissä. Osa jäi ainakin minulta lukijana kokonaan nappaamatta sitten varsinaisessa tarinassa, mutta ehkäpä niihin liittyen kahelista sakista kerrotaan joku muukin juttu myöhemmin. Kirjassa tapahtuu kaikenlaista ja vähän väliä kertoja ottaa asiakseen pysäyttää tarinan ja kiepauttaa jonkun menneisyyden kiemuran lukijan ihmeteltäväksi. Loppujen lopuksi tarinassa on paljon kiemuroita ja vähemmän hurjia tapahtumia, joita ainakin toinen lukijoista kaipasi.

Kaheli sakki ja kauhujen kaappi sisälsi tekstin lisäksi paljon hauskoja kuvia. Nuorempi lukija ihmetteli kovin tekstin "sinistä kaappia", kun kannessa kaapin väri on lähinnä vaaleanvihreä. Sisäsivulla kaappi onkin yllättävästi keltaoranssi. Sinisen kaapin tietämillä tarina kävi sen verran jännäksi, että päivällä nuoremman lukijan piti käydä hieman lukemassa tarinaa eteenpäin. Muuten koko päivä olisi mennyt malttamattomaan odotteluun. Sain sitten illalla referaatin tulevista tapahtumista ennen lukemista. Minä puolestani nautin kaikista eniten kirjan runoista. Runoilusta vastasi Hugo von Husmus eli runo-Hugo. Ote kirjasta:

" - On taiteilijan elämä mietoa ja rankkaa,
hiihtäjä mämmiä vatsaansa tankkaa...,
Hugo aloitti huojuen kuin heinäkeppi ja heiluttaen vimmatusti kättään pään yläpuolella."

Onneksi runo-Hugo ei jää tarinan ainoaksi runoilijaksi.

Kaheli sakki ja kauhujen kaappi sopii kaikille lukutaitoisille. Lukijalla tulee olla sen verran kärsivällisyyttä, että hän jaksaa tarinan kiepit. Mielestäni Noora ja Jenna Kunnaksen kirjan otollisin kohderyhmä ovat lapset eskarilaisesta kolmasluokkalaiseen. Ja ääneen lukemiseen kirja on vallan sopiva.

Teos: Kaheli sakki ja kauhujen kaappi
Tekijä: Noora Kunnas
Kuvittaja: Jenna Kunnas
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015

Laura Save: Paljain jaloin

Laura Saven kirja Paljain jaloin tuli minulle luettavaksi. Luin kirjan nopeasti, koska se asettui niin liki. Lukijana minulla oli mahdollisuus säädellä kokemiani tunteita nopeuttamalla lukemista tai laittamalla välillä kirjan kokonaan pois. Kirjan kirjoittajalla tätä mahdollisuutta ei ollut, vaan hän joutui elämään läpi sairauden. Ote kirjasta:

"Kaikki kuvaamasi liittyy tuohon sairaudenvaiheeseen ja on ihan normaalia. Anna vain itsellesi aikaa. Tunnut voivan kaikesta huolimatta ihan kohtalaisesti.
Ei! Väärin! Olen aina tällainen rauhallisennäköinen ja -oloinen, se on sukuvika. Sillä ei ole mitään tekemistä normaalin kanssa! Olen haavoittunut villieläin, josta ei hätä ja sairaus näy päällepäin. Sisältä olen ihan kuollut."

Paljain jaloin muodostuu päiväkirjamerkkinnöistä ja muistoista, vaikka onkin romaani. Nuori nainen, joka opiskelee, on parisuhteessa ja pienen lapsen äiti, sairastuu luusyöpään. Kirja kertoo sairaudesta ja kuolemasta, mutta myös elämästä ja rakkaudesta.

Paljain jaloin itketti, tuli uniin ja ahdisti. Vakava sairastuminen, sen vaikutus ihmisen elämään ja läheisiin tuli kirjan kautta hyvin selväksi. Paljain jaloin onnistui myös hymyilyttämään ja lohduttamaankin. Ote kirjasta:

"Olemme perustaneet Otson kanssa kaljukerhon. Kerhon virallisena tavoitteena on kasvattaa hiuksia ja opetella kävelemään. Tällä hetkellä minä johdan kävelyssä ja Otso hiustenkasvatuksessa. Kerhossamme on reilu meininki ja kannustava ilmapiiri."

Paljain jaloin on ehdottamasti lukemisen arvoinen. Sairaus, jolla on voimia muuttaa monen ihmisen elämä ja aivan oma aikataulunsa, ottaa lujan otteen ihmisestä. Kuitenkin ihmisen elämä kaikkinensa on muutakin kuin sairaus, terveyden puuttuminen ja lähestyvä kuolema. Paljain jaloin kertoo rakkaudesta puolisoon ja lapseen, suhteista toisiin ihmisiin, omista toiveista ja halusta tulla nähdyksi ja rakastetuksi.

Teos: Paljain jaloin
Tekijä: Laura Save
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2013