Taija Tuominen: Kuningaskobra

Kesti kahdeksantoista vuotta, ennen kuin uskoin, että minulla on vain tämä yksi tarina kirjoitettavana.

Taija Tuomisen voimalla ja taidolla kirjoitettu Kuningaskobra jyrää ylitseni. Teos on omaelämäkerrallinen tarina kuristavasta lapsuudesta, irtaantumisen huumasta ja kirjoittamisen voimasta. Tuomisen teoksen minäkertojan lapsuus ja nuoruus on ollut henkiinjäämistaistelu, jonka kertoja on voittanut. Voittajan osa on vaikea, koska kolhut tuntuvat vielä vuosikymmeniä lähdön jälkeen.

Kirjoittaminen pelastaa omilla jaloillaan huojuvan minäkertojan. Nimeltä mainitaan monta merkittävää henkilöä, mutta kaiken voittavan, elämänmittaisen taikavoiman tarjoaa lukion iltalinjan äidinkielenopettaja Hilja Mörsäri. Hän tarjoaa myös vastavuoroisen ihmissuhteen, joka hoitaa menneiden aikojen vaurioita.

Kuningaskobran skaala on järisyttävän laaja. Välillä kiemurtelen kiusaantumisen tunteessa minäkertojan hoiperrellessa. Välillä koen vapauden voiman, joka saa jaksamaan eteenpäin. Välillä tutkin muistojani, jotka Tuomisen teos siivilöi näkyviin. Välillä suren kaikkia piinattuja ja alistettuja lapsia, jotka eivät voi valita vanhempiaan. Kaiken aikaa olen onnellinen lukemisen ja fiktion voimasta, kirjoittamisen mahdollisuudesta ja ihmisen sinnikkyydestä. 

Näin se päättyi ja kaikki oli fiktiota.

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta.

Teos: Kuningaskobra
Tekijä: Taija Tuominen
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: Tammi

Minna Canth: Salakari

"Armas, pikku Almani, elämä on viheliäistä, parasta ettei ajattele eteen eikä taakse, nauttii vaan onneaan, niin kauvan kuin sitä kestää."

Tartuin Minna Canthin Salakari-pienoisromaaniin hetken huumassa. Romaani on sivuiltaan vähäinen, yhdeksän lukua ja noin sata sivua. Kirjahyllyni on aivan sekaisin muuton jäljiltä ja tiedän, että minulla on tästä romaanista useampikin nide hyllyssäni. Nyt käteeni sattui SKS:n 1996 painattama pokkariversio, josta löytyvät Liisi Huhtalan esipuhe ja aikalaisarviointeja. Keskityin lukemisessani itse romaaniin.

Teoksen alussa rouva Alma Karell nauttii lapsestaan ja äitiydestään. Ensimmäisen luvun tunnelma on valoisa ja lukijana ainakin minä kadehdin Alman kepeää asennetta. Kaunis ja iloinen Alma herättää ihailua puolisossaan ja vieraissaan. Tunnelma muuttuu kuitenkin pian.

Sillä onnellista hetkeä ei hänellä enää elämässä olisi. Kaikki oli muuttunut, ja niin äkkiä, kuin yhdessä iskulla. Linnut visertelivät puussa ja lasten iloiset äänet kuuluivat rannasta, mutta hänen korvissaan eivät ne enää soineet niinkuin ennen.

Vieraiden kanssa Karellit keskustelevat kirjallisuudesta ja Ibsen ja Zola mainitaan. Alman puoliso uskoo Alman taitoon vastustaa houkutuksia ja kykyyn nähdä ilmiöt laajemmin. Tuttavapiirissä oleileva houkuttelija ottaa Alman kohteekseen. Alma antautuu kaikille mahdollisuuksille, koska ei taida osata toimia toisin. Mikä raapaisee yhteen naarmun, rikkoo toisen kokonaan.

Teos: Salakari
Tekijä: Minna Canth
Julkaisuvuosi: 1996 (teos julkaistu alunperin 1887)
Kustantaja: SKS

500. postaus ja blogin syntymäpäivät

Yhdeksän vuotta sitten kirjoitin blogitekstin Kyllikki Villan matkakirjasta. Sen jälkeen olen lukenut kirjoja ja kirjoittanut niistä blogiini. Noiden vuosien aikana on tapahtunut paljon. Olen opiskellut, valmistunut, tehnyt töitä, menettänyt rakkaita ihmisiä ja muuttanut asuinpaikkakuntaa väliaikaisesti ja pysyvästi. Kirjat ovat säilyneet elämässäni kaikesta huolimatta.

Bloggaaminen on muuttanut tapaani nähdä kirjailijat ja kirjat. Toki hankkimallani ammatillisella osaamisellakin voi olla oma osansa siinä muutoksessa. Kirjailijoista on tullut silmissäni inhimillisempiä ja tavallisempia. Kirjat ovat samaan aikaan sekä hetken huumaa ja oman aikansa ääniä että osa jotain pysyvää kulttuurimme kivijalkaa.

Bloggaaminen on tuonut minulle uusia ystäviä. Kiitos kaikille bloggareille, joiden kanssa olen saanut kirjoja, kirjallisuutta ja lukemista pohtia.

Kiitos myös kaikille blogiani lukeville. Kuulen teistä hassujakin reittejä. Kirjaston hyllyjen välissä. Kaverin kautta. Someviestissä. Aivan oudoissa ja yllättävissä yhteyksissä. Yleensä ajattelen, että kirjoitan näitä tekstejä, mutta kukaan ei niitä lue.

Joskus selaan omia tekstejäni, että muistaisin lukemani kirjat ja kulkemani polut. Olen iloinen, että olen jaksanut pitää blogia, koska tämän avulla muistan enemmän ja tarkemmin. Olen suurpiirteinen ihminen joissain asioissa, joten lisämuisti on vain siunaus. Ajatelkaas, joulukuussa 2013 rakastin Thompsonin Habibia ja sitten huhtikuussa 2018 hiljenin Aidtin teoksen Jos kuolema on vienyt sinulta jotain anna se takaisin sivuille. Elokuussa 2017 käytyäni Nurmeksessa työpaikkahaastattelussa (en saanut työtä) kävin paikallisessa kirjastossa ja sain sieltä mukaani Lintulan kronikka -teoksen poistohyllystä. Toisella lailla sydämeeni asettui Kaiho Niemisen Ihmissuden kronikka, jonka luin jo maaliskuussa 2016.

Lukekaa ihmiset! Huonomminkin voi elämänsä käyttää.

Sarjakuvaa ja suomen kieltä

Kuva kustantajan sivulta

Hankin Riika Ruottisen Porno sijainen - Sarjakuvia työelämästä Helsingin Kirjamessuilta viikonloppuna. Sarjakuvateosta minulle suositteli Twitter-tuttavani Avi Heikkinen. Olen ehdottomasti teoksen kohderyhmää elettyäni sijaispyörityksen läpi viimeisen viiden vuoden aikana. Omalta kohdaltani tuo elämänvaihe päättyi onnellisesti, sain vakituisen työn tänä syksynä.

Työttömyydessä, pätkätöissä, sijaisuuksissa ja TE-toimistojen kanssa toteutettavassa performanssissa on aste-eroja. Se, että itsellä asiat ovat joskus sattuneet menemään helposti ja vaivattomasti, ei kerro mitään siitä hullusta pyörityksestä, johon toinen vastaavassa tilanteessa oleva voi joutua. Teoksen aluksi minäkertoja kertoo olevansa "melkein ja vähän sairas, määrittelemättömästi osakyvytön ja rajoitteinen". Tämä jo asettaa tarinan raameihinsa, mitään söpöä höttöä ei ole tulossa. Pornosijainen-teoksen lukeminen on tuskallista ja lohduttavaa yhtä aikaa. Vaikka itse olen päässyt aika helpolla, tiedän ystävistäni ja tuttavistani paljon karumpiakin tarinoita siitä, miten vaikeaa on asettua opettajaksi valmistumisen jälkeen.

Nuorien, vastavalmistuneiden ja uusien opettajien hankaluuksista ja nöyryyttämisestä työtä hakiessa ja työpaikoilla puhutaan hyvin vähän. Siksi tämä Ruottisen teos on hieno ja merkityksellinen. Ehdotankin, että OAJ hankkii Ruottisen sarjakuvateosta 500 (tai vaikka 5000) kappaletta jaettavaksi jäsenistölle vertaistueksi. Jos tuntuu vaikealta jakaa pelkästään näin rankkaa viestiä työelämästä Suomessa 2010-luvulla, mukaan voisi ottaa sopivan novellikokoelman ja vaikkapa tietokirjan. Näistä vaihtoehdoista kesällä 2020 OAJ voisi lähettää vapaavalintaista kesälukemista kaikille opettajille, jotka joutuvat hakemaan Opettajien työttömyyskassasta työttömyyskorvausta 30.5.-10.8.2020.

Porno sijainen tarjoaa ilmaisen työkokeiluversion Bönäribingosta, jossa voi rastittaa omat oireensa. Valikossa tällä kertaa ovat ainakin hengenahdistus, muistin pätkiminen, möykky mahassa, yöhikoilu ja päänsärky. Montako rastia saat tällä viikolla? Teoksen kuvitus hyökyy henkilökohtaisia muistoja: purentakisko, nurin mennyt kuppi ja melkein tyhjä akku. Vaikka kuinka haluaisi tehdä töitä, yritykset kaatuvat mahdottomuuksiin. Sijaisuus lakkaa, tehdyn työn hyödyt valuvat toisille, joustoa vaaditaan aina ja yöt menevät töitä murehtiessa. Yksittäiselle opettajalle jää vain oikeus perua töihin tulo. Haettu ja saatu sijaisuus tuntuu jo etukäteen liian suurelta ja koulun alkaminen pelottaa keskellä kesää. Koulut ovat homeessa ja henki ei kulje. Teos päättyy elämään ilman töitä, mutta kuitenkin elossa ja jokseenkin toimintakykyisenä.

Kiitos Riika Ruottiselle todella tärkeästä ja koskettavasta teoksesta!

Teos: Porno sijainen - Sarjakuvia työelämästä
Tekijä: Riika Ruottinen
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: POKUTO

Kuva kustantajan sivulta

Kävin Helsingin Kirjamessuilla S&S-kustantamon tilaisuudessa ja sieltä sain mukaani Ulla Donnerin sarjakuvateoksen Sontaa. Ensin vähän vierastin teoksen ulkonäköä ja kuvitusta, mutta Porno sijainen -teoksen nostattamissa kuohuissa luin Donnerin teoksen nopeasti, vaivattomasti ja samoissa kuohuissa jatkaen.

Sontaa kertoo nuorten kaupunkilaisten naisten työelämästä ja elämästä yleisemminkin. Työpaikasta tulee olla kiitollinen ja onnellinen, vaikka ei palkkaa saakaan. Se, että työkaveri, nuori mies, hehkuttaa työonneaan ja kertoo, että 4000€ kuukausipalkka on "vain bonus" motivoivassa työssä, alleviivaa viestiä. Tulosta tavoitteleva firma ottaa työntekijöistään kaiken irti ja sitten irtisanoo heidät.

Donnerin kuvat, tottumiseen tarvittavan ajan jälkeen, ovat mielenkiintoisia ja jään tarkastelemaan niitä pidemmäksikin aikaa. Työympyröistä siirrytään kotiin ja kokemukset kertautuvat. Kotisohvalla nuori nainen joutuu vakuuttelemaan ja varomaan. Kaikesta huolimatta hän päätyy rappuun piilottelemaan ja lopputuloksena on ainakin mustelmia.

Ajat ovat muuttuneet tai sitten eivät. Sontaa on hyvä lukupiiriteos. Uskoisin keskustelua syntyvän!

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Sontaa (alkuperäisteos: Skiten)
Tekijä: Ulla Donner
Suomentaja: Sinna Virtanen
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: Kustantamo S&S

Kuva kustantajan sivulta.

Luinpa tämänkin! Olin ostanut jo aikaa sitten itselleni Janne Saarikiven kirjoittaman Suomen kieli ja mieli. Nyt sain teoksen päätökseen. Kirja on täsmäluettavaa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajalle. Saarikivi käsittelee Suomen valtion, kansan ja erityisesti suomen kielen historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta. Asiat ovat hyvin suuria, jopa käsittämättömiä, mutta Saarikiven teksti soljuu ja viihdyttääkin lukijaa. Teosta lukiessa omaksuu ja oppii asioita vaivihkaa.

Eniten nautin osasta Suomen kieli - puhetta kuplastani. Siinä Saarikivi kertoo lapsuutensa ja nuoruutensa teksteistä ja kielistä. Saarikivi jatkaa teoksessaan suomen kielen puolustamista. Kiitos! Täysin kritiikitön englannin kielen tuppaaminen joka paikkaan on nyt riesanamme. Voihan Pasilan mälli!

Teos: Suomen kieli ja mieli
Tekijä: Janne Saarikivi
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Teos

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe

Kirjailija Lionel Shriverin tekstit vaikuttavat minuun voimallisesti. Luin aikanaan Jonnekin pois ja pidin paljon Shriverin tavasta kirjoittaa. Hän onnistuu kirjoittamaan mielestäni tehokkaasti ja tarkasti juuri oikeista asioista. Luin myös Poikani Kevinin, vaikka se raastoi sydäntäni.

Olen hankkinut Kaksoisvirheen kolme vuotta sitten. Tiedän hankintavuoden, koska aika usein kirjoitan sen kirjaan nimeni perään. Nyt oli hyvä hetki lukea Shriverin kirja. Hänen teoksensa ovat niin vahvoja, että yritän pelata aikaa niiden kanssa. Tätäkin kirjaa olen pitänyt monet kerrat kädessäni, mutta laittanut aina sitten takaisin hyllyyn.

Eric imarteli Willyn äitiä ottamalla kaksi kertaa lisää tämän puoliraakaa ja syömäkelvotonta kanapataa ja vetäytyi sitten pöydästä. Valo lankesi hänen avoimeen kaulukseensa ja sai varjot leikkimään hänen solisluullaan kuin pienien kalojen parvi. - - Tänä iltana, halusi tai ei, haaroittuvat suonet Ericin lihaksikkaissa käsivarsissa nostivat kuitenkin veden Willyn kielelle yhtä varmasti kuin astia täynnä lakritsinauhoja. Jos Ericin kauneus oli lahja, sen hän ainakin säilyttäisi.

Kaksoisvirheen päähenkilö on nuori nainen, jonka intohimona on tulla mahdollisimman taitavaksi tenniksessä. Willy eli Wilhemena Novinsky on ollut vanhempiensa hylkimä tai ainakin hänestä on tuntunut siltä. Pelastuksena on teoksen alun tilanteeseen asti ollut valmentaja Max. Willy tapaa kuitenkin Ericin, johon hän ihastuu. Eric Oberdorfia ja Willyä yhdistää vahva halu kehittyä tenniksessä. Jo takakansi kertoo, että Willy ja Eric päätyvät yhteen, aina naimisiin saakka.

En tiedä mitään tenniksestä. On outoa, että tenniksen ympärillä pyörivä romaani kiinnostaa minua niinkin paljon. Toisaalta tennis on Shriverin romaanissa vain kehys, jonkinlainen esimerkki, jonka avulla kerrotaan ihmisestä, hänen elämästään ja hänessä tapahtuvista muutoksista. Willy henkilönä tuntuu minusta oudon läheiseltä. En ole kunnianhimoinen Willyn tapaan, mutta Willyn pelaamiseen liittyvä yksioikoisuus, virheiden pelko ja himo Ericiin liikuttavat minua ja tekevät tarinasta kiinnostavan.

Max on Willyn valmentajana tärkeä tiedonantaja Willyn suhteen. Max sanoittaa Willyn pelkoja, reaktioita ja mahdollisia toimintasuuntia kiinnostavasti. Minulle Kaksoisvirhe kääntyy tutkielmaksi elämän pettymyksistä. Henkilökohtaiset luonteenpiirteet saattavatkin olla vain reaktioita ympäröiviin olosuhteisiin. Ihminen muuttuu, muttei aina hallitusti ja hyvään suuntaan.

En voi suositella Shriverin Kaksoisvirhettä oikein kenellekään. Itse aion aivan varmasti lukea kaikki tulevat Shriverin teokset. Kaksoisvirhe ahdistaa minua, mutta rakastan sen henkilöiden sielunmaisemaa ja pyristelyä elämässä. Teos sopisi lukupiiriin, jossa sen henkilöistä ja heidän valinnoistaan syntyisi varmaankin virkeää keskustelua.

Teos: Kaksoisvirhe (Double Fault)
Tekijä: Lionel Shriver
Suomentaja: Hanna Sola
Julkaisuvuosi: 2007 (1997)
Kustantaja: Avain