perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kesäkuun lukumaraton 16.6.2018

Kesäkuun lukumaratonia emännöi blogin Sivujen välissä Hanna. Varsinainen lukumaratonin huippupäivä on huomenna, mutta kärsimättömänä ihmisenä aloittelen jo tänään.

Kotonani huojuvat kirjapinot. Minun pitäisi järjestellä kirjoja ja kaikkea mahdollista kotona, mutta olosuhteiden pakosta kesäkuussa käytän kaiken voimani ja reippauteni erään toisen talon siivoamiseen ja järjestelyyn. Tiedän kirjakasojeni sisältävän kaikenlaista hyvää luettavaa, mutta nyt päätin hakea yhden pinon kirjastosta ja lisätä siihen yöpöydältä löytyvän viihderomaani. Kirjastopinon kävin hakemassa tänään. Onnistuin pyörimään sekä sarjakuvahyllyn kulmilla että runojen läheisyydessä.


Aloittelen lukumaratonin tänään jossain vaiheessa iltaa. Tämä postaus päivittyy ja täydentyy viimeistään maratonin päätyttyä. Ensijaisesti päivitän lukemisiani Instagramiin (@kirjakkoruispellossa). Toivottavasti iltani ja yöni pitää sisällään muutakin kuin Espanjan ja Portugalin pelin seuraamista.

Luettavien kirjojen pinossa minulla löytyy:
Maeve Binchy: Punaisen höyhenen keittiö [romaani]
Janne Kukkonen: Voro. Kolmen kuninkaan aarre [sarjakuva]
Jere Voutilainen: Minuus. Miinus. [runoja]
Charles Bukowski: Kirottujen nautinnot [novelleja ja runoja]
AP Kivinen: Tsernobylin kissat [runoja]
T.S.Eliot: Kissojen suuri kompasanakirja [runoja]

Näiden lisäksi kotoa löytyy niin paljon luettavaa, ettei lukeminen lopu kesken ihan heti.

Aloitin lukumaratonin perjantaina klo 18.30.

Ensimmäinen etappi perjantaina klo 20.30:
Ensin luin T.S.Eliotin runokirjan Kissojen suuri kompasanakirjan. Runoteoksen on suomentanut Jaakko Yli-Juonikas. Hauskassa teoksessa on Jenna Kunnaksen kuvitus. Oma suosikkini on Vanha katti ponneton. Pullea kissa kouluttaa torakoita partio-oppien mukaan kellarissa ja hyväkäytöksiset öttiäiset saavat kunniamerkit! Luin runon perheen miesväelle perjantai-illan kunniaksi. Eräs runolle altistunut perheenjäsen analysoikin runouden "olevan kellistä". Ei minun mielestäni!

32 sivua luettuna.

Aloitin Maeve Binchyn romaanin. Punaisen höyhenen keittiö vaikuttaa oikein viihdyttävältä luettavalta. Ystävät päätyvät perustamaan pitopalveluyrityksen. Mukana on Maeve Binchyn tyyliin monien ihmisten yhteenkietoutuvia kohtaloita ja lempeää elämän mutkareittien tutkimista. Kohta katson jalkapalloa poikien kanssa ja sitten palaan lukemisen äärelle.

Pitopalvelutarinaa luettuna vasta 55 sivua. Yhteensä siis 87 sivua luettuna.

Toinen etappi lauantaina klo 8:
Illalla katsoin pelin ja jatkoin kirjan lukemista. Aamulla heräsin aikaisin ja kirja on ollut käsissä jo reilun tunnin. Muu perhe alkaa pikku hiljaa heräillä. Olen Punaisen höyhenen keittiössä sivulla 285, joten luettuna on 317 sivua. Eteneminen on vaatimatonta, mutta se ei minua haittaa.

Kolmas ja toiseksi viimeinen etappi lauantaina klo 13.30:
Jatkoin romaanin lukemista sivulle 402, kunnes halusin vaihtaa luettavan lajia. Päätin jatkaa sarjakuvalla. Janne Kukkonen on kirjoittanut ja kuvittanut sarjakuvateoksen Voro - kolmen kuninkaan aarre.
Voro kertoo Liljasta, joka on vanhan mestarivarkaan opissa. Nuori Lilja on sinnikäs ja rohkea tyyppi, joka tekee kaiken tarvittavan ja vähän enemmänkin. Kannen perusteella voisi ajatella sarjakuvan olevan pienille lapsille, mutta sisällön puolesta ajattelen Voron sopivan mainiosti noin 12-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Minä nautin tarinasta ja jännitin Liljan ja oppi-isä Seamusin puolesta.

Lisään luettuun sivumäärään 280 sivua.


Seuraavaksi runoja. Jere Vartiaisen runoteos Minuus | Miinus saa palan kurkkuuni jo ensimmäisellä sivulla. Runoilija omistaa teoksen ahdistuneille pojille. Kansilieve kertoo Vartiaisen olevan psykologi ja runoissa on tutkittava (tva). Se loitontaa runojen puhujien kautta virtaavaa ahdistusta lukijan näkökulmasta, mutta toisaalta tekee siitä ahdistavampaa ja raskaampaa. Eräs runo alkaa näin:
Olipa kerran poika, joka kuoli joka päivä.
Aamuisin hän puki nahan huudolleen, tomutti kouristuksensa
ja aloitti uudelleen.

Vartiaisen runot tuottavat kipua. Epävarmuus kuvataan runoissa hyvin koskettavasti ja suoraan. Minuus | Miinus on teos, joka kannattaisi hankkia peruskoulun päättäneelle, ylioppilaalle ja ammattiin valmistuneelle. Näitä runoja minun pitäisi lukea kotona ääneen, mutta nyt kuuloetäisyydellä on vain puoliso. Välillä katsomme jalkapalloa, kohta jatkan taas lukemista. Taidan kuitenkin lukea yhden runon hänelle.

Runot lisäävät listalleni 82 sivua. Nyt kasassa on 796 sivua.

Viimeinen etappi, lauantai klo 18.30:
Vartiaisen runoteoksen jälkeen vielä runotti, joten päätin lukea AP Kivisen Tsernobylin kissat. Runojen puhuja on parisuhteessa elävä mies. Näihin runoihin en nyt pääse mukaan, jään miettimään yksittäisiä säkeitä ja niiden merkityksiä. Samaan aikaan Islannin joukkue pelaa Argentiinaa vastaan ja pistää kampoihin kunnolla. Runoteos päättyy Selityksiä, triviaa -osioon, jossa selitetään mm. jumalan käsi ja sen yhteys jalkapallon MM-kisojen otteluun vuonna 1986.

Kivisen runot lisäävät saldooni 70 sivua.

Viimeisen tunnin ennen maratonin loppua paahdan Binchyn Punaisen höyhenen keittiötä, joka on todella viihdyttävä ja viisas tarina ihmisistä ja ihmisten välisistä suhteista. Ystävykset Cathy ja Tom tekevät kaikkensa yrittäjinä. Lisäksi he molemmat ovat hyviä ihmisiä, jotka yrittävät auttaa läheisiään kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Maratonajan päättyessä olen Binchyn romaanissa sivulla 624.

Nopeana lukijana olen onnistunut lukemaan neljä teosta kokonaan ja yhden miltei loppuun. Tämän postauksen päätteeksi olen listannut maratonilla lukemani teokset. Sivumäärä on yhteensä 1088.

Teos: Kissojen suuri kompasanakirja (sivuja 32)
Tekijä: T.S.Eliot
Suomentaja: Jaakko Yli-Juonikas
Kuvitus: Jenna Kunnas
Julkaisuvuosi: 2018 (alkuperäiset runot 1939)
Kustantaja: Otava

Teos: Punaisen höyhenen keittiö (sivuja 758, maratonilla luettu 624 sivua)
Tekijä: Maeve Binchy
Suomentaja: Liisa Honkasaari
Julkaisuvuosi: 2001
Kustantaja: WSOY (Bon)

Teos: Voro - Kolmen kuninkaan aarre (sivuja 280)
Tekijä: Janne Kukkonen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Like

Teos: Minuus | Miinus (sivuja 82)
Tekijä: Jere Vartiainen
Grafiikka (ja ilmeisesti kansi?): Daniil Kozlov
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Kolera

Teos: Tsernobylin kissat (sivuja 70)
Tekijä: AP Kivinen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja:  Reuna

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Bea Uusma: Naparetki - minun rakkaustarinani

Rakas pikku ystäväni!
Me olemme juuri pysähtyneet tältä päivältä, kun nyt olemme raahanneet ja retuuttaneet kelkkoja 10 tuntia. Olen oikeastaan varsin väsynyt mutta minun on puhuttava muutama sana rakkaani kanssa. Aivan ensimmäiseksi minun on onniteltava sinua. Tämähän on sinun syntymäpäiväsi. Oi kuinka minä toivonkaan, että voisin ilmoittaa sinulle, että minä voin mainiosti ja ettei mikään uhkaa meitä. Mehän rupeamme pikku hiljaa lähtemään kotiin.

Bea Uusman tietokirja Naparetki - minun rakkaustarinani kertoo kirjailijan pakkomielteestä selvittää Andrée-tutkimusretken osanottajien viimeiset vaiheet. Vuonna 1897 kolme tukholmalaismiestä lähtivät uhkarohkealle retkelle vetykaasupallolla. Heidän tavoitteenaan oli käydä valloittamassa Pohjoisnapa ja sitten jatkaa matkaa Alaskaan, Kanadaan tai Siperiaan. Tutkimusretki epäonnistui ja kuolleiden retkikuntalaisten jäännökset löytyvät Valkosaarelta kymmeniä vuosia lähdön jälkeen.

Uusma kertoo löytäneensä sattumalta löytäneensä teoksen tutkimusretkestä. Kiinnostus menneisiin tapahtumiin kasvoi vuosien varrella. Uusma päätyi matkustamaan tapahtumapaikoille ja tutkimaan arkistoja hyvin tarkkaan. Uusma onnistuu teoksessa hienosti kuvaamaan yli sata vuotta sitten tapahtunutta tragediaa, siihen liittynyttä aiempaa selvittelytyötä ja erityisesti omaa kiinnostustaan retkeilijöihin ja heidän lähipiiriinsä liittyen.

Kolmikko lähtee soitellen sotaan. Arktisesta retkeilystä tietämätön lukija ymmärtää, että matkalle lähdetään aivan liian optimistisen tunnelman vallitessa. Mukaan pakataan turhaa painolastia ja luonnon kovuus aliarvioidaan. Vaivattomasta seikkailusta tulee julma tarina vääjäämättömästä tuhosta. Kylmyys hyytää lukijaa, ja Uusma kirjoittaa kärsimyksestä kauniisti. Ote teoksesta:
Luonto syö meidät. Jäinen tuuli ja sade ja suola ja lumikiteet jauhavat meidät hajalle, lahottavat meidät, murentavat meidät molekyyleiksi, hiiliyhdisteiksi, hiili- ja vetyatomien kovalentit sidokset murtuvat. Meidän atomimme sekoittuvat ruskeisiin hiekanjyviin Valkosaaren ainoalla pienellä rantakaistaleella.
Naparetki-teoksen nimessä on viittaus rakkaustarinaan. Tarina tarkentuu retkikuntalaisen Nils Strindbergin ja hänen morsiamensa Anna Charlierin väliseen rakkauteen. Retkikuntalaiset rakastavat seikkailua ja ajatusta maineesta ja kunniasta. Nils ja Anna rakastavat toisiaan, vaikka Nils päättääkin lähteä etsimään jotain vaarasta huolimatta. Kirjailija Uusma rakastaa vanhaa arvoitusta ja ehkä jotain siinä kaukaisen päätepisteen kylmyydessä, eristyneisyydessä ja yksinäisyydessä. Ihminen rakastaa tuntematonta, johon voi heijastaa näkyviin jotain itsestään.

Naparetki julkaistiin suomeksi 2016. Olen kuullut kirjasta monia kehuja ja suositellut kirjaa toisille, vaikka itse luinkin sen vasta nyt. Naparetki on kiehtova sekoitus tietokirjaa ja romaania. Fakta ja fiktio kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka tekee molemmista kiinnostavampia. Teoksessa on valokuvia, päiväkirjaotteita ja paljon tietoa historiallisesta tapahtumasta. Kirjailijan ääni kuuluu selvänä ja hän onnistuu kuljettamaan minut lukijana läpi todellisten ja kuviteltujen tapahtumien punoksen tavalla, joka herättää vahvoja tunteita. Sinänsä mysteerin ratkaiseminen ja johtolankojen kerääminen ei minua kiinnosta ja välillä herpaannuin lukemiseen. Toisaalta luin teoksen hyvin nopeasti ja vaivatta, yhden pitkän bussimatkan aikana, joten vetoakin teoksessa on.

Teos: Naparetki - Minun rakkaustarinani (Expeditionen. Min kärlekhistoria)
Tekijä: Bea Uusma
Suomentaja: Petri Stenman
Julkaisuvuosi: 2016 (2013)
Kustantaja: Like

Oksan hyllyltä -blogissa Marika käynnisti ihanan Kirjankansibingon, johon päätin ottaa osaa. En aseta itselleni mitään paineita, mutta aion runnoa mahdollisimman monen lukemani kirjan kannen mahtumaan johonkin bingon ruutuun. Naparetkessä oli mistä valita, joten päätin aloittaa ympyröimällä valokuvan.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Yana Toboso: Kuroshitsuji - Piru hovimestariksi 26

Minulla ei ole järjen hiventäkään, kun kuvittelen lukevani ja jotenkin ymmärtäväni mangasarjakuvan osan numero 26! Tätä kuitenkin yritin aloittaessani Yana Toboson Kuroshitsuji - Piru hovimestariksi #26.


Alun järkyttävän verityön jälkeen päästään jaarli Phantomhiven lapsuuteen. Sinisen tähden kultti jää tällä lukemisella minulle aika ohueksi. Pääsen kuitenkin jollain lailla henkilöistä ja tapahtumista. Itse asiassa kiinnostun sarjasta aika lailla.

Piru hovimestariksi ilahduttaa minua. Kuvitus on todella kaunis ja piirrosjälki voimallinen. Tarinassa riittää dramaattisia käänteitä. Niitä korostetaankin suurilla ruuduilla, tiukimmilla hetkillä sivulle voi mahtua vain yksi tai kaksi ruutua.

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta.

Teos: Kuroshitsuji - Piru hovimestariksi 26
Tekijä: Yana Toboso
Suomentaja: Suvi Mäkelä
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Sangatsu Manga

maanantai 28. toukokuuta 2018

Juhani Aho: Juha

SKS:n julkaisemassa Juhassa on Kai Laitisen kirjoittama esipuhe ja hyvä valikoima aikalaiskritiikkejä.
Tänä keväänä luin Juhani Ahon Juhan uudelleen. Juha ei ollut minulla ensimmäistä kertaa luettavana, mutta nyt romaani iski aika voimallisesti. Juha on vahvoja tunteita täynnä oleva kolmiodraama, jossa tuleva tuho on aistittavissa alusta asti.

Juhani Ahon romaanin Juha on talollinen, joka on kasvattanut karjalaisorvosta itselleen vaimon. Marja on miestään nuorempi ja romaanin alussa pariskunnan keskinäiset tunteet ovat aika viileät. Juha rakastaa Marjaa, mutta tulee torjutuksi suoraan ja välillisesti. Talon askareet kuitenkin sujuvat. Muutoksen tuo kiertävä kauppias Karjalasta, Shemeikka. Shemeikka on kaikkea sitä, mitä Juhassa ei tunnu löytyvän. Shemeikka on nuori, komea ja eläväinen. Puhelias mies lirkuttelee itsensä talon emännän suosioon, ja hurja elämä alkaa. Ote kirjasta:
Marja tahtoo katsoa häntä rohkeasti silmiin ja katsoo uhallaankin, pelkäämättä, väistämättä, mutta kasvot pingotettuina ja otsakin kuumana kihisten.
- Mikä tapa?
Shemeikan kasvot ovat häntä niin lähellä, että hämärtää.
- On kihlasoljesta sulholle suutelon paikka.
Ja sitten vähän myöhemmin:
Marja otti sen [lakin] penkiltä ja toi. Silloin Shemeikka kahmaisi kainaloonsa Marjan ja painoi rintaansa pään ja sitä sitä siinä hetken. Päästi sitten, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, ei virkkanut mitään ja meni. Eikä Marjakaan saanut mitään virketyksi.

Tavallaan Shemeikka tietää, mitä tekee, mutta pohjimmiltaan hän ei ole valmis Marjan reaktioon. Shemeikalla on oma toimintatapansa naisten kanssa. Tuohon tapaan Marja ei suostu. Toki Marjalla menee aikansa, että hän saa toimintakykynsä takaisin tunnekuohun jälkeen.

Minulle tässä teoksessa kaikkein mielenkiintoisinta on Marjan sisäinen tuli, jota hän ei tunnu hallitsevan. Teoksessa on paljon muutakin: Juhan hiljainen rakkaus, puoliääneen huudettu tuska hylkäämisestä ja lopullinen murtuminen. Keski-ikä ilmeisesti vaikuttaa siihen, että ymmärrän jollain tapaa kaikkien toiminnan ja siedän heidän heikot kohtansa. Shemeikkakin vaikuttaa minusta kiinnostavalta nuorelta mieheltä. Eri asia tietysti on, oliko Marjan ratkaisu viisas.

Olen tiennyt Aino Kallaksen Sudenmorsiamen ja sen voiman. Kuitenkin Juhani Ahon Juha ei häviä voimassaan tuon romaanin dramaattisille käänteille ja vahvoille tunteille. Juhassa on hyvinkin samaa voimaa ja vaikuttavuutta. Se on ehdottomasti lukemisen arvoinen romaani.
Ja Marjalta pääsi sydämestä sanaton huudahdus ja häneltä kohosi käsi, niinkuin olisi sanonut: et ottanutkaan! Ota minut! Vie minut minne hyvänsä! Elä jätä!

Teos: Juha
Tekijä: Juhani Aho
Julkaisuvuosi: 1911 (Painos vuodelta 1994)
Kustantaja: SKS

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Sally Salminen: Katrina

Maailma ei ollut läpeensä pimeä niin kauan kuin joku ajatteli häntä ja kaipasi häntä ja tarvitsi hänen läheisyyttään.
Tutustuin Sally Salmisen Katrinaan viime vuonna lukupiirissä. Luimme eri vuosikymmenten merkittäviä teoksia, joita on esitelty Ylen Kirjojen Suomi -sivustolla. Ylen sivuilla Sally Salmisen Katrina on vuoden 1936 teos, "Suomessa tuntematon, mutta kansainvälisesti menestynyt". Minulle Katrina oli tuolloin vielä vieras. Lukupiiriläisille teos oli tuttu, ja pian kuulin monia lukukokemuksia aiemmilta vuosikymmeniltä tästä ihanasta romaanista. Selväksi kävi, että Katrina on todella rakastettu teos. Itse en ehkä tuolla kerralla päässyt tarinaan kunnolla kiinni. Muistaakseni aloitin kirjan lukemisen ruotsiksi.

Teos on julkaissut uuden suomennoksen tästä teoksesta. Juha Hurme on kääntänyt alkujaan ruotsiksi kirjoitetun romaanin suomeksi. Aivan upeasta kannesta kiitos kuuluu Jussi Karjalaiselle.


Romaani alkaa ihastuksesta. Eläväinen ja puhelias Johan sytyttää nuoressa ja kauniissa Katrinassa liekin, joka muuttaa heidän molempien elämän. Salminen aloittaa tarinan voimallisesti, ensimmäinen roihu on jo tuhkaa, kun nuori pari saapuu Johanin kotiin Ahvenanmaalle. Ylpeän Katrinan elämän mittainen nöyrtyminen alkaa.

Katrina on taitava ja sitkeä. Hän rakastaa onnetonta miestään. Katrina muistuttaa suomalaisen kulttuurin sinnikkäitä ja neuvokkaita naisia, Niskavuoren voimanpesiä ja Myrskyluodon Maijaa. Romaani pitää sisällään paljon, koko aikuisen naisen elämän. Ymmärrän nyt hyvin, miksi lukupiirin elämää nähneet naiset arvostavat Salmisen romaania niin paljon. Keskellä oman elämän kuohua ja myrskyä on lohduttavaa tietää, että kaikesta voi selvitä. Voi rakas Katrina! Elämä totisesti kuluttaa meistä jokaista, niin myös urheaa ja pelotonta Katrinaakin.
Jospa hän vain saisi istua siinä kivellä, tarvitsematta enää koskaan mennä ihmisten sekaan! Istua siinä ajattelematta, tuntematta, ja antaa sammalen kutoa pehmeä, vihreä matto hänen peitokseen, samanlainen kuin ympäröivillä kivillä. Mutta ei, hän ei ollut vielä sujut elämän kanssa. Hänen täytyi jatkaa taistelua ja pyrkiä eteenpäin.
Katrina todella jatkaa taistelua. Hän taistelee kyläläisiä, rikkaita ihmisiä, olosuhteita ja kohtaloaankin vastaan kaikin mahdollisin keinoin. Hän tekee kaikkensa rakkaittensa puolesta. Katrina kokee vierautta, koska hän on muualta kotoisin ja puhuukin eri tavalla. Saarelaisten tavat tuntuvat pitkään vierailta. Salminen on kirjoittanut romaaninsa naisesta, joka myös ymmärtää miesten maailman olevan erilainen. Ote kirjasta:
Kuinka paljon vapaampaa olikaan miehen elämä, vaikka mies olisi köyhä ja reppana kuten Johan. Hän sai kohottaa siipensä ja lentää tiehensä - ulos - kauas kaikista huolista ja kaikesta pikkumaisuudesta saarilla. Mutta Katrinalla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä sieltä. Hän oli vangittuna sinisten vesien väliin.
On yllättävää, että Katrina on kirjoitettu jo vuonna 1936. Romaani on kestänyt aikaa hyvin. Salminen kirjoittaa romaanissaan naisen elämästä niin koskettavasti, että lukijalla riittää mietittävää ja koettavaa vielä vuonna 2018. Juha Hurmeen käännös päästää lukijan aivan lähelle Katrinaa ja elämää Torsön saarella. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Katrina
Tekijä: Sally Salminen
Suomennos: Juha Hurme
Kansi: Jussi Karjalainen
Julkaisuvuosi: 1936 (suomennos vuodelta 2018)
Kustantaja: Teos