Minna Rytisalo: Jenny Hill

 - - , ja Jenny tajuaa, että näissä kysymyksissä hän saa levätä, tätäkin on toisen ihmisen huolenpito ja ystävyys. - - Että vaikka joskus on siltä tuntunut, ei ihminen ole yksin.

Ville Laihosen tekemä kansi sopii täydellisesti teokseen.

Olen lukenut Rytisaloni, jopa kirjoittanutkin blogitekstin sekä Lempistä että Rouva C:stä. Kävin myös katsomassa Lahden kaupunginteatterin Rouva C:n ja pidin näkemästäni todella paljon.

Kirjakatalogista bongaamani Jenny Hill tuntuu jopa liian tarkasti juuri minulle sopivalta luettavalta. Jos romaani kertoo naisen keski-iästä, vaihdevuosista ja vanhenemisesta, olen ehdottomasti kohderyhmää.

Aloitin lukemisen aivan ryytyneenä ja päätin teoksen muutamaa päivää myöhemmin vieläkin väsyneenä ja henkisesti ruttuisena. Vaikka uskon kirjallisuuden voimaan, en voi vaatia romaanin tai edes kirjapinon elvyttävän minua työvuoden päätteeksi. Mutta ajateltavaa Rytisalon uutuus kyllä antoi. Ystävä, joka luki toisella puolen Suomea samaa kirjaa, lisäsi kuvitteellista painetta kertomalla Jenny Hillin tekstin tuovan mieleen minut.

Nimihenkilö Jenni Mäki on teoksen alussa keski-ikäinen ja keskiluokkainen nainen, joka elää syvällä eroprosessissaan. Hän ei koe itseään enää ensijaisesti vaimoksi tai äidiksi. Puolisoa ei ole, ja lapset ovat aikuistuneet.

Jenni Mäki ei ole yksin. Hänen elämäänsä tarkkailevat ja kommentoivat muun lähipiirin lisäksi Ajattaret. Näihin voimanaisiin kuuluvat mm. Punahilkka, Lumikki ja Tähkäpää. Satujen tytöt ja naistet tuovat teokseen omat tarinansa.

Jenni Mäki muuttuu teoksen aikana. Uusi muoto, uusi nimi. Ote teoksesta:

Jenny ei halunnut näyttää pahaa oloaan kenellekään, hänellähän oli kaikki hyvin, kaunis koti, suloiset lapset ja jollain lailla mielekästä joskaan ei aina tyydyttävää tekemistä jokaisen päivän jokaiselle tunnille, eikä hän ymmärtänyt silloin eikä ihan ymmärrä vieläkään, että kaikkea ei voi hallita ja elämä on kaottista ja ongelmallista, vaikka kuinka tekisi parhaansa.

Jenny Hill sisältää niin paljon kaikkea. Kiinnostun paljon päähenkilön ahdingosta, koska se antaa minulle mahdollisuuden pohtia oman elämäni ahdinkoja ja tietämieni naisten elämän puserruksia ja painoa. Pidän paljon siitä, kuinka teos on kirjoitettu. Se hengittää, on tekstinä kevyt ja liikkuva. Päähenkilö kirjoittaa terapeuttinsa suosituksesta kirjeitä. Kirjeiden vastaanottaja on Ranskan presidentin puoliso Brigitte Macron. Niissä kirjeissä on ehkä sen pitämäni keveyden ydin, vaikka kirjeet sinänsä eivät ole höttöä tai hymyä. Ote teoksesta ja kirjeestä:

Tällainen minusta tuli. Katkera, väsynyt nainen.

Olenko minä tällainen?

Onko minussa tällaista vihaa?

Tämä on hyvin hämmentävää, Brigitte.

Tässä tekstissä saan lukijana levätä. Kiitos, Minna Rytisalo.

Teos: Jenny Hill
Tekijä: Minna Rytisalo
Kansi: Ville Laihonen
Julkaisuvuosi: 2023
Kustantaja: WSOY

Matt Haig: Huomioita neuroottiselta planeetalta

Vaikka tuntuisi siltä, ettet ole saanut tarpeeksi aikaan,

se ei tarkoita, ettet ole saanut tarpeeksi aikaan.

Kansikuva kustantajan sivuilta.

Vuosi sitten luin Matt Haigin teoksen Syitä pysytellä hengissä. Pidin siitä hyvin paljon. Kirja, jota silloin etsin käsiini, oli saman kirjoittajan Huomioita neuroottiselta planeeteetalta. Tänä keväänä kaipaamani teos piti sitten ostaa. Henkilökohtainen tarpeeni lukea rauhoittava tietokirja tärkeästä aihesta oli kasvanut melkoiseksi. 

Alun sitaatti Haigin teoksesta on ollut työpöydälläni näppäimistön vieressä vuoden päivät. Sitaatti on tuota pidempi, mutta minulle blogitekstiin lainaamani virke kertoo kaiken olennaisen.

Luin Haigin tietokirjan parissa päivässä. Se toimi minulle kuin avanto, pitkä rentoutus tai viikonloppu hyvien ystävien kanssa. Järki ja suhteellisuudentaju palasivat päähäni. Tiedän vaikutuksen olevan rajallinen. Nyt minulla on kuitenkin kirja ja hylly, johon kirjan voi laittaa odottamaan seuraavaa epäuskon ja väsymyksen aikaa.

Huomioita neuroottiselta planeetalta kertoo länsimaisen ihmisen hektisestä ja stressaavasta elämäntavasta, joka on elämänvalintojen ja olosuhteiden yhdistelmä. Matt Haig kertoo aiheen olevan hänelle tärkeä ja hyvin henkilökohtainen. Haig myös käsittelee ilmiötä itsensä kautta, hän ei säästele itseään teoksessa.

Haigin tietokirja iskee minuun varsinkin teoksen alkupuolella kovaa. Haig onnistuu sanallistamaan omia kokemuksiani ja tunteitani. Merkitsen luvun Tavoitteita muistiin. Koko lyhyt luku muodostuu sitku-elämän lauseista. Onnellisuus on aina yhden askeleen päässä ja vaatii omaa ponnistelua. Ajattelin luetuttaa luvun lukiolaisilla sopivassa tilanteessa.

Nykyään tuntuu yleisesti siltä, että jokainen vuosi on pahempi kuin edeltävä. Meidän on hyvä pitää mielessä, että se, miltä meistä tuntuu, on todella osaksi pelkkää tunnetta.

Yllä oleva lyhyt katkelma Haigin teoksesta saa minut nyökkäilemään. Kuinka ollakaan, Haigin kirja on kirjoitettu ennen Covid-pandemiaa ja ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Jokainen vuosi todellakin tuntuu olevan aiempia pahempi. Haig muistuttaa kuitenkin, että kokemamme pelko ja erimielisyys keräytyvät haitaksi meille itsellemme, yhteisöllemme ja koko demokraattisesti rakentuneelle yhteiskunnalle.

Huomioita neuroottiselta planeetalta -teoksen lukeminen rauhoittaa minua välittämästi. Kaksi sivuakin jo auttaa, mutta koko annos eli 311 sivua silottaa muutaman otsarypyn ja tyynnyttää hengityksen. Näin Haig tiivistää tämän ajan vaikeuden ja raskauden:

Meitä kannusteltaan olemaan tyytymättömiä ja tuntemaan, että mikään ei koskaan riitä, ja nämä tunteet hallitsevat meitä.

Tässäkin on jo tarpeeksi, mutta ei, Haig käsittelee lukemista teoksen loppupuolella. Tässä vaiheessa olen jo aivan Matt Haigin puolella, vaikka hän ei sitä erityisesti odotakaan. Haigin mukaan lukeminen auttaa lukijaa näkemään toiset. Lukeminen avaa mahdollisuuden kokea ja elää toisenlaisten ihmisten elämänkokemuksia iloineen ja pettymyksineen. Haigin mukaan "lukeminen ruokkii unelmia, myötätuntoa, ymmärrystä ja selviytymistä." Nyt olen jo kyyneleet silmissä, mutta hän haluaa vielä nimetä lukemisen olevan rakkautta itse teossa.

Matt Haigin kirja Huomioita neuroottiselta planeetalta on tärkeä tietokirja aikamme ihmisille. Suosittelen sitä peruskoulun viimeisellä luokalla oleville ja kaikille sitä iäkkäämmille.

Teos: Huomioita neuroottiselta planeetalta
Tekijä: Matt Haig
Suomentaja: Sarianna Silvonen
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: Aula & Co

Ilona Tomi: Tapahtukoon sinulle sinä

Ihastuin ensin Ilona Tomin runoteoksen nimeen ja sitten kansikuvaan. Päätin ennakkotilata Tapahtukoon sinulle sinä -kirjan itselleni. Työt vyöryivät arjessa ja jättivät tuoreen runoteoksen odottamaan kirjapinoon. Luin kyllä jo runon sieltä, toisen täältä ja olin innoissani yksittäisistä runoista. Lähtiessäni viikonloppumatkalle Helsinkiin otin kirjan mukaan. Nyt Tomin teos on luettu ensimmäistä kertaa.

Kuva parvekkeeltani.

Tomin runot ovat vaivattomia lukea. Niissä ei ole lainkaan hienostelua tai vaikeutta, vaan ne tuntuvat olevan riittävän yksinkertaisia ja helposti ymmärrettäviä. Teos jakautuu osiin, joiden nimistä muodostuu mielessäni runo, joka sisältää toivotuksen tai loitsun:

Olkoon sinulla kaikki tila ja hiljaisuus muuntua

Tulkoon sinusta sinä: murru, harhaile, eksy

Tapahtukoot sinulle muut elävät olennot

Olkoot kaikki kolme maailmaa sinun

Tapahtukoon se mikä on totta

Sillä sinulla on voimaa

Teoksen toivotus tuntuu luettuna hyvin voimakkaalta ja liikuttavan todelta.

Kuva Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta.

Tomin runot kertovat elämästä: arjesta, pienistä ilon hetkistä, rutiineista ja väsymyksestä. Mieleeni piirtyy runon puhuja, joka saattaa olla ikäiseni nainen. Hänen kertomansa kokemukset ja ajatukset tuntuvat hyvin tutuilta. Runon puhuja ei kuitenkaan jää pelkästään ihmisiin ja heidän kokemuksiinsa. Hän kuvaa myös luontoa, eläimiä ja niiden kokemuksia. 

Kuva Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta.

Luin teoksen Tapahtukoon sinulle sinä vuorokaudessa. Välillä kävin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, josta miltei kaikki blogitekstin kuvat ovat. Tavoitteenani puutarhavierailulla oli ottaa rauhassa, hengitellä ja istua penkeillä. Teoksen tunnelma eli minussa koko vierailun ajan. Vieraat ihmiset tuntuivat jopa lohduttavilta puutarhan käytävillä, me jouduimme väistelemään toisiamme ja ottamaan muut kulkijat ja penkeillä istujat huomioon. Puutarha on ihana vierailupaikka, ja siellä oli käyntini aikaan paljon lapsiperheitä. 

Kuva Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta.

Tomin teoksen äärellä huomaan ajattelevani ystäviäni. Haluan kertoa lukemastani heille. Haluan näyttää, että tältä minusta tuntuu ja kysyä, mitä he runoista ajattelevat. Erään runon viimeinen säe on: "Vanha nainen syntyy hitaasti". Jo pelkästään tuo yksi säe puhuttelee minua voimakkaasti.

Entäpä sitten kokonainen runo:

Jalat kuulevat ritinän

Ei ole eroa minun ja mäntyjen välillä

Lampi jäätyy rannoiltaan

ja kaikki on kaunista ja totta ja hyvää sellaisena kuin on

On vaikeaa löytää runoteos, joka innostaa jo ensimmäisellä lukukerralla. Ilona Tomin Tapahtukoon sinulle sinä onnistuu siinä. Se koskettaa minua ja luo toivoa. Mitä teoksen osan nimi toivottaakaan? Tulkoon sinusta sinä: murru, harhaile, eksy. Aion jatkaa teoksen lukemista, koska kokemukseni mukaan ehkä kolmannella tai neljännellä lukukerralla runoteoksesta avautuu vielä uusi puoli, joka liittyy usein teokseen kokonaisuutena. Odotan malttamattomana, mitä ajattelen teoksesta myöhemmin.

Teos sopii loistavaksi luettavaksi itselle tai lahjaksi rakkaalle ihmiselle.

Teos: Tapahtukoon sinulle sinä

Tekijä: Ilona Tomi

Julkaisuvuosi: 2023

Kustantamo: Warelia

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Osoite: Kaisaniemenranta 2, Helsinki

Museoon pääsee mm. Museokortilla.

Terhi Tarkiainen: Emily, eli kuinka sukua jatketaan

"Taivaallinen tuli", Emily lausui kohtalonomaisesti. "Elektrisiteetistä käytetty nimi on helppo ymmärtää, kun näkee tyhjiön vangiksi jääneen aineen ylimaallisen hehkun."

"Hämmästyttävää", huokaisi herra Thornsby. "Näyttää aivan siltä kuin te loitsisitte tuon pallon eloon omilla käsillänne. Te olette velhotar, lady Levin!"

Terhi Tarkiaisen Emily, eli kuinka sukua jatketaan oli minulle tunteiden myllerrystä. Asetuin tarinaan aivan täysin ja pelkäsin omien suosikkieni puolesta ihmeen paljon. Loistava lukukokemus siis!

Olen aiemmin lukenut Tarkiaiselta Vallattomat viettelijät -sarjan ensimmäisen osan: Kitty eli kuinka mies tuhotaan. Vallattomat viettelijät on itsenäinen sarja teoksia, joita yhdistää ainakin aikakausi ja toimelias nainen päähenkilönä. Olen myös ahminut aivan ihanan ja täyshilpeän nykyaikaan sijoittuvan Pure mua. Tiesin siis odottaa hyvää. Sain kuitenkin aivan parasta.

Teoksen nimihenkilö on lady Emily, joka emännöi Pennymoor-kartanoa. Paroni Levin, joka on kartanon isäntä ja ladyn rakastava aviomies, on metsästysretkellä. Kartanoon saapuu vieraaksi Levinin sukulaismies, herra Drake. Epämääräisen etäinen pikkuserkku jää palvelijansa kanssa kartannon odottamaan isännän paluuta.

Isäntäparin suurin ongelma on jälkeläisen puute. Lapsia pariskunnalle ei ole siunaantunut, ja tämä hiertää Emilyä koko ajan. Myös suku on kiinnostunut kartanon tulevaisuudesta. 

Ihastun Tarkiaisen tapaan kertoa Emilyn tarinaa. Ladyn elämä kaikkinensa kiertyy lukijalle näkyviin vähän kerrassaan. Loppua kohti vauhti kiihtyy melkoisesti. Teos on jaettu osiin, jotka kuvaavat tarinan kulkua: Kitka, Kipinä, Tuli ja Taivas. 

Taivaallinen tai nestemäinen tuli on merkittävä osa Pennymoor-kartanoa. Sähkö on 1760-luvulla vielä mysteeri, jonka joukko herrasmiestutkijoita haluaa selvittää. Levin kuuluu heihin, ja hänen kauttaan myös hänen puolisonsa.

En oikeastaan voi kertoa teoksen tapahtumista tai juonen kulusta sen enempää. Teos on täynnä yllätyksiä ja juonenkäänteitä. Emily, eli kuinka sukua jatketaan on kirpeän kierteinen tarina tärkeistä asioista ja niihin kurottamisen vaaroista.

Kuuntelin Emilyn äänikirjana. BookBeat-palvelussa teoksen lukee Maija Lang. Emilyn luettuani siirryin sarjan viimeisimpään, Maggie, eli kuinka jano tyydytetään. Pure mua saa jatkoa aivan kohta. Peto irti ilmestyy heinäkuussa. Kumarran kiitollisena kirjailija Tarkiaisen suuntaan.

Teos: Emily, eli kuinka sukua jatketaan
Tekijä: Terhi Tarkiainen
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Tammi

Anu Kaaja: Rusetti

 

Jos hetkeksikään pysähdyn, jokin synkkä ja inhottava luikertelee esiin niin, että nukun huonosti ja sydämeni lyö niin kovaa, että otan lääkkeen, joka laskee sykkeeni, ja sitten nukun ja herään uuteen päivään ja kaikki on taas hyvin, kunnes kaikki on taas huonosti. Sen voisi diagnosoida ja niin on välillä tehtykin, mutta joskus ajattelen, että tässä, juuri tässä auringonpaisteessa, kakkujen marmoroidun suklaakuvioinnin keskellä on ihanuuden lisäksi myös jotain pahaa ja synkkää. Että jokin on peruuttamattomasti vialla.

Anu Kaajan Rusetti on houkutteleva lukukokemus. Se vie kauneuden äärelle ja pakottaa katsomaan uudelleen ja tarkkaan.

Oma lukemiseni on ollut vakavassa kriisissä. Pidän itseäni lukijana, mutta tänä vuonna olen kuluttanut kaiken lukuaikani työssä. Olen lukenut edelleen myös vapaa-aikana, mutta pakolla ja lähinnä äänikirjoja. Minulle notkahdus on ollut merkittävä.

Siksi on merkittävää, että olen lukenut Kaajan uusimman. Pidin paljon Kaajan Ledasta. Blogitekstin lukeminen kuuden vuoden takaa on melkein tuskallista. Teksti hehkuu lukemisen nautintoa. Nyt jouduin raahautumaan romaanin läpi. Syy ei ole kuitenkaan Kaajan. Syy on heikon lukukuntoni.

Rusetti on lumoava. Romaanissa ollaan ainakin kahvilassa, museossa ja teknoklubilla. Siinä keskustellaan esineiden kanssa ja pohditaan niiden olemusta kepeästi ja analyyttisesti. Nautin minäkertojan asenteesta. Romaani kääntyy miltei esseekokoelmaksi, mikä viehättää minua läpi teoksen.

Luin Rusetista erikoispainosta. Teoksesta on tehty numeroitu ja signeerattu neliväripainettu editio. Siinä on kuvia teoksista, joita tekstissä käsitellään. Lisäksi teoksessa on Kaajan maalaamia kuvia. Rakastan erikoispainosta ja sen lisäarvoa lukijalle. Kiitos kustantajalle, joka tohti toteuttaa moisen erikoisuuden.

Rusetti on runsas lukukokemus. Minäkertoja pohtii esineiden lisäksi itseään ja suhdettaan toisiin ihmisiin. Tunteeni vaihtelevat tekstin äärellä. Välillä jokin huomio tuntuu todella tärkeältä ja keskeiseltä. Välillä teoksen pohdinnat tuntuvat irrallisilta ja katseeni lähtee harhateille. Lopuksi ajattelen konkreettisen ja abstraktin sulautuvan ja asettuvan rinnakkain. 

Teos: Rusetti
Tekijä: Anu Kaaja
Julkaisuvuosi: 2023
Kustantaja: Kustantamo S&S