Riina Katajavuori ja Salla Savolainen: Mennään jo naapuriin

Ylen 101 kirjaa -hanke on päättymässä. Vuoden 2017 kirjan valitsi toimittaja Seppo Puttonen ja se julkistettiin itsenäisyyspäivänä. Tämän vuoden kirja on Riina Katajavuoden kirjoittama ja Salla Savolaisen kuvittama Mennään jo naapuriin.

Kuva kustantajan sivuilta

Mennään jo naapuriin kertoo Helsingissä Myllypurossa asuvasta Vellamosta, joka lähtee äidin (Riinan) ja Sallan kanssa vieraaksi koteihin tutustumaan toisiin perheisiin. Vellamo itse puhuu suomea, mutta hän arvelee, etteivät kaikki uudet tuttavat puhu suomea, eivät ainakaan äidinkielenään. Kirjan jokainen aukeama on vierailu uuden ystäväperheen luona. Lukija pääsee Vellamon, Riinan ja Sallan kanssa istumaan sohville ja lattialle risti-istuntaan. Jokaisesta perheestä kerrotaan perheenjäsenten nimet, iät ja sukulaisuussuhteet.

Osassa perheitä on paljon lapsia ja kosolti ääntä ja liikettä. On myös hiljaisempia perheitä, joissa voi olla vain vanhempi ja lapsi kahdestaan. Monissa perheissä osa perheenjäsenistä asuu kauempana ja kenties välimatka aiheuttaa huolta. On mukava lukea, että suomalaisissa ja syyrialaisissa on paljon yhteistä. Molemmat pitävät itseään hiljaisina, ujoina ja luotettavina. Kodit ovat samanlaisia ja erilaisia yhtä aikaa: telkkarit ja sohvat näyttävät tutuilta, kirjahyllyt kiinnostavat, pienet lapset tuovat paljon pientä tavaraa mukanaan ja somalikaupasta saa hienoja verhoja.

Mennään jo naapuriin on lempeä ja iloinen kirja. Se levittää lukijan katsottavaksi ja tutustuttavaksi hyvin moninaisen ja todenoloisen perhe-elämän, jossa perheenjäsenten kieli, synnyinmaa tai kulttuuritausta ovat vain ihmisiin liittyviä asioita. Vierasta ei tarvitse pelätä. Häneen voi tutustua. Suvaitsevaisuus, joka on hyvä asia, paistaa kirjasta. Se tekee Katajavuoren ja Savolaisen Mennään jo naapuriin -teoksesta todella sydäntä lämmittävää luettavaa.

Näin pääkaupunkiseudun ulkopuolella jo vuosia eläneenä voin ainakin todeta, että Suomessa on hyvin monenlaisia paikkoja. Helsinkiläisen Vellamon silmin tavallinen tilanne, jossa koulukavereilla on eri äidinkieli, eri uskonto, eri ruoka tai eri ihonväri kuin minulla, on toisaalla maassamme uusi ja outo. Toivottavasti Suomen eri alueet eivät ajaudu liian kauas toisistaan.

Mennään jo naapuriin antaa tietoa muista maista ja niiden maiden asukkaiden tavoista ja kulttuurista. Liput, maiden sijoittuminen maailmankartalle ja jotkut sanat eri kielissä tulevat kirjaa lukiessa tutuiksi. Ote kirjasta:

Kun Brasiliassa joku mongertaa epäselvästi, hänelle tokaistaan: "Tá falando grego?" = Kreikkaako sinä puhut?" Tähän Ninan isä voi vastata: "Kyllä!"

Ääneen pääsee myös intialaisen perheen pieni vauva, vasta kolme ja puoli kuukautta vanha Saarah. Hän rakastaa manteliöljyhierontaa, jonka äiti tekee ennen maidon antamista.

Savolaisen kuvitus on riemastuttavaa. Jään katsomaan kuvia ja kaikista mielenkiintoisimpia ovat hedelmän kuoret tiskipöydällä ja Liannen kirjahyllyn tavarat. Vellamon siiliä etsin joka aukeamalta ja se on mukavaa! Aivan kuin etsisin omaa pehmoeläintäni ennen lähtöä seuraavaan kyläpaikkaan.

Olen lukenut Katajavuorelta Wenla Männistön, joka on mieletön Seitsemän veljeksen päivitys. Lapsille ja kaikille lukutaitoisille sopiva Mennään jo naapuriin yhdistyy mielessäni Wenla Männistöön vapauden kautta. Katajavuori ei turhia selittele, vaan näyttää lukijalle oikeita asioita ihmisistä yksilöinä, mutta myös ihmisten välisen yhteyden ja kiintymyksen.

Minusta on hauska ajatteluvirhe, että ensimmäisen lukemiseni jälkeen muistin kirjan nimen väärin. Ajattelin kirjan nimeksi Mennään naapuriin, joka olisi ollut hyvä nimi tälle teokselle. Mutta on todella hienoa, että nimessä on vielä se jo. Kun Seppo Puttonen puhuu valinnastaan ja keskustelee Emmi Itärannan kanssa teoksesta tekstin alkuosasta löytyvässä linkissä, mielestäni hän puhuu tästä jo-asiasta. Maailma on lasten ja nuorten. Heillä ei ole ennakkoluuloja. He odottavat malttamattomina, että me jo menisimme.

Kirja Mennään jo naapuriin on luettu myös muissa blogeissa:
Kia / Luetaanko tämä?
Kirjasähkökäyrä
Lastenkulttuuriblogi Pienten taikapiiri
Lukuloikka

Katajavuori itse kertoo ajatuksiaan kirjasta ja sen tekemisestä Ylen podcastissa toukokuulta. 

Bloggari kirjan äärellä

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Mennään jo naapuriin
Tekijät: Riina Katajavuori ja Salla Savolainen
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Tammi

Edit 15.12.2017 Lisätty blogilinkki

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin + arvonta

Kuva kustantajan sivuilta

Luin Siri Kolun uutuuskirjan Kesän jälkeen kaikki on toisin. Kirja kertoo täysi-ikäisyyden pian saavuttavasta Peetusta, jolla on oma rakas Aamu ja perhe, johon kuuluu isä, äiti ja veli Pyry. Suurin asia Peetun elämässä on jonkin aikaa sitten käynnistetty korjausprosessi. Prosessin aikana Peetun sukupuoli korjataan ja hänestä, Petrasta, tulee toisten silmissä se Peetu, joka hän jo kokee olevansa. Ote kirjasta:

Elämäni ensimmäisenä päivänä mä haluasin olla kukatahansa. 
Se kukatahansa, johon katse ei osu. Joka saa mennä metrossa, ratikassa, junassa, lentokoneessa niin, että se on joku vain.
Ei friikki. Ei erityistapaus. Ei sellainen, jota katsotaan hitaasti tai kaksi kertaa.
Mä menisin kahvilaan ja ottaisin ison kolan ja lukisin kaikki lehdet, mitä niillä on.

Kolun kirja on ohut, tarina on nopeasti luettu. Kolun kertoma tarina on kuitenkin kuin purjelentokone, jolla Peetu ja isä lentävät kesäisinä päivinä. Kesän jälkeen kaikki on toisin -pienoisromaanilla on paljon ilmaa siipiensä alla. Se, että lukijana pääsee keskelle Peetun elämää ja hänen läheistensä elämää, tarjoaa huimia näköaloja elämään, jota itse ei ole kokenut. Tarina vapauttaa ja vie mukanaan. Uskon, että osa lukijoista kokee Peetun tarinan hyvin lohduttavana ja voimia antavana. Itse koin Peetun tilanteen erityisesti vanhempien kokeman kautta ja helpotuin tarinan lukemisen aikana siitä, että kesän edetessä Peetu ja hänen tärkeät ihmisensä kykenivät kuulemaan toisiaan alun yksinpuheluita paremmin.

Toivottavasti moni nuori ja aikuinen löytää tämän kirjan. Kesän jälkeen kaikki on toisin on hyvin kerrottu tarina tärkeästä asiasta.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Kirja on luettu myös seuraavissa blogeissa:
Luetaanko tämä?
Lukutoukan kulttuuriblogi
Kirjanurkkaus

Teos: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Tekijä: Siri Kolu
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Otava

ARVONTA

Koska kirja on niin hyvä ja merkityksellinen, arvon minulla olevan ja kerran luetun kirjan jollekin blogini lukijalle. Jos haluat osallistua arpajaisiin, kommentoi sähköpostin kera tätä postausta. Arvon kaikkien kommentilla sähköpostinsa jättäneiden kesken Kolun uutuuden 26.4. tiistaina kello 18.

Erica Jong: Elä ja uneksi

Olemme ihmisiä. Joitakuita määrää se, mikä tapahtuu vyön alla, toisia ei, mutta kaikki olemme epäröiviä, kompuroivia, murenevia ihmisiä. Aivan liian älykkäitä hauraisiin kehoihimme. Aivan liian nokkelia ollaksemme kuolevaisia.

Ostin itselleni Erica Jongin kirja Elä ja uneksi ainakin uteliaisuudesta. Kirjan kaunis kansi ja kirjailijan maine vaikuttivat myös ostopäätökseeni. Jongin suosittua kirjaa Lennä ja uneksi en muista lukeneeni, mutta nyt se on lukulistalla.

Elä ja uneksi kertoo kuusikymppisen rikkaan ja moneen kertaan naimisissa olleen Vanessa Wondermanin ahdingosta. Aviomies sairastuu, vanhemmat tekevät kuolemaa ja oma kuolevaisuus on mielessä. Kirjassa tapahtuu kaikenlaista, kertoja siirtyy välillä nuoruuteensa tai vireään aikuisuuteen, jolloin asiat olivat menneet helposti ja itseä tyydyttävästi. Nyt aiemmin hyväksi havaitut sivusuhteet ja vapaa seksi ovatkin ongelmallisia ja minäkertoja joutuu miettimään uusia ratkaisuja elämälleen. Ote kirjasta:

Ikä tarkoittaa naisen kohdalla edelleen hylkäämistä. Mies voi näyttää satavuotiaalta, olla impotentti ja hämäräsokea ja silti löytää nuoremman naisen, joka etsii yhä isiä. Mutta naisella on tuuria, jos hän voi käydä elokuvissa tai bingossa toisen ruttukasan kanssa. Minä näin kauneusleikkauksen yhtä pakolliseksi kuin säärten vahaamisen.

En ole samaa mieltä kaikista asioista fiktiivisen Vanessa Wondermanin kanssa. Meidän kokemuksemme maailmasta ovat hyvin erilaiset. Se ei kuitenkaan vienyt minulta pois sitä iloa, jonka sain kirjan lukemisesta.

Kuolema saavuttaa väistämättä Vanessaa. Ote kirjasta:

"Rakastan sinua, - -", sanoin kylmälle poskelle.
Olisin yhtä hyvin voinut puhua ontolle nukelle. Ilman liikettä ja lämpöä keho oli lähes tunnistamaton. Jäljelle jäävät vain muistot: heijastumat, kopioidut eleet, sanat ja musiikki.

Jong kertoo Vanessan tarinaa nautittavan laajasti. Mukaan mahtuvat niin oman tyttären elämänkulku, Vanessan vanhempien nuoruus, teatterimaailman lainalaisuudet ja mennen ajan juhlat, juutalainen kulttuuri, perinnönjaon raadollisuus ja ystävyys toisiin naisiin. Kaikki tämä tarvitaan, koska Jongin kertomana sietämättömän ulkonäkö- ja minäkeskeisen Vanessan yksityinen tarina onkin myös tarina tästä ajasta, jossa moni ihminen tavoittelee mahdollisimman houkuttelevaa ulkoista olemusta ja riittävää (=suurta) varallisuutta. Miksi? Koska heille on myyty yhteinen harha siitä, että olemalla kaunis ja haluttava välttää kuoleman. Ote kirjasta:

Entä mitä Vanessa Wonderman tahtoi?
Rakkautta, seksiä, kuolemattomuutta - juuri sitä mitä kukaan ei voi saada. Mikä on ihmisen elämän juonen kaari? Haluan! Haluan!
Mutta mitä halusin? Halusin seksiä todistamaan, etten kuolisi koskaan.

Elä ja uneksi on mielestäni rohkea, hauska ja koskettava kirja. Vaikka koko kirja oli nautittava, eniten huomasin saavani itselleni ajateltavaa Vanessan ja hänen vanhempiensa välisten suhteiden selvittelyistä. Kirja sai minut nauramaan ja itkemään. Ote kirjasta:

"Miksi aii ji ji?" minäkin sanoin tietämättä mitään.
En ollut ikinä ennen kuullut noita tavuja hänen suustaan.
Eikä äiti pystynyt vastaamaan. Hän, seitsemänkirjaimisten Scrabble-sanojen kuningatar, hän jonka älykkyysosamäärä oli korkea, hän joka näytteli Gertrudea, upeat arvostelut saanutta Äiti Pelotonta ja suurta lady Macbethia. Hän joka maalasi muotokuvia öljyväreillä, vesiväreillä, conté crayoneilla. Hän joka keräsi harvinaisia ensipainoksia. Nyt hänestä oli jäljellä aii ji ji.

Kirjan ovat lukeneet myös Ulla, Leena ja Mari.

Teos: Elä ja uneksi (Fear of Dying)
Tekijä: Erica Jong
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta
Kansi ja ulkoasu: Satu Kontinen
Julkaisuvuosi: 2016 (alkuperäinen 2015)
Kustantaja: S&S