Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Rambo Siilinjärvellä kesällä 2016

Kuva
Luin marraskuussa Nadja Sumasen Rambon. Pidin lukemastani paljon romaanin konstailemattomuuden vuoksi. Rambo on vauhdikas poika, joka kaipaa tolkun aikuisia ympärilleen. Innostuin kirjasta niin, että bloggasin siitä kahteen kertaan (linkit ensimmäiseen ja toiseen tekstiin). Sumasen Rambo voitti Finlandia Junior palkinnon viime vuonna.

Siilinjärvellä on toiminut jo 20 vuotta teatteriyhdistys Vivates. Lasten ja nuorten teatteriharrastusta edistämään perustettu Vivates on ollut monen siilinjärveläisen lapsen ja nuoren rakas harrastuspaikka. Pienehkö Vivates on tänä vuonna upean mahdollisuuden äärellä saatuaan projektirahoituksen hankkeelleen. Hanke toteutetaan lähinnä Kehittämisyhdistys Kalakukon myöntämän EU:n maaseuturahaston Leader-rahoituksen turvin. Hanketta tukevat myös Siilinjärven kunta, Olvi-säätiö ja Suomen lasten ja nuorten säätiön Myrsky-hanke. Kallavesi-ilmiö 2016 tuo Kallaveden rannoille kiertävän nuorisoteatterin. Esityksen näyttämönä toimii proomu, jolla myös kuljetetaan …

Antti Heikkinen: Pihkatappi

Äidin kaula-aukkoon varisee munkin päältä sokeria, isä ennättää pyyhkimään sen pois ja saa samalla koskettaa rintamusta kesämekkokankaan läpi.
Molemmat värähtävät ja heitä naurattaa hämillisesti. Syttyy se jokin, jonka loimussa minutkin aikanaan tehtiin. 
Nimittelin Pihkatappia joulun alla liukkaaksi luikuksi. Heikkisen kirja oli ollut minulla jo pitkään, vaikka en ollut kirjaa lukenut. Olin toki luettanut kirjan puolisollani ja ennättänyt hänen kanssaan käydä Kuopion kaupunginteatterissa katsomassa kirjan pohjalta tehdyn näytelmän, jossa pääosaa esitti itse kirjailija. Melkoinen suoritus on kirjoittaa kirja ja saada itse esittää pääosaa näytelmässä.

Olen vuodattanut arvostusta Antti Heikkisen suuntaan jo pari vuotta sitten, kun kirjoitin blogissani hänen vierailustaan Siilinjärven kirjastolla. Muistelin Pihkatappia myös kuunnellessani Turusen Simpauttajaa äänikirjana reilu vuosi sitten.

Nyt se on sitten luettu. Pihkatappi. Nautin suunnattoman paljon kirjan kielestä. Se oli iloa ja loh…

Kirja vie kauas

Viime viikkoina ajatukseni ovat olleet kaukaisissa maissa ja niiden ihmisissä. Todellisen elämän rinnalla olen ajatellut lukemiani kirjoja, jotka ovat kertoneet minulle vieraista kulttuureista ja maailmoista. Muistan kirjoittaneeni lukukokemuksestani ainakin näistä:

Kamala Markandayan Punaista tomua sijoittuu Intiaan.

Naomi Ragenin Jeftan tytärsijoittuu Israeliin.

Susan Abulhawan Sininen välissä taivaan ja vedensijoittuu mm. Palestiinaan.
Graig Thompsonin Habibisijoittuu fiktiiviseen maahan jonnekin todellisen Lähi-Idän maisemiin.

Khaled Hosseini Tuhat loistavaa aurinkoa sijoittuu Afganistaniin.

Skaala on laaja. Markandayan kirja on käännetty suomeksi 1956 ja Abulhawan kirja 2015. Ragenin romaani on viihdettä ja Hosseini romaanilla on ainakin minun mielessäni myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. Listassa on neljä romaania ja yksi sarjakuvaromaani.

Jokainen näistä kirjoista on ollut hyvä lukukokemus. Thompsonin ja Hosseinin kirjat ovat olleet aivan erityisen väkeviä. Kun mietin mielessäni t…

Blogin 300. postaus lähenee

Havahduin huomaamaan, että blogini 300. postaus lähenee. Alle kymmenen postauksen päästä pääsen juhlimaan tätä virstanpylvästä. Blogini ensimmäinen postaus on päivätty lokakuulle 2010. Vuosina 2011 - 2014 olen näemmä kirjoittanut blogiini noin kerran viikossa. Viime vuonna poikkesin aiemmasta rytmistäni ja onnistuin kirjoittamaan blogiini 111 päivitystä. Olen luvusta positiivisen yllättynyt.

Aina kun luen vanhoja bloggauksiani, hämmästyn lukemiani kirjoja ja kirjojen nostattamia ajatuksia. Olen lukemiseni suhteen vaihtelevan huonomuistinen ja vaikutteille altis. Ajattelin ilahduttaa itseäni ja mahdollisesti lukijoitani nostamalla tulevissa blogiteksteissä joitain aiemmin lukemian kirjoja koontipostausten muodossa. Olen ihaillut toisten bloggareiden kuukausi- ja vuosikoosteita. En itse pysty siihen. Mutta nyt saan kokeilla jotain koosteen tapaista.

Lokakuussa 2010 kerroin kuuntelemastani Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjasta. Villan kirja kuuntelukokemuksena oli minulle kuin rakka…

Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät

Kuva
Olen kerta kaikkiaan poikki. Tähdet, yksin ei pysty saamaan hyvää aikaan, ja minä olen niin yksin. Antakaa minulle rauhaa ja sisäistä voimaa ja antakaa vielä se jota salaa odotan. Oli hän pitkä tai pätkä, rikas tai köyhä, komea tai ruma, nuori tai vanha, sillä ei ole väliä. Antakaa minulle mies, joka rakastaisi minua ja jota minä rakastaisin.
Löysin Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät lähikaupan kierrätyskirjojen korista. Otin kirjan välittömästi lukuun. Kirjan kansi on riemunkirjava ja kuvaa aika hyvin sisältöä. Pokkarissa on melkein 700 sivua ja nautin miltei koko kirjan verran kiemuraisten ihmissuhteiden selvittelystä. Viimeiset sata sivua menivät mielestäni överiksi, mutta luin kirjan silti loppuun.

Pancolin romaanin keskiössä on reilusti aikuiset sisarukset Joséphine ja Iris. Molemmat naiset ovat tarinan aluksi naimisissa, mutta jo ensimmäisillä sivuilla ollaan aika epätoivoisissa tunnelmissa ja muutos on väistämätön. Epätoivo sanana ei kuvaa tätä kirjaa lainkaan, jot…

Blogistanian Kuopus 2015, minun ääneni

Luetaanko tämä? -blogin Kia emännöi Blogistanian Kuopus 2015 äänestystä. Äänestyksessä voi antaa kolmelle lukemalleen ja bloggaamalleen kotimaiselle kirjalle ääniä. Kirjan tulee olla julkaistu vuonna 2015. Tässä minun ääneni:

3 pistettä saaSiiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä. Tämä oli Enorannalta ensimmäinen lukemani kirja. Pidin siitä todella paljon.

2 pistettä saa Jyri Paretskoin Shell's Angles ja beibit. Paretskoin Shell's Angles on ollut vetävä sarja yläkoululaisille.

1 pisteen saa Nadja Sumasen Rambo. Sumasen esikoisteos on konstailematon hyvän tuulen kirja.

Blogistanian Finlandia 2015, minun ääneni

Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja emännöi Blogistanian Finlandia 2015 äänestystä. Äänestyksessä voi antaa kolmelle lukemalleen ja bloggaamalleen kotimaiselle kirjalle ääniä. Kirjan tulee olla julkaistu vuonna 2015. Tässä minun ääneni:

3 pistettä saaAnneli Kannon Pyöveli. Kanto kirjoitti kamalasta aiheesta hienon romaanin.


2 pistettä saa Paula Havasteen Maan vihat. Havaste ilahduttaa minua jokaisella romaanillaan.


1 pisteen saa Kaari Utrion Paperiprinssi. Odotin malttamattomana Utrion kirjaa ja se täytti odotukseni.

Tällä kertaa pisteeni menivät historiallisille romaaneille, joista nautin suuresti. Kaikki sattuivat vielä olemaan naisten kirjoittamia.

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2015

Huomenna kymmeneltä kirjallisuusblogit julkaisevat antamansa äänet Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2015 -äänestyksessä. Itse äänestin kahdessa luokassa: Blogistania Finlandia ja Blogistania Kuopus. Molemmissa luokissa antamani äänet ovat nähtävissä huomenna 13.1. klo 10 blogissani. Koko äänestyksen tulokset julkistetaan emäntäblogeissa 14.1. Lisää tietoa aiheesta Kulttuuri kukoistaa -blogin postauksesta.

Sarah Lark: Valkoisen pilven maa

Kuva
Olen lukemassa pitkän kaavan kautta Mihail Šiškinin Neidonhiusta. Kirjan lukeminen on kesken ja tulee olemaan kesken vielä jonkin aikaa. Siksi erään päivänä lähdin kirjastoon etsimään itselleni jotain muuta luettavaa. Mielessäni oli keveys, joten oli aivan ymmärrettävää, että tulin kotiin paksukaisen kanssa. Nyt luettu Valkoisen pilven maa on melkein 900 sivuinen jötkäle.

Sarah Larkin Valkoisen pilven maa kertoo kahdesta naisesta, joiden elämät kietoutuvat yhteen. Helen Davenport on köyhähkö englantilainen kotiopettaja, joka lähtee Uuteen-Seelantiin 1850-luvulla. Seurakunnan kautta löytyy mahdollinen puoliso, johon tutustutaan kirjeenvaihdolla. Neiti Gwyneira Silkhamilla taasen on varakas perhe, mutta hivenen tulinen luonto ja myös hän päätyy järjestettyyn avioliittoon Uuteen-Seelantiin. Kaikki tämä selviää jo takakannesta.

Hän myhäili tyytyväisenä nähdessään taas kotimaansa. "Näyttäytyihän maa juuri samanlaisena niillekin ihmisille, jotka tulivat ensimmäisellä kanootilla Polynes…