tiistai 17. marraskuuta 2015

Murray Bail: Eukalyptus ja lukuhaaste 17.11.2015

Murray Bailin Eukalyptus lähti vetämään sivulla 82. Ote tuolta sivulta:
Isot puut synnyttävät vielä isompia tarinoita. Oli kerran nainen, jota nimitettiin Ohdakkeeksi. Jos mies koski häntä mihinkään kohtaan, miehen iho muuttui siniseksi, pysyvän siniseksi, niin että ihmiset näkivät hänen koskettaneen Ohdaketta. Eräänä päivänä Ellen oli kuuleva Skotlannissa (Ylämaassa ?) asuvasta miehestä joka ei koskaan puhunut kenenkään alle kuuden jalan mittaisen kanssa.
Ja vasta siitä minun lukemanani lähtee liikkeelle kiehtova satu miehestä, jolla ei ole enää vaimoa. Miehellä on kuitenkin kaunis tytär, joka pitää saada naimisiin. Holland, eukalyptus-puita istuttava perfektionisti, kohtaa monta luuseria, joille hän ei halua ihanaa Ellen-tytärtään antaa. Muutama aika fiksu ja puoliperfektionisti löytyy myös. Kun isä seurustelee näiden nohevien miesten kanssa, tytär hulmuaa talossa ja tontilla miettien omiaan.

Minulla on aivan erityinen suhde eukalyptuskasviin ja kaikkeen siihen liittyvään. Eräs minulle läheinen ihminen on  jo vuosia vakaasti uskonut kyseisen kasvin öljyn parantavan kaiken mahdollisen parannettavissa olevan. Eräs mies tarinassa kertoo suhteestaan tästä kasvista saatavaan öljyyn, ote kirjasta:
Äidilläni oli kausiliput Adelaiden sinfoniaorkesterin konsertteihin. Aina samat kaksi paikkaa. - - Ja meidän edessämme istui aina eräs neiti Dora Henson, malvanvärisiin pukeutunut nainen joka ei koskaan avannut suutaan. Pitääkseen kaikki bakteerit kurissa hän taputteli jatkuvasti pikku purkista eukalyptusöljyä nenäliinaansa, läpi koko konsertin, soitettiinpa mitä tahansa. Ne jotka hänen ympärillään istuivat, minä, äitini, eivät päässeet huuruja pakoon. Kaiken muun lisäksi, ei ihme että eukalyptukset saivat minusta lujan otteen.
Ymmärrän, herra Roy Cave! Minulla on samaa vikaa. Näin henkilökohtaista kirjaa on erityisen viihdyttävää lukea.
Pixabay tarjoaa ihasteltavaksi eukalyptuspuun kukkia.
Teos: Eukalyptus (Eucalyptus)
Tekijä: Murray Bail
Kääntäjä: Saara Villa
Julkaisuvuosi: 1998
Kustantaja: Karisto

Tänään luettu 66 sivua.

4 kommenttia:

  1. Oi kun ihana nähdä tämä kirja blogissa. Luin joskus kirjan ilmestyessä. Alku oli kankeaa, mutta pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Ulla. Toivon voivani blogissani käsitellä mahdollisimman paljon niitä kirjoja, jotka eivät ole uutuuksia. Nyt olen kyllä melkoisessa uutuuskierteessä, joten loppuvuosi menee uutuuksia lukiessa ja niistä kirjoittaessa.

      Poista
  2. Tämä oli todella mielenkiintoinen kirja. Omasta lukuhetkestäni on jo aikaa, mutta kirja löytyy omasta "kirjastostani".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Aino. Myös minä aion jättää kirjan itselleni.

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!