Kaksi ilon ja kummastuksen aihetta:
1. Luin Vuoren Siipirikon ja kirjoitin siitä ajatuksiani. Suit sait sukkelaan ne ovatkin itse kirjailijan silmien alla ja kirjoitukseni singahtaa linkiksi FB-päivitykseen. Jännittävää! Lukiessani olen melkoisen yksin kirjan kanssa ja ajatus siitä, että on olemassa oikea kirjailja ja todellinen maailma on mystisen oudon kihelmöivää. Ja hivenen pelottavaa. Toivottavasti blogit tuovat iloa kirjailijoille, eivätkä ainakaan lisää ahdistusta.
Ja sitten tulee seuraava ajatus. Voisiko blogiin kirjoittaa jotain niin, että siitä seuraisi jossain kirjassa tulevaisuudessa jotakin, johon olisi itse ollut rippusen verran osallinen? Vuoren FB-sivujen kautta menin lukemaan Morren maailma -blogin tekstin samaisesta kirjasta ja hihkuin riemusta, kun Morre miettii historiallisten romaanien sankarittarien ruumiinrakennetta. Minäkin haluan jonkun verevämmän ja hyvinsyöneen historiallisen romaanin sankarittaren!
2. Eilen illalla ryhdyin lukemaan Ally Condien trilogian lopetusta Perillä. Tutkin miltei aina tarkkaan kannet ja sisäliepeet ennen lukemisen aloittamista. Niin nytkin. Kirjan takaliepeessä oli lyhyesti kuvattu kolmen lukijan kehuja sarjan aiemmasta kirjasta Rajalla. Luin niitä jotenkin väsyneen verkkaisesti ja mietin, että onpa mukavaa, kun ensimmäisenä oli omalla nimellään opiskelija Kuopion lyseon lukiosta. Ja kas, kolmantena oli ote arviosta kirjasta blogista kirjakkoruispellossa.blogspot.fi. No voi hyvän tähden! Missähän mielentilassa olin tuota päivitystä kirjoittaessani? Kas, kun eivät laittaneet tietoa, että käyttävät blogitekstiäni. Olisin sitä arvostanut.
Todella usein kirjoittaessani tätä blogia ajattelen, että kirjoitan itselleni. Jossain vaiheessa päätin laittaa blogiin oman nimeni näkyville, että muistaisin pitää kirjoittamisissani järjen päässä. Vakilukijoiden määrä on pieni, kokonaista 26, mutta sen verran iso, ettemme saunaan ainakaan meillä yhtä aikaa mahtuisi! Kiitos kaikille blogiani lukeville! Kaikki huhuilut ja elonmerkit takaisin päin ovat myös sallittuja, jopa suorastaan toivottuja. Lisäsin Tietoja minusta -osioon sähköpostini, jos joku kokee tarvetta olla minuun yhteydessä.
Valitsen lukemisen
6 kommenttia:
No jopas.
Tässä hommassa on kyllä aika ajoin hyvä muistutella itseään mitä tekee. Ja tosiaan kun itsekin kirjoitan niin iloisena kuin tylsistyneenä, enkä lainkaan objektiivisella kannalta. Mutta mutta, semmoista se blogielämä on.
Tervehdys aktiivisin kommentoijani! Niin paljon näistä kirjoituksista onkin kiinni sen hetkisestä mielentilasta, joka onkin kovin vaihtelevainen.
Klikkailin noita linkkejäsi ja täytyypä vihdoin lukea Näkijän tytär. Kuulostaa kiehtovalta, vaikken yleensä paljon historiallisia romaaneja lue.
Minäkin olin aivan ällistynyt, kun huomasin ensimmäistä kertaa, että itse kirjailija oli päätynyt linkittämään blogitekstini Facebookiin. Myönnän olleeni innostunut mutta samalla myös hieman hermostunut. En ollut todellakaan ajatellut, että blogiani voivat lukea myös kirjailijat, joiden teoksista sinne kirjoitan.
Jotenkin on helppo kirjoittaa tekstiä Internetin ihmeelliseen maailmaan ja välillä melkein unohtaa, että sitä tekstiä oikeasti luetaan. Yritän pitää sen nykyään aina blogatessani mielessäni, vaikka siitä joskus tulee paineita tekstien laadun suhteen.
Hyvältä kuulostaa!
Juuri näin.
Lähetä kommentti