Anu Kaaja: Katie-Kate

Sain Anu Kaajan romaanin Katie-Kate luettavakseni joskus talvella. Vasta nyt pääni on kirkastunut niin paljon, että pystyin kirjan lukemaan loppuun asti. Työ vaatii veronsa. Niin se on teoksen nimihenkilölläkin. Riittävän kaunis, riittävän joustava ja kiitokselle altis nuori skandinaavinainen löytää tiensä Lontooseen. Hän on Kate Middletonin näköinen ja on valmis ansaitsemaan rahaa ja hankkimaan mainetta tällä ominaisuudellaan. Ote teoksesta:

Mutta Katie-Kate on yksin, unohtunut ajatuksiinsa ja sen vuoksi kadottamassa itsensä. Vaan onneksi Helen pian saapuu hänen luokseen ja esittelee lehtinippua, jonka kuvista Katie-Kate voi rakentaa itsensä. Pöyheät tummanruskeat hiukset, yhtä jokapäiväistä univormua. Siinä asussa Katie-Kate klikkaa itsensä sivustolle. jolle tehdään työntömääriä, rituaalisesti, joka päivä.

Anu Kaaja on kirjoittanut hurjan teoksen naisen paikasta ja seksuaalisesta vallasta yhteiskunnassa. Nainen on tekstissä aina katseen alla ja arvioitavana. Kaikki aika menee identiteetin rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Kuninkaalliset prinsessat, somen kuninkaalliset megababet ja tavallisinkin nuori nainen ovat vain materiaa, massaa ja työstettäviä arvioitavaksi ja käytettäväksi. Pornokuvasto tirskahtelee ja lotisee jokaisella teoksen sivulla. Panemista riittää. Kaaja tekee perusteellista työtä hyödyntäessään Dianan, Kate Middletonin ja Katie Pricen julkiset tarinat ja Disney-prinsessat Katie-Katessa. Minua oksettaa ja ällöttää, mutta teos on lukukokemuksena mieletön ja mielettömyydessään hieno.

Olen katsellut kirjan kantta aika pitkään, mutta vasta tänään sängyllä makoillessani kirjan kanssa huomasin kannen kuvassa olevan spermaa! Arvostan.

Kaajan Ledasta pidin hyvinkin paljon. Katie-Katen kohdalla pitäminen tuntuu hassulta. En tiedä, luenko teosta koskaan enää uudelleen. Saatan hyvinkin lukea yhden luvun, jos maailma tuntuu jotenkin ihanalta paikalta. Nyt ei lainkaan tunnu siltä.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Katie-Kate

Tekijä: Anu Kaaja

Julkaisuvuosi: 2020

Kustantaja: Teos

Salla Simukka: Lukitut

Vegan raivo ei kuitenkaan ollut kuumaa kuten kapinallisten, vaan kylmää ja kirkasta kuin jäävesi. Se lainehti hänen sisällään ja sai hänet ajattelemaan tarkemmin. Vega painoi mieleensä kaikki lukitut ovet ja kaikki ne, jotka aika ajoin olivat heille auki. Hän huomioi jokaisen valvontakameran. Hän mietti vankilan tekniikkaa ja logistiikkaa ja kaikkea hyvin konkreettista. Vega ei tiennyt vielä, mihin hän näitä kaikkia havaintoja käyttäisi, mtta hän uskoi, ettei yhdenkään yksityiskohdan mieleen painaminen menisi hukkaan.

Salla Simukan nuortenromaani Lukitut on aikamme kuva. Joukko nuoria viedään vastoin heidän tahtoaan vankilaan. He saavat hyvin rajatusti tietoa tilanteestaan. Kaikki tuntuu hyvin mielivaltaiselta. Simukan dystooppisessa romaanissa kuolema on läsnä alusta alkaen; ensimmäisen osion nimi on Kaksikymmentäneljä tuntia ennen kuolemaa.

Lukitut-romaanin kertojia on viisi. Johannes, Oliver, Kaspian, Meea ja Vega kertovat omasta näkökulmastaan Metsäjoen vankilan tapahtumista, mutta myös elämästään ennen vankilaan joutumista. Henkilöistä Vegasta tuli minulle tärkein romaanin edetessä.

Romaani on mysteeri alusta alkaen. Vankilassa nuorten tulisi ohjeiden mukaan keskittyä pelkästään itseensä ja oivaltaa tuleva rikoksensa. Sääntöjen noudattaminen on tärkeää ja nuoria valvotaan monin eri tavoin. Romaanin eräs merkittävä toimija jää ainakin lähtötilanteessa tuntemattomaksi. Mikä taho on vanginnut nuoret? Ovatko asiat niin kuin ne esitetään nuorille? Mitä nuorista tiedetään? Kuinka se on mahdollista?

Salla Simukka on minulle tuttu kirjailija tuotantonsa puolesta. Varsinkin romaaniparin Jäljellä / Toisaalla olen lukenut useampaankin kertaan. Lukittuja lukiessani muistelin tuota romaaniparia. Simukka on mielestäni palannut käsittelemään samoja vallan teemoja uudessa romaanissaan. Se on hienoa!

Lukitut sopii hyvin yläkoulaiselle tai sitä vanhemmalle lukijalle. Simukka on taitava kirjoittaja. Vaikka teoksessa ei edetä tapahtumajärjestyksessä ja kertojiakin on useampia, lukija pysyy hyvin mukana tarinassa.

Kansi: Laura Lyytinen

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Lukitut

Tekijä: Salla Simukka

Julkaisuvuosi: 2020

Kustantaja: Tammi

Eino Santanen: rakas kapitalismi pilkku

Eino Santasen novellikokoelma rakas kapitalismi pilkku on hurja! Santasen yhteiskuntakriittinen ja kokeellinen tekstivirta vei minut mukanaan. Parhaimmillaan teksti on ärhäkkää ja oivaltavaa. Eniten ahdistuin ja vaikutuin novellin Trickle down chicken äärellä. Novelli on maaninen kuva kevytyrittäjän hulluuden syvenevästä kierteestä. Erään pienen kulttuurialan säätiön hallituksessa -novelli pusertaa neuroottisesta kokemuksesta rahaa.

Tarjoilijalla oli samaan aikaan hyvin omintakeinen ja hyvin tunnistettava ääni. Hänen äänensä oli kuin katkeilevan raparperinvarren loksahduksiin taitettua kujerrusta, jossa on aavistus krutonkimaista rapeutta. Äänen kuva oli kauttaaltaan luontevan innostunut. - - 
Ajattelin, että tarjoilija on saattanut ottaa ääninäyttelijöiltä tunteja saadakseen ääntään kuplivammaksi.

Novellikokoelma kaataa lukijaan ajan ahdistuksen. Kaikki ryöppyää yli eräässä ruohonvihreässä kohdassa, jossa tekee mieli joko oksentaa tai hypätä lopun yli seuraavaan tekstiin. Elämässä ei voi ohittaa asioita, joten novellikokoelman mies on kello kädessä osa kaikkea mitattavaa ja osallistuu siihen itsekin. Työntekijä vääntyy outoihin tilanteisiin saadakseen osansa: palkkion, palkkaa, arvostusta aseman tai jotain. Takana on tasainen 54h työviikko. Kukaan ei voi voittaa, ihmiset ovat resursseja ja aina korvattavia.

Teos rakas kapitalismi pilkku on mutkikas, mutta elävä. Välillä herkistyn, välillä tylsistyn. En osaa kuvitellakaan, miltä teos tuntuu vuosikymmenten päästä. Jostain syystä luin teoksen romaanina ja vasta luettuani ymmärsin sen olevan novellikokoelma. Minulle se näyttäytyi romaanina, jonka päähenkilönä on tämä aika. 

Nuorempana se oli yrittänyt olla avoimempi ja maailman kanssa puheväleissä, mutta oli pikkuhiljaa tajunnut, ettei sillä ollut sellaista sanottavaa tai tapaa sanoa sanottavaansa, joka kiinnostaisi muita. 

Teos sopii ainakin kaiken nähneille ja ennakkoluulottomille lukijoille. Ihan töistä tai elämästä väsyneenä ei tätä kannata aloittaa. Itse taidan esitellä Santasen teosta lukiolaisille esimerkkinä postmodernista teoksesta.

Sain kirjan arvostelukappaleena. Kiitos kustantajalle!

Teos: rakas kapitalismi pilkku

Tekijä: Eino Santanen

Kansi: Tom Backström

Julkaisuvuosi: 2020

Kustantaja: Teos

Karen M. McManus: Yksi meistä on seuraava

Joskus joku luettava kirja jää ihmeelliselle hitaalle lukupolulle, vaikka kirjassa ei ole mitään vikaa. Näin kävi minulla Karen M. McManuksen nuortenromaanin Yksi meistä on seuraava kanssa. Äsken sain loppuun trillerin, joka on vetävä, vaikka en sitä heti ymmärtänytkään.

Yksi meistä on seuraava on jatkoa Yksi meistä valehtelee -romaanille. Tapahtumapaikkana on Bayview, pikkukaupunki Kaliforniassa. Teoksessa kertojina vuorottelevat Maeve, Phoebe ja Knox. Paikallista lukiota käyvät nuoret toipuvat aiemmista järkyttävistä tapahtumista. Maeven henkilökohtaisena murheena on vakava sairaus, jonka uusiutumista hän pelkää. Phoeben isä on kuollut, ja koko perhe on surun murtama. Knox uskoo olevansa tyttöjen silmissä näkymätön.

Nuorten parissa pyörähtää käyntiin tuntemattomana pysyvän henkilön pyörittämä julma peli, jossa nuoria vuorollaan haastetaan ottamaan joko totuus tai tehtävä. Jos valitsee tehtävän, joutuu suorittamaan sen todistetusti toisten seuratessa tai ainakin dokumentoimaan sen esim. videoimalla. Jos taas valitsee totuuden, kaikki peliä seuraavat saavat tietää yhden asian kyseisestä henkilöstä. Nämä viestinä kaikille jaettavat totuudet eivät tietenkään ole mukavia, vaan aihettavat häpeää itse henkilölle ja epäsopua ystävysten välillä.

Yksi meistä on seuraava on jännittävä tarina, jossa ratkotaan mysteeriä. Kuka pyörittää julmaa peliä? Mikä on hänen motiivinsa? Samalla kerrotaan teoksen päähenkilöiden elämästä, heidän ihastuksistaan, ystävyyssuhteistaan ja perheiden selviämisestä muuttuvissa tilanteissa.

Teos sopii oikein hyvin nuorelle, joka kaipaa itselleen koukuttavaa luettavaa. Teoksen käänteet pitävät lukijan varuillaan yllättävään loppuun saakka. Teoksessa on myös paljon inhimillisyyttä ja aitoa välittämistä. 

Sain teoksen arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitos!

Kirjapöllön huhuiluja -blogissa kirja on myös luettu. Heidi P. on aloittanut ensimmäisestä teoksesta, mikä on viisasta, jopa suositeltavaa.

Teos: Yksi meistä on seuraava (One of Us Is Next)

Tekijä: Karen M. McManus

Suomentaja: Inka Parpola

Julkaisuvuosi: 2020

Julkaiija: WSOY

Supersankareita ja kohellusta

Sain luettavakseni kaksi Keski-Suomen Sarjakuvaseuran (eli KESS:in) jäsenten tekemää sarjakuva-albumia. Saimaannorppamies on usean keskisuomalaisen sarjakuvapiirtäjän yhdessä tekemä teos supersankareista. Valle ja Palle on Ville Rautiaisen ja Antti Arvolan yhteinen teos koheltavista kaveruksista.

Rakastan tätä kansikuvaa. Se on Juha-Matti Kinnusen piirtämä.

Saimaannorppamies (hieno yhdyssana) kokoaa supersankaruuden ääreen seitsemän tekijää. Juho Hautala, Antti Arvola, Juha-Matti Kinnunen, Juha91, Tiina Jyväskorpi ja Lewizkuz ovat kaikki piirtäneet jotain teokseen. Suurin osa heistä on työskennellyt yksin. Teos esittelee kuusi toisenlaista supersankaria.

Juho Hautalan nimitarina Saimaannorppamies jättää tarinan esittelyn asteelle. Toisaalta teosta lukiessa tulee tunne, etten ehkä kuulekaan viimeistä kertaa näistä sankareista. Antti Arvolan Melankolia - Luuserista legendaksi puhuttelee minua tarinan tasolla. Mielestäni kuvat ovat kerrottua tarinaa vitsikkäämpiä tai sitten luin tarinan luuserista synkemmin ja tarpeettoman realistisesti. Tarinan salaperäinen tohtorismies tosin antaa olemuksellaan ja puhetavallaan lukijalle vihjeen sävystä.

Juha-Matti Kinnusen kuvitusta tarinaan Saimaalla säteilee

Saimaalla säteilee on Juho Hautalan ja Juha-Matti Kinnusen yhteistyötä. Pidän tarinan hetkelllisyydestä. Tämäkin tarina sisältää aihioita uusiin tarinoihin - tai ainakin luen sitä niin. Kinnusen yksittäiset kuvatkin saavat minut hymyilemään, vaikka tarina ei erityisen hyvän mielen juttu olekaan. Jos paikkana on Saimaan ydinvoimala, sitä ei ehkä kannata odottaakaan.

Nettkettinainen

Juha91 on piirtänyt ja kirjoittanut Nettikettinainen - Verkkosankarin, josta tuli suosikkitarinani tässä teoksessa. Teoksen lopusta löytyvässä tekijäesittelyssä Juha91 kertoo saaneensa idean Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon sarjakuvatietokirjasta Vihan ja inhon internet, joka on minulle tuttu. Pidän tarinan ytimekkyydestä ja arkisuudesta. Nautin tarinan loppuratkaisusta, sen yksinkertaisuudesta. Tiina Jyväkorven Olennainen ja Lewizkuzin Next-gen Hero jäävät näillä lukukerroilla minulle etäisiksi.

Ville Rautiainen ja Antti Arvola ovat kirjoittaneet ja piirtäneet sarjakuvateoksen Valle ja Palle. Kansikuva on hyvin informatiivinen suhteessa teoksen sisältöön. Teoksen päähenkilöt, Valle ja Palle, ovat melkoisia koheltajia. He eivät oikein ymmärrä vaikutustaan ympäristöön ja lähellä oleviin. Teoksessa on viisi tarinaa, joissa kaikissa seikkailevat nimihenkilöiden lisäksi suomalaisen agenttijärjestö TURPAn henkilökuntaa.

Niina Näppärä treffeillä tarinassa Neiti Näppärän harmit

Aloitin lukemisen hivenen kyynisenä. Vaivuin parin aukeaman aikana melkein lukuangstiin, kun ajattelin, kuinka vähän minulla on yhteistä teoksen maailman ja sen henkilöiden kanssa. Mutta sitten lukuasentoni ja todennäköisesti aivoni kääntyivät uuteen. Ihmeekseni viihdyin teoksen parissa! Nautin yhtenäisestä piirrosjäljestä. Valle ja Palle toivat mieleeni slapstickin ja Pahkasian jutut.

Tarinat olivat hulluudessaan ennalta arvattavia. Kaikki saavat kuonoonsa ja mikään ei onnistu. Ptaf! Jytym! Tumps! Toisaalta en odottanutkaan mitään uutta ja mullistavaa. Koen asuvani välillä sellaisessa henkisessä miesluolassa, että ilmeisesti saavutan teoksen mielentilan vaivattomasti. Toivon seuraavassa teoksessa henkilöille keskenään erilaisia silmälasinkehyksiä.

Kiitos arvostelukappaleista tekijöille! Toivottavasti lukijat löytävät teoksenne.

Minulla ei ole mitään aiempaa yhteyttä tekijöihin. Päätin tarttua näihin sarjakuvateoksiin, koska sarjakuva ilmaisumuotona ja tekstilajina kiinnostaa minua paljon. Olen myös tänä vuonna lukenut zinejä, vaikka se ei ole blogissani näkynytkään. Sarjakuva on tekstilajina ihanan muuntuvainen ja moninainen!

Molemmat teokset ovat KESS:in tuotoksia, mutta myös tekijöidensä omia teoksia. Jos haluat hankkia Saimaannorppamiehen, ole yhteydessä Juho Hautalaan (yoshimaster91[ät]gmail.com). Jos puolestaan Valle ja Palle kiinnostaa, ole yhteydessä Ville Rautiaiseen (rautaviitonen[ät]gmail.com). Molempien kappalehinta on10€.

Kerään tänä vuonna lukemiani sarjakuvia KESSin haasteeseen, jota päivitän FB-sivuillani. Saimaannorppamies meni kuin itsestään kohtaan 2 (supersankarisarjakuva) ja Valle ja Palle kohtaan 30 (Keski-Suomen Sarjakuvaseuran julkaisu).

Teos: Saimaannorppamies
Tekijät: Juho Hautala (toim.), Antti Arvola, Juha91, Tiina Jyväkorpi, Juha-Matti Kinnunen ja Lewizkuz
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: tekijät ja KESS

Teos: Valle ja Palle
Tekijät: Ville Rautiainen ja Antti Arvola
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: tekijät ja KESS

Edit: Blogger-alusta on temppuillut fontin kanssa viimeisen vuorokauden ajan. Toivottavasti saan blogitekstin järjestykseen mahdollisimman pian. / 2.6.20 aamulla.