Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 3 ja Tulevaisuuden arabi 4

Koronakevään hellitettyä ensimmäisellä kirjastokäynnillä hain kasan sarjakuvia. Runoudella ja sarjakuvalla saan nopeimman lukuilon ja nyt kaipasin suoraa tietä perille. Tunsin itseni kirjaklonkuksi, kun kotona sivelin valitsemieni teosten kansia hymyillen.

Olen jo aiemmin kirjoittanut lukemistani Riad Sattoufin teoksista Tulevaisuuden arabi 1 ja Tulevaisuuden arabi 2. Riadilla on syyrialainen isä ja ranskalainen äiti. Hän on vanhempiensa esikoispoika. Olin jo ensimmäisen osan kohdalla ahdistunut perheen ahdingosta ja ristiriidoista. Riadilla ei ole vaihtoehtoja, hän joutuu elämään isänsä mielihalujen mukaan. Koko perhe siirtyy maasta toiseen isän päätösten mukaan.

Tulevaisuuden arabi 3 kertoo Riadin ja hänen perheensä elämästä vuosina 1985-1987. Teoksen tarina, piirrokset ja värit ovat kaikki Riad Sattoufin. Jo kolmannessa teoksessa tunnun asettuvan lukijana perheen yhdeksi jäseneksi. Sarjan teokset muodostavat jatkumon. 

Omapäinen ja ailahtelevainen isä, joka toimii yliopistolla arvostettuna professorina, elää omaa elämäänsä. Kaikki isän päässään velloma ikävä ja epävarmuus valuu alas perheeseen epäsopuna ja suurina odotuksina. Suuren osan siitä saa Riadin äiti, joka on masentuneena kotona. Kuonaa riittää lapsillekin, teoksen alussa 7-vuotiaalle minäkertojalle ja hänen pikkuveljelleen Yahyalle. 

Syyrian maaseutu on Riadille tyly asuinpaikka, koska hän muistaa Ranskan, jossa perhe aiemmin asui. Ranskassa äidillä on tukea ja mahdollisuuksia kodin ulkopuoliseen toimintaan. Teoksessa Syyrian ajassa äiti on hyvin yksinäinen ja hyljeksitty. Pienen tauon ja lepohetken äidille tuo perheen uusi tulokas ja hänen tuloonsa liittyvä matka Ranskaan.

Riadin elämä on kodin lisäksi myös koulussa, joka onkin hurja paikka herkälle lapselle. Riadille sattuu sosiaalisia huteja, joista hän saa maksaa poikakoulun armottomassa yhteisössä. Hetkellisen onnen tarjoaa elokuva Conan - barbaari ja siihen liittyneet leikit.

Jatkan suoraan itkua nieleskellen osaan 4. Voi Riadia, hänen veljiään ja äitiään.

Tulevaisuuden arabi 4 jatkaa Riadin ja hänen perheensä tarinaa. Nyt vuorossa ovat vuodet 1987-1992. Riad on kymmenen, ja isä on saanut lehtoraatin yliopistoon Saudi-Arabiassa. Äiti päätyy asumaan kolmen lapsen kanssa Bretagnen maaseudulle Ranskaan. 

Olen pitkin sarjan lukemista seurannut erityisellä mielenkiinnolla Riadin äitiä. Hänen tilanteensa on epämukava ja hän tuntuu kärsivän masennuksesta. Siksi hellyys valtaa mieleni, kun Sattouf kertoo äitinsä ja isoäitinsä keskinäisestä kiintymyksestä.

Se tuntuu tutulta.

Teoksesta Tulevaisuuden arabi 4

Nautin Sattoufin selkeästä kynänjäljestä. Teoksien tapahtumat ovat hyvin raskaita. Tuntuu pahalta seurata etenevää katastrofia, jossa keskeiset teoksen henkilöt ovat osallisina. Koska tarina on niin vahvasti latautunut, kuvien selkeys miltei lohduttaa. Riadin kampaushuolien kohdalla hymyilenkin hetkellisesti. Perheen elämä synkistyy entisestään, äidin asiat eivät ole hyvin ja isä kaivautuu tuttuun uskonnolliseen poteroonsa.

Tulevaisuuden arabi 4 -teoksella on mittaa melkein 300 sivua. Sarjakuva on kuitenkin nopeaa luettavaa, joten pian teoksen aloitettuni olen viimeisellä sivulla jännittäen ja miltei hengitystä pidättäen. Kuinka tässä käy? 

Teos: Tulevaisuuden arabi 3

Tekijä: Riad Sattouf

Suomentaja: Saara Pääkkönen

Julkaisuvuosi: 2017

Kustantaja: WSOY

Teos: Tulevaisuuden arabi 4

Tekijä: Riad Sattouf

Suomentaja: Saara Pääkkönen

Julkaisuvuosi: 2019

Kustantaja: WSOY

Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija

Olen tässä kertomassa tätä tarinaa, en haudasta käsin, en vielä, vaan tässä ja nyt, kurkistan toiseen aikaan, ja silloin me olimme komentolaisia, lähellä maata ja lähellä voimaa, joka kummastutti oppineita ja hämmensi valkoista yläluokkaa, lähellä voimaa, jota he eivät käsitä, kuten he eivät käsitä musiikkiamme ja tanssiammekaan, koska he eivät muista.

Ta-Nehisi Coatesin Vesitanssija on vastaansanomattoman houkutteleva lukukokemus, joka muuttuu teoksen edetessä outoon ja aika haastavaankin suuntaan. Ensimmäisiltä sivuilta alkaen nuoren Hiramin tarina vetää lukijan luokseen. Alun tunnelmasta mieleeni tulee Waltarin Sinuhe egyptiläinen tai Jalosen Taivaanpallo. Tammi rinnastaa mainostekstissä Coatesin Toni Morrisoniin, minkä ymmärrän myös oikein hyvin.

Orjuus ei tuo rauhaa, koska jokainen päivä toisen vallassa on sotaa.

Hiram on nuori poika, joka on menettänyt äitinsä Rosien. Äidin kohdalla hyvin kaiken muistavalla pojalla tuntuu olevan muistamattomuuden sumu. Tummaihonen Hiram tutustuu valkoihoiseen isäänsä, joka löytää erityisen lahjakkaalle lapselle hyötykäyttöä. Isä, herra Howall Walker, on myös Hiramin ja hänen lähipiirinsä isäntä, joten varsinaista huolehtivaa isää ei Hiramilla ole. Locklessin isännällä on myös toinen poika, perin onneton tapaus. Nuori Maynard on virallinen perijä, jonka hyvinvoinnista koko talon väen tulee pitää huolta.

Coatesin teoksella on mittaa yli 500 sivua. Aluksi olen Vesitanssijan lumoissa, sitten väsähdän hetkeksi. Mutta kun tarina kuoriutuu maagiseksi ja oudoksi, se ottaa jälleen otteeseensa. En halua paljastaa mitään sellaista, joka laimentaisi henkilökohtaista lukunautintoa, joten yritän sanoa tärkeimmän yleisemmällä tasolla. Coatesin Vesitanssija on järisyttävä tarina kansasta, yhteisöstä ja selviämisestä. Hiramin kautta romaanissa kerrotaan Pohjois-Amerikan orjuuden historiasta. Olosuhteiden pakosta paikalleen sidotut ihmiset selviytyvät tarinoiden avulla. Tarinat kantavat yhteistä muistia ja mahdollistavat elämän, kiintymyksen ja rakkauden. Sanojen rinnalle nousee liike ja muistamisesta tulee hyvin kehollista.

"Emme unohda mitään, sinä ja minä", Harriet sanoi. "Unohtaminen on todellista orjuutta. Kun unohtaa, kuolee."

Ta-Nehisi Coatesin kieli on kaunista ja ilmaisuvoimaista. Suomentaja Einari Aaltonen on tehnyt hienoa työtä. Teoksen tapahtumat ovat usein julmia, ihmisiä kidutetaan ja alistetaan. Mutta kaikessa olemisessa ja tekemisessä korostuu selviytyminen ja hyvällä lailla henkiin jääminen. Minulle Vesitanssija on resilienssin ylistys. Hiram liittyy monen ihmisen elämään ja hänen ratkaisunsa vaikuttavat laajalti.

Vesitanssija on ehdottomasti lukupiirikirja. Olen merkinnyt teokseen melkein sata liimalappua. Merkitsin kohtia, jotka pelkäsin unohtavani. Nyt ne tuntuvat punoutuneen tarinaan, muuttuneen viittauksista osaksi suurta kokonaisuutta. Silti nauttisin keskustelusta muiden kirjan lukeneiden kanssa. 

Ja sitten minä tartuin sanojen otteella isääni kädestä ja johdatin hänet vuosikymmenten halki pellolle ja kivipaadelle, Bowie-veisten, puumien, karhujen ja kivenlohkareita raahaavien ja puroja uusiin uomiin pakottavien komentolaisten ja esi-isämme aikoihin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Vesitanssija (The Water Dancer)

Tekijä: Ta-Nehisi Coates

Suomentaja: Einari Aaltonen

Julkaisuvuosi: 2020 (2019)

Kustantaja: Tammi

Jenni Hendriks ja Ted Caplan: Tosi raskas reissu

Jenni Hendriksin ja Ted Caplanin nuortenromaanin Tosi raskas reissu kansi vaikuttaa minuun piristävästi ja innostavasti. Kansi on vahvan pinkki, kannen kuva on viehättävän selkeä ja vihjailematon. Romaanikin on kannen mukaisesti reipas, selkeä ja suora.

Tarinan päähenkilö on koulussa menestyvä Veronica Clarke. Hän seurustelee komean ja suositun Kevin Decuziacin kanssa. Veronicalla on ystäviä ja rakastava perhe, mutta yhtäkkiä hän on älyttömässä pakkoraossa, josta on vain yksi keino pois. Hän on raskaana ja ei halua pitää lasta. Hänen on matkustettava salaa kauas aborttiklinikalle.

Tosi raskas reissu ei saarnaa. Se on sekä viisas tarina ystävyydestä ja oman äänen löytymisestä että hauska seikkailutarina. Veronicalla on sydän paikallaan.

Tosi raskas reissu on hyvin elokuvallinen. Uskon romaanin kääntyvän elokuvaksi piakkoin. Romaanissa tapahtuu miltei koko ajan, osa tapahtumista on uskottavia ja osa hurjuudessaan ainakin minulle ennalta-arvaamattomia. Nopeat käänteet tuovat tarinaan viihdyttävyyttä. Romaani on nopealukuinen.

Antaisin Hendriksin ja Caplanin nuortenromaanin yläkoululaiselle, jota aihe kiinnostaa. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Tosi raskas reissu
Tekijät: Jenni Hendriks ja Ted Caplan
Suomentaja: Inka Parpola
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: WSOY

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Ehkä me kaikki synnymme luottavaisina ja sitten menetämme luottamuksen. Ehkä meidän kaikkien oli löydettävä se uudelleen ennen kuolemaamme.

Kassandra Montagin Tulvan jälkeen on tästä ajasta kauas tulevaisuuden maailmaan sijoittuva selviytymistarina. Lukeva puolisoni ennätti lukea kirjan ennen minua, joten poikkeuksellisesti ennätimme vertailla lukukokemuksiamme ennen blogitekstin kirjoittamista. Hän on lukukone, joka istuu kirja nenässä kiinni kaiken vapaa-aikansa.

Tulvan jälkeen kertoo dystooppisesta maailmasta, jossa ihmisten elintilan on vallannut aikaa sitten vesi. Ihmisyhteisöt taistelevat niukoista resursseista ja ihmisten henkilökohtaiset taidot parhaimmillaan mahdollistavat eloonjäämisen. Päähenkilö Myra on elämää kokenut aikuinen nainen, jolla on kaksi lasta. Ainostaan nuorempi tyttäristä elää Myran kanssa, joten huoli vanhemman tyttären hyvinvoinnista kalvaa naista koko ajan. Myra on taitava kalastaja, jonka hankkimien saaliiden turvin on mahdollista vaihtokaupalla saada jotain muuta tarpeellista niukkuuden keskellä.

Innostuin teoksesta esittelytekstin perusteella ja pyysin kustantajalta arvostelukappaleen. Bonni Leon-Bermanin tekemä kansi on niin kaunis, ihastelen sitä vieläkin. Romaanin takakansiteksti korostaa äidin ja tyttären selvitymistarinaa. Teos on Montagin esikoinen. Aloitin lukemisen innostuneena, mutta sitten vauhti tyssäsi alkuunsa. Luin teoksen loppuun hypähdellen ja vääntämällä.

Tulvan jälkeen on kustantajan mukaan trilleri. Luen trillereitä todella harvoin. Tätäkään teosta en lukenut ensisijaisesti jännityksen kautta. Romaanissa on vähän kaikkea: rakkautta, perheen ja yksilön tarinaa, ihmisen pyrkimystä hyötyä luonnosta ja luontokatastrofin seurauksia ihmisyhteisöjen elämälle. Minulle tämä on lähinnä dystopiaa. Genren ja teeman lisäksi pohdimme teoksen luettuamme teoksen kohderyhmää. Ehkä päähenkilöä mukaillen kirja voisi olla parhaimmillaan aikuislukijalle. Teos sopii kokemattomallekin lukijalle, se on helppo lukea ja juonivetoinen. Itse en oikein päässyt vetoon kiinni, tarina ei valitettavasti jaksanut kiinnostaa. Ehkä halusinkin pitää teokseen etäisyyttä, koska ympärillämme kytevä pandemia ei innosta ainakaan minua dystopioiden maailmaan. Ote fiktiivisisestä teoksesta:

Maailma muuttui niin nopeasti, että oli vaikea olla kunnianhimoinen tai tehdä suunnitelmia. Kun tulvat olivat pahentuneet pahenemistaan, elämä oli yhtä aikaa edennyt nopeasti ja pysähtynyt.

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle!

Nörttityttöjen Niina Tolonen on bloggauksessaan lukenut teoksen paljon tarkemmin ja analyyttisemmin kuin minä, lukekaa vaikka. Niina kirjoittaa mm. veden määrästä, joka puhututti myös puolisoani. Tuhat vuotta on pitkä aika!

Teos: Tulvan jälkeen
Tekijä: Kassandra Montag
Suomentaja: Hanna Arvonen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: HarperCollins