Helsingin Kirjamessut vuonna 2020

 

En ollut aivan vakuuttunut etäkirjamessuista ennen varsinaista toteutusta, mutta nyt olen kiitollinen tästä kokemuksesta. Olin työssä torstaina ja perjantaina, mutta pystyin jo vapaahetkinäni seuraamaan messuja pieniä palasia kerrallaan. Se ei olisi normaaliolosuhteissa onnistunut. Perinteinen kirjamessuille osallistuminen vaatii pääkaupungin ulkopuolella asuvalta matkalippujen hankintaa, mahdollisesti yöpaikan etsintää, aikataulun laadintaa ja merkittävää rahallista satsausta. Nyt koronan vuoksi kaikki tämä loisti poissaolollaan. Kannettava tietokone tai puhelin riitti hankitun lipun lisäksi kirjanautintoon. Nautin niin paljon näistä kirjamessuista! 

Ilahdun omarytmisyydestä ja vapaudesta. Etämessut mahdollistivat kirjahaastatteluihin syventymisen yömyöhään tai aamulla teekupin ääressä. Mitä ennätin kuunnella varsinaisina messupäivinä? Kuuntelin Ken Folletin esittelyn ja haastattelun. Syvennyin Elizabeth Stroutin ja Sofi Oksasen keskusteluun. Virkistyin Elina Kilkun ja Janne Saarakkalan esitellessä uutuusteoksiaan. Nuo kolme olivat etukäteen varmoja kuunneltavia minulle, mutta onnistuin myös kuuntelemaan kaikenlaista aivan yllättävää. Mainitsen niistä kaksi: Kuuntelin Ulla-Maija Paavilaisen ja Kirsti Räikkösen keskustelun Kirsti Paakkasen elämäkerrasta. Phillip Teir haastatteli Otto Gabrielssonia hänen teoksestaan Rikkaruoho. Molemmat esitykset katson varmaankin vielä uudelleen. Yllättävät löydöt ja itseäkin kummastuttavat innostukset ovat aina parasta antia kirjamessuilla. Koin niitä myös etämessuilla.

Parasta on, että messut jatkuvat kohdallani vielä pari viikkoa. Kokoaikalipulla voin kuunnella messuesityksiä 8.11. asti. Aivan loistava juttu!

Kiitän jo tässä vaiheessa Helsingin Kirjamessuja. Minusta messut onnistuivat hyvin tässä ikävässä pandemiatilanteessa. Toivon, että jatkossakin osa messuohjelmasta olisi myös verkon välityksellä seurattavissa. Toivon myös, että kustantajat hyödyntävät haastatteluita messujen jälkeenkin ja antavat esimerkiksi äidinkielen ja kirjallisuuden opettajille opetuskäyttöön kirjailijahaastatteluita tai edes osia niistä. 

Sain Helsingin Kirjamessuille kokoaikalipun. Sain myös lippuja jaettavaksi blogini seuraajille. Kiitos lipuista!

Julian Fellowes: Snobit

Näin jälkikäteen sanoisin, että jonkinlaisen viitteen tulevasta antoi Edithin suu, tuo kristallinen suppusuu, hänen selvärajaiset, etten sanoisi kaiverretut huulensa, jotka tuovat mieleen neljäkymmentäluvun filmitähdet.

Puhumattakaan ihosta. Periaatteesta englantilaisen ei pidä mennä lausumaan kohteliaisuuksia maanmiehensä ihosta muuten kuin äärimmäisessä hädässä, kun muuta kehuttavaa ei kerta kaikkiaan ole. Hyvä iho nouseekin tämän tästä esille, kun puhutaan vähäpätöisemmistä kuninkaallisista. Oli miten oli, olen nähnyt tuskin koskaan ihastuttavampaa kasvojen ihoa kuin Edith Laverylla: siloinen, heleä, pastellinsävyinen, ikään kuin täydellisesti vahattu. 

Snobit on taitava ja täysin hallittu tarina luokkapelistä brittiläisen yläluokan liepeillä ja sen ytimessä. Teos on nautinnollinen romaani tavoitteista, sosiaalisesta elämästä ja oman paikan petaamisesta. 

Romaanin kirjoittaja Julian Fellowes on monelle tuttu Downton Abbey -sarjan käsikirjoittajana. Romaaneista, elokuvista ja sarjoista seurattu brittiläinen yläluokkainen maailma heläjää tämänkin teoksen taustalla, vaikka se ei teoksen maailmassa menneisyyttä olekaan. 

Romaanissa seurataan 27-vuotiaan Edith Laveryn tavoitteellista luokkanousua. Edithin äidillä on oma osuutensa tyttären elämän päämäärissä. 

"Ei Edith ole ainoa syyllinen. Totta kai minä näen sen. Se hänen kamala äitinsä on täyttänyt tyttärensä pään Barbara Cartlandin hupsutuksilla. Minkä Edith sille voi?"

Teos sijoittuu 1990-luvulle. Vuosikymmenet ja -sadat tosin vain heilahtavat lukijan näkökentän laidalla, kun yläluokan oleskelutilat, puutarhat ja juhlat tuntuvat toistuvan ajasta aikaan hyvin samankaltaisina. Muutosta ei todellakaan haeta. Ote teoksesta:

Brittiläisellä yläluokalla ei ole yleensä tapana valittaa. Vallitsevan mentaliteetin mukaan asioita "ei kannata vatvoa". Riuska kävelyretki ja tuhti paukku ovat patenttilääkkeitä niin sydämeen kuin lompakkoon kohdistuneeseen iskuun. - - Yläluokka on aidosti ymmällään työväenluokan suremistavoista, ääneen nyyhkivien äitien taluttamisesta kirkkoon puhumattakaan valokuvista, joissa kyynelehtivä leski lukee kaatuneen sotilaan "viimeistä kirjettä". 

Lordi ja lady Uckfield uskovat vakaasti jälkikasvun löytävän puolison omasta yhteiskuntaluokastaan. Heidän poikansa Charles on jo aikuinen ja tuntee vanhempiensa odotukset niskassaan. Kenestä tuleekaan Charlesin puolison ja siis kreivitär Broughton? Kauneus, yläluokkaiset käytöstavat ja erityisesti syntyperä ovat suuressa arvossa näissä piireissä. 

Nautin paljon Snobien maailmasta ja sosiaalisista kähinöistä. Teos on vahvan satiirinen ja kriittinen, mutta onnistuu samalla olemaan myös ymmärtävä yksittäisen henkilöiden valintojen suhteen. 

Sain teoksen kustantajalta e-kirjana, mutta päädyin kuuntelemaan Snobit äänikirjapalvelusta. Huomasin kävelylenkeilläni ilmeileväni kuunnellessani kirjaa! Juonenkäänteet heilauttivat sosiaalisen pelitilanteen uusiksi useaan otteeseen. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Snobit (Snobs)
Tekijä: Julian Fellowes
Suomentaja: Markku Päkkilä
Julkaisuvuosi: 2020 (alkuperäinen 2004)
Kustantaja: Otava

Emilia Laatikainen: Kadonneet

Emilia Laatikaisen Kadonneet on surullinen, mutta ehdottoman tärkeä teos. Kadonneet kuvaa kadonneita suomalaisia, joita kaikkia ei edes ole huomattu alun perin kadonneiksi. Laatikainen tuo sarjakuvateoksessaan myös esiin tosiasioita katoamisesta. Sinänsä ihminen saa kadota. Henkilön etsiminen aloitetaan, jos henkilö on vaarassa, rikoksen uhri tai kykenemätön huolehtimaan itsestään.

Jokainen kadonnut on saanut oman sivun Laatikaisen teoksessa. Heistä kerrotaan nimi, ikä ja tuntomerkit. Ääneen pääsevät läheiset ja viranomaiset. Sivun ruuduissa kerrotaan tärkeimmät tiedot katoamistilanteesta.   

Sarjakuvateoksen Kadonneet voi lukea nopeasti. Kuvat ovat selkeitä ja teksti on niukkaa ja asiallista. Kaiken selkeyden äärellä lukija voi syventyä teoksen sisältöön ja merkitykseen. Kadonneet esittelee kadonneita ihmisiä. Nuorimmat heistä ovat 15-vuotiaita, vanhimmat eläkeläisiä. Osan katoamisen tarina on tuttu lehtien sivuilta, mutta enemmän on heitä, jotka ovat kadonneet hiljaa ja joiden tarina ja tilanne on jäänyt vieraaksi sanomalehtiä ja uutisia seuraaville.

Huoli läheisistä, heidän hyvinvoinnistaan ja turvallisuudestaan ei ole vieras minullekaan. Laatikainen onnistuu käsittelemään hyvin vaikeaa ilmiötä neutraalisti ja kunnioittavasti. Teos saa minut surulliseksi, mutta niin saa ollakin. Osan kohdalla lyhyessä tarinassa käy ilmi paljon huolenaiheita, osan tarina ei anna mitään vihjettä tapahtuneen katoamisen syistä. Osan kohdalla kyse voi olla sattumasta ja huonosta onnesta. 

Yksittäisistä tapahtumista muodostuu yleisempiä kohtaloita. Kuka kuulee huoleni? Voiko toiselta ihmiseltä pyytää apua? Laatinen toivoo, että huolehtisimme itsestämme ja omasta hyvinvoinnistamme. Hän toivoo myös, että olisimme kiinnostuneita läheistemme voinnista. Viimeisellä sivulla kuvissa on huolta ja kyyneliä, mutta myös lohtua ja halauksia.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Voin lähettää arvostelukappaleeni henkilölle, jota teos kiinnostaa. Ole yhteydessä sähköpostilla! 

Linkki Helsingin sarjakuvafestivaalin sivulle, jossa kuvia teoksesta.

Linkki Helsingin sarjakuvafestivaalien haastatteluun syyskuulta 2020. Onni Mustonen haastattelee Emilia Laatikaista teoksesta.  

Teos: Kadonneet
Tekijä: Emilia Laatikainen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Suuri Kurpitsa

Helsingin Kirjamessut ovat tänä vuonna verkossa + messulippuarvonta

Kaupallinen yhteistyö: Helsingin Kirjamessut

Saan Helsingin Kirjamessuilta kokoaikalipun itselleni ja kuusi jaettavaa kokoaikalippua blogini lukijoille. Kolme lippua jaan blogini FB-sivun kautta ja kolme blogini kautta.

Tänä vuonna Helsingin Kirjamessut ovat verkossa. Korona rajottaa toimintaamme, joten tänä vuonna emme vaeltele Messukeskuksessa kirjojen ja kirjanystävien keskellä. Verkkomessut mahdollistavat kuitenkin kirjakeskustelujen kuuntelun omassa tahdissa kotona. 

Helsingin Kirjamessut ovat 22.–25.10. Kokoaikalipulla pääsee päiväkohtaisiin sisältöihin ja tallenteisiin 22.10.–8.11. Tämä mahdollistaa ohjelman läpikäymisen omaan tahtiin ja vapaassa järjestyksessä.

Olen saanut jaettavaksi kokoaikalippuja blogini lukijoille. Ensimmäinen arvonta on Facebookin puolella. Siellä jaan kolme lippua. Toisen arvonnan pyöräytän täällä blogini puolella nyt.

Jos haluat kokoaikalipun Helsingin Kirjamessuille, kommentoi tähän postaukseen. Kolme ensimmäisenä kommentoinutta saa kokoaikalipun. Huomaa, että kommentit näkyvät viiveellä, koska viestit näytetään vasta hyväksymiseni jälkeen. Liput ovat digitaalisia, joten lähetän voittajien liput sähköpostilla. Sähköpostiosoitteeni löytyy blogin oikeasta sivupalkista. Varaudu siis lähettämään minulle sähköpostiosoitteesi lipun toimittamiseksi.

Lippujen saajat ovat nyt tiedossa. Kommentoijista kolme ensimmäistä saavat lipun, kunhan tiedossani on heidän sähköpostiosoitteensa. Kiitos osallistuneille! / Lisätty 16.10. klo 14.55

Tässä kirjamessutärppini:

22.10. klo 10.30–11.00 Kertomuksen vaarat

Vastapaino julkaisee tänä syksynä tietokirjan kertomuksellisuudesta. Uutuuskirja tarkastelee tarinallisuutta kriittisesti. Kertomuksista on jo puhuttu paljon, mutta aihe innostaa minua vieläkin. 

23.10. klo 17.00–17.30 Mistä kieli meihin tulee?

Vastapaino julkaisee myös toisen minua kiinnostavan tietokirjan nyt lokakuussa. Teoksen kirjoittaja Anneli Kauppinen on suomen kielen dosentti ja kielikasvatuksen professori emerita. Ihmisen kielenoppimisessa jäljittelyn taito ja sosiaalinen herkkyys ovat merkityksellisiä.

Reetta Aallon Vadim-romaanista keskustellaan 23.10. klo 12.30–13.00. Kuumeinen rakkaus ja rosoinen nuoruus kiinnostavat minua kirjallisessa mielessä. Esikoiskirjailija Aalto on minulle uusi tuttavuus, kun taas Elizabeth Strout on hyvinkin tuttu. Rakastan Stroutin romaaneja! Häntä pääsee kuulemaan 24.10. klo 12.00–12.30, kun hän puhuu teoksesta Pikkukaupungin tyttö. 

Sarjakuva innostaa minua aina, joten haluan nähdä ja kuulla haastattelun, jossa ääneen pääsevät Liv Strömqvist ja Mo Romanova. Molempien sarjakuvateoksia olen lukenut. Heitä haastattelee Ina Mikkola 22.10. klo 12.00–12-30.

Viisi vinkkiä riittäköön. Omat suosikkisi löydät messuohjelmaa tutkimalla. Mikä sinua messutarjonnassa kiinnostaa?

Terhi Tarkiainen: Kitty eli kuinka mies tuhotaan

Nautittavaksi tukevan aamiaisen yhteydessä, jonka jälkeen vähintään puolen tunnin lepo runouden parissa. Päivällisen jälkeen huolehdittava riittävästä liikunnasta, esimerkiksi vaunuajelulla raittiissa ilmassa. Toinen lääkeannos kevyen illallisen päätteeksi, jonka jälkeen sivistynyttä keskustelua aviopuolison kanssa ja aikainen vetäytyminen omaan vuoteeseen. Toistetaan kunnes raskaudet päättyvät tai leskeys alkaa.

Terhi Tarkiaisen Kitty eli kuinka mies tuhotaan on kirpeä tarina naisen kamppailusta omasta tilasta 1740-luvun Lontoossa. Tarinan alussa perheen tytär toivoo voivansa olla mukana apteekkari-isän työssä. Tytär Kitty Blackstone on lukenut, neuvokas ja itsepäinen nuori nainen. Tarkiainen osaa ihanasti lisätä kierroksia romaanissaan, sen opin jo hänen esikoisensa, Pure mua, kanssa. Niin nytkin. Surkeuksia tapahtuu, sitten yhtä sun toista ja kohta Kittyllä on ongelmia ja vielä suurempia ongelmia. Voi Kittyä!

Jo takakansi tietää kertoa Kittyn joutuvan naimisiin vastoin tahtoaan. Kitty on melkoinen tapaus. Hän ei jää odottelemaan pelastajaa. Ote teoksesta kohdasta, jossa Kitty keskustelee ystävänsä Charlotten kanssa puolison ominaisuuksista:

Kiersimme heidät niin kaukaa kuin ahtaassa huoneessa saattoi. "Ehkä sinun tehtäväsi vaimona on löytää miehesi hyveet ja jalostaa ne täydellisyyteen."

Katsoin Charlottea pahasti. "Jos minun on koverrettava esiin jotain hyvää tuosta viiniä kittaavasta villisiasta, tulen tarvitsemaan kunnon veitsen."

Kittyn elämässä apteekki ja kosto ovat ylitse muiden. Vanha puoliso, lähipiiriin naimakaupan yhteydessä löytyneet nuoret miehet ja ystävä Charlotten omat pyrkimykset sotkeutuvat kaikki Kittyn elämässä melkoiseksi vyyhdeksi. Luottopalvelijat Molly ja Thomas auttavat Kittyä vaihtuvissa tilanteissa. 

Kaikki ei ole ensivaikutelman mukaista. Kitty joutuu tarkistamaan käsityksiään. Itse Kittykin kokee jonkinlaisen muutoksen ainakin minun silmissäni. Välillä hän suistuu suruun ja kaaokseen. Välillä todellisuus ja kuvitelmat limittyvät tavalla, joka paljastaa Kittyn pelot ja toiveet lukijalle. Kipu ja rankaisu saavat seurakseen nautinnon. Ote teoksesta: 

En kuule tunnustusta, joten jatkan - -.

"Se on hirvittävä tunne, eikö olekin, kun menettää vallan omaan itseensä? Kun joku satuttaa, eikä voi muuta kuin antaa sen tapahtua."

Tarkiaisen Kitty on viihdyttävä ja runsas teos, jossa riittää jännitettävää. Alun lainauksessa on muokattu käyttöohje eliksiirille, jota määrätään toistuvista raskauksista rasittuneille naisille. Keittäjättären epämiellyttävyyttä verrataan mäyrään keskitalvella ja sydän hakkaa kuin teurastajan kirves jouluaattona. Nautin Tarkiaisen kielenkäytöstä ja teoksen leikkisyydestä synkemmistäkin sävyistä huolimatta. Tarkiaisen teos kannattaa siis ehdottomasti lukea!

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Kitty eli kuinka mies tuhotaan
Tekijä: Terhi Tarkiainen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Tammi

Antti Holma: Kaikki elämästä(ni)

Minulla on pieni tekninen ongelma. Olen sellainen kirjailija Holman kuvaama keski-ikäinen kulttuuritäti, joka huokailee hänen teostensa äärellä. Ja nyt haluaisin olla yllättävä ja toimia vastoin odotuksia. 

Luin Holman uutuusromaanin loppuun tänään tamperelaisen kolarikorjauksia tekevän yrityksen odotustilassa. Maski naamalla silmälasit huurtuvat, vaikka lukisi kuivin silmin. Ihan siihen en pystynyt.

En ajattele kirjailija Antti Holmaa ja Kaikki elämästä(ni) -teoksen Anttia aivan yhdeksi ja samaksi ihmiseksi. Haluan suojella itseäni lukijana ja ulottaa saman suojelun kirjailijoihin ja jopa fiktiivisiin hahmoihin asti. Teos kuljettaa Lapualta Los Angelesiin muutaman pysähdyksen kautta. Samalla tulee läpikäytyä välähdyksenomaisesti kertojahenkilön onni, autuus, ahdinko, häpeä ja haaveet. Ote teoksesta: 

Se oli sisäistettyä tietoa siitä, että ihmisellä on elämässään kaikenlaisia tilanteita selvitettävänään ja jokainen pyrkii suoriutumaan niistä parhaansa mukaan, sellaisin keinoin kun osaa. - - Jostain syystä syytin Päiviä - - ja kirjoitin hänelle vihamielisen kirjeen, mutta Päivi ei mennyt miksikään, hän kirjoitti minulle kirjeen takaisin. Se oli runomuodossa ja siinä käsiteltiin sitä, miten paha mieli saattaa joskus ottaa meistä yliotteen.

Löysin itseni ja puolet tuntemistani ihmisistä teoksesta. Kuolema ja kaiken menettäminen on ulottuvilla kaiken aikaa. Riemu ja julmuus kulkevat teoksen maailmassa käsi kädessä, vaikka paljon on pelkkää surkeutta, haparointia ja huomisen odottelua.

Luin Kaikki elämästä(ni) miltei kokonaan myöhään illalla, juuri ennen nukkumista. Aluksi luin teosta ääneen puolisolleni, mutta oma uneni laukkasi syyskuussa kohtuutta ja järkeä karkuun niin, että ryhdyin lukemaan ihan vain hiljaa. Minulle Holman Kaikki elämästä(ni) on syvästi terapeuttinen teos. Olen teosta lukiessani miettinyt omaa elämääni vähintään yhtä paljon kuin päähenkilön elämää.

Teoksen paperikannet ovat vaaleanpunaiset. Kannen punaposkinen Antti Holma istuu tuolilla. Hänellä on sylissään Antti Holman kirjoittama kirja. Punaposkisuus ja alaspäin painetut suupielet kertautuvat sisäkkäisissä kuvissa. Paperikansien alla on piirros, jossa teoksen tapahtumapaikat ovat sulassa sovussa limittäin. Palmut, Vapaudenpatsas, ehkäpä Neitsytpolku Helsingistä ja Kansallisteatteri paljastavat hempeän pinnan alta toisenlaisen maailman. Myös Kaikki elämästä(ni) saattaa vaikuttaa pinnaltaan röyhkeämmältä kuin onkaan. Pohjimmiltaan se saa huokaamaan ja toteamaan, että ihmiset ovat niin samanlaisia ja kaiken mahdollisen rakkauden arvoisia. Ote teoksesta:

Jos ihminen jotain nimittäin kaipaa, niin tulemista nähdyksi juuri sellaisena kuin itse haluaa. - - Kaikki kurottavat kohti toista - - , mutta valitettavasti elämä on rakennettu sillä tavalla, että jos ylipäätään saa toisen kääntymään, tämä näkee aivan muuta kuin oli tarkoitus: vain pinnan tai, mikä  pahempaa, pinnan alle, missä kaikki peitetyt asiat ovat ja minne vain jumalan pitäisi nähdä, eikä mielellään hänenkään.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Kaikki elämästä(ni)
Tekijä: Antti Holma
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Otava