Beth Revis: Across the Universe - Miljoona aurinkoa

"Sitten hän tuo minulle kuljettimen - kokoon taitetun mustan laatikon, jonka reunoissa olevat elektromagneetit tottelevat lattioiden metalliin upotettuja ohjaimia, niin että sillä on helppo kuljettaa painavia tavaroita paikasta toiseen. Hän napsauttaa laatikon auki. Se levittäytyy automaattisesti ja ottaa oikean muodon, ison, syvän suorakaiteen, jonka reunalla olevalla piirilevyllä saa yhteyden painoputkeen."

Kirjoitin eilen nuorten scifitrilogiasta, jonka Beth Revis on kirjoittanut. Across the Universe -sarjan ensimmäinen osa on Matka alkaa. Toinen osa on nyt käsillä oleva Miljoona aurinkoa. Yllä olevan tyyppinen tekniikan kuvailu on mielestäni mielenkiintoista ja kuuluu scifiin.

 

Kirjan Miljoona aurinkoa paperikansi (yllä) ei innosta. Sen sijaan kovien kansien kuvitus (alla) on mielestäni hieno! Se jää näkemättä kirjastosta kirjan lainaavilta.

Across the Universe - Miljoona aurinkoa alkaa suoraan siitä, mihin edellinen kirja jää. Tarinaa kertovat edelleen vuoron perään Seuraaja ja Amy. Toisesta osasta, jossa edelleen ollaan Varjeluksella, sukeutuukin aiempaa osaa jännittävämpi. Amy ottaa selvittäkseen erään mysteerin, itse asiassa hyvin kirjallisen sellaisen. Ote kirjasta:

"Yksi lause, neljä sanaa, toistuu uudelleen ja uudelleen pikkuruisilla kirjaimilla: Saa kaiken toivon heittää. - -
Mutta... ehkä hän tarkoitti jotain muutakin... Koska - minä tunnistan tuon fraasin. Neiti Parker, lukion englannin opettajani, sanoi että se on yksi länsimaisen kirjallisuden tunnetuimpia fraaseja, yhtä tunnettu kuin se, jossa Rhett sanoo Scarlettille ettei välitä tuon taivaallista, tai se, jossa Hamlet puntaroi ollako vai eikö olla. Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää - niin on kirjoitettu helvetin porttiin  Danten Jumalaisessa näytelmässä."

Across the Universe - Miljoona aurinkoa sopii hyvin yläkouluikäiselle ja sitä vanhemmalle lukijalle. Tarina on hyvä yhdistelmä scifiseikkailua ja nuoren ihmisen kasvutarinaa poikkeusolosuhteissa (ajattelen tässä erityisesti Seuraajaa). Amyssakin alkoi olla kirjan loppupuolella vähän enemmän tahtoa ja odotan sen vielä lisääntyvän kolmennessa osassa. Miljoona aurinkoa loppuu hyvin jännään kohtaan. Kaikki eivät selviä elossa tästä Varjeluksen vaiheesta. Erimielisyys konkretisoituu yhteisössä. Erityisen hyvää tarinassa on se, että rakkaus ei saa liian suurta osaa, vaan on aika pieni osa Amyn ja Seuraajan elämänkulkua.

Kolmatta osaa ei ole vielä käännetty, mutta ainakin bloggari Hansu on jo kirjan lukenut. Itse jään odottamaan Maan varjoja (tai mikä lieneekään käännös Shades of Earthista). Nyt kirjahyllyssä pötköttänyt kirja on luettu. Kannestaan huolimatta Across the Universe vaikuttaa riittävän hyvältä luettavaksi. Nyt vaan odottamaan kolmatta osaa.

Teos: Across the Universe - Miljoona aurinkoa
Tekijä: Beth Revis
Kääntäjä: Outi Järvinen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2013 (alkuperäinen julkaistu 2012)

Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa

"Minä vain juoksin", minä sanon. - - 
"Miksi?" hän kysyy.
Minä kohautan harteitani. "Miksi ei?"
"Se ei ole hyödyllistä." Hän sanoo sen niin kuin hyödyllisyys olisi pyhä asia, ainoa tavottelemisen arvoinen.

Tämän kirja(sarjan) lukeminen alkoi kiemuraisesti. Sain nimittäin joskus viime kesänä lahjaksi tuon Beth Revisin Across the Universe -trilogian toisen osan. Kuitenkin vasta nyt sain aikaiseksi käydä hakemassa sarjan ensimmäisen osan. Ajattelin innostaa kotona jonkun muunkin lukemaan kyseisen nuortenkirjan, mutta erityistä innostusta ei ollut havaittavissa. Ainakin kansi ärsytti meillä muutamaa mahdollista lukijaa.

Revisin Across the Universe - Matka alkaa -kirjan kansikuva on mielestäni harhaanjohtava. Kannessa on kaksi henkilöä, jotka kurottautuvat toisiaan kohti ja ehkä kohta suutelevat. Matka alkaa on mielestäni ensisijaisesti kohtalaisen vetävä scifitarina, jossa kahden ihmisen mahdollinen orastava rakkaustarina on vain sivujuonne.

Matka alkaa käynnistyy pitkällä jäädyttämiskuvauksella, joka öklötti minua. Oksennus kurkussa jatkoin reippaana tyttönä kirjan lukemista, koska toinen osa oli odottamassa yöpöydällä. Kirjalla meni kohdallani aika kauan, että innostuin tarinasta. Kun olin lukenut kirjasta vajaa sata sivua, huomasin tarinan vievän jo vauhdilla eteenpäin.

Tarina kerrotaan kahden päähenkilön kautta: avaruusaluksella syntyneen Seuraajan ja maassa syntyneen Amyn. Seuraaja on nuori mies, joka tietää tulevansa aluksella matkaavan siirtokunnan johtajaksi aikanaan. Tarinan alussa joukkoa johtaa Vanhin. Vanhin perehdyttää Seuraajaa tehtäväänsä. Ote kirjasta:

[Vanhin Seuraajalle:] "Älä tule ylpeäksi. Teet vain sen mikä täytyy, pidit siitä tai et. Siinä ei ole mitään ylpeilemisen aihetta, Vanhimpana olemisessa. Asioihin ei ikinä löydy oikeaa vastausta. Pidät vain heidän hengissä. Ei ole väliä miten. Pidät vain tämän hervetin aluksen hengissä."

Avaruudessa matkaava alus, Varjelus, on jo matkannut niin kauan, että aluksella maapallo ja ihmiskunnan historia on osin unohtunut ja osin muuntunut. Amy herätetään hänelle aivan vieraaseen ympäristöön ja järkytys on molemminpuolinen. Amy on täysin vieras ja herättää pelkoa Varjeluksessa. Vieraus toisaalta kiehtoo osaa matkalaisista ja tämä tuo jännitteitä joukkoon, joka on pyritty pitämään hyvin yhtenäisenä.

Across the Universe - Matka alkaa on nuoren scifiseikkailu, joka on mielenkiintoinen aikuisellekin. Itseäni kiinnosti erityisesti aluksen yhteiskuntarakenne. Henkilöinä yhteisön johtajat Vanhin ja Seuraaja olivat houkuttelevia ja ajatuksia herättäviä. Amy jäi minulle kohtalaisen etäiseksi ja valjuksikin henkilöksi. Olen parhaillaan lukemassa sarjan toista osaa, joka on suoraa jatkoa ensimmäiselle kirjalle.

Kirja on luettu myös muissa blogeissa, siitä ovat kirjoittaneet ainakin Reta Anna Maria, Nina Mari, Sinidean, Kata ja Tessa. Pyrin välttämään muiden blogitekstien lukemista ennen omaa kirjoittamistani. Kun nyt lopuksi luin edellä mainitut postaukset, oli hauskaa lukea useampia kuvailuja hienoista ja houkuttelevista kansista. Jos kansista olisi ollut kiinni, kirja olisi jäänyt minulta kirjaston hyllyyn.

Teos: Across the Universe - Matka alkaa
Tekijä: Beth Revis
Kääntäjä: Outi Järvinen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2012 (alkuperäinen julkaistu 2011)

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Ostin lukulaitteeseeni Jussi Valtosen palkitun He eivät tiedä mitä tekevät. Huomasin kirjailijan (tai kirjan) jo Finlandia-palkinnon jakotohinoissa, mutta varsinainen innostukseni alkoi äänikirjasta Siipien kantamat. Jussi Valtonen on taitava kirjailija, ja olin lukijana aivan tarinan pauloissa alusta asti.

He eivät tiedä mitä tekevät on pohjavireeltään surullinen kirja. Kirja kertoo suomalaisen Alisan, amerikkalaisen Joen ja heidän poikansa Samuelin tarinan. Aluksi tarinassa on riemukkaitakin sävyjä, kun Joe tutustuu Suomeen ja suomalaisiin. Ote kirjasta:

"Käsi - käsit? käseitä? Ei: kädet, käsiä. Ihmiseitten? Ei: ihmisten. Nöyryyttävän, käsittämättömän kurssin aikana selvisi, millaisilla säännöillä täällä pelattiin: hänen odotettiin asettavan koko elämänsä tauolle, kunnes pystyisi esittämään syntyperäistä suomalaista."

Tiesin kuitenkin Valtosta lukeneena, että todennäköisesti alustava käsitykseni kirjasta muuttuisi tarinan edetessä toisenlaiseksi. Ja niin kävikin. Kierrokset lisääntyivät ja ahdistus kasvoi. Lopulta luin kirjan kritiikkinä yhteiskuntamme kehitykseen. Ote kirjasta:

"Talo oli kokonaan Matiaksen [Samuelin kaveri, lukiossa] käytössä, koska Matiaksen äiti oli Brysselissä, isä Vietnamissa ja sisko Aurorassa. Äiti neuvotteli finanssikriisin tukipaketeista, isä uuden tehtaan alihankkijoista ja sisko ulkoiluluvista."

Kirja tutkii mielestäni ihmisten voimattomuutta ja kapeakatseisuutta ja ihmistä yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Perhe on eräs ryhmä, joka näyttäytyy tässä romaanissa mielenkiintoisena ja tutkimisen arvoisena. Laajemmin katsottuna yhteiskunnassa ihminen on luonut omalla toiminnallaan mekanismeja, jotka elävät omaa elämäänsä ja vahingoittavat yksittäisiä ihmisiä ja ihmisryhmiä. Valtosen kirjan muistuttaa minua Risto Isomäen dystopiasta Sarasvatin hiekkaa, joka oli minulle mullistava lukukokemus.

He eivät tiedä mitä tekevät on täynnä tarkkoja ja julmia hetkiä nykyihmisen maailmasta, sen iloista ja pettymyksistä. (Merkitsin noin 30 kohtaa ylös kirjaa lukiessani ja siinä oli vasta tärkeimmät kohdat kirjasta. Pidän paljon lukulaitteen / e-kirjan mahdollisuudesta merkintöjen tekemiseen. Hyvästi irtoilevat paperilirpakkeet. ) Kun kirjassa kuullaan radiossa erään nuoren tekemästä joukkosurmasta, Alinan ajatukset vaikuttavat erityisen koskettavilta. Ote kirjasta:

"Jos tästä keskustellaan, Alina haluaa että se tehdään hysteerisesti karjumalla. Alina haluaa, että tämä asiantuntijakirjailija Hannes Vihinen ja tuo pehmeä-ääninen nainen juoksevat kadulla alasti, rikkovat paikkoja. Tai jos kerran pitää puhua, edes pelottavalla äänellä ja viitaten hahmoihin, joita kukaan muu ei näe. - - Tämä se on, mitä me olemme päättäneet tälle asialle tehdä, hän ajattelee: keskustella asiallisella äänellä radiossa. Pohtia, mitä voisimme asialle tehdä. Kysyä joka vuosi uudelleen ääneen, mitä voisimme tehdä, tohtori se ja se, estääksemme nämä tragediat tulevaisuudessa."

He eivät tiedä mitä tekevät oli minulle erittäin vaikuttava lukukokemus. En tiedä haluanko koskaan enää lukea kirjaa uudelleen. Uskon muistavani olennaisimman kirjasta hyvin pitkään. Mitähän Valtonen seuraavaksi kirjoittaa?

Teos: He eivät tiedä mitä tekevät
Tekijä: Jussi Valtonen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014

Rakas kirjastoni

Minä ja kirjastoni

Tänään 15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice –blogista.

Itse kerroin tarkemmin viime kuun bloggauksessa omasta suhteestani kirjastoon. Kuljen kotikirjaston ohi miltei joka päivä. Kirjasto jo rakennuksena sykähdyttää minua joka kerta sen nähdessäni. Kirjastoauto saa minut hymyilemään. Uudella paikkakunnalla tunnen oloni kotoisaksi mennessäni paikalliseen kirjastoon. Rakas kirjastoni, voi hyvin ja kukoista!

Kurttulehtiruusut kukkivat kotikirjastoni kyljessä

Kesäluettavaa

Minun piti tehdä kesän alussa riippukeinupostaus, jossa olisin esitellyt hyvää kesäluettavaa. Kuvaksi kyseiseen postaukseen olin ajatellut kuvaa itsestäni riippukeinussa. No eipä tullut sitä blogikirjoitusta. Ainakin meillä Itä-Suomessa on satanut niin, että sopivampi olisi ollut soutuvenepostaus, jossa olisin ollut kääriytyneenä itikkaverkkoon.

Säistä huolimatta ystäväni uskaltautui luokseni kylään ja sai lainaksi kirjan, jonka aihepiiristä juttelimme vilkkaasti. Kun samainen ystävä joutui valitettavasti pariksi viikoksi toden teolla lepäämään, hän sai innokkeen kysellä minulta lisää luettavaa. Kerron hänelle suosittelemani kirjat teillekin. Ties vaikka joku olisi vailla luettavaa. Eikö heinäkuussa voi lukea vaikka kotisohvalla?

Ystäväni on nainen, joka ei innostu fantasiakirjallisuudesta. Hän tietää yhtä ja toista tosielämästä, jos sitä nyt on olemassa lainkaan, joten fiktiossakin on hyvä olla jotain todenkaltaista. Näitä luettavia minä hänelle suosittelin:

1) Guo: Pieni punainen sanakirja rakastavaisille

2) Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

3) Kanto: Pyöveli

4) Simsion: Vaimotesti

5) Thompson: Habibi

6) Bechedel: Hautuukoti

Hautuukoti on luettuna, vaan ei aukikirjoitettuna blogissani. Viimeksi luin Bechedeliltä Äideistä parhain -sarjakuvaromaanin, joka on varsinaisen tuhtia tavaraa. Hautuukoti on kevyempi ja hauskempi, vaikkakaan ei mitenkään hento tai mitätön. (Linnea kertoo blogissaan Kujerruksia kirjasta kaiken olennaisen.)

+ Ja minkä kirjan ystäväni ennättikään jo lukea? Rauhalan: Taivaslaulun.

Itse olen parhaillaan aivan täysin Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -romaanin lumoissa. Sitäkin uskallan jo suositella, vaikka olen kirjasta lukenut vasta 22% (kyllä tekniikka on hauskaa).

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi

Kirja, jossa innostutaan sekä teen juonnista että kirjoista, ei voi olla huono. Siispä Mamen Sánchezin On ilo juoda teetä kanssasi ei ole huono kirja. Itse asiassa nautin siitä aika lailla. Ote kirjasta:

"Atticus kuitenkin vakuuttui teen parantavasta voimasta, kehitti pikemminkin psykologisen kuin fyysisen riippuvuuden Earl Greyhin ja otti vedenkeittimensä kaikille matkoilleen aivan niin kuin jotkut naiset kuljettavat hiustenkuivaajaa mukanaan."

Mielestäni kirja on jo kanneltaan houkutteleva ja sama vetävyys jatkuu, kun kirjan avaa. Vaikka tarina on erityisesti englantilaisen Atticus Craftsmanin, alusta asti mukana on monia mielenkiintoisia henkilöitä. Atticus eli mister Crasman on kirjallisuuden kyllästämä rikas nuori mies, joka sukunsa yrityksen luottotyöntekijänä saa vaativan tehtävän. Tehtävä vie hänet Espanjaan yt-helvettiin. Madridissa häntä odottaa joukko naisia, jotka eivät haluaisi häntä paikalle lainkaan.

Kuva kustantajan sivuilta

Kirjallisuus on upotettu tarinaan alusta loppuun. J.R.R. Tolkien myhäilee haamuna ja Miller parantaa nuoren miehen seksuaalisia taitoja aina kateuteen asti. Kirja on sopivan viisas ja lempeän hauska. Atticus joutuu sellaiseen myllerrykseen matkallaan, ettei hän voi säilyä ennallaan.

On ilo juoda teetä kanssasi on rakkaustarina, mutta myös tarina muutoksesta ja elämäntapahtumista. Ote kirjasta:

"Hän ei halua tahrata vaatteitaan, --, mutta sinua hän haluaa järjettömästi. Näen sen hänen silmistään aina kun laskeudut rappusia ja kuljet ohi. Hän syttyy tuleen nähdessään sinut ja sammuu, kun sinä lähdet."

Kirjaan mahtuu paljon rakkautta ja vahvoja tunteita. Kirjat, teen juonti, rakkaus, usko korkeampiin voimiin. Kaikki ovat tarinassa, tässä aikuisten sadussa, sulassa sovussa. Kirjan mukaan "taivas on kuin ikuinen teehetki rakastetun kanssa". Voi ihanuus, todella toivon niin.

Teos: On ilo juoda teetä kanssasi
Tekijä: Mamen Sánchez
Kääntäjä: Satu Ekman
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäinen julkaistu 2013)

Noora ja Jenna Kunnas: Kaheli sakki ja kauhujen kaappi

Koska omat lapset ovat sen verran isoja, ääneen lukeminen on minulle jo harvinaista herkkua. Sain kuitenkin ilon lukea Kunnaksen sisarusten esikoiskirjan Kaheli sakki ja kauhujen kaappi eräälle alakouluikäiselle kaverilleni. Kirja on aika ohut ja helposti luettavan oloinen. Kaheli sakki ja kauhujen kaappi koostuu kirjan henkilöhahmojen esittelystä ja varsinaista tarinasta, joka kerrotaan reilussa parissakymmenessä hyvin lyhyessä luvussa. Helposti väsyvä lukija kiittää kirjailijaa, joka ymmärtää tehdä riittävän lyhyitä lukuja.

Kaheli sakki ja kauhujen kaappi kertoo sekalaisesta joukkiosta, joka asustaa majatalo Perätuulessa, joka onkin vallan mielenkiintoinen talo. Perätuulessa asustaa mm. nimikkoasukas Bertta Perätuuli ja Kerttuli Kvartsinäkkäri-Nieminen, joka on urheiluhullu. Jo asukkaiden esittelyssä lukijalle heitetään monta syöttiä, joista osa tarjoillaan myöhemmin tekstissä. Osa jäi ainakin minulta lukijana kokonaan nappaamatta sitten varsinaisessa tarinassa, mutta ehkäpä niihin liittyen kahelista sakista kerrotaan joku muukin juttu myöhemmin. Kirjassa tapahtuu kaikenlaista ja vähän väliä kertoja ottaa asiakseen pysäyttää tarinan ja kiepauttaa jonkun menneisyyden kiemuran lukijan ihmeteltäväksi. Loppujen lopuksi tarinassa on paljon kiemuroita ja vähemmän hurjia tapahtumia, joita ainakin toinen lukijoista kaipasi.

Kaheli sakki ja kauhujen kaappi sisälsi tekstin lisäksi paljon hauskoja kuvia. Nuorempi lukija ihmetteli kovin tekstin "sinistä kaappia", kun kannessa kaapin väri on lähinnä vaaleanvihreä. Sisäsivulla kaappi onkin yllättävästi keltaoranssi. Sinisen kaapin tietämillä tarina kävi sen verran jännäksi, että päivällä nuoremman lukijan piti käydä hieman lukemassa tarinaa eteenpäin. Muuten koko päivä olisi mennyt malttamattomaan odotteluun. Sain sitten illalla referaatin tulevista tapahtumista ennen lukemista. Minä puolestani nautin kaikista eniten kirjan runoista. Runoilusta vastasi Hugo von Husmus eli runo-Hugo. Ote kirjasta:

" - On taiteilijan elämä mietoa ja rankkaa,
hiihtäjä mämmiä vatsaansa tankkaa...,
Hugo aloitti huojuen kuin heinäkeppi ja heiluttaen vimmatusti kättään pään yläpuolella."

Onneksi runo-Hugo ei jää tarinan ainoaksi runoilijaksi.

Kaheli sakki ja kauhujen kaappi sopii kaikille lukutaitoisille. Lukijalla tulee olla sen verran kärsivällisyyttä, että hän jaksaa tarinan kiepit. Mielestäni Noora ja Jenna Kunnaksen kirjan otollisin kohderyhmä ovat lapset eskarilaisesta kolmasluokkalaiseen. Ja ääneen lukemiseen kirja on vallan sopiva.

Teos: Kaheli sakki ja kauhujen kaappi
Tekijä: Noora Kunnas
Kuvittaja: Jenna Kunnas
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015

Laura Save: Paljain jaloin

Laura Saven kirja Paljain jaloin tuli minulle luettavaksi. Luin kirjan nopeasti, koska se asettui niin liki. Lukijana minulla oli mahdollisuus säädellä kokemiani tunteita nopeuttamalla lukemista tai laittamalla välillä kirjan kokonaan pois. Kirjan kirjoittajalla tätä mahdollisuutta ei ollut, vaan hän joutui elämään läpi sairauden. Ote kirjasta:

"Kaikki kuvaamasi liittyy tuohon sairaudenvaiheeseen ja on ihan normaalia. Anna vain itsellesi aikaa. Tunnut voivan kaikesta huolimatta ihan kohtalaisesti.
Ei! Väärin! Olen aina tällainen rauhallisennäköinen ja -oloinen, se on sukuvika. Sillä ei ole mitään tekemistä normaalin kanssa! Olen haavoittunut villieläin, josta ei hätä ja sairaus näy päällepäin. Sisältä olen ihan kuollut."

Paljain jaloin muodostuu päiväkirjamerkkinnöistä ja muistoista, vaikka onkin romaani. Nuori nainen, joka opiskelee, on parisuhteessa ja pienen lapsen äiti, sairastuu luusyöpään. Kirja kertoo sairaudesta ja kuolemasta, mutta myös elämästä ja rakkaudesta.

Paljain jaloin itketti, tuli uniin ja ahdisti. Vakava sairastuminen, sen vaikutus ihmisen elämään ja läheisiin tuli kirjan kautta hyvin selväksi. Paljain jaloin onnistui myös hymyilyttämään ja lohduttamaankin. Ote kirjasta:

"Olemme perustaneet Otson kanssa kaljukerhon. Kerhon virallisena tavoitteena on kasvattaa hiuksia ja opetella kävelemään. Tällä hetkellä minä johdan kävelyssä ja Otso hiustenkasvatuksessa. Kerhossamme on reilu meininki ja kannustava ilmapiiri."

Paljain jaloin on ehdottamasti lukemisen arvoinen. Sairaus, jolla on voimia muuttaa monen ihmisen elämä ja aivan oma aikataulunsa, ottaa lujan otteen ihmisestä. Kuitenkin ihmisen elämä kaikkinensa on muutakin kuin sairaus, terveyden puuttuminen ja lähestyvä kuolema. Paljain jaloin kertoo rakkaudesta puolisoon ja lapseen, suhteista toisiin ihmisiin, omista toiveista ja halusta tulla nähdyksi ja rakastetuksi.

Teos: Paljain jaloin
Tekijä: Laura Save
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2013

Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan

"Olin kymmenvuotias. kun Nana luki minulle ensimmäisen kerran Ylpeyden ja ennakkoluulon. Austen oli minulle lohturuokaa."

Ostin itselleni Kim Izzon Avioliitto Jane Austenin tapaan. Ajatukseni oli hankkia viihdyttävä kirja, jossa olisi riittävän paljon yhteistä Jane Austenin kirjojen maailmojen kanssa. Kansi oli mielestäni hyvin sievä vaaleanpunainen viritys.

Päähenkilö Katherine Shaw on nelikymppinen sinkku, jolla on elämänkriisin siivittämänä kova hinku löytää rikas mies ja mennä hänen kanssaan naimisiin. Ärsyynnyin jokusen kerran kirjaa lukiessani. Tarinassa Jane Austenia luettiin kuin piru Raamattua, täysin tarkoitushakuisesti ja väärin. Avioliitto Jane Austenin tapaan viihdytti minua hetkittäin, mutta samaan aikaan ärsytti sen verran, että saldo jäi aikalailla nollille.

"Matkalla hissiin aloin kuitenkin epäillä itseäni armottomasti. Mistä tämä Kate oli oikein putkahtanut? En ollut koskaan eläissäni häikäilemättömästi napannut muuta kuin viimeisen leivoksen jälkiruokatarjoittimelta. Nyt tämä niin sanottu uusi ja paranneltu versio Katesta oli lähdössä treffeille aikomuksenaan viekoitella miestä vain tämän rahojen takia. En tuntenut tätä Katea, joka poistui hissistä ja asteli varmoin askelin aulan poikki, enkä sitä paitsi ollut varma, pidinkö hänestä yhtään sen enempää kuin Mariannekaan."

Luulen, että lukija, jolle Jane Austenin romaanin eivät ole tuttuja, voi nauttiakin Izzon kirjasta. Austen-fanille puolestaan kirjat eivät mielestäni lainkaan sovi. Lukekaa ne alkuperäiset teokset.

Kirja on luettu ja puitu seuraavissa blogeissa:
Nenä kirjassa (ei pidetty)
Kirjan jos toisenkin (eipä täälläkään oikein pidetty)
Tuijata. Kulttuuripohdintoja (siedettiin, ei tykätty)

Teos: Avioliitto Jane Austenin tapaan (The Jane Austen Marriage Manual)
Tekijä: Kim Izzo
Kääntäjä: Sari Luhtanen
Kustantaja:  Schildts & Söderströms
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäinen 2012)