Lukeminen, elämä ja kuolema

Vuosi vaihtuu kohdallani surullisissa ja raskaissa tunnelmissa. Yritän pysyä toimintakykyisenä, auttaa läheisiäni ja selvitä yli pahimmasta. Läheisen ihmisen yllättävä kuolema ja sitä seurannut toisen läheisen elämänmyllerrys ovat olleet minun joulukuuni sisältö.

Olen yrittänyt hoitaa itseäni ja etsiä pakopaikkaa lukemisesta. Tällä kertaa apu on ollut aika vähäinen. Tuntuu, että jokaisessa valitsemassani kirjassa on jotain sellaista, josta ei ole apua minulle juuri nyt. Kuvan kaksi kirjaa hankin itselleni ennen myrskyä joululahjoiksi. Heikki Turusen Kuokka ja kannel on ollut minulla luettavana jouluaatosta alkaen. Sinänsä pidän kirjasta ja aihe on erityisen kiehtova. Nyt kuitenkin joudun laittamaan kirjan kirjahyllyyni odottamaan rauhallisempaa mieltä. En kykene keskittymään Laatokan ortodoksikarjalaisista kertovaan romaaniparin ensimmäiseen osaan millään.

Toinen hankkimani kirja on vielä tuskallisempi. Anne Sextonin Elä tai kuole - valitut runot on hieno ja kivulias teos, johon on koottu laajalti kirjailijan runoja uusina käännöksinä. Runoteoksen alkusanoissa teoksen suomentaja Anni Sumari kuvaa 46-vuotiaana itsemurhan tehneen runoilijan elämää ja tuotantoa. Sextonin runot kertovat ihmiselämän vaikeudesta, psyykkisestä oireilusta, hulluudesta, kuoleman kaipuusta ja tähyilystä kohti kaiken loppumista.

Olen lukenut nyt Sextonin teoksen ensimmäisen kolmanneksen ja enempään en pysty. Rakastan hänen runojaan ja niiden henkilökohtaisuutta. Minä tunnen tuskaa näitä runoja lukiessani ja juuri nyt en haluaisi millään lisätä suruani ja kipuani.

Voisin merkitä itselleni tärkeäksi melkein jokaisen lukemani runon, mutta tähän loppuun ote runosta Eleanor Boylanille joka keskustelee Jumalan kanssa:

- -
Vaikka kukaan ei voi sitä tietää,
luulen ettei Jumalalla ole kasvoja.
Hänellä oli kasvot, kun olin kuusi ja puoli vuotta vanha.
Nyt hän on valtava, peittää taivaan
kuin suuri lepäävä meduusa.
Kun olin kahdeksan vuotta, luulin että kuolleet
pysyvät siellä kuin ilmalaivat.
Nyt tuolini on kova kuin variksenpelätti
ja ulkona kesäkärpäset laulavat kuorossa.
Eleanor, ennen kuin hän lähtee, kerro hänelle...
Oi Eleanor, Eleanor,
kerro hänelle, ennen kuin kuolema kuluttaa sinut loppuun.

Tässä voi mennä vähän aikaa ennen kuin minä löydän itselleni sopivaa luettavaa. Toivon kaikille mahdollisimman hyvää uutta vuotta. Juuri nyt ajattelen, että hyvä uusi vuosi tarkoittaa nukuttuja öitä ja kohtuullisen virkeitä päiviä. Usein puheluni äitini kanssa päättyivät toteamukseen siitä, kuinka me molemmat eläisimme pari päivää eteenpäin. Sen jälkeen soittaisimme taas ja kertoisimme toisillemme, miten nuo eletyt päivät olivat menneet. Nyt ajattelin elää pari päivää eteenpäin.

Teos: Kuokka ja kannel, osa 1
Tekijä: Heikki Turunen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: WSOY

Teos: Elä tai kuole - valitut runot
Tekijä: Anne Sexton
Suomentaja ja teoksen toimittaja: Anni Sumari
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Savukeidas

Tuula-Liina Varis: Huvila

Kirjamessuilta sain luettavakseni Tuula-Liina Variksen uutuusromaanin Huvilan. Kuulin Varista sekä Helsingin messuilla että Kuopion Kirjakantissa marraskuussa, joten koin olevani hyvinkin kartalla kirjan suhteen sitä aloittaessani. Huvila kävi jo lukevalla ystävälläni kylässä, mutta nyt aika oli kypsä minun lukea tämä odottamani romaani.

Minun pitäisi oppia lukemaan kirjoja ilman etukäteistietoa. Usein jo takakannen teksti on liikaa. Huvilan takakansi kertoo mielestäni liian paljon teoksen tapahtumista ja henkilöiden välisestä tilanteesta. Nuori Raakel on idealistinen kirjallisuuden opiskelija, joka elää vanhempiensa suojissa Turussa. Elämä on turvattua, ja Raakelin perhe on hyväosainen. (Sivuhuomautus: Olen nyt hyväosaisuuden lukuputkessa, jonka saan kyllä kohta poikki. Viimeksi lukemani Kolme syytä elää kuuluu myös tähän putkeen.) Ote kirjasta:

Raakel ei opiskellut kirjallisuutta minkään lehtoraatin takia, hän rakasti kirjoja, rakastui niihin jo ennen kuin osasi lukea, nuuhki kirjojen tuoksua, siveli sivuja ja kansia.

Kaunis Raakel kohtaa boheemin taiteilijan, joka lumoaa nuoren kokemattoman naisen. Taiteilija Aksel Korkeakorpi asuu hirsilinnassa kaukana kaupungeista. Lumosta syntyy kiihko. Raakel ja Aksel päätyvät naimisiin. Varis kertoo Raakelin mielenliikkeistä kiinnostavasti ja kiehtovasti. Nautin myös teoksen ajankuvasta, 1930-luvun myllerrys valtaa ihmisten mielen ja vaikuttaa monella lailla heidän elämäänsä. Ote kirjasta:

Mutta sinulla ei enää ole huumorintajua, se hävisi jonnekin, kun uudet aatteet hurmasivat sinut. Minä osaa ulkoa sinun saarnasi. Sinä uskot uuteen, suureen ja vahvaan Eurooppaan, uuteen maailmaan, jonka merkit näkyvät jokaisessa Euroopan maassa, kehityksen kärkenä suurenmoisen fascismin ideologian voimaan saattanut Italia ja sen herpaantumattoman tarmokas Il Duce.

Huvila kertoo minulle 30-luvun Suomesta ja Euroopasta. Se kertoo myös naisen mahdollisuuksista tuossa ajassa, mutta myös siitä ajattomasta osasta naisen elämää, joka tuntuu minusta lukijana hyvin tutulta. Raskaus, synnytys ja lapsenhoito vievät naisen huomion ja ajan. Jotkut asiat joutuvat odottamaan, kun pakolliset asiat hoidetaan.

Huvilassa ääneen pääsevät naiset, jotka kertovat huvilalle tulleiden asukkaiden elämän myrskyistä. Viimeiset merkinnät ovat 50-luvulta. Tarinan langat solmitaan yhteen ja lukija saa vastaukset kysymyksilleen.

Kustantajalle kiitos lukukappaleesta.

Teos: Huvila
Tekijä: Tuula-Liina Varis
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: WSOY

Tiina Lifländer: Kolme syytä elää

Tai olisin ollut vaatimaton, harmaa lintu, kyyhkynen vaikka, mutta myrkyllinen, niin että olisin voinut sylkeä myrkkyni kaikkien niiden päälle, joka menisivät liian lähelle Lauria. - - Vatsassa oli kireä nyrkki juuri siinä, mihin solmin esiliinan, kun aloin laittaa kalasoppaa päivälliseksi. En ollut lintu, vaan olin minä, vaikka tiesin, että olisin vielä monta kertaa, ennen kuin haalenisin, mutta siltikään en halunnut olla sellainen lintu.

Luin Tiina Lifländerin esikoiskirjan Kolme syytä elää. Kirjan lukeminen on tarjonnut minulle nyt pakopaikan itsestäni ja todellisesta elämästä.

Kaunis kansikuva kustantajan sivuilta

Kolme syytä elää on tarina kahdesta naisesta. Helmin ja Kertun elämät liittyvät yhteen 1950-luvun Suomessa. Vaikeus rakastaa ja aikuisen ihmisen oma elämä ovat mielestäni asioita, joita molemmat nuoret naiset joutuvat omassa elämässään miettimään. He nimenomaan miettivät niitä itsekseen, koska kumpikaan heistä ei löydä henkilöä, johon turvautua täydellisesti. Minulle näissä kahdessa naisessa on paljon samaa.

Kolme syytä elää on minulle hiljainen romaani. Helmi ja Kerttu molemmat ovat vähäpuheisia. Helmi purkaa itseään autoilemalla yksin, kun taas Kerttu muhii kotona omassa synkkyydessään ja muuttuu ärtyisäksi läheisiään kohtaan. Elämä on täynnä vaatimuksia, osa niistä on itse asetettuja ja osan asettavat muut ihmiset. Kumpikaan naisista ei joudu elämään niin tiukassa taloudellisessa tilanteessa, että välitön rahan tai perushyödykkeiden puute veisi huomion pois itsestä.

Kolme syytä elää tapahtuu osin 1950-luvulla, osin 2000-luvulla. Kerrontaan vuonna 2003 tulee mukaan Tomi, joka elää eronneen miehen ja isän elämää. Itse kiinnostuin eniten Tomin elämästä. Ote kirjasta:

Ja alakerran asunto oli täysin samanmuotoinen kuin hänen asuntonsa ja yläkerran asunto. Miten omituista oli, että he asuivat samoissa asunnoissa päällekkäin ja kuinka erilaisia ne silti olivat ja kuitenkin häiritsevällä tavalla samanlaisia. Aivan kuin hänen oma elämänsä ei olisikaan ollut niin ainutlaatuisen erilainen, miltä se tavallaan tuntui. Tomi ei osannut päättää, oliko havainto enemmän loukkaava vai sittenkin helpottava.

Katkelmassa toistuu jälleen tuo samankaltaisuus, joka minulle jäi merkittävimmäksi ajatukseksi teoksesta. Teoksessa päähenkilöinä ovat keskenään samankaltaiset naiset, jotka pitävät nuorena toista naista hyvin erilaisena itseen verrattuna. Tomi puolestaan näkee asunnot, jotka ovat samanlaisia. Hän huomaa, että oma elämä tuntuu omalta ja ainutlaatuiselta.

Minun oli vaikea saada otetta teoksesta Kolme syytä elää, mutta en usko, että teoksessa itsessään oli mitään syytä siihen. Kirjoja luetaan monissa eri tunnelmissa ja nyt oma tunnelmani oli vähintäänkin säröillä. Tämä teos auttoi minua olemassaolollaan ja sillä, että saatoin keskittyä siihen sivu sivulta.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Kolme syytä elää
Tekijä: Tiina Lifländer
Kansi: Anna Makkonen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Atena

Marraskuun loppu ja #lukuhaaste

Marraskuu ei ollut kovinkaan hyvä lukukuukausi minulle. Työt nielaisivat minut niin, että lukeminen oli todella vaikeaa. Lukuhaaste ei edennyt haluamallani tavalla. Tappioni on ilmeinen.

Lukevan ihmisen mieli kaipasi lohtua, vaikka päämäärätietoinen lukeminen ei onnistunutkaan. Siispä päätin lukea uudelleen Johanna Valkaman Itämeren Auri -romaanin, josta nautin paljon jo ensilukemalta. Päätin kirjan eilen. Se oli toisellakin kerralla oikein hyvä kokemus. Joten kuukauden sivumäärään lisään vielä viimeisimmän teoksen sivut, 434.

Harry Potter ja kirottu lapsi ja lukuhaasteen kolme päivää 23.-25.11.2016

Kansikuva kustantajan sivuilta

Rakastan Harry Pottereita. Olen valvonut öitä lukien Pottereita ja pelännyt pienen (ja vähän isommankin) Harryn puolesta. Olen itkenyt ja nauranut Rowlingin luoman fantasiamaailman henkilöiden elämänkiemuroita. Olen myös seurannut omien lasteni hupsahtamista samaan maailmaan. He ovat olleet jo vuosia minua tietävämpiä Tylypahkan ja koko velhomaailman henkilöiden välisistä suhteista ja heidän historiastaan. Kirjat on luettu moneen kertaan, äänikirjat kuunneltu ja elokuvat katsottu ihan koko perheen voimin. Itse olen viimeisen Potter-kirjan jälkeen tehnyt surutyön siitä, että nyt tämä on ohi. Itse asiassa arvostan sitä, että asioilla on alku ja loppu. Inhoan iäti jatkuvia sarjoja.

Ja sitten Rowling antaa luvan jatkaa tarinaa ja on itse mukana ideoimassa tarinaa. J.K. Rowling, John Tiffany ja Jack Thorne ovat luoneet alkuperäistarinan Harry Potter ja kirottu lapsi, jonka on näytelmäksi kirjoittanut viimeksi mainitty Thorne.

Toki minun pitää hankkia tuo kirja ja vieläpä lukea se. Kävin ostamassa kirjan yöllä heti sen tultua kauppoihin. Oli pakkasta, en halunnut rasittaa autoa lyhyellä ajolla, niinpä kävelin kirjakauppaan ja takaisin. Matkalla keräilin pokemoneja ja todella tunsin itseni aikuiseksi.

Pidimme kotona arvonnan, jolla ratkaistiin uutuuden lukujärjestys. Arvontaan osallistui neljä ja itse sain numeron 4. Jokainen sai viikon lukuaikaa. Kolme ensimmäistä luki kirjan sen verran nopeasti, että itse sain Kirotun luettavaksi tiistai-iltana. Kysyin nuorison mielipidettä kirjasta ja sain kaikilta kolmelta vahvan suosituksen lukea kirjasta vain ensimmäinen puolikas ja jättää loppupuoli lukematta. Mietin jopa sitä vaihtoehtoa hetken, mutta sitten totesin, ettei se onnistu millään. Päätin aloittaa kirjan ja lukea sen mahdollisimman pitkälle. Nyt kirja on luettu.

Harry Potter ja kirottu lapsi on siis näytelmä. Onneksi. Näytelmä eroaa romaaneista riittävästi ja minun on helpompi suhtautua tähän luettavaan, kun teen eron varsinaisiin Pottereihin. Tarina sijoittuu Harryn aikuisuuteen. Potterin aikuisuus ahdistaa tätä aikuista lukijaa, joka haluaisi uskoa Harry Potterin olevan aikuisena viisas ja taitava. Sen sijaan saan seurata epävarman ja känisevän Potterin hankaluuksia perhe-elämän ja työkuvioiden yhteensovittamisessa. Ja nyt puhutaan miehestä, jonka lapset käyvät koulua sisäoppilaitoksessa. Otan osaa, Harry. Elämä on hankalaa.

Harry Potterin nuorin lapsi Albus on mukava tuttavuus ja ärsyttää minua huomattavasti isäänsä vähemmän. Albus lähtee Tylypahkaan ja on kovin jännittynyt tulevista haasteista. Hän tapaa junassa toisen uuden oppilaan, Scorpius Malfoyn. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Scorpius se vasta kiinnostava onkin! Tiedossa on vahvoja tunteita laidasta laitaan ja monenlaisia seikkailuja. Näytelmä etenee joutuisasti ja 400 sivua on nopeasti luettu.

Harry Potter ja kirottu lapsi oli minulle mieluisa matka tuttuun maailmaan. Nautin taikuudesta, tutuista henkilöistä ja paikoista. Ote kirjasta:

Ginny: Hyvin he pärjäävät, eikö vain?
Hermione: Tylypahka on iso paikka.
Ron: Iso. Lumoava. Täynnä ruokaa. Antaisin mitä vain, että olisin menossa sinne.

Tuo Ronin repliikki tiivistää kirjan lukukokemuksen, lukijana katsoin tarinan tapahtumia yhdessä aikuistuneiden velhojen ja noitien kanssa ja olin huolissani varsinkin nuorien seikkailijoiden terveydestä ja hyvinvoinnista. Toivoin Ronin lailla, että olisin päässyt Tylypahkaan ja tapahtumien keskelle. Lisäksi toivoin, että olisin nähnyt tämän näytelmän Lontoossa! Se on ollut varmaan melkoinen kokemus.

Kirottu sopii luettavaksi hänelle, joka tuntee Potterinsa ja kaipaa uutta luettavaa.

Olisiko minun kannattanut lukea vain alkuosa kirjasta? Ei, kyllä se oli luettava ihan kokonaan. Suhtauduin Kirottuun kuin fanifiktioon. Nautin tarinasta, mutta en mielessäni liitä sitä siihen ehjään tarinaan, jonka seitsemän Harry Potteria mielessäni ja muistoissani muodostavat. Koska en odottanut paljon, en voinut pettyäkään.

Teos: Harry Potter ja kirottu lapsi. Osat yksi ja kaksi (Harry Potter and the Cursed Child, Parts One and Two)
Tekijä: Jack Thorne (alkuperäistarinan kirjoittaneet J.K. Rowling, John Tiffany ja Jack Thorne)
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta (laulut ja riimittelyt suomentanut Oona Kapari)
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Tammi


Lukuhaaste 23.-25.11. 2016: 432 sivua

Katri Alatalo: Älä riko pintaa ja lukuhaaste 19.11.2016

Ihme ja kumma! Sain tänään luettua kirjaa. Tein paljon muutakin, mutta niistä muista saatan sitten kertoa toisella kertaa.

Olen saanut luettavakseni Katri Alatalon novellikokoelman Älä riko pintaa muistaakseni kesällä. Olen lukenut harvakseltaan novellin yksi kerrallaan. Tänään luin kolme viimeistä.

Hieno kansikuva on Jarno Kantelisen tekemä. Kuva kustantajan sivuilta.

Älä riko pintaa jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa Kerron teille tarinan talvesta sisältää viisi novellia. Toinen osa, Siellä missä puut kasvavat joesta, on myös viiden novellin mittainen. Alatalon novellit ovat fantasiaa, maailmat ja niissä olevat olennot ovat outoja ja uusia minulle lukijana. Novellien tunnelma on usein pahaenteinen ja mystinen. Takakannessa puhutaankin kauhusävyisistä fantasianovelleista.

Alatalo kirjoittaa kaunista ja vivahteikasta kieltä. Hän luo vahvoja tunnelmia ja kuvaa luontoa omalaatuisen taitavasti. Tänään luin novellit Ei poikasi ole kuollut, Tee minulle syksy ja Talviyön tarina. Tee minulle syksy kertoo rakkaustarinan, jossa olennaisia asioita ovat ainakin rakastettujen ominaisluonteen erot ja heidän liittymisensä yhteisöön. Azi ja Neyna kuuluvat eri heimoihin, joten halu viettää elämä yhdessä ei ole heille yksinkertaista. Ote kirjasta:

"Hänellä on vaellusvietti."
"Mikä?"
"Halu kulkea etenpäin."
"Hän viihtyy täällä ja hän haluaa jäädä tänne."
"Hmh. He ovat muukalaisia."
"He ovat lihaa ja verta ja Valoa siinä missä kuka tahansa. Vaikka he näyttävätkin erilaisilta kuin me."
"Hmh."

Ja toinen katkelma samasta novellista:

Metsä oli hereillä ja otti Azin sisälleen kuin ystävän. Hän osasi reitin, ja polku asettui hänen eteensä kuin käskystä. Muurahaiset vilistivät pitkin puunrunkoa, ja sammal kasvoi Azin jalkojen alla. Hän saattoi nähdä sen siinä missä näki muurahasten kävelynkin. Hän näki kokonaisen maailman yhdessä puussa ja toisen maailman sen juurien alla.

Älä riko pintaa sisältää virkistävän outoja novelleja fantasian ystäville. Novellit kietoutuvat toisiinsa mm. samojen paikkojen kautta. Sinänsä nämä novellit voi lukea aivan yksittäisinä ja toisistaan irrallaan, kuten minä nyt päädyin lukemaan. Aion lukea jotkut teoksen novellit uudelleen ja käyttää niitä työssäni lukiossa.

Kiitos kustantajalle ja kirjailijalle arvostelukappaleesta.

Teos: Älä riko pintaa
Tekijä: Katri Alatalo
Kansi: Jarno Kantelinen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Vaskikirjat

Lukuhaasteessakin on ollut pitkästä aikaa lukupäivä. Tänään olen lukenut 66 sivua.

Lukuhaaste on kohdaltani pysähdyksissä

Ei mahda mitään, ensin tuli parin päivän pysähdys lukemiseen. Nyt pari päivää lisää. Olen kaikessa muussa elämässäni niin kiinni, että oma hupilukeminen ei edisty lainkaan. Ärsyttää todella, mutta joudun tunnustamaan tappioni. Lukuhaaste on kohdaltani pysähdyksissä. Palaan kertomaan lukemisistani mahdollisimman pian. Nyt sillä rintamalla ei tapahdu yhtään mitään.

Tauko lukuhaasteessa 10.-11.11.2016

Nyt muu elämä vaatii minulta sen verran, että lukuhaaste on omalta osaltani tauolla kaksi päivää. Teen muita töitä ja palaan lukemisiini sunnuntaina.

Toivon kaikille mielenrauhaa ja uskoa tulevaan.

Lukuhaaste 9.11.2016

Tänään on ollut sopivaa lukea Sakari Fenin Munavalikoimaa. Novellikokoelma on hulvaton ja nopealukuinen kertomus munista. Nämä munat eivät sitten ole kanasta kotoisin. Tähän mennessä teoksessa on käsitelty mm. metsurin ja saatananpalvojan muna. Novellissa Salaliittoteorioihin uskovan muna kerrotaan mm. näin:

Kuka hullua munaa ojentaisi. Ei kukaan eikä mikään muu kuin sukukunta, joka työntyy päähenkilömme syntymäpäivänä etuovesta.

Tänään luettu 45 sivua. Olisiko minulla jo kohta taas lukupäivä?

Lukuhaaste 8.11.2016

Tänään on menty lukemisessa matalalla profiililla. Uusi kirja aloitettu. Taina Latvalan Ennen kuin kaikki muuttuu. Todella kaunis kansi, ensimmäiset 30 sivua luettu. Omat ajatukset ovat olleet kiinni arjessa ja lukeminen on ollut tänään vain vaatimaton sivujuonne. Huomenna taas töitä ja illalla lukupiiri.

Lukuhaaste 7.11.2016

Luin bussissa matkalla Kuopioon Wardin Viskin ruhtinaat loppuun. Tänään olen lukenut 166 sivua. Marraskuun lukusaldo on tähän mennessä kaksi teosta ja yli tuhat sivua. AIka hyvin menee!

Tämän päivän hupi oli paikallisten kirjabloggarien tapaaminen. Bloggaaminen on mahdollistanut uusiin ihmisiin tutustumisen ja monta hyvää asiaa elämääni. Sain tänään kaksi minulle uutta kirjaa luettavaksi. Yöpöydälle pääsivät Marja Björkin Poika ja Taina Latvalan Ennen kuin kaikki muuttuu.

Yöllä käyn ostamassa uusimman Harry Potterin. Perheessämme on neljä lukijaa, jotka kaikki halusivat lukea ensimmäisenä tuon ihanuuden. Pistimme pystyy arpajaiset ja minä sain numeron 4! Jokaisella on viikko aikaa lukea, joten saan Kirotun lapsen luettavaksi jo kolmen viikon päästä. Se on reilua, kun ottaa huomioon, että käyn ostamassa sen yötä myöten.

J.R.Ward: Viskin ruhtinaat ja lukuhaaste 6.11.2016

Tämähän on hauskaa! Lopetin eilen Luxuksen ja heti alkoi uusi kirja vetämään. Pientä todellisuuspakoa on havaittavissa, viimeisen vuorokauden valveillaolon tunnit olen lähinnä lukenut. Luettavana on J.R.Wardin uuden sarjan ensimmäinen kirja, Viskin ruhtinaat. Wardhan on minulle hyvinkin tuttu Mustan tikarin veljeskunnan -sarjasta. Tämä Wardin uutuus kertoo ökyrikkaasta suvusta, jonka vauraus tulee viskistä. Kansi lupaa kieroja hahmoja ja viittaa Dynastiaan. Viskin ruhtinaat olisi voitu julkaista suoraan pokkarina, sen verran kevyestä luettavasta on kyse. Nyt pitelen käsissäni kovakantista ja aika isoa kirjaa.

Kansikuva kustantajan sivuilta

Viskin ruhtinaissa miehet ovat komeita. Osa on kunnollisia, osa ilkimyksiä ja kaikki toimissaan ripeitä ja päättäväisiä. Naiset puolestaan ovat joko bimboja korjailtuja tai fiksuja luonnonkauniita. Kaikilla on rahaa ihan mahdottomasti. Olen rymynnyt Bradfordin perheen suvun synkkiä kohtaloita, parisuhdeongelmia ja lapsuuden traumoja nyt aika tehokkaasti koko päivän. En pidä viskistä, mutta se sopisi vallan mainioisti tähän lukuseuraksi.

Viskin ruhtinaat on kevyttä ja viihdyttävää, ei yhtä tehokasta kuin Mustan tikarin veljeskunnan rytinät, mutta vaivatonta. Himot ja halut ovat mukana tuttuun Wardin tyyliin. Ote kirjasta:

Miehen vartalo ei ollut muuttunut miksikään eron aikana. Kovat lihakset ja pitkät raajat olivat entisellään. Ja Lane suutelikin entiseen tapaansa, rajusti ja ahneesti vaikka oli herrasmieheksi kasvatettukin.

Vuorokaudessa on taittunut 309 sivua. Lukuvauhti tulee taittumaan tulevina arkipäivinä, kun päivät ja illat täyttyvät ihan muusta kuin lukemisesta.

Teos: Viskin ruhtinaat (The Bourbon Kings)
Tekijä: J.R.Ward
Suomentaja: Timo Utterström
Julkaisuvuosi: 2016 (alkuperäinen 2015)
Kustantaja: Aula & Co

Helsingin Kirjamessut 2016, henkilökohtaisia muistikuvia

Kuvassa osa messujen antia.

Olin tänä vuonna Helsingin Kirjamessuilla kaksi päivää, lauantain ja sunnuntain. Kaikkein mieluiten olisin viettänyt messuilla koko neljä päivää, mutta olosuhteet sallivat tänä vuonna vain tämän. Olen tyytyväinen.

Minullahan oli kaikenlaisia ajatuksia siitä, mitä tekisin messuilla. Niistä ei toteutunut juuri mikään. Olin bloggaritapaamisissa, tapasin erästä ystävääni ja ilmeisesti lopsahdin johonkin aikataskuun kahdeksi päiväksi. Jossain olin, jotain tein, mutta kovin tarkkoja muistikuvia ei ole oikein mistään.

Muutama irtorihma matkaltani:

Nautin sunnuntaina kirkasvalolampusta nimeltä Mark Levengood. Hänen teokseensa Vasten auringon siltaa liittyen otin osaa lukupiiriin. Levengood kutsuu itseään Wettex-imuliinaksi, koska hän kuuntelee toisia ja kerää tarinoita. Minulle hän on iloa ja onnellisuutta hohkava ihminen, jota on ihana kuunnella.

Kuuntelin Milja Kaunistoa sunnuntaina, ilahduin suuresti kuulemastani ja ostin itselleni kirjan. Juttelin muutaman sanan kirjailijan kanssa ja tunsin itseni onnekkaaksi saadessani valita itselleni luettavaa. Luxus on nyt luettu ja hyväksi koettu.

Lauantaina minulla oli ilo kuunnella myös kirjailija Claes Anderssonia. Hänen sanansa elämästä, vanhenemisesta ja väistämättömästä kuolemasta jäivät mieleeni. Aihe on tällä hetkellä ajankohtainen muutenkin. Andersson kertoi, kuinka hän kokee ruumiin rapistuvan ja muuttuvan möhkäleeksi. Elämä on hyvä, mutta kuolemankin on tultava aikanaan. Aion lukea Anderssonin teoksen Hiljaiseloa Meilahdessa, joka on omaelämänkerrallista fiktiota.

Haluan ehdottomasti lukea Leena Parkkisen uutuusromaanin. Säädyllinen ainesosa vaikuttaa juuri oikealta kirjalta minulle. Parkkistakin sain kuunnella messuilla.

Kiitos messujärjestäjälle bloggaripassista ja kahdesta ilmaislipusta.

Milja Kaunisto: Luxus ja lukuhaaste 5.11.2016

"Sota vai rauha, Isidore Boreal? Tuska, kaaos, elämä? Jumala vai Saatana? Sinä voit vielä päättää."

Nyt olen nauttien lukenut Milja Kauniston Luxuksen. Kauniston teos aloittaa uuden trilogian ja sijoittuu Ranskan kuohuviin vallankumouksen vuosiin.

Luxus nappasi minut otteeseensa heti ensimmäiseltä sivulta. Pyövelin kisälli, Isidore Boreal, on periaatteen mies ja pidän hänestä todella paljon. Isidorella on paljon hyviä puolia, mutta vasta jokunen kirjailijan huolella valitsema puute tekee hänestä mielenkiintoisen. Aatelisrouva Marie-Constance de Boucard on joutunut surkeaan tilanteeseen, mutta osaa kuitenkin tarttua uusiin alkuihin ja mahdollisuuksiin. Marie muuttuu tarinan aikana paljon ja olenkin utelias näkemään Marien muuntautumiskyvyn tarinan edetessä.

Luxus on minulle rakkaustarina. Kaksi hyvin erilaista ihmistä joutuu tekemisiin keskenään ja luottamus toiseen tulee näkyväksi ennen muita tunteita. Kauniston rehevän Luxuksen voi lukea myös historiallisena fiktiivisenä kertomuksena. Markiisi de Sadesta ja bordelleista kiinnostuneillekin teos antaa paljon.

Luxus alkaa kuohunnasta ja lokakuusta 1790 päättyen täyteen rähinään syyskuussa 1792. Tyytymättömyys ja kateellisuus toisen omasta synnyttää halun tuhota. Väkijoukot vyöryvät täynnä vihaa ja katkeruutta muuttamaan maailmaa, mutta päätyvät rikkomaan paikkoja. Väkivallan roihahdettua sen hillitseminen näyttää olevan vaikeaa, koska ihmisjoukot ovat yksittäisiä ihmisiä tyhmempiä. 

Käänsin katseeni omenapuihin, jotta minun ei tarvitsisi nähdä silkkiin pukeutunutta naista edessäni. "Luksus. Se korruptoi kaiken. Se pilaa jokaisen. Rikkaan, joka kietoutuu siihen. Köyhän, joka himoitsee sitä."

Kaunisto pyörittää luksuksen käsitettä ja teemaa taitavasti teoksessaan. Luksus merkitsee kaikkea upeaa ja hienoa, joka erottaa rikkaan köyhästä. Luksus merkitsee kuitenkin myös työtä ja rahaa niille varakkaita köyhemmille, joilla on taito tehdä käsillään niitä tuotteita, joita rikkaat himoitsevat.

Nyt minua kiinnostaa todella paljon Luxuksen jatko-osa. Mikä sen nimi on? Mitä tapahtuu Isidorelle ja Marielle? Voi minua malttamatonta lukijaa!

Kierähdin selälleni ja löin itseäni. Isidore, sinä suurin ääliö kaikista.
Sinua pelätään, kavahdetaan ja pidetään miehistä arvottomimpana. Ja mitä sinä teet, kun kaunis, suloinen nainen tarttuu sinua kädestä? Sinä kammoat ja häpeät häntä, syytät alhaiseksi ja irvokkaaksi.
Sinun pitäisi nauraa, laulaa, juhlia, tanssia, Isidore Tyhmä.

Tänään luettu 206 sivua ja kuukauden ensimmäinen kirja on luettu.

Teos: Luxus
Tekijä: Milja Kaunisto
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Gummerus

Finlandia-ehdokkaita vuonna 2016

Finlandia-ehdokkaat on julkistettu kaikissa sarjoissa. Tänä vuonna tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista kaikki ovat minulla vielä lukematta. Onneksi tilanne ei ole sama kahden muun palkinnon ehdokkaiden kohdalla.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista olen lukenut kaksi. Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin ja Juuli Niemen Et kävele yksin. Uskon Siri Kolun voittoon. Kirjoitin hänen hienosta kirjastaan keväällä sen luettuani, että tarina vapauttaa ja vie mukanaan.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista olen lukenut vain yhden: Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Kirjan lukemisesta on jo pitkä aika, mutta muistiin on jäänyt teoksen hieno ja ainutlaatuinen tunnelma.

4.11.2016 Lukuhaaste

Tämä päivä on mennyt kaikeen muuhun paitsi lukemiseen. Se tuntuu hullulta, koska päivän saldo on 124 sivua. Miten voin lukea päivässä 124 sivua ja kokea, etten ole ennättänyt lukea? Päivitän blogini ennen nukkumaan menoa ja eilen illalla jatkoin lukemista liian pitkälle yöhön.

Eilen illalla päähenkilö Marie, joka teki tuskallisen matkan menneisyyteensä, päätyykin nykyisyydessään lukemaan bordellin hinnastoa! Marie joutuu todella muuttuneessa elämäntilanteessaan kohtamaan aivan uuden maailmanjärjestyksen. No, hyvä tästä Marien elämästä vielä tulee. Luettavana siis Milja Kauniston Luxus. Jos onni on myöten, kirja on luettu sunnuntai-iltana.

Viikonloppu on oivallista lukuaikaa. Maltan tuskin odottaa.

Lukuhaaste 3.11.2016

Jos joku tässä maailmassa on ihanaa, helppoa ja halpaa, se on lukeminen. Tätä iloa olen saanut harrastaa kaiken muun arjen keskellä sen verran, että lukusaldoni tälle päivälle on 72.

Milja Kauniston Luxus kertoo aatelisrouvasta, joka on todella onnettomassa tilanteessa. Mies on mestattu ja omaisuus on tuhottu tai viety pois. Marie-Constance de Boucard on yksin ja turvaton, mutta ei vielä ainakaan tässä lukemiseni kohdassa ymmärrä lopullista menetystään. Toinen päähenkilö on Isidore Boreal, joka on pyövelin kisälli. Marien ja Isidoren elämät ovat lähtökohdiltaan kovin kaukana toisistaan, mutta poikkeuksellinen aika, Ranska 1790, saattaa nämä kaksi saman katon alle.

Nautin Kauniston väkevästä tavasta viedä tarinaa eteenpäin. Kaunisto ei turhia sievistele. Muta likaa kengät ja helmat ja mätä haisee hajusteista huolimatta. Ote kirjasta:

"Herra Boreal, lakatkaa sanomasta madame. Se kuulostaa porttolan emännältä. Minä en voisi koskaan olla madame. Olen comtesse."
Loin pikaisen katseen yötaivaalle. "Aivan niinkuin tahdotte. Comtesse. Menemmekö?"
Hän nyökkäsi ja lähti seuraamaan minua, kun kuljin hautojen lomitse kohti pohjoispäädyn joukkohautoja, johon rikolliset ja petturit kuopattiin. Eikä hautoja ollut vaikea löytää. Piti vain seurata nenäänsä. Vaikka hautoihin viskottiin sammiokaupalla poltettua kalkkia, tuntui minulle tuttu ihmisruumiin lemu useiden kymmenien metrien päähän.

Historialliset romaanit ovat mielestäni hyvin viihdyttäviä. Ihanaa, että Luxusta riittää vielä luettavaksi. Jatkan tätä ilottelua!

Lukuhaaste 2.11.2016

Hei hulinaa! Arki pyörittelee ihmispoloa, joka yrittää vain selvitä päivästä toiseen ja lukea hyvää historiallista romaania ainakin 30 sivua eteenpäin jokaisena marraskuun päivänä.

Luettavana on Milja Kauniston Luxus. Pidän sekä Mariesta että Isidoresta. Olen aivan romaanin  tapahtumien syövereissä, kamalia asioita on tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Sivuja on luettu kaiken muun lomassa tänään 107! Ensin pitää hoitaa muut asiat kuntoon, sitten pääsen Pariisin kaduille seikkailemaan.

Lukuhaaste 1.11.2016

Viime vuonna ilahdutin itseäni lukuhaasteella marraskuussa. Hivenen työtä teetti se, että päivitin omaa lukemistani joka päivä blogiin. Ajattelin tehdä sen myös tänä vuonna.

Jos lukuhaaste on sinulle vieras, kannattaa lukea tekstini tasan vuosi sitten. Samasta tekstistä löydät myös henkilökohtaiset perusteluni lukuhaasteeseen mukaan lähtemiselle. Marraskuu ei ole muuttunut silmissäni mihinkään, mörkö mikä mörkö. Yritin ostaa kirjamessuilta muutaman tuohuksen auttamaan läpi marraskuun. Valamon luostarin esittelypisteessä tuohuksia myytiin isoissa nipuissa ja Lintulan luostarin vastaavassa pisteessä vielä reippaammissa nipuissa. Minulle kerrottiin, että kyllä ne tuohukset tulevat poltettua, joten ostin niitä sitten Valamon mitalla.

Marraskuun lukuhaaste pitää aloittaa uudesta kirjasta. Tänä vuonna uusi kirjani on Milja Kauniston Luxus. Olen lukenut Kauniston Olavi Maununpoika -trilogian (Synnintekijä, Kalmantanssi ja Piispansormus). Olin kuuntelemassa Kaunistoa Helsingin Kirjamessuilla ja ostin itselleni lahjaksi Kauniston uusimman. Vaihdoin muutaman sanan kirjailijan kanssa ja sain kirjaani omistuskirjoituksen.

Tuohukset tuoksuvat mehiläisvahalle

Tänä aamuna aloitin lukemisen. Koska luen joka ilta viime töikseni ennen nukkumaan menoa, teen blogimerkinnän ennen illan viimeistä lukemista. Siirrän sitten illan viimeiset lukemiset seuraavan päivän merkintään.

Tälle päivälle olen lukenut Luxusta 33 sivua. Tästä on hyvä aloittaa. Tuohus on sytytetty, kirja on hieno alun perusteella ja tänä vuonna uskon selväväni mörön kanssa joulukuulle.

Teos: Luxus
Tekijä: Milja Kaunisto
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Gummerus

Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta

Kuolema ei ole koskaan edes hipaissut minua. Olen tuntenut myötätuntoa kuullessani jonkun julkkiksen tai tutuntutun kuolemasta, mutta mieleeni ei ole koskaan juolahtanut, että voin kuolla itsekin.

Kansikuva kustantajan sivuilta

Marja-Leena Tiaisen nuortenromaani Viestejä Koomasta tuli luettavakseni. Pidän Tiaisen teoksista, hän on taitava kirjoittaja ja osaa käsitellä vaikeitakin aiheita. Ensimmäinen lämpeneminen tapahtuu kauniin kannen kohdalla, Laura Lyytinen on suunnitellut todella mieleenpainuvan kannen tälle teokselle. Kansi on palkittukin äskettäin Turun kirjamessuilla.

Salaperäisen ja viehkeän kannen takaa löytyy aika vakava tarina yläkoululaisesta Silvasta, jonka elämä ei ole kohdillaan. Erään illan hölmöilyn ja harkitsemattoman teon seurauksena Silva loukkaantuu. Silva joutuu outoon paikkaan, joka on täynnä vieraita ihmisiä.

Tiainen on luonut teokseensa Kooman, joka on välitila ennen lopullista kuolemaa. Kooma pakottaa Silvan muuttumaan ja tämä onkin mielestäni mielenkiintoisinta Silvan tarinassa. Ystävyyden ja kaveruuden kiemurat, luottamus toiseen ja rehellisyys ovat tärkeitä asioita nuoren ihmisen elämässä. Silva käy melkoisen myllerryksen läpi, mutta oppii sen aikana paljon itsestään ja muista ihmisistä. Jos ensimmäinen lämpeneminen tapahtui kantta ihaillessa, toinen ehdoton lämmön läikähdys oli kohdallani teoksen loppupuolella. Silva kasvaa tarinan aikana omaksi itsekseen, muuntuu juuri omanlaisekseen inhimilliseksi olennoksi.

Itse uskon, että tämä tarina on parhaimmillaan juuri yläkouluikäisen lukijan käsissä. Teos on täsmäluettavaa henkilölle, joka on joutunut miettimään elämässään sairautta, kuolemaa ja kaiken rajallisuutta. Tiaisen teos ei saarnaa tai tuputa mitään, mutta antaa ajattelemisen aihetta nuoruuttaan elävälle.

Kiitos kustantajalle ja kirjailijalle vapaakappaleesta.

Teos: Viestejä Koomasta
Tekijä: Marja-Leena Tiainen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Tammi