Teemestarin kirja

Olen lukenut niin paljon kehuja Emmi Itärannan teoksesta Teemestarin kirja, että päällimmäinen tunne lukemista aloittaessa onkin pelko. Mitä jos minä en pidä tästä kirjasta? Entä jos minä en ymmärrä sitä lainkaan?

Alku onkin minulle vaikeaa, määrittelemättömään tulevaisuuden aikaan sijoittuva pelkistetty tarina sisältää paljon hiljaisuutta ja hallintaa. Itärannan teksti on hyvin kaunista ja täsmällistä. Noria Kaitio on nuori teemestarioppilas, joka opettelee vaativaa elämäntyötään isänsä ohjauksessa. Perhe asuu kaukana isoista kaupungeista. Lukemisen alun vaikeus hiipuu pois, kun pääsen junaan ja omaan rauhaan. Itärannan taitavasti sommiteltu teksti alkaa soljua ja saan kiinni lukemisen rytmistä.

Teemestarin kirja on surullinen tarina ihmisten mahdollisesta tulevaisuudesta. Kuluttamisen aika on loppunut aikoja sitten ja yksittäisen ihmisen elämä on säänneltyä aina veden käyttöä myöten. Teemestarin arvostetussa tehtävässä vedellä onkin erityinen asema. Ote kirjasta:

"Kaikki maailmassa ei ole ihmisten. Tee ja vesi ei kuulu teemestareille, vaan teemestarit kuuluvat teelle ja vedelle. Olemme veden vartijoita, mutta ennen kaikkea olemme sen palvelijoita." 

Pidin paljon Emmi Itärannan esikoiskirjasta Teemestarin kirja. Se on hyvää luettavaa niin aikuisille kuin nuorillekin. Maapallon tila, ihmisen toiminta maailmassa ja yksilön vapaus ovat ainakin teemoja, joita voi miettiä kirjaa lukiessaan. Teemestarin kirja on hyvin filosofinen ja puhdas lukukokemus. On taito kirjoittaa kirja, joka pohtii tärkeitä elämän asioita, mutta väistää latteudet. Itäranta onnistuu siinä upeasti. Ote kirjasta:

"Historialla ei ole alkua tai loppua, on vain tapahtumia, joille ihmiset antavat tarinoiden muodon ymmärtääkseen niitä paremmin... Ja jotta tarinan voisi kertoa, on valittava, mitä jättää kertomatta."

Teemestarin kirja tuo hyvällä tavalla mieleeni Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa. Itärannan teos on klassikkoainesta, ja olen todella iloinen, että kirja on löytänyt tiensä kansainvälisille kirjamarkkinoille.

Teos: Teemestarin kirja
Tekijä: Emmi Itäranta
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2012

Lukuhaasteiden väliaikatietoja

Yksi loppuu, kaksi jatkuu ja yksi alkaa kohdallani.

Noin vuosi sitten kokosin arpapelillä luettavaa hyllystäni. Vuoden aikana ennätin lukea seitsemästä kirjasta kaksi! Luin siis Bromfieldin Joki tulvii ja Markandayan Punaista tomua. Kahta aloitin, Canthin Ihmiskohtaloita ja Smileyn Vuonojen kansaa, mutta lukeminen ei edennyt ensimmäistä kolmannesta pidemmälle tällä kertaa. Lopetan itseni härnäämisen ja lähilukuhaasteeni tähän.

Tuulevi Tuulevin lukublogissa viritti tammikuussa vuoden mittaisen haasteen italialaisten kirjojen lukemisesta. Olen tähän mennessä lukenut yhden, Pirandellon Ahdas frakki ja muita kertomuksia. Koska tavoitteeni oli vaatimaton kaksi, uskon venyväni siihen vuoden loppuun mennessä! Toinen jatkuva haaste on Jokken kirjanurkan 14 nobelistin haaste. Tähän mennessä olen lukenut yhden, tuo edellä mainittu Pirandello käy tähänkin! Mutta uurauttani epäilen ja itselleni asettamaani kuuden luetun tavoitetta.

Yksi alkava haaste kohdallani on Karoliinan Kirjava kammari -blogin Iijoki-haaste. Aloittelen siis ilmeisesti Päätalon Nuoruuden savotat -kirjaa ihan näinä päivinä, kunhan sen kirjastosta etsin käsiini.

Ja mihinkään uuteen haasteeseen en lähde. Takana on opiskeluun liittyvää pakkolukemista ja aikatauluja, nyt lukeminen olkoon mahdollisimman vapaata ja aikataulutonta.

Gabaldonin Muukalainen sarjana Ylelle!

Olen monta kertaa ylistänyt Diana Gabaldonin Muukalainen-sarjaa. Olen pitänyt sitä luettavien kärkikymmenikössä ja ylistänyt sen kykyä viedä mukanaan muihin maailmoihin ja lohduttaa. Vaikka olen puhunut sarjan aloittavasta Muukalainen-kirjasta, kehuni voi ulottaa koko sarjaan. Diana Gabaldon on kirjoittanut riittävästi luettavaa Clairen ja Jamien seikkailuista 1700-luvulla. Kirjasarjan genre on historiallinen romanttinen romaani. Gabaldonkin kirjat ovat muutakin kuin romantiikkaa, Clairen lääkintätaitojen kehitys sarjan aikana ja hänen kiinnostuksensa luonnosta löytyviin parannuskeinoihin on myös minusta erittäin mielenkiintoista. Pidän Gabaldonin tavasta kuvata mennyttä aikaa. Nykyajasta tulevien henkilöiden suhtautumistapa kaikkeen ympärillään eroaa 1700-luvun ihmisen tavasta. Se pelottomuus, jolla Claire katsoo miehiä ja naisia, poikkeaa toista ja tekee Clairesta erilaisen ja pelättävän. Sarja on poikinut sivujuonnekirjoja, jotka liittyvät lordi John Greyn elämänkiemuroihin.

Syy, mikä sai minut lukemaan sarjan aloitusosan TAAS uudelleen, oli netistä löytyvä varsin tehokas mainostus kirjasarjaan liittyvään TV-sarjaan. Starzin tuottama ensimmäinen kausi on tehty ja se kattaa juuri tuon ensimmäisen kirjan. Claire ja erityisesti Jamie herättää faneissaan (myös minussa) voimakkaita tunteita. Onko sarjan Jamie juuri sellainen, kun kirjailija Gabaldon hänet kuvaa? Ehkä ei aivan, mutta aika hyvin trailereiden ja kuvien perusteella on onnistuttu. Jokainen lukija on luonut itselleen kuvan 1940-luvun lopulla elävästä sairaanhoitaja Claire Randallista, joka joutuu vetäistyksi menneisyyteen. Jokainen lukija lienee myös miettinyt mieleensä, miltä James Alexander Malcolm MacKenzie Fraser eli Jamie näyttää, miten hän kävelee ja puhuu. Jos haluaa etukäteen varmistaa, miten Starz näyttää selvinneen haasteista, netti on täynnään klippejä aiheesta. Kannattaa katsoa vaikkapa tämä ja tämä.

Eilen ainakin Twitterissä levisi tieto, että Yle on hankkinut sarjan esitysoikeudet Suomeen. Kiitos Yle! Esitysajankohta on vielä auki. Kyllä minä jaksan hetken odottaakin. Luettavaa löytyy.

1. Muukalainen, 2. Sudenkorento, 3. Matkantekijä, 4. Syysrummut, 5. Tuliristi, 6. Lumen ja tuhkan maa, 7. Luiden kaiku.

Like plastic: muovautuva mieli

Koska menin notkumaan kirjastoon, se heitti syliini pienoisromaanin Like plastic: muovautuva mieli. Otin kopin ja nyt se on luettu. Kun saa käsiinsä kirjan, joka on sekä pieni kooltaan että kansikuvaltaan lapsekkaan oloinen (palaan tähän kohta), ajatukset vievät lastenkirjallisuuden suuntaan. Siitä ei nyt kuitenkaan ole kysymys. Kirja on ihan aikuisille ja nuorille aikuisille tarkoitettu.

Kansikuvasta rajattu, kuva Arkisen Banaanin sivuilta.

Like plastic: muovautuva mieli on pääosin romaani. Mietin sitä lukiessani, ettei tämä ole varmaankaan chicklittiä, ei myöskään dicklittiä, mutta varmaankin jotain littiä. YA-littiä nuorille aikuisille? Ote kirjasta:

"Tässä hän siin makaa uima-altaallaan, ilman koristuksia huolimatta lukemattomista hänen makuuhuoneestaan löytyvistä kultaesineistä, lyhythihaisessa paidassa, koska hänen tyttärensä on varoittanut häntä liiallisesta auringonotosta, ja sortseissa, koska hänen tyttärensä on sanonut hänelle, että Speedot ovat rahvaanomaiset. Hän näyttäisi vaatimattomalta ilman tuota kultareunaista itseluottamusta, joka syntyy tiedosta, ettei mikään ole hänen varojensa ulottumattomissa."

Like plastic: muovautuva mieli päähenkilö on Roku Sasaki, joka tulee vaimonsa Yukon kanssa Lontooseen selvittämään erästä asiaa Alexei Shakirovan kanssa. Rokuun liittyvät kirjan sarjakuvajaksot, joissa lukijaa saa tietää hyvästä sarjakuvasankarista Brett Plasticista. Like plastic: muovautuva mieli -tarinassa vaikuttavat myös Shakirovan perheen muut jäsenet, joista isää Vladimiriä kuvailtiin tuossa otteessa edellä. 

Ja nyt takaisin kanteen. Kuvassa on tuo Brett Plastic, joka on sinänsä hyvä, mutta jonka hyvyys on kovin suhteellista. Plastic seikkailee miltei kuudenkymmenen sarjakuva-albumin sankarina ja hänen toimintatavoistaan saadaan kirjan sarjakuvajaksoissa varsin edustava otos. JP Ahosen kuvat ovat tyylikkäitä. Minun silmiini Brett Plastic on lapsenomainen kasvoiltaan ja olemukseltaan, ja se luo järkyttävän ristiriidan hänen tekemisiinsä. Plastic murtuilee ja häröilee tarinassa, mutta on silti Rokun esikuva ja malli. Vaikka kuvat luovat minulle tarinasta lapsekkaan tunnelman, sisältö on jotain aivan muuta. Tarinassa pyritään hameen alle, kuten kuvasta näkyykin. Tarinassa uhkaillaan väkivallalla, ammutaan ja ostetaan seksipalveluita. Kestin sen kyllä, ei hätää. Itse asiassa kirja oli hauska, vaikkakin outo.

Kirjasta lisää vaikkapa JP Ahosen blogissa, josta selviää, että kirjailija K:n takaa löytyy Kevin Wignall.

Kirjan on lukenut myös Norkku blogissa Nenä kirjassa.

Teos: Like plastic: muovautuva mieli
Tekijä: K (Kevin Wignall)
Kuvitus: JP Ahonen
Suomentanut: Mika Tiirinen
Kustantaja: Arktinen Banaani
Julkaisuvuosi: 2014

Elämän mittainen lukupiiri

Juuri näin tuntui sopivalta kuvata tämä kansi, omiensa joukossa.

Olin eilen levottomassa mielentilassa ja lukemista vaille, kun tartuin helpolta vaikuttavaan luettavaan kirjastossa. Will Schwalben kirjoittama Elämän mittainen lukupiiri lähti mukaani ja sai ilon tulla luetuksi pikapikaa. Teos ei ole fiktiota, vaan kirjailijan kertoma tarina äidistään Mary Anne Schwalbesta, tämän elämästä ja äidin ja pojan välisestä suhteesta. Kaiken tämän lisäksi kirja on lukemisen ylistys. Kirjan äiti oli varsinainen toimen ihminen, hän teki koulutukseen liittyvän elämäntyönsä lisäksi mittavan määrän vapaaehtoistyötä ja erityisesti auttoi rahoituksen hankkimisessa pakolaisten tukemiseksi. Viimeisin Mary Anne Schwalben hanke oli kirjaston rakennuttaminen Afganistaniin. Hän kuoli haimasyöpään, johon sairastuminen on Elämän mittainen lukupiiri-kirjan kehys. Ote kirjasta:

"Olemme kaikki mukana elämän mittaisessa lukupiirissä, tiedostimmepa sitä tai emme; mikä tahansa lukemamme kirja voi olla viimeisemme, niin kuin mikä tahansa käymämme keskustelukin."

Schwalbe onnistuu kertomaan tarinan äidistään kauniisti, mutta kaunistelematta. Eettisesti luja ja kristillisessä uskossaan vahva nainen tekee paljon hyvää lähipiirissään, mutta ulottaa apunsa kaikkialle minne hän näkee. Kirjat ja lukeminen ovat keskeisiä toisten hädän ja avun tarpeen näkemisen keinoja. Mary Anne tosin tekee paljon enemmän kuin "vain lukee", hän menee auttamaan paikan päälle ja on todella aktiivinen. Hän myös aktivoi toisia ja saa paljon hyvää aikaiseksi.

Mary Anne lukee itse paljon ja antaa lukemiaan kirjoja toisille luettavaksi. Koko perhe, myös poika Will, ovat kovin kirjallista väkeä ja lukevat todella paljon. Kirjojen lukemisesta ja niistä keskustelemisesta tulee Willille ja hänen äidilleen tapa olla yhdessä ja kommunikoida. Elämän mittainen lukupiiri pursuaa luettuja kirjoja ja kirjallisia hahmoja. Kirjan lopussa on liite, jossa kaikki kirjassa mainitut teokset ovat listattuna. Kuvaan löysin hyllystäni vain muuttamia kirjoja, joista tässä kirjassa puhutaan. Kirjojen kautta tarina liikkuu niin Mary Annen kuin Willinkin lapsuudessa ja nuoruudessa. Ote kirjasta:

[Mary Anne kertoo lääkärille:] " Lukea jaksan aina, vaikka olisin kuinka väsynyt. Mutta voi olla, että kun kasvatin kolmea lasta ja kävin töissä, totuin jatkuvaan väsymykseen. Jos olisin antanut lukemisen odottaa, kunnes olisin levännyt kunnolla, en olisi koskaan lukenut mitään."

Elämän mittainen lukupiiri on hyvää luettavaa monella lailla. Minusta se antaa lohtua oman elämän vaikeuksissa. Kirjan tarina kannustaa etsimään yhteyttä toisiin ihmisiin kertomalla kuuntelun ja toisen ihmisen tukemisen tärkeydestä. Se antaa konkreettisia neuvoja ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Kirja perehdyttää moneen äidin ja pojan lukemaan kirjaan ja innostaa lukemaan. Kirja kertoo myös pojan näkökulmasta äidin parantumattomasta syövästä ja siitä, mitä kaikkea perheenjäsenet joutuvat kokemaan sairauteen liittyen.

Minulle tärkein kerros kirjassa olivat äidin ja pojan yhteiset lukemiset ja niistä kumpuvat keskustelut. Schwalbelle kirjat ovat aarteita, jotka johtavat maailmaan muiden ihmisten luo. Äiti ja poika luovat mielenkiintoisen parin, poika ei voi yltää ylivertaisen äitinsä ponnistuksiin ihmisten auttamiseksi. Kuinka hän selviää oman epävarmuutensa ja "tavallisuutensa" kanssa?

Olennainen osa kirjaa on, että se on pääosin totta. Sanon pääosin, koska tarinassa on paljon Willin ajatuksia ja havaintoja tilanteesta. Miten lukukokemus muuttuisikaan, jos kirjan lukisi fiktiona? Silloin ainakin minun huomioni saisi Mary Annen uskomaton energia ja jäisin miettimään voiko tarina olla mahdollinen.

(Linkki Mary Anne Schwalben muistokirjoitukseen The Guardianissa 25.10.2009, kirjoittajana Marina Vaizey.)

Kirjan on lukenut myös Maria Sinisen linnan kirjasto -blogissa.

Teos: Elämän mittainen lukupiiri (The End of Your Life Book Club)
Tekijä: Will Schwalbe
Suomentaja: Kirsi Ohrankämmen
Kustantaja: Basam Books
Julkaisuvuosi: 2014 (2012)

Loppukesä ja urakan jälkeinen myrsky

Vaikka asfaltti on vahvaa, on elävä puu juurineen vielä vahvempi.

Opiskelu-urakkani alkaa olla ohi. Kaiken päänsisäisen gradumelskeen hiljennyttyä on aikaa tehdä muita asioita. Hakea töitä, katsoa elokuvia, olla perheen kanssa, pelata tietokoneella ja lukea kirjoja. Kirjan lukeminen on nyt minulle yllättävän vaikeaa.

Luin Gabaldonin Muukalaisen ties monennenko kerran (oli ihan yhtä hyvä, kun aina). Luin Hölmöläissatuja (kuvat naurattivat kaikkein eniten). Luin Shriverin Jonnnekin pois loppuun (tästä pitää vielä koota ajatuksia ja kirjoittaa erikseen blogiin). Luin tuskissani Pasaatituulet, koska muuhun en osannut keskittyä (se auttoi). On vaikeaa olla lukematta, mutta nyt on vaikea lukea. Joku järjettömyys iski minuun myöhään eilen, koska aloin lukea Emma Donoghuen Huonetta. Se kai ei voi tehdä hyvää levottomalle mielelle?