En innostu omista yöpöytäpinoistani, toisten kirjapinot ovatkin sitten ihan toinen juttu. Yleensä suurin osa yöpöydälläni olevista kirjoista saa siirron pois näkyvistä, koska ne tuppaavat häiritsemään minua siinä pääni vieressä. Koska kotini pääkirjahylly on samassa huoneessa kanssani, jaksan kyllä vaikka yöllä hakea kirjahyllystä tarvitsemani kirjan. (Testattu on.)
Pinossa on alhaalta lukien nämä luettavat:
(- Kobo, jossa on sitä sun tätä)
- Jane Austen: Uskollinen ystävänne
- Libuse ja Josef Palecek: Taikalehto
- Viljo Vainikainen: Kotieläimiä värikuvina
- Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus
- Daina Chaviano: Ikuisen rakkauden saari
- Nuala O'Faolain: Olet kaikkeni
- Sofi Oksanen: Norma
- Lari Kotilainen ja Annukka Varteva (toim.): Maailman vaikein kieli
- Meri Kuusisto: Amerikkalainen
- Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita
- Katri Alatalo: Älä riko pintaa
- uusin Kielikello
- uusin Kritiikki
Nyt minulle on kuitenkin röyhähtänyt luettavaa, joten ajattelin laittaa blogiin näkyviin tämän hetken lukulistani. Blogeissa on kiertänyt haaste Kyökkipsykologin lausunto yöpöytäpinosta, jonka innoittamana olen itse käynyt lausumassa näkemykseni Minnan Ja kaikkea muuta -blogissa ja Linnean Kujerruksia-blogissa. En tiedä, onko tämä postaus kutsu tulla kommentoimaan pinoa. Ehkä tämä on lähinnä tieto siitä, että olen hengissä ja lukukunnossa.
Juhannus ei ole mielijuhliani, mutta selviän siitä vuosien kokemuksen, hyvän seuran, Yle Teeman ja yöpöytäpinoni avulla.
torstai 23. kesäkuuta 2016
tiistai 21. kesäkuuta 2016
Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta ja bloggarin tunnelmia kesäkuussa
Olen lukenut viimeiset viikot Sadie Jonesin romaania Ehkä rakkaus oli totta. Jones tuli minulle todeksi Helsinki Litin myötä, joten minun oli etsittävä hänen kirjansa luettavaksi. Ystäväni tuli avukseni ja sain kirjan hänen kauttaan. En ole voinut lukea yhtään blogikirjoitusta tästä kirjasta, koska olen ollut ihan tutisevan hötöisesti kallellaan kirjan maailmaan heti lukemiseni alusta alkaen.
Neljä vuotta sitten kesällä luin kirjaa, joka herätti minussa hyvin samanlaisia reaktioita. Jeffrey Eugenides ja The Marriage Plot sai minut hyvällä lailla epäjärjestykseen ja nyt Sadie Jones tekee sen romaanillaan Ehkä rakkaus oli totta. Rakastan kirjan käännösnimeä. Alkuperäinen Fallout on hyvä, mutta tässä pidemmässä on outoa tenhoa. Pidän miltei aina pitkistä ja epäselvistä kirjan nimistä. Yleensä ärsyynnyn kirjojen yksisanaisista nimistä, koska ne tuntuvat supistavan jotain jo heti alkuunsa liiaksi ja menevän helpon kautta.
Mikä ihme minut hötöstää tässä tarinassa? Jones avaa tekstissä henkilöidensä elämän, menneisyyden ja tunteet näkyviin niin, että ainakin minä lukijana olen aivan liikuttunut ja lumoutunut. Luke on kaikkein kiinnostavin teoksen henkilöistä. Mietin, onko edes mahdollista, että hän voi selvitä? Paul, Leigh ja Nina vaikuttavat välillä ihanilta, välillä todella ikäviltä, mutta koko ajan hyvin uskottavilta ja "todellisilta".
Ehkä rakkaus oli totta sijoittuu Englantiin. Tarina alkaa 1960-luvulta. Nuoruus ja aikuisuuden alku kuluvat teatterin parissa. Teatteri merkitsee näille henkilöille koko elämää, koska siinä ovat käsillä kaikki mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ja näkyväksi tulemiseen.
Olen lukenut nyt 2/3 kirjasta ja olen aivan Luken lumoissa. Ote kirjasta:
Minun on pakko jatkaa kirjan loppuun, koska haluan tietää heidän kohtalonsa. Luotan kirjailijaan ja hänen taitoihinsa. Jos tästä kirjasta tehdään elokuva, minun pitää muistaa, ettei se ole minua varten. Koen tarinan ja sen henkilöt niin voimakkaasti, että elokuva sotkisi mieleeni rakentuneen sommitelman.
Olen kirjoittanut blogiin tässä kuussa hämmästyttävän vähän. Se on ihmeellistä, kun ottaa huomioon, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni työttömänä. Kuvittelin, että minulla olisi paljon vapaata aikaa nyt töiden päätyttyä. Kissan viikset. Olen ollut hyvinkin kiireinen mm. teatterin vuoksi. Olen mukana paikallisen Vivates-teatterin toiminnassa. Tänä kesänä näytelmänä on Rambo! (Ehkä siinäkin on syy, miksi teatteriin sijoittuva romaani kolahtaa.)
Teos: Ehkä rakkaus oli totta (Fallout)
Tekijä: Sadie Jones
Suomentaja: Marianna Kurtto
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäinen 2014)
Kustantaja: Otava
Neljä vuotta sitten kesällä luin kirjaa, joka herätti minussa hyvin samanlaisia reaktioita. Jeffrey Eugenides ja The Marriage Plot sai minut hyvällä lailla epäjärjestykseen ja nyt Sadie Jones tekee sen romaanillaan Ehkä rakkaus oli totta. Rakastan kirjan käännösnimeä. Alkuperäinen Fallout on hyvä, mutta tässä pidemmässä on outoa tenhoa. Pidän miltei aina pitkistä ja epäselvistä kirjan nimistä. Yleensä ärsyynnyn kirjojen yksisanaisista nimistä, koska ne tuntuvat supistavan jotain jo heti alkuunsa liiaksi ja menevän helpon kautta.
Mikä ihme minut hötöstää tässä tarinassa? Jones avaa tekstissä henkilöidensä elämän, menneisyyden ja tunteet näkyviin niin, että ainakin minä lukijana olen aivan liikuttunut ja lumoutunut. Luke on kaikkein kiinnostavin teoksen henkilöistä. Mietin, onko edes mahdollista, että hän voi selvitä? Paul, Leigh ja Nina vaikuttavat välillä ihanilta, välillä todella ikäviltä, mutta koko ajan hyvin uskottavilta ja "todellisilta".
Ehkä rakkaus oli totta sijoittuu Englantiin. Tarina alkaa 1960-luvulta. Nuoruus ja aikuisuuden alku kuluvat teatterin parissa. Teatteri merkitsee näille henkilöille koko elämää, koska siinä ovat käsillä kaikki mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ja näkyväksi tulemiseen.
Olen lukenut nyt 2/3 kirjasta ja olen aivan Luken lumoissa. Ote kirjasta:
Luke hymyili. "Näytelmiä kutsutaan näytelmiksi, koska niissä helvetti näytellään. Päättelysi on nurinkurista."
"Onko näin, Luke?"
"Sinä kiellät muusan."
"Niinkö? Kiellän muusan."
Ihmiset reagoivat joskus näin Lukeen, Leigh ajatteli, sillä Luke ei pelkää pilkantekoa. Hän ei välitä siitä, miltä hänen sanansa kuulostavat.
"Niin", Luke sanoi. "Sinä näet kuolleen maailman - -".
Minun on pakko jatkaa kirjan loppuun, koska haluan tietää heidän kohtalonsa. Luotan kirjailijaan ja hänen taitoihinsa. Jos tästä kirjasta tehdään elokuva, minun pitää muistaa, ettei se ole minua varten. Koen tarinan ja sen henkilöt niin voimakkaasti, että elokuva sotkisi mieleeni rakentuneen sommitelman.
Kuva kustantajan sivuilta. |
Olen kirjoittanut blogiin tässä kuussa hämmästyttävän vähän. Se on ihmeellistä, kun ottaa huomioon, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni työttömänä. Kuvittelin, että minulla olisi paljon vapaata aikaa nyt töiden päätyttyä. Kissan viikset. Olen ollut hyvinkin kiireinen mm. teatterin vuoksi. Olen mukana paikallisen Vivates-teatterin toiminnassa. Tänä kesänä näytelmänä on Rambo! (Ehkä siinäkin on syy, miksi teatteriin sijoittuva romaani kolahtaa.)
Teos: Ehkä rakkaus oli totta (Fallout)
Tekijä: Sadie Jones
Suomentaja: Marianna Kurtto
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäinen 2014)
Kustantaja: Otava
torstai 9. kesäkuuta 2016
Suositeltavaa luettavaa kesäksi 2016
Viime kesänä suosittelin luettavaa ystävälleni. Tällä viikolla ennätimme puhua hänen viime kesänä lukemistaan kirjoista. Anneli Kannon Pyöveli nousi viime kesän suosittelulistalta ystäväni suosikiksi. Se oli hänen mielestään ollut ajatuksia herättävä ja hyvin kirjoitettu kirja. Olen samaa mieltä.
Ystäväni pyysi minulta uutta listaa. Lupasin koota sen. Tässä on lista teille muillekin. Lista koostuu lukemistani ja bloggaamistani kirjoista. Tässä on siis suositukseni kaikille, jotka kaipaavat uudehkoa luettavaa kesäksi:
1) Antti Holma: Kauheimmat runot
Ensimmäisenä iltana keskustelin ystäväni kanssa runoista. Ystäväni oli ärsyyntynyt huonoista runokirjoista, jolloin äidyin kehumaan Holman runokirjaa. Netistä kaivelin muutaman runon, jotka esitin ääneen. Kanttakin hehkutin. Ystäväni oli hyvin vaikuttunut. Tästä on hyvä aloittaa!
2) Ilpo Koskela: Lusia
Aina kannattaa lukea sarjakuvia. Olkoon tämä kesän sarjakuva ystävälleni, joka mietti em. Pyövelin noitavainoja.
3) Erica Jong: Elä ja uneksi
Jongin kirja teki minuun suuren vaikutuksen. Katsotaan, mitä ystäväni siitä ajattelee!
4) Helka-Maria Kinnunen: Minä olen pamfletti
Onnistuin lukemaan myös Kinnusen runon ystävälleni ääneen. Kinnusen runoteos on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
5) Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
Viikilän pienoisromaani yllätti minut positiivisesti. Se on tiivis, kaunis ja merkityksellinen.
6) Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö
Nyt päästään täräyttävään osioon. Kahdesta lukemastani Moranin kirjasta haluan suositella juuri tätä, fiktiiviseksi rakennettua.
7) Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
Tatadaa. Toivon niin, että ystäväni pitää tästä kirjasta. Tämä oli uskomaton lukukokemus.
8) Kristiina Bruun: Kaikki mikä on sinun
Tämän kirjan itse asiassa olen jo antanut ystävälleni luettavaksi aiemmin keväällä. Hyvää luettavaa kesällä. Upea kansi.
9) Karen Joy Fowler: Olimme aivan suunniltamme
Tässä kohti lienee jo selvää, että olen kerännyt listalle lukemiani suosikkeja tietyillä rajauksilla. Hyvin rakkaudentäyteiset luettavat, dystopiat ja erityisen oudot jutut ovat sellaisia, joita en ystävälleni suosittele, vaikka itse niistä pidänkin.
Olimme aivan suunniltamme pitää sisällään jotain outoa, mutta se pysyy joissain rajoissa. Erityisen hienoa kirjassa mielestäni ovat havainnot ihmisestä ja perheestä.
10) Sari Pöyliö: Ihmisen veri
Olen jo hehkuttanut aiemmin blogissani, että kolme uusinta suosikkikirjailijaani ovat Antti Holma, Saara Turunen ja Sari Pöyliö. Ystäväni on hyvä lukea kaikkia näitä. Uskon jopa, että viisas ystäväni saa enemmän irti vaikkapa Pöyliön kirjasta kuin minä.
Viime kesän listassa oli kuusi luettavaa. Nyt listalla on kymmenen kirjaa. Toivottavasti hän ei läkähdy!
Ystäväni pyysi minulta uutta listaa. Lupasin koota sen. Tässä on lista teille muillekin. Lista koostuu lukemistani ja bloggaamistani kirjoista. Tässä on siis suositukseni kaikille, jotka kaipaavat uudehkoa luettavaa kesäksi:
1) Antti Holma: Kauheimmat runot
Ensimmäisenä iltana keskustelin ystäväni kanssa runoista. Ystäväni oli ärsyyntynyt huonoista runokirjoista, jolloin äidyin kehumaan Holman runokirjaa. Netistä kaivelin muutaman runon, jotka esitin ääneen. Kanttakin hehkutin. Ystäväni oli hyvin vaikuttunut. Tästä on hyvä aloittaa!
Kansikuva kustantajan sivuilta |
2) Ilpo Koskela: Lusia
Aina kannattaa lukea sarjakuvia. Olkoon tämä kesän sarjakuva ystävälleni, joka mietti em. Pyövelin noitavainoja.
3) Erica Jong: Elä ja uneksi
Jongin kirja teki minuun suuren vaikutuksen. Katsotaan, mitä ystäväni siitä ajattelee!
4) Helka-Maria Kinnunen: Minä olen pamfletti
Onnistuin lukemaan myös Kinnusen runon ystävälleni ääneen. Kinnusen runoteos on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
5) Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
Viikilän pienoisromaani yllätti minut positiivisesti. Se on tiivis, kaunis ja merkityksellinen.
6) Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö
Nyt päästään täräyttävään osioon. Kahdesta lukemastani Moranin kirjasta haluan suositella juuri tätä, fiktiiviseksi rakennettua.
7) Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
Tatadaa. Toivon niin, että ystäväni pitää tästä kirjasta. Tämä oli uskomaton lukukokemus.
8) Kristiina Bruun: Kaikki mikä on sinun
Tämän kirjan itse asiassa olen jo antanut ystävälleni luettavaksi aiemmin keväällä. Hyvää luettavaa kesällä. Upea kansi.
9) Karen Joy Fowler: Olimme aivan suunniltamme
Tässä kohti lienee jo selvää, että olen kerännyt listalle lukemiani suosikkeja tietyillä rajauksilla. Hyvin rakkaudentäyteiset luettavat, dystopiat ja erityisen oudot jutut ovat sellaisia, joita en ystävälleni suosittele, vaikka itse niistä pidänkin.
Olimme aivan suunniltamme pitää sisällään jotain outoa, mutta se pysyy joissain rajoissa. Erityisen hienoa kirjassa mielestäni ovat havainnot ihmisestä ja perheestä.
10) Sari Pöyliö: Ihmisen veri
Olen jo hehkuttanut aiemmin blogissani, että kolme uusinta suosikkikirjailijaani ovat Antti Holma, Saara Turunen ja Sari Pöyliö. Ystäväni on hyvä lukea kaikkia näitä. Uskon jopa, että viisas ystäväni saa enemmän irti vaikkapa Pöyliön kirjasta kuin minä.
Kansikuva kustantajan sivuilta |
Viime kesän listassa oli kuusi luettavaa. Nyt listalla on kymmenen kirjaa. Toivottavasti hän ei läkähdy!
maanantai 6. kesäkuuta 2016
Enni Mustonen: Ruokarouva
Kävin peittelemässä pikkuiseni ja kumarruin antamaan suukon hänen poskelleen. Miten kiitollinen sainkaan olla elämälle!Enni Mustosen uutuus Ruokarouva on jo ollut monen ystäväni luettavavana, joten olen kuullut jo kehuja kirjasta. Mustonen kirjoittaa hienoja tarinoita menneiden aikojen naisten elämästä. Tarinat onnistuvat olemaan yhtä aikaa lämpimiä, viihdyttäviä, riipaisevia ja koskettavia. Viime kesänä luin Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan aiemman kirjan, Emännöitsijän, johon ihastuin.
Kansikuva kustantajan sivuilta |
Emännöitsijässä ihastuin kaikkein eniten päähenkilöön, Idaan. Ruokarouvan alussa Ida Eriksson on taloudenhoitajana äskettäin edesmenneen emeritusprofessori Axel Lundströmin taloudessa. Idalla on 8-vuotias tytär, reipas ja sanavalmis Kirsti. Ida on kertonut olevansa leski ja tämän julkitarinan kanssa kaikki elävät. Lundstömin testamentti muuttaa Idan elämän tai ainakin vauhdittaa sitä Idan haluamaan suuntaan. Ote kirjasta:
- Huvilassa on siis sähkövalo ja vesijohto sekä keskuslämmitys, mies aloitti uudelleen myyntipuheensa, mutta minä pysyin tiukkana ja kysyin uudelleen hintaa.Ruokarouvan minäkertoja Ida osaa hoitaa hienosti ja hyvässä järjestyksessä omia asioitaan. Tytär on varmastikin perinyt luonteensa ja tapansa äidiltään.
- Käsirahaa pyydetään kahdeksantuhatta markkaa, Grönholm sai lopulta sanotuksi. - Ja loppusummalle saa kyllä maksuaikaa...
- Minä kysyin hintaa! kivahdin. - Paljonko tästä on maksettava?
Idan ja Kirstin uuteen elämän Suomessa liittyy kirvesmies Iisakki Haapaluoma, joka on Idalle iso (myös konkreettisesti) apu. Leveätä Pohjanmaan murretta vääntävä Iisakki on hyvä työpari toimeliaalle Idalle, joka kaipaa läheisiä ihmisiä ympärilleen. Ote kirjasta:
- Jos Iisakki voisi kysyä, mitä se Oskari niistä ikkunanpuitteista tahtoo? ehdotin varovasti. -Säästyisihän siinä aikaa ja vaivaa.Ruokarouva on nautinnollinen viihderomaani, joka vaivihkaa kertoo myös Suomesta vuosina 1914-18. Mustonen kertoo sen ajan kulttuuri-ilmastosta, naisen asemasta, ihmisten tulevaisuudenuskosta (tai sen puuttesta) ja taloudellisesta tilanteesta Suomessa. Ida elää historiallisesti merkittävää aikaa ja samalla omaa ainutlaatuista elämäänsä. Mustonen kertoo taitavasti tarinan Idasta, joka voisi olla kuka tahansa Suomessa 1880-luvulla syntynyt nainen. Ida on sisukas ja kova tekemään työtä. Idalla on kuitenkin hellä sydän ja hän on valmis auttamaan toisia ihmisiä. Liikuttavaa on suutarinmuorin ja Idan yhteinen elämä, kiitos Idan lempeyden ja käytännöllisyyden. Ruokarouva on ylistys suomalaiselle naiselle ja hänen käsiensä työlle. Ida puskee sisulla itselleen elannon ja kodin perheelleen. Siinä sivussa hän tulee auttaneeksi monia avuntarvitsijoita ja saa itsekin apua sitä tarvitessaan.
- Klasit niihin pitää kumminkin laittaa ja siinäkin mennöö helposti viikko ja toistakin, Iisakki arveli. - Mutta ikkunoosta soon aljettava, ei täs muuten näje tehrä yhtään mitään ja jos rupiaa satamahan niin laurat pitääs panna taas uurestansa. Muuten tuuli painaa veret sisähän.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Teos: Ruokarouva
Tekijä: Enni Mustonen
Kansi: Timo Numminen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Otava
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)