 |
| Kuva: Niina / Yöpöydän kirjat |
 |
| Kaisa Haatanen Kuopiossa marraskuussa 2015 |
Isä (hyväntuulisesti): Lapset, ette sitten valita että paisti on sitkeää.Katkelma Karakoskien yhteisestä jouluaaton ateriasta on vähäeleisen riemullinen. Kun Tytti syö jouluruuan itsekseen seuraavana päivänä, hän saa olla aivan rauhassa. Huono omatunto vaivaa jonkin verran, mutta nautinto taitaa olla suurempi. Keskeneräinen kirjakaan ei pääse juhlapöytään luettavaksi.
Minä ja Veli (yhteen ääneen): Emme valita.
Äiti (puolustautuen): Eikö ole pääasia, että on sentään paisti?
Minä ja Veli (yhteen ääneen): Kyllä on!
- -
Ja niin edelleen. Lause lauseelta samoin kuin edellisenä vuotena. Ja sitä edellisenä. Ja sitä edellisenä. Ja sitä edellisenä. Onneksi. Yleensä minun tuolistani irtoaa jalka, mutta ei joka vuosi.
Joulusta kerrotaan yleensä paljon kauniita asioita. On ihmisiä, joille joulu on vuoden tärkein juhla. Joulu on kuitenkin myös hyvin ristiriitainen juhla suurten odotusten vuoksi. Omat parhaat joulumuistoni ovat hyvin pieniä ja vaatimattomia. Hyvä ja paksu kirja, suklaata ja riittävästi omaa rauhaa takaavat parhaan joulun minulle.
Teos: Meikkipussin pohjalta
Tekijä: Kaisa Haatanen
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Johnny Kniga
25 kommenttia:
Kiitos kalkkunanäkökulmasta jouluun, Mari! Mainio ote kirjasta, joka ilman muuta alkoi kiinnostaa.
Oma jouluni ei tähän ikään mennessä ole ollut yksinäinen, mutta surua ja kaipausta jouluihin on liittynyt lasten ilon lisäksi. Joulu ei ole pelkkää hilpeää juhlintaa ollenkaan.
Luin Elinan kirjoituksen ja hukkasin ajatukseni. Elina kiteytti niin hyvin ajatukseni. Lapsuuden jouluja ei saa takaisin.
Meikkipussin pohjalta ei ole kiinnostanut minua ennen lainkaan, mutta tämän tekstin myötä totesin, että se taitaisikin olla juuri sitä, mitä kaipaisin tähän synkkään syksyyn (ei kun siis talveen...). Kiitos hienosta luukusta!
Kalkkunakirjallisuus-käsitteestä en ole aiemmin kuullutkaan. Kiitos siis sivistämisestä ja kolmannesta kalenteriluukusta!
Hienoa, että nostit kalkkunakirjallisuuden! Toki kalkkuna kuuluu jouluaiheisiin. Itsekin koen joulun heti läheisemmäksi tämän pohjalta. Ei tietenkään muuten, mutta tykkään perunoista...
Toivottavasti tämä termi ei tule yleiseen käyttöön eikä miksikään genreksi. Chick lit -termiähän ei ole käännetty tipukirjallisuudeksi, koska suomen kielessä se kuulostaisi vähättelevältä. Englannissa 'chick' on ihan kiva slangisana. 'Kalkkuna' kuulostaa minusta haukkumasanalta naisesta käytettynä eikä sillä ole mitään vastaavutta englannissa. Menee kertavitsinä kyllä. :)
Mukavaa joulukuun jatkoa sinulle Mari!
Kalkkunakirjallisuus - ihan uusi juttu minulle. Kiitos paljon tämän termin esittelystä. Sitä varmaan saa lukea muulloinkin kun kiitospäivänä? :)
Marjatta, miksi kalkkuna kuulostaa haukkumasanalta turkey-lit-käännöksessä? Mikä olisi parempi? Ei minusta kuulosta pahalta, eikä tipukirjallisuuskaan, vaikkei sitä ole käytettykään. Blondikirjallisuus, tätikirjallisuus, ei... En vaan keksi, mutta suosisin mielelläni suomenkielisiä termejä. Miehistä on jormaproosa ja äijäkirjallisuus, mikä vois olla naisten vastaavaa?
Kiitos kommentistasi, Elina.
Kiitos kommentistasi, Ulla. Lapsuus voi herätä oudolla tavalla eloon aikuisena vanhempiensa ja sisarustensa kanssa.
Marile, kiitos kovasti. Ostin sen itselleni huviksi ja kepeyttä tuomaan.
Kiitos kommentistasi, Jonna. Sivistystä aina tarvitaan.
Kiitos, Arja. Hyvä, että joulu läheni hivenen.
Kiitos Marjatta kommentistasi ja hyvää joulua. Minua on kiinnostanut myös dick lit.
Juu, saa saa. Hyvä, että löytyi uusi asia. Kalkkuna on kalkkuna ihan vuoden ympäri.
Kiitos kommentistasi, Omppu!
No kalkkuna - helttakaula pyylevä matroona. Mitään turkey lit -kirjallisuutta ei ole olemassa maailmalla, jos minä olen oikein ymmärtänyt, vaan se on tällainen keksitty kertaluonteinen vitsi.
Minä soisin, että chick lit koskisi kaikkia naisia, mitä sitä nyt iän mukaan lintulajia vaihtamaan, kaikkihan me ollaan hyviä mimmejä. Siis, itse olen ohi kalkkunaiänkin, kohta joku keksii seitsemääkymmentä lähestyvien mummeleiden viihdekirjoille vielä oman terminsä.
Äijäkirjallisuus on minusta ok, jormaproosa ihan kauhea termi. Toivottavasti ei yleisty.
Tarvitseekos sitä nyt niin kauheasti lokeroida...
Arja, kiitos. Sieltä se tuli - jormaproosa. Käytin yllä dick lit, mutta jp on paljon parempi.
Kalkkunakirjallisuus sopii jouluun...joskin hieman hämäsi termi koska kalkkunoiksi nimitetään myös niin-huonoja-että-ovat-jo-hyviä kulttielokuvia tyyliin Plan 9 From Outer Space.
Pitäisikö sitten chick litin erotukseksi puhua hen litistä?
Noin muuten itse olen siinä määrin sinut yksinolon kanssa että olen kyllä jouluja ihan itseikseni viettänyt ja siitä nauttinut...
Eikä tarvi lokeroida, kunhan helttaani heiluttelin! Silti mieluiten käyttäisin suomenkielisiä sanoja jos sellaisia olisi.
Nyt jotain muuta kuin änkyröintiä termeistä.
Oletteko katsoneet uuden vuoden aikaan yleensä joka vuosi TV:ssä näytettävän saksalaisen lyhytelokuvan "Illallinen yhdelle"? Vanha yläluokkainen rouva viettää uutta vuotta neljän ystävänsä kanssa, joita ei itse asiassa ole, vaan miespalvelija James näyttelee sokealle rouvalle kaikki roolit. "The same procedure as every year!" Hurjan hauska kulttileffa, katson sen joka vuosi!
Ei hen-sanaakaan käytetä englannissa naisesta. Chick on käytössä joissain osissa englanninkielistä maailmaa. Kuulostaa kivalta, kun vanhat naiset sanovat toisilleen:"Come on chicks, let's go and have fun!"
Minusta hyvää Jorma-nimeä ei olisi kannattanut pilata sivumerkityksillä. Kukaan ei voi antaa sitä enää lapsensa nimeksi. Vanhoissa miehissä on hyviä Jormia, esim. Jorma Panula, Jorma Hynninen, Jorma Uotinen.
Ei minullakaan ole mitään jouluista yksinoloa vastaan. Nuorena olin muutaman joulun suurimmaksi osaksi yksin, kun lapsuudenkodissa oli ankeaa ja vietin mieluummin aikaa muutoin tyhjässä opiskelija-asuntolassa. Sen jälkeen on ollut jouluja eri kokoonpanoilla, kahdesta kymmeneen. Sukujouluissa yksinolohetket ovat välttämättömiä.
Ai niin, hen lit on vaikea sekin myös eräästä tietystä syystä! Se voisi viitata ruotsalaiseen tasa-arvokirjoitteluun. Han ja hon halutaan korvata sanalla hen sukupuolettomassa ajattelussa. :D
Marjatta, se lyhytelokuva oli minulle vielä muutama vuosi sitten aivan vieras. Nyt katson sen joka kerta. Hauska!
Kiitos kommentistasi! Lisää merkityksiä kalkkunalle siis...
Hauska nimi tuo kalkkunakirjallisuus... Mietin tässä jo, miksi kutsua kirjallisuutta, jossa miehet kertovat itselleen tärkeistä asioista... Viittaisiko sekin jouluherkkuihin: karjukirjallisuus?:D
Mainio kirjoitus! :)
Lähetä kommentti